Jump to content
Juoksufoorumi.fi

kurppa

Jäsenet
  • Content Count

    4 124
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

3 Neutral

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. kurppa

    Bislett 24h 1.-2.12.2012

    Numeroukon ja Shu.n kanssa aivan samaa mieltä. Itse syksyn hermokanavan tulehduksen jälkeen rukoilen mielessäni (siis en kyllä tiedä, ketä rukoilen), että anna mulle vielä yksi juoksukesä ja yksi ultra. Enempää en pyydä. Jolkulle samat sanat myös kuin numeroukko. Juokse niin kuin et ole ikinä ennen juossut.
  2. Olen tästä viestistä saanut varoituksen, koska olen loukannut nähtävästi jäsen baldinia. Olen pahoillani tästä, mutta mielestäni me kuntoilijat olemme saaneet huomattavasti rankempaa arvostelua numerolapun raiskaajina yms. hoitajien haukkumisena ja muina. Mutta jos foorumin linja on tämä, niin eipä tule vahinkoa jos tässä taas taukoilee. Kiittäen kauniisti v.kurppa
  3. Juu, kyllä se on tuo kuiva pakkanen ihan eri kuin tuuli tai kostea. Vaatetta kun laittaa monta kerrosta niin onnistuu. Mutta kosteus ja tuuli on sellaisia pakkasen kans, ettei siltä suojaa mikään. Ja eikös me kaikki olla baltsun kriteereiden mukaan numerolapun raiskaajia. Myös kaikilla muilla elämänaloilla. Eihän tällä foorumilla ole kuin yksi juoksija, itse tämä baldiini.
  4. Meillä oli aamulla -22. Päätin tämän päivän liikunnat jakaa siksi kahteen osaan. Aina eka pakkasilla vähän tökkii. Parin viikon päästä ei tunnu missään. Viime talvena olen juossut -30 asteessa 34 km pitkiksen. Siinä ei muuta ollut kuin että takin ja fleece-puseron väliin oli hiki kertynyt ja oli jäätynyt. Kotona selästä tipahti jäälaatta eteisen lattialle:). No se oli, että energiat loppui kesken. Liekö kylmä ilma jotenkin vaikutti. Aamulla on käyty 7km juoksemassa ja sälillä kävin iltapäivällä. Saunalenkille pitäis vielä lähteä. Onkohan mulla laskuvirhe. Taisinkin jakaa tän päivän liikunnat kolmeen osaan. Sen sitä talvi teettää:)
  5. Meikäläisen ultrat menee kyllä ilman huoltajaa kun kävelee enemmän kuin juoksee. Mutta viime helmikuussa pääsin katsomaan tosi tekijöiden ultraamista ja kyllä hyvä huoltojoukko on tarpeen. Homma luisti tosi sutjakkaasti huoltosuunnitelman pohjalta. En ollut ikinä ennen tätä nähnyt, kun en ole perehtynyt paremmin ultaamiseen muutenkuin höpöstellen. Mutta totesin, että tuloksen juoksijoille hyvä huoltaja on kullan arvoinen. Lämmin kupit ja muut tuli suunnitelman mukaan juoksijan käteen. Meikäläinen ehtii kyllä vaikka puuron itselleen keittää, mutta jos meinaa kerätä kilometrejä sillai oikeasti kasaan, ei siinä ole aikaa sekoitella kippoja ja kuppeja. Samoin kun juoksijat näkyivät keskittyvän tekemiseensä eikä juttelemiseen, kuten me hömppääjät, oli hyvä, että oli joku, joka koko ajan laski, paljon on mennyt nesteitä yms. Minä ainakin tuota seuratessani kunnioitin sitä työtä, mitä asiantuntevat huoltoporukat teki. Se oli loistavaa yhteistyötä. On olemassa ultraamista ja ultraamista. Me, jotka evästelemme ja jutustelemme ja elämystelemme, joudamme kyllä laittelemaan omat eväät ihan rauhassa. Mutta en jotenkin usko, että päälle 200 km menee jos pitää pysähtyä joka kerta sekoittelemaan juomansa ja syömisensä ja pohtimaan, että paljonkohan olen nyt vetänyt hiilareita viimeisen parin tunnin aikana. Mutta kieltämättä tällaisen hömppäultraajan oli kivempi tulla Nivalasta kotiin kun oli aviosuhde sillä kertaa huoltosuhde ja sai hypätä autoon heti kisan loputtua ja eukko tuotiin etupenkillä kotiin. Paljon helpompaa kuin kantaa kassinsa ja ajella taksilla ja odottaa junaa tuntikausia yksin asemalla. Mutta ilmankin pärjää, kuten on pakko pärjätä kun ei noita lapsenvahteja ole kovin usein tarjolla. Joten pysymme taidamme enemmän aviosuhteena tulevaisuudessakin.
  6. Kannattaa, kannattaa. Kaikki liikunta aina kannattaa. Ja uskon itse, että hiihdosta on hyötyä niillekin, jotka harrastavat juoksua ihan tulosmielessä. Keski-ikäisten rouvien nivelille ja lonkille hiihto taas on hyväksi ihan muutenkin vain. 400metrin latu on kyllä exremeä :) Vaatii henkistä kapasiteettia.
  7. Mikään ei ole ihanempaa kuin hiihto:) Lisää vain lunta ja latuja joka puolelle. Sukset vain sujuilevi sukkelaan ja posket punoittaa terveesti iloisella ulkoilijalla. Moni muu voi olla turhaa, mutta ei hiihto:)
  8. Juu, mie vähän oottelinki, koska hatapa aloittaa ketjun lumentulon onnesta ja autuudesta ja hiihtämisen ihanuudesta :) Kuskaiskohan matkahuolto?
  9. Just näin. Kyllä minä nyt mieleni pahoitin kun siellä etelässä mellevänä kellitte lumessa ja minun vastahiotut sukset ja hyvin pohjatut kellii pihalla ilman lunta. Jos minä saisin päättää niin se kaikki lumi tänne ja heti nyt. NIH!!!!!
  10. Apua, mulla ei enää kyllä kovin kauaa olis elinvuosia jälkellä:) Tarkemmin kuin luin ketjua, tässä käsiteltiinkin sydänvaivoja. Juu, niistä en tiedä mitään muuta kuin liian kova "treenaminen" huonoilla pohjilla on aiheuttanut mulle rytmihäiriöitä.
  11. En ehdi lukea ketjua, enkä Heikkilän teesejäkään ole niin lueskellut. Että saattaa mielipiteeni mennä huti kuin anopin joku (apua, miksi pietu ei ole enää palstalla, että auttais näiden anoppivitsien kanssa). Mutta kun omista alkuajoista on mennyt aikaa, voin jo pikkuhiljaa katsoa niitä etäältä ja miettiä, mitä tein väärin. Siinä mielessä otsikko on oikea, että olin aloittanut sohvaperunoinnista liikunnan pari vuotta aiemmin. Puolikkaat meni hitaalla vauhdilla vielä ihan hyvin, mutta sitten intouduin kokonaisiin. Eli siinä mielin voin sanoa, että aloitin pitkikset ihan liian reippaasti ja liian pitkinä kuntooni nähden. Vammakierre alkoi heti. Kun sitten pääsin vihdoin sen ensimäisen juoksemaan, juoksin kaksi aika lyhyellä väliajalla ja sen jälkeen sairasti koko syksyn angiina-ja poskiontelokierrettä. Joten voin kyllä sen myöntää, että liian keveillä pohjilla pitkät lenkit ja liian kovat vauhdit ja ylimitoitettu kilometrimäärien nosto keski-ikäiselle liikuntaa harrastamattomalle naiselle meinasi tehdä pahaa tuhoa kroppaan. Sain aikaiseksi monenlaista rasitusvammaa ja buranaa sai syödä aika lailla alkuaikoina. Nyt kun miettii, niin eihän tuo kovin tervettä ollut. Järkevämpää olisi oikeasti ollut kehittää lihaskuntoa ensin ja mitoittaa liikuntamääränsä pohjakuntoon. Pidemmällä tähtäimellä siitä olisi ollut paljon enemmän hyötyä, koska liikuntataukoja ei olisi tullut vammojen takia ja kunto olisi ollut nousujohteista. Näin olisi ehkä voinut tuloksiakin odottaa jossain vaiheessa. Mutta järjellähän ei tämän homman kans ole mitään tekemistä. Kivaa on ollut:)
  12. Tuosta kahvakuulaisusta vielä kun sitä niin ronskisti ruodin. On erittäin hyvä, että juoksijalehdessä käsitellään juoksua tukevaa liikuntaa. Mutta jos minä olisin diktaattori (heh heh), olisin yhdistänyt lantion hallintajutun ja kahvakuulailun yhteen ja lähestynyt aihetta niin, että siitä olisi ollut hyötyäkin. Nyt oli kaksi irrallista juttua, mistä ei välttis saa yhtään mitään. Tuomo Kilpeläinen on esimerkiksi kirjoittanut oivan kirjan kahvakuulaharjoittelusta ja olisin olettanut, että hänellä olisi hiukan syvempää annettavaa, mitä muutama satunnainen liike lehteen. Olisi ollut hienoa jos olisi pystytty yhdistämään syy, miksi kahvakuulailu on kuntoilijalle hyvä tukeva liikuntamuoto ja miksi kuntoilijoilla on rasitusvammoja monesti jaloissa. Eli tämän olisi yhdistänyt keskivartalon heikkous ja lantion huono hallinta ja pakaralihaksen heikkous. Nyt olisi sitten päästy ytimeen ja olisi pystytty tekemään todella hyödyllinen juttu, miten varsinkin aloitteleva kuntoilija voi yrittää välttyä perusrasitusvammoilta eli juoksijanpolvet ja lonkkasäryt. Ja tämän jälkeen olisi voitu esitella kahvakuulailu yhdeksi juoksua tukevaksi liikunnaksi. Sen jälkeen olisi voitu jatkaa sarjaa, missä olisi esitelty samalta pohjalta muita juoksua tukevia liikuntoja. Nyt silpaistiin kumpaakin aihetta päältä ja kumpikin jäi minusta hiukan hajanaiseksi. Mutta muuten en toki lehteä sinänsä kritisoi. Minulle ei tule muuta naistenlehteä, joten juoksija tulkoot tämän vuoden. Kiva sitä on lueskella. Mutta kun aloin itse lenkkeillä, koin, että juoksijalehdessä oli konkreettisia neuvoja ja konkreettista apua enemmän satunnaiselle lenkkeilijälle. Sitä samaa linjaa haluaisin lehden jatkavan edelleen. Eli juttuja kokeneille konkareille ja lisäksi juttuja meille lenkkeilijöille.
  13. kurppa

    24 h juoksut 2013 ?

    Jos kaustinen järjestetään, lupaan minäkin keväällä vielä kerran aloittaa juoksun uudelleen ja osallistua kisaan. Muuten näyttää siltä, että motivaatiopula on niin kova, ettei jaksa itseään kiskoa enää lenkille.
  14. Vaikka itse olen vain kuntohölkkääjä, olin itsekin vähän hämilläni uudesta lehdestä. Sain sen selattua lävitse, mutta ensimäistä kertaa vähän puoliväkisin. Tällaisen satunnaisen kuntoplustason harrastelija oli hämillään itsestäänselvyyksistä ja juuri näistä ihmissuhdekuvauksista. Minulle jäi avoimeksi, mikä tarkoitus oli lantionhallinta-jutulla. Yleispätevää hömppää, mutta tietopuolta ei minusta lainkaan, eikä neuvoja, miten lantion toimintaa voi parantaa. Kahvakuulajutusta sanoisin myös, että ei kannata edes tehdä minusta noin alkeellista juttua. Jos ei tiedä kahvakuulasta mitään, ei jutusta saa muuta kuin rasitusvammat (kahvakuulailua hyppyjen kanssa). Ja jos tietää niin hiukan kattavampaa tietopakettia olisin odottanut. Onneksi ei vielä ole ohjeita kuitenkaan vedenkestävään meikkaukseen naisille lenkillä. Miten pysyt naisellisena juostessakin:) Eli jotenkin lehdestä jäi kuva, että oli pintaraapaisu moneen asiaan, mutta syventäminen oli jäänyt kesken. Mutta toivotaan, että lehti kehittyy.
  15. Oikeastaan en voi sanoa juoksutekniikasta mitään, koska oma hölkkäämiseni on aika toispuoleista ja rumaa. Mutta yksi aika ykkössyy juoksuvammoihin löytyy lantion heikkouksista ja keskimmäisen pakaralihaksen heikkoudesta ja yleensäkin lantion toimintahäiriöistä. Kun nämä saadaan kuntoon, muuttaa se myös kinesteettisen ketjun myötä jalkaterän asentoa juoksussa. Sinänsä paljain jaloin on kyllä kiva ja hyvä juosta. Mutta ensimäisenä itse lähtisin vammojen kohdatessa katsomaan lantion asentoa ja tutkituttamaan fysioterapeutille lantion toiminnan heikkoudet.
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy