Jump to content
Juoksufoorumi.fi

JH1

Jäsenet
  • Content count

    142
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

33 Excellent

Profile Information

  • Gender
    Male
  • Asuinpaikka
    Nurmijärvi

Converted

  • Coopperi
    3030 m
  • Puolimaraton
    1:38:45

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. JH1

    Suurennuslasi kompassiin? Kokemuksia?

    Viime aikoina on pistänyt silmään sellainen, että veteraanien lisäksi osa huippusuunnistajistakin käyttää peukalokompassin yhteydessä suurennuslasia. Jotenkin minuakin houkuttelee ajatus siitä, että kartan lukeminen voisi olla helpompaa. Olen pyöritellyt käsissäni Suunnon suurennuslasilla varustettua kompassia, mutta käytännön kokemus suurennuslasin tuomasta hyödystä puuttuu. Hintaa suurennuslaseilla on sen verran suolaisesti, ettei viitsisi ihan vain kokeilua varten hankkia. En edes tiedä mikä malli sopisi Silva Race Jetiin, ehkä pitäisi kokeilla paikan päällä myymälässä tai kauppa-autolla. Joka tapauksessa kuvittelen suurennuslasista olevan hyötyä pienien paljon korkeuskäyrää yms. sisältävien kohteiden tulkitsemisessa. Parasta olisi jos se helpottaisi kartan lukua vauhdissa. Mutta onko totuus toisenlainen ja miten suurennuslasi kestää metsässä? PS. Voisihan tuollaisen väsätä itsekin. PS.2. Tämä on paras: https://www.ettonet.fi/tuotteet/lukeminen-ja-kirjoittaminen/suurennuslevy-maxi/
  2. Onko joku päässyt kokemaan nämä molemmat ja miten vertaisit niitä fyysisenä suorituksena? Kalorit ja syke kiinnostaa. Maratonilla on kevyempää edetä, mutta metrejä on paljon enemmän. Metsässä taas paljon raskaampi juosta, mutta matka ei onneksi ole niin pitkä. Tietysti suunnistustaito sanelee aika paljon miten paljon pystyy pitämään vauhtia (tai näin sen ainakin pitäisi mennä). Ainoa pitkä, jonka olen suunnistanut tuntui paljon rankemmalta kuin ainoa puolikas, jonka olen juossut. Silloin kyllä nilkka sai osumaa pian K-pisteen jälkeen ja juoksu oli hieman hankalaa. Eksyä voi ilmeisesti molemmissa.
  3. Tosiaan hankalan näköistä maastoa, paljon pientä muotoa ja kivasti nousua. Kuntosuunnistajana olisin ottanut suuntaa hieman vasemmalle ja sitten olisin saanut kiinni polusta, ensiapurastista ja sen jälkeen polulla olevista mutkista. Tämän jälkeen polulta metsään ja tarkasti maastoa ja karttaa lukien rastille. Näin siis maaston petteisyyttä livenä näkemättä. Ideana siis mennä alku nopeasti & vähemmän tarkasti ja sitten loppumetrit tulla käsijarru päällä maaliin tähdäten. Olisihan tuossa polkuakin tarjolla, mutta se on aikamoista vuoristorataa. Polku menee monen käyrän poikki, mutta voihan sitä käyttää ensimmäisen alamäen päälle asti.
  4. Eilen nähtiin naisten MM-keskimatkalla aikamoinen draama, jonka järjesti suunnistusmaailman kärkinainen Tove Alexandersson. Tove juoksi kolmosrastin ohi ja tuli neloselle luullen sitä kolmosrastiksi. Siitä hän lähti suunnistamaan kuin kolmoselta neloselle ja show oli valmis. Tove pyöri rinteessä vartin verran eli varmaan pari kilometriä sahasi sikin sokin pitkin rinnettä. Ihmettelen miksei hän mennyt läheiselle tielle ottamaan maastosta kiinni, koska tie kiersi mäen alla ja hän kävi useamman kerran tien lähellä? Tieltä hän olisi tullut uudelleen neloselle ja mahdollisesti tajunnut virheensä. Tietysti kotikatsomossa lojuessa on aina helppo viisastella ja kisa oli hänen osalta jo pilalla. No tulihan Tovelle monta muutakin virhettä ja homma ei ollut oikein lapasessa. Hän ei ehtinyt maaliin kilpailun rajoissa, koska taisi jäädä metsään käymään tapahtunutta läpi ja suoritus olisi hylätty muutenkin väliin jätetyn kolmosrastin takia. Hyvä esimerkki siitä kuinka virhealtis laji suunnistus on ja kuinka maailman huiputkin osaavat olla hukassa. Onneksi Marika Teini loisti jälleen, mahtavaa! Sellainen fiilis on tullut, että suomalaiset häviävät puhtaassa juoksussa, mutta odotapas kun päästään kunnon metsään niin Marika jyrää.
  5. Tykkään juosta helteellä, koska silloin on kivan notkea olo ja maisemakin näyttää kivalta. En mitenkään välttele päivän lämpimintä hetkeä vaan juoksen silloin kun aikataulu antaa myöten. Jos on ollut koko päivän lämpimässä, suorituskyky kyllä kärsii. Juotavaa en kanna lenkillä mukana, mutta minulla lenkit ovat maksimissaan jotain 16 km eli ehkä n. reilut 1 h 10 min. Tietysti tankkaan nestettä ennen suoritusta. Joskus on ollut uikkarit alla ja olen tehnyt mutkan polkureitillä olevan hiekkarannan kautta. Suunnistus on sitten eri juttu, siellä kun tulee sitten vähän eri lailla lämmin kuin poluilla. Rasitustaso on suurempi eli lämpöä syntyy enemmän ja vauhti pienempi mikä heikentää jäähdytystä. Jalassa ainakin pitkää vaatetta ja maastosta riippuen myös pitkähihainen paita. Samalla ajatuksen tulee pysyä kirkkaana. Helteellä voi ottaa vauhdikkaamman polkukierron (tai oikaista lammen poikki ), jos meinaa lämmöt nousta liikaa. Toki suunnistussuorituskin kestää maksimissaan vain tunnin. Vauhti on parempi viileämmässä, mutta en todellakaan kaipaa talven pakkaskelejä. Kyllä lämpimään tottuu ja kannattaa totuttautua niin ei ole sitten niin pahasti sään orja. Jos paljon juoksee lämpimässä, kannattaa puhdas vesi korvata urheilujuomalla. Ja yksi hyvä puoli helteessä verrattuna talvipakkaseen on pienempi pyykkimäärä.
  6. JH1

    Suunnistus-/ polkujuoksukengät

    Jep, todellakin. Nyt toisen VJ Integratorin pohja on jo lähes sileä. Nappuloita nastoineen on repeytynyt irti jo 5 kpl. Kummallista että vasemman jalan kengässä on kaikki nappulat paikallaan.
  7. JH1

    Etelän mies vaaramaisemissa

    Poikkesin kesälomalla Kainuussa ja kävi ihan mielenkiinnosta kokeilemassa Sotkamon Jymyn iltarasteja Portinvaarassa. Siinä oli etelän mies vähän ihmeissään, kun tapahtumapaikka oli todellisessa korvessa eikä maastossa ollut polkuja kuin yksi ainoa ja sitäkään ei voinut hyödyntää kuin lyhyen matkan. Korkeuskäyrääkin oli sitten sen verran, että alhaalla siintänyt järvi oli n. 200 metriä alempana ja rastilta seuraavalle oli loivaa nousua kymmeniä metrejä. Maasto oli hidas johtuen jyrkänteistä ja sikin sokin kaatuneista puista. Onneksi rastit olivat - yhtä lukuun ottamatta - sellaisissa paikoissa, että käyrästä tms. sai hyvin kiinni. Matkalla oli sellainen uusi tuttavuus kuin suojuotti jota seuraamalla oli helppo pysyä suunnassa. Etenin hitaasti, mutta näköjään todella varmasti ilman ainuttakaan pummia. Jäi hyvät muistot ja suosittelen muillekin kokeilemaan vieraita maastotyyppejä, jos oman paikkakunnan metsät ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi.
  8. JH1

    Lahti-Hollola Jukola 2018

    Ankkuriosuuden kuutosrastia näköjään pummasin pitkään ja hartaasti. Toinen ongelmakohta oli loppupuoliskon peitteinen suppamaasto ruuhkineen. Silloin kyllä katosi loputkin fiiliksestä. Ykköselle ei näy pummausta, vaikka K-pisteen ja ykkösrastin puolivälissä pysähdyin noitumaan taittunutta nilkkaa ja siihen päälle vielä pummasin ykkösrastia kevyesti. Varmaan selittyy sillä, että nilkan taittumiseen mennessä olin juossut paljon kovempaa kuin mitä sitten hölkkäsin suurimman osan matkasta. Väliaikoihinhan tuo analyysi perustuu ja niitä suhteutetaan omaan tasoon. Tilastopummin saa syntymään myös pysähtymällä neuvomaan eksyneitä. Mä en näköjään osaa suunnistaa (tai siis teen sen virheen että lopetan suunnistamisen), jos metsässä on uria tai paljon muita suunnistajia huutelemassa samaa rastikoodia. Arvatkaapa pummasivatko nämä letkat! Aah, parasta herkkua oli ankkuriosuuden omat rastivälit, joissa sai mennä rauhassa. Ne menivätkin ihan kivasti suunnistuksen näkökulmasta, vaikka motivaatio ja vauhti oli nollassa. Kontrasti oli aika iso, kun hemmetinmoinen tungos ja urille kulunut maasto vaihtui hiljaiseksi, koskemattomalle näyttäväksi korveksi.
  9. JH1

    Lahti-Hollola Jukola 2018

    Samat sanat. Mulla tuli lamaannuttavin hetki supikkolenkillä: Jokainen väylä oli täynnä käveleviä suunnistajia. Osa tunki vieläpä vastavirtaan! Sitten ne kyselijät päälle. "Pieni" kulttuurishokki ensikertalaiselle joka on kiertänyt vain iltarasteja ja viime vuosina pelkästään A-rataa. Tuntui ettei sieltä pääse k-o-s-k-a-a-n pois. Kilometrivauhti oli varmasti luokkaa nukkuva etana. Tuon jälkeen oli vähän turhautuneet fiilikset eikä oikein innostanut edetä nopeasti kuin vain siksi, että pääsisi pois ja saunaan. 24 tunnin valvomisen jälkeen suunnistusajatus ei oikein toiminut, mutta se ei ollut mikään yllätys. Täytyypä katsella alkupään osuuksia ensi kerralla ja panostaa päiväuniin ennen suoritusta niin ei mene ihan pelleilyksi. Jukolaan voisi saapua vasta illalla niin ei tarvitse kuivattaa itseään koko päivää helteessä. Kuitenkin oli todella makea fiilis odotella kaveria vaihtoalueella silmät ristissä ja nukkuahan ehtii sitten kotona.
  10. JH1

    Lahti-Hollola Jukola 2018

    Kannattaa tosiaan vaihtopuomilla katsoa minkä joukkueen ja osuuden kartan sai kouraansa. Eräs naisihminen nimittäin ihmetteli Jukolan rastilla ääneen sitä miksi hänellä on viitososuuden kartta, vaikka hän oli lähtenyt juoksemaan ankkuriosuutta? Totesi harmistuneena suunnistavansa sitten vitososuuden. En tiedä voiko tuossa tilanteessa vielä palata K-pisteelle päin hakemaan oikean kartan, mutta sinne olisi ollut matkaa muutama kilometri ja moisen harhalenkin jälkeen olisi ollut aika kova koulu nykäistä vielä 15 km:n rata päälle.
  11. Jukolassa otin pohjalliset pois ja nostin kengät kantoa vasten pystyyn kärjet alaspäin ja sitten kaadoin pullosta vettä kenkien sisälle seisomaan. Muutaman minuutin päästä kaadoin ylimääräiset pois ja laitoin pohjalliset paikalleen. Tämän jälkeen kengät tuntuivat mukavan pehmeiltä ja varpaille oli tilaa. Pidin niitä jalassa jo aamupalalla ennen osuudelle lähtöä. Äkkiähän kengät taas kuivuvat superkuivassa maastossa, mutta onneksi siihen on näköjään helppo lääke.
  12. JH1

    Lahti-Hollola Jukola 2018

    Minullakin on takana ensimmäinen Jukola ja kohdalleni osui ankkuriosuus. Ehdin ennen yhteislähtöä liikkeelle, vaikka edellisellä osuudella homma vähän kestikin ja odotus vaihtoalueella venyi. Yöunet jäivät lähes nollaan ja se jos mikä tuntui pääkopassa. Tavoitteena olikin vain selvitä hyväksytysti maaliin. Olihan se jännää lähteä, kun ei oikein tiennyt mitä siellä lähtösuoran mutkan takana odottaa - olin vain kuullut kauhujuttuja supikoista. En seurannut Venlojen ja Jukolan lähtöä tv:stä juuri yhtään ja sen vuoksi ei ollut mielikuvaa mihin päin rata suuntautuu K-pisteeltä eikä oikein muutenkaan hajua millaisiin paikkoihin rasteja on vedetty. Ykköselle mennessäni nilkka muljahti pari kertaa ja vähän rusahtikin, mutta sen jälkeen toimi normaalisti. Vähän jo ehdin miettimään, että tähänkö tämä sitten päättyy...Otin siitä vanhan hakkuualueen kulmasta kiinni ja sitten vain katsoin mikä ura menee sinne päin ja näin homma lähti käyntiin. Yksi selvä oma virhe tuli, kun luin karttaa väärästä kohdasta ja jouduin ottamaan lähestymisen uusiksi. Minua oli neuvottu seuraamaan samalle rastille meneviä letkoja, mutta kun mulla oli huonoa tuuria letkojen kanssa ja niistä lähes jokainen pummasi. Rastilla leimattuani oli heti kymmenen suunnistajaa kysymässä missä ollaan. Silmään pisti myös se, että letkat löivät kävelyksi pienissäkin ylämäissä. Parhaiten menivät sellaiset rastivälit, joissa ei ollut letkoja edessä eikä uriakaan. Ja ihan vain siksi, että silloin oikeasti suunnistin mitä unenpuutteesta väsyneestä päästä vain sai irti. Ajatus kun tahtoi katkeilla ja oli suuri kiusaus turvautua letkajenkkaan. Todelliset ongelmat alkoivat, kun tuli tiheikköä ja peitteistä suppaa. Urat ja kaikki kulkuväylät olivat tukossa kävelevistä ihmisistä ja siinä oli aika avuton olo. Kävelinkin aika pitkiä matkoja ja sen seurauksena jalat kangistuivat. Vaikka tuo lenkki ei ollut montaa kilometriä, aikaa paloi ihan järkyttävän paljon ja tuntui, että en koskaan pääse juomarastille. Mulla oli liian lämmintä päällä ja olin kuivatellut kroppaa jo lauantaista lähtien Hälvälän auringossa. Ensimmäisillä juomarasteilla join aivan liian vähän ja se alkoi kostautua. Tässä vaiheessa heitin viimeisetkin hyvästit kiireelle. Lämmöt nousivat ja nautin vettä myös ulkoisesti. Suppasuunnistus alkoi hiljalleen sujumaan ja olivathan ne näkyvyydeltään hyvät ei-pyöreät supat mitä parhaimpia kavereita suunnan ottamiseen. Ei siinä paljon kompassia tarvitse, kun saa hyvin supista kiinni. Loppumatkasta sain taas hölkkäillä rauhassa kävelyn kangistamilla jaloilla, mutta kyllä oli mehut totaalisen loppu. Aikaa paloi ankkuriosuudella peräti n. 2.40 eli iltarastien A-radalla tuo tarkoittaisi karkeasti 1.20:n aikaa. Joukkueen sijoitus oli jotain yli neljänsadan, mutta yli 75% kilpailevista joukkueista jäi kuitenkin meidän taakse eli emme olleet ihan hitaimmasta päästä kuitenkaan. Jatkoa ajatellen olisi ollut parempi saapua Hälvälään vasta illalla ja saada paremmin nukuttua. Näistä jälkimmäinen on helpommin sanottu kuin tehty. Niin ja unohtaa ne letkat. Kuitenkin ihan kiva kokemus, kun ei ole tarkoitus tavoitella ennätysvauhtia.
  13. Minulla on VJ Intergratorit ja nyt kuivan kesän aikana ne ovat käpristyneet ja tuntuvat varpaille hieman ahtailta. Näköjään pelkkä pesu ei riitä pitämään nastareita mitoissaan vaan ne kutistuvat ihan selvästi. Pitäisi siis kastella ne ennen jalkaan laittoa, mutta mietityttää miten se kannattaisi käytännössä tehdä, ettei kohta kasva home joka paikassa. Kuulin että joku liottaa nastareita pidempään ja toiset kastelevat ne vasta juuri ennen käyttöä. Mikähän olisi paras käytäntö mikä kannattaisi ottaa tavaksi? Esim. uitanko nastareita jo kotona, valutan enimmät vedet pois, nastarit muovipussiin ja kisapaikalla jalkaan? Ja kohta ne ovat mustana pölystä.
  14. JH1

    Suunnistus-/ polkujuoksukengät

    Huomasin eilen, että reilun vuoden käytössä olleet (n. 40 suunnistusta ja n. 10 juoksulenkkiä talvella) VJ Intergratorit alkavat hiljalleen luovuttamaan; toisesta jalkineesta on kadonnut pari nappulaa nastoineen ja joissakin nappuloissa on murtumia. Kyllä kulumista on havaittavista päältäkin päin. Mutta kyllä noilla vielä Jukolaan uskaltaa.
  15. JH1

    Lahti-Hollola Jukola 2018

    Minullekin osui ankkuriosuus eli sunnuntaiaamuna olisi edessä vähän pidempää rataa ja isompaa lakanaa kuin mitä on ollut iltarasteilla. Käytännössä taitaa mennä yhteislähdöksi. No eipähän tarvitse seikkailla pimeässä ja ehkä saa jopa nukuttua hyvän määrän tunteja alle tai ainakin niin luulen. Kangasmaasto on "minun maastoa", mutta tuolla Hälvälässä on monet mäet jännästi väärinpäin maan sisällä. Ensikertalaisen pää on tietysti täynnä kysymyksiä, mutta pitää mennä mukaan opettelemaan.
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy