Jump to content
Juoksufoorumi.fi






226

Jäsenet
  • Content count

    2 396
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    8
  1. Ikääntymisen vaikutus riippuu aika paljon urheilutaustasta, myös tietenkin yksilöstä. Hapenottokyvyn lasku ja sitä kautta hidastuminen on aika selvää. Jos joku on aloittanut kuntourheilemisen 40 -vuotiaana ja juoksee 1. maratonista vaikka 4 tuntiin, niin 45 -vuotiaana hän saattaa juosta vaikka 2.50. Kehitys on huimaa, mutta voidaan olettaa, että jos hän olisi aloittanut 20 vuotta aikaisemmin, niin olisi voinut olla vaikka 2.30 juoksija kolmekymppisenä, joten samalla tavalla ikääntyminen on vaikuttanut kuin muillakin. Tilastojen mukaan ikääntymisessä ei ole mitään selkeitä hyppäyksiä alaspäin, mutta kyllä käytännössä tuntuu sitä, että esim. 42 -vuotias voi vielä yhtä kova pitkällä matkalla (maraton tai 100 km) kuin 32 vuotias, mutta 47-vuotias ei enää maailman kärkeen mahdu, paitsi ehkä vielä pitemmällä matkalla (24-48 h). Monesti paasataan sen puolesta, että ikääntyminen hidastaa palautumista ja on harjoiteltava aikaisempaa vähemmän ja kevyemmin. Omalta kohdalta olen havainnut, että nimenomaan harjoittelun vähentäminen hidastaa palautumista ja se on helppo mieltää ikääntymisen syyksi. Tehopuolella on kyllä näin, että ei voi harjoitella niin kovaa kuin ennen, eikä oikeastaan ole edes kykyä tehdä niin kovia harjoituksia kuin ennen, mutta määräpuolella tein kyllä 49-vuotiaana suunnilleen samoja määriä kuin 30 -vuotiaana. Punttisalin voimatasot minulla on vielä melkein samat kuin aikaisemmin, mutta silti esim. pyöräilyn maksimivauhti on kaukana 15-25 vuoden takaisesta. Uinnissa on hidastusta tullut noin 2 min/km, sekä maksimi, että pk vauhtiin. Ennen pystyin tekemään ihan tehokkaita uintitreenejä punttitreenin perään. Nykyisin hiihto ja punttitreeni tappaa uinnin ihan kokonaan, myös seuraavan päivän uinnissa puntti painaa. Juoksussa tonnin tai cooperin vauhti ei merkittävästi kehittyneet 25 vuotiaan ajoista, mutta kymppi ja maraton oli parhaimmillaan 32-35 vuotiaana. 6 h ja 100 km meni vielä ennätysvauhtia 45 -vuotiaana. 12 ja 24 h vielä 47-50 -vuotiaana. Näissä pitkissäkin matkoissa kehityspotentiaali oli syöty loppuun sen takia, että vauhdit eivät riittäneet parempaan. Viikatemies tekee koko ajan työtä, mutta sitä vastaan olen yrittänyt rimpuilla matkaa pidentämällä. Mutta matkojen pidentämisessä on puolestaan tulleet rajat vastaan sen suhteen, että tuntuu olevan entistä vaikeampi pysyä vammoitta noissa pitkissä suorituksissa. On tuossa tutkimuksessa ihan sellaisia kohtia, jotka voin allekirjoittaa. Esim. se, että kovat treenit eivät vanhempana tuo enää niin paljon tulosta kuin nuorempana ja se, että joskus hankittu huippukunto ei ole mikään suoja taukoa vastaan. Etenkin ikääntyessä tuntuu, että kunto häviää kohtuuttoman nopeasti. ÖtillÖ:n jälkeen sairastin keuhkoputken tulehdusta noin kolme viikkoa ja sen jälkeen uintikunto oli niin paska, että aikaisemmin vastaava lasku olisi vaatinut noin puolen vuoden uintitauon.
  2. 20. Kaukopartiohiihto

    Jos mielii 150 km hiihtää, niin kannattaa tehdä vähintään yksi pitempi treenilenkki noilla vehkeillä etukäteen, vaikka noin 8 h. Suksi ja etenkin saapas ovat niin painavia, että siinä rasitus on kuitenkin erilainen kuin normaaleilla pertsan tai luistelusuksilla. Ei se huimaa hapenottokykyä vaadi, mutta lihaskestävyys saattaa muodostus ongelmaksi. Eli käytännössä joku paikka alkaa kipeytymään, koska ei ole tottunut tuollaiseen rasitukseen. Joensuussa pitäisi lunta riittää, mutta jos lumen kanssa on ongelmia Etelä-Suomessa asuvilla, niin pitkä sauvakävely huopakumisaappaiden kanssa on myös hyvää treeniä KPH:ta varten. Esim. reiden yläosan lihakset joutuvat varsin koville, kun painavaa kenkää nostellaan. Samat lihakset tekevät työtä myös hiihtäessä, mutta tuolloin rasitus on pienempi, paitsi jos keli on hankala, niin silloin suksen työntäminen eteenpäin vaatii voimaa, etenkin etureiden yläosassa.
  3. Kuten second tuolla selosti, niin varmaan koko elämä oli 70-luvulla vähän stressittömämpää ja telkkariohjelmatkin loppuivat jo noin klo. 21. Nykyisin minulla tulee kukuttua ylhäällä aina vähintään klo. 24 asti, vaikka pitäisi herätä aamulla klo. 6, tosin herään yleensä klo. vasta 7.20. Univelkaa ja koulupaineita tulee enemmän ja melko tuoreen tutkimuksen mukaan urheilulukiolaisilla tilanne ei ole ainakaan muita parempi. En vastannut poikani valmennuksesta, mutta en myöskään ottanut hänen itse sykekäyrissä havaitsemia ylirasitusoireita riittävän tosissaan. Pikemminkin päinvastoin, sanoin, että hanaa vaan niin ei mene liikaa junnaamiseksi. Siihen päälle tuli vielä Lapin lumileiri ja pari viikkoa sairastelua, jolloin ylikunto syveni niin pahaksi, että sen jälkeen ei koko talvena/keväänä voitu ottaa mitään kevyttä kävelyä rankempaa. Jos tuosta ylikunnosta joskus päästään, niin mistä sitten löytyy se rohkeus, jolla elimistö laitetaan harjoittelussa äärirajoille.
  4. Tietenkin tätä nykyaikaista "mittaripelleilyä" on ihan aihetta puolustaa sillä, että 70-luvulla lasten ja nuorten lähtötaso oli jo arkiliikunnan kautta monesti parempi kuin tänä päivänä. On siis ihan perusteltua käyttää mittareita apuna ylirasituksen seurannassa, etenkin kuntourheilussa. Pitää kuitenkin ymmärtää, että näiden mittareiden takana häärävien suositusten antajien on aina liikuttava turvallisella puolella. Sen sijaan huipulle tähtäävän on myös käytävä äärirajoilla ja otettava riskejä. Olen muistaakseni neljänä viikkona koko urani aikana juossut yli 300 km treenikilometriä, viimeksi toissa talvena Mallorcalla, jolloin päivän keskiarvo oli 46 km. Mittari olisi jo varmaan ensimmäisen tai toisen päivän jälkeen alkanut kertomaan, että seuraavan harjoituksen voit tehdä yli, yli, yli huomenna. Tuo on hyvin totta, että ylirasituksen ratkaisee koko psykofyysinen kokonaisuus, eli kiire, stressi yms. kaikki yhdessä. Varmaan ylikuntoa on tänään vähintään yhtä paljon kuin 70-luvulla. Meidän perheessä tuo riskinotto kostautui ja ylikuntoa on kestänyt jo vuoden, eikä lopusta ole tietoa. Jos olisi uskottu mittareita, niin ylikunto olisi ehkä vältetty. Tulevaisuus sitten näyttää vahvistiko vastoinkäymiset vai lopettiko koko uran. Omalla kohdallani ylikunnon varominen tai pelkääminen loppui jo 90-luvun alussa, kun huomasin, että en saa itseäni ylikuntoon, vaan aina ennen ylikuntoa tulee vamma (esim. jännetulehdus) tai sairastun (yleensä keuhkoputkentulehdukseen).
  5. Itse olin 70-luvulla ala-asteella ja harrastin uintia piiritasolla, joten ei ole henkilökohtaisia syitä puolustella 70-luvun kestävyysjuoksijoita. Siitä huolimatta sanoisin, että 70-luvun harjoittelusta on paljonkin opittavaa, mikäli halutaan kehittyä kovatasoiseksi juoksijaksi. Uskon, että 70-luvun dopingin käyttö kestävyysjuoksussa koski kuitenkin varsin pientä osaa juoksijoista ja todennäköisesi mukana oli myös ihan huipputasoisia puhtaita juoksijoita. Se, että piiritasolla juostiin kymppi monessa paikassa alle 30 min tai maratonilla 3 h tulos oli ihan ruputasoa ei uskoakseni johtunut ollenkaan dopingista vaan kovasta ja rohkeasta harjoittelusta, sekä siitä että juoksu oli muodissa ja kilpailuissa ja harjoituksissa riitti vastusta. Tänä päivänä urheilijalle isketään heti liuta rajoitteita, joista 70-luvulla ei edes tiedetty. Silloin piti hakea palautumisen rajat kokemuksen, sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Nykyisin mittarit alkavat jo hyvissä ajoin kertomaan, että sinun pitää harjoitella kevyemmin. Silloin ei myöskään ollut "palautusjuomia", vaan opittiin tietämään harjoittelun merkitys palautumisen kehittymiseen. Ehkä eniten 70-luvulta on opittavaa juuri siinä asenteessa, että harjoitus tekee mestarin ja kaikki muu on enempi esinahkan hypistelyä ja nännien näpertämistä.
  6. Tässä yksi juoksuvalmennukseenkin liittyvä tapahtuma Suomussalmella 24.-28.6.2018, johon odotetaan vähintään 20 ja otetaan enintään 40 osallistujaa. Tiedot löytyvät Facebookista nimellä Kainuu Swimrun leiri. Laji on siis uinnin ja juoksun yhdistelmä, jossa kilpaillaan pääosin pareina. Nyt siis kyseessä leiri, ei kilpailu. Swimrunissa on useita juoksu + uinti -osuuksia peräkkäin ja eri pituisia osuuksia. Uinnin määrä on 10-20% kokonaismatkasta, eli jopa puolet kokonaisajasta. Tehtiin siitä Facebook sivut ja itsekin liityin vasta nyt Facebookin, joka tarkoittanee sitä, että Facebook kuolee lähivuosina pois. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman epäsosiaalinen, sosiaalisessa mediassa. Tykkääjien lisäksi odotellaan myös maksavia asiakkaita. Nyt on kyllä tarjolla niin hienot swimrun maastot ja koko ohjelmisto, että olisi sääli ilmoittaa tammikuussa, että pitäkää tunkkinne. Olemme onnistuneet hankkimaan leirin vetäjiksi tämän vuoden ÖtillÖ MM-kisojen miesten kilpailun 15. sijoittuneen parin. Suomi 100 hengessä vielä se, että Facebook kaverini kirjoittamaa kirjaa, 226-Fyysinen kantti, on vielä muutama sata kappaletta myytävänä. Voi kysellä vaikka yksityisviestillä, tai ostaa Booky.fi kautta.
  7. Uintikunto

    Muut aikani olivat tuolloin muistaakseni 25 m 12,8, 50 m 28,5, 200 m noin 2.10 ja 400 m 4.40.
  8. Uintikunto

    Karrikoidusti sanoen voimalla ja tekniikalla menee 50-75 metriä ja se viimeinen piikki vaatii myös monipuolista tehoharjoittelua ja hapokkaita sarjoja. Minulle minuutin alittaminen oli aikoinaan käsittämättömän vaikeaa. Uin kisoissa jokaisen kymmenyksen 1.00 ja 1.01 väliltä, ennen kuin ensimmäisen ja viimeisen kerran alitin minuutin (59,8). Sitä ennen meni kerran harjoituksissa 59,7. Oli meillä seurassa muutamia sellaisiakin uimareita, jotka menivät vuodessa-parissa 1.06 tuloksesta alle minuutin ja jopa 57-58. Silloin kun on lahjakkuutta voiman kehittymisessä, etenkin räjähtävän voiman, niin minuutin alittaminen ei hyvällä tekniikalla ole erityisen vaikeaa, mutta jos on tällainen perushidas dieseli, niin ne kymmenykset voivat olla todella tiukassa. Nämäkin lahjakkaat kyllä jämähtivät sitten sinne 57-58 tasolle. Siitä alaspäin olisi tarvittu enemmän kuin 5-6 uintitreeniä/viikko + voimatreenit, noin 3 kpl.
  9. Olen itsekin miettinyt, että alkaisiko tätä keskeytystä ruotimaan vai ei. Nyt kun muut ovat alkaneet niin, ei se tästä enää pahene ja toki yritän olla rakentava. Ensinnäkin ymmärrän jossain määrin Nooran ajatuksen siitä, että mieluummin keskeytys kuin niin kauhea ultramuisto, joka ehkä voi vaikuttaa koko uran jatkumiseen, tai muuten vaan lisätä pelkoa antaa itsestään kaiken irti jatkossa. Uskon, että Noora antoi kaikkensa vajaat 3 kk aikaisemmin 24 h MM-kisoissa, joten vaikka fyysisesti olisi täysin palautunut, niin ei välttämättä ole henkisesti vielä valmis kokemaan samanlaista all out oloa, etenkin kun tavoite lienee asetettu hieman korkeammalle, kun rahkeet olisivat nyt riittäneet. Ei fyysinen kunto ainakaan kolmessa kuukaudessa parane. Ensin pitää palautua ja sitten pitää saavuttaa vielä se entinen kunto takaisin ja nämä toki myös vähän yhtä aikaakin. Uskon kuitenkin myös, että Nooralla henkisen vastenmielisyyden taustalla oli myös ainakin osittain fyysiset ongelmat. Jos alkuvauhti oli hieman liian kova ja väkeä alkaa lappaamaan ohi ja askel painaa, niin kyllä siinä romahtaa henkinen fiilis ihan eri tavalla kuin tasavauhtisemmassa suorituksessa ja muiden vauhdeissa pysyessä. Todennäköisesti Noora olisi ennen raatobussia ehtinyt Spartaan, mutta se on sitten henkisen puolen päätös jatkaako 123 km kilpailua, jossa tekee omasta mielestään epäonnistuneen suorituksen vai jättääkö leikin kesken. Eri asia on jatkaa 23 km tuskaista taistelua kuin 123 km, joten tuossa kohtaa kisaa loppu näyttää kyllä loputtomalta. Kuten Suomen hitain ultrajuoksija sanoi, niin Spartathlonissa läpäisy ja Nooralla jopa katkeamaton läpäisyjen sarja olisi ihan hieno suoritus, vaikka 35 h ajalla. P Kiuru sippasi Havaijilla täysin muistaakseni v. 1994, mutta jatkoi kävellen ja oli tuloksissa lopulta n. 206 tai 207. Tavoitteena oli kisan voittaminen. Aika moni huippu olisi keskeyttänyt, mutta minusta oli hienoa, että hän mieluummin veti kisan läpi kuin keskeytti. Ainakin Nooralla tuo kisojen väliaika 3 kk oli varmaankin virhe. Minulla viimeiset neljä pitkää kisaa olivat aina 5-6 kk välein ja silloin pystyin olemaan henkisesti siinä kunnossa, että antaa kaikkensa. Retkeilemään voi toki lähteä toisenlaisellakin mielellä, mutta retkeily ei koske minua, eikä Nooraa. Tuleeko keskeyttämisestä sitten tapa. Henkisesti voisi olla hyvä ajatella niin, että keskeyttäminen on sallittua ainoastaan välinerikon tai terveydellisen syyn takia. Toki tietenkin myös sallittujen aikarajojen ylityksen takia. Jos henkinen heikkous lasketaan hyväksi syyksi keskeyttää, niin sellainen syy tuppaa kyllä löytymään kisassa kuin kisassa. Toisaalta jos keskeyttää väärän vauhdinjaon takia voimien loppumiseen, ja se kyrpii monta kertaa jälkikäteen, niin silloin voi olla, että tuo keskeyttäminen sen kun vahvistaa sitä ajatusta, että toista kertaa en keskeytä. Tsemppiä Nooralle jatkoon. Hänen tulosparannus viimeisen kahden 24 h juoksun osalta on todella kovaa, joten yksittäiset vastoinkäymiset ovat ihan inhimillisiä. Silloin kun tavoitellaan huipputulosta, niin joskus voi olla hieman liikaa riskiä ja se kostautuu tässä lajissa.
  10. Onnitteluja kisan läpäisseille suomalaisille. Hienoa, että tuli paljon lisää uusia nimiä. Vaikka Nooralla meni tämä kerta pieleen, niin toisaalta huipulla tarvitaan rohkeutta sekä kilpailuissa, että harjoittelussa. Joskus se voi kostautua, mutta siitäkin voi oppia paljon. Onnistumiset tuntuvat entistä paremmalta, kun tiedetään ettei se ole itsestäänselvyys, vaikka olisi miten hyvin valmistautunut.
  11. Joo hurjan tuloksen veti Sorokin kovasta alusta huolimatta. Taso muutenkin tosi kova. Vielä kisan nelonenkin mahtuu tuolle tb2 linkkaamalle listalle. Tsemppiä Nooralle ja muille keskeyttäneille. Ei ole häpeä keskeyttää tuolla, vaikka kyllä se tietenkin saa itseään harmittaa. Ehkä Nooralla loistava MM tulos saattoi kannustaa hieman liian kovaan alkuvauhtiin, eikä sitä saa enää totaalisen väsyn tultua anteeksi. Tai sitten syy on ihan joku muu.
  12. Klasilan juoksussa v. 2015 oli ihan liian kuumaa perjantaina ja sopivan viileää lauantaina. Nyt lienee viileämpää?
  13. OK. Korjaan sen verran, että ehkä tuo alkuvauhti oli Kourokselle järkevää, vaikka hänkin oli kyllä kova aloittaja, eikä mikään tasaisen vauhdin taituri. Epäilen silti, että Sorokille se on liian kovaa, vaikka hän onkin tosi kova ultraaja.
  14. Tuossa omat väliajat v. 2015 juoksusta. "Maratonin aika oli 3.56, Korintoon (80 km) saavuin ajassa 7.48 ja 100 km täyttyi ajassa 9.57. Edellisellä kerralla 100 km oli mennyt ajassa 9.38. Nyt oli selvästi kuumempaa, joten 20 min hitaampi vauhti oli vielä ihan OK." Ainakin Nooran vauhti on tällä hetkellä ihan riittävän kova 30 h alitukseen. Eikä minun loppu ollut mitenkään jäätävän kova, joten vähän hitaammallakin alkuvauhdilla voi päästä alle 30 tunnin. Vaikea uskoa, että tuo Sorokin alkuvauhti voisi olla minkään tasoiselle ultrajuoksijalle järkevää. Alku on melko tasaista, mutta silti alle 3 h maraton kuluttaa liikaa hiilihydraatteja. Sekunnit, jotka alussa voittaa maksetaan minuutteina lopussa takaisin.
  15. http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kainuu/juhlan-paikka-suomussalmesta-euroopan-urheilukaupunki-2018-2/
×