Jump to content
Juoksufoorumi.fi


226

Jäsenet
  • Content count

    2 425
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    8
  1. 20. Kaukopartiohiihto

    Joo, minulla nuo huonot kokemukset siitä lyhyestä suksesta johtuvat paljolti myös sitä, että olen käyttänyt tavallista luisteluhiihtosidettä ja luisteluhiihtomonoa, jolloin mäessä vain mono ja side taipuvat ja suksi pysyy rinteen suuntaisena, jolloin ylöspäin tamppaaminen on mahdotonta. Varmaan toimisi paljon paremmin sen tukevan Naali saappaan kanssa. Etelä-Suomessa asuttaessa meilläkin oli vain 210 cm suksia ja niillä pärjäsi aina. Kainuussa on vähemmän ryteikköjä, joten täällä hieman pitempikään suksi ei haittaa. Taimikot ja hakkuuaukeatkin muuttuvat sitä mukaa helpommiksi hiihdellä kun lumen määrä kasvaa.
  2. 20. Kaukopartiohiihto

    Siinä 160 cm melasuksessa minulla on tavallinen hiihtomono ja side, ja se setti on kyllä monessa paikassa ihan onneton. Ei voi mennä haarakäyntiä ja vielä huonommin tampata sivuttain. Kovalla alustalla ihan mahdoton mennä ylämäkeen muuten kuin suorilla suksilla. Toinen poika osti melasuksiin erikoissiteet ja lähes tellumonon jäykkyisen kengän. Sillä pehmeään alamäkeen laskeminen on melkein yhtä helppoa kuin laskettelusuksilla, mutta ei silläkään yhdistelmällä kymmeniä kilometrejä hiihdetä. Kaikki nämä kolme melasuksiparia ovat vielä niin hemmetin ohuita, että siteitä ei saa kiinni millään normaalilla ruuvilla.
  3. 20. Kaukopartiohiihto

    En osaa sanoa millaisille kiloille noita suksia on tehty, mutta Karhun ja Peltosen pitopohjasukset olen saanut pitämään voiteiden kanssa. Vaimon uudet Järvisen Lapponiat eivät oikein luistaneet. Voi olla, että toisella yrittämällä luistaa, kun hioin pitopohjaa pois. Aikoinaan meillä oli kaksi paria muistaakseni Järvisen Adventure suksia, joilla hiihdin tuon pisimmän KPH:n. Molemmat noista pareista luisti hyvin, mutta vain toisen parin sai pitämään. Nykyisin hiihdän umpihangessa pääosin Karhun Optigrip 225 cm suksilla. Se pitää ihan hyvin, mutta ei ole luistoltaan niiden Järvisen Adventuren veroinen. Tuo Karhun suksi on hyvin löysä ja sen puoleen mukavasti ui pehmeässä lumessa ja on hyvä myös ojien ylityksissä. Ei ole tänäkään talvena upottanut liikaa, vaikka meillä on 80 cm lunta ja kävellen upottaa munia myöten.
  4. 20. Kaukopartiohiihto

    Kotimatkalla kävin Kuopion XXL:ssä. Siellä oli aika paljon sellaisia teräskanttisia (esim. Madshus) melko lyhyitä (180-208 cm) ja aika kapeita eräsuksia, joihin voi kiinnittää karvan pitoalueelle. Niihin sitten hieman vahvemmat siteet ja "erämonot". Koko paketti noin 450 euroa. Tuollainen setti olisi varmaan ihan hyvä KPH:oon, ainakin suksi. Monon hyvyydestä en osaa sanoa. Ainakin yksi hiihtäjä keskeytti omalla erämonolla pahoihin säären etuosan vammoihin. Kunnon umpihankeen tuo suksi ei kanna tarpeeksi. 210-230 cm pitkällä SA-mallisella suksella pärjäilee jo varsin hyvin umpihangessakin. Siten jos vielä pehmeämpään lumeen ja aukeille paikoille (suolle, pellolle, järvelle) haluaa suksen, niin saa olla pitempi, esim. 250-300 cm. Näitä perinteisiä eräsuksia löytyy 100 euron hintahaarukasta, jolloin laatu on varsin heikko, mutta vähän hiihtävälle riittää kyllä. Poikani heitti viime keväänä 400 km reissun tuollaisilla palikkasuksilla UKK:n kansallispuistossa ja mm. side irtosi ja lamelleja repeile, joten noin pitkille reissuille paremmat sukset olisivat turvallisempi valinta, esim. Karhu, Järvinen tai Peltonen. Hintakin on sitten noin 300 euroa. Meillä on perheessä myös kolme paria "melasuksia", eli lyhyitä ja tosi leveitä. Niillä on hauska laskea puuterilumessa, mutta muuhun ovat aika huonoja. Tiheässä ryteikössä tosin parempia kuin pitkät sukset. Saappaina olen käyttänyt noin 69 euron Viking huopakumisaapasta, mutta se ei kestä kovaa pakkasta ja ostin juuri uudet Nokian Naalit. Minulla on myös Nokian Kairat. Naali on lämmin, tukeva, mutta myös tosi painava. Kaira on kevyempi, mutta liian löysä. Kummassakin on oikea suunnittelun kukkanen, eli lumisuppilo. Saappaan varren kiristysnauha on noin 3-4 cm varren yläosan alapuolella, jolloin varren yläosaan muodostuu suppilo, johon kaikki irtolumi kerääntyy, valuakseen saappaan varresta sisälle. Sellaista lahjetta ei monestakaan hiihtohoususta löydy, jonka saisi saappaan varren päälle, eli käsittämätöntä suomalaisen suunnittelun surkeutta tuo lumisuppilo. Halpiskauppojen siteet, hintaluokassa 30 euroa (Hong Kong, Kärkkäinen) ovat ihan paskoja, ja hajoavat ehkä jo ensimmäisellä hiihdolla, joten kannattaa ostaa Kuusamon Erän kalliit siteet, noin 65-79 euroa. Sauvojen osalta ei vielä ole ymmärretty, että metsähiihtäjä voisi haluta kevyet sauvat, jolloin eräsauvoiksi on yleensä tarjolla vain sellaisia putkia, joilla ei ainakaan KPH:oon viitsi lähteä. Myös sommat ovat monessa sauvassa varsin surkeita. Jyrkässä mäessä piikkiä ei saa välttämättä enää maahan, vaan sompa luistaa maata vasten. Sauvat pitää duunata itse. Minun insinööriluonne on kieltämättä aina vähän koetuksella, kun olen ostanut jonkun tuotteen, jonka ensimmäisellä hiihtokerralla jo näkee, että kukaan ei ole sitä missään vaiheessa testannut tietokoneruutua kauempana.
  5. 20. Kaukopartiohiihto

    Minulla kahden pullon juomavyö oli ohuen ulkotakin sisällä. Tuossa kelissä pullot pysyivät ihan sopivan lämpöisinä, kun huoltopisteiltä lisäsi aina pari desiä lämmintä mehua. Vähän nyhräämistä on pullojen käyttö, kun tuon pullovyön pitää olla sopivan tiukalla. Pullon saa kyllä vedettyä pois, mutta takaisin laitto on vähän hankalaa. Minunkin olisi vaan suosiolla pitänyt ottaa omat huopakumisaappaat, mutta oli niin hyviä aikaisempia kokemuksia intin kesäsaappaista.
  6. 20. Kaukopartiohiihto

    Minullekin jäi kohtuullisen hyvä maku tästä reissusta. Lähdin perjantaina klo. 9.30 Utista Pajulahteen. Majatauot olivat lyhyitä, enkä ostanut mitään, kun omia eväitä oli vähän liikaakin matkassa. Vauhti intin peruspaskoilla oli 8 km/h taukoineen, eli ennakoon nähden vähintäänkin OK. Varusteiden valinnassa tein kuitenkin virheen, ja otin uudemman malliset kumisaappaat. Laitoin intin pohjallisen lisäksi oman tacco tukipohjallisen ja noin 5 mm korkean kantapään pehmusteen. Ilman näitä lisävirityksiä kantapäät olisivat kipeytyneet kuormasta ja jalkaholvit todennäköisesti myös. Tuossa "uudessa" saapasmallissa takasauma ei joustanut yhtään ja ehkä kantapääkin tuli liian korkealle, eli kavennuksen kohdalle. Sain kantapäät auki jo noin 15 km ennen Pajulahtea. Pajulahdessa toisessa jalassa sisäsukka ja villasukka olivat jo kantapäistä veren värjäämät. Laitoin urheiluteippiä ja laastarityynyt. Menon Pajulahteen 9 h ja siellä 45 min tauko. Lähdin kivusta huolimatta takaisin. Pikkasen kipu harmitti fiiliksiä, mutta kuntoon ja muuhun vointiin olin ihan tyytyväinen ja sääkin ihan mukava. Uttiin tulin klo. 5.15, eli 10 tuntiin. Yhteensä siis rapiat alle 20 h. Tarkoitus olisi ollut vielä hiihdellä pari kymppiä vaimoin porukkaa vastaan, mutta en viitsinyt enää lähteä kipeillä kantapäillä hissuttelemaan. Mitä paremman potkun teki, niin sitä enemmän sattui. Onneksi tuo sinimusta pohjainen suksi piti kuin tauti. Jos olisi lipsunut, niin sitten olisin ollut kipujen kanssa lirissä. Eli matkaa tuli yhteensä vajaat 150 km. Kolme 300 km hiihtäjää, tai ainakin yrittäjää meni minusta matkan aikana ohi omilla suksillaan, ja kyllä se ero alamäissä on varsin suuri noihin intin perussuksiin nähden. Lihasten ja kunnon puolesta 300 km hiihto tuntui taas ihan mahdolliselta idealta, mutta kyllä toisella kiekalla olisi tullut muitakin kuin kantapääongelmia. Sukat olivat veren lisäksi myös hiestä märät ja jalkapohjasta olisi ehkä seuraavan 30-50 km aikana lähtenyt nahka myös kuoriutumaan. Myöskin päätä särki ja niska oli ihan jumissa. Muistaakseni v. 2005 hiihdin puolet matkasta huopakumisaappaalla. Se on painavampi, mutta huopa imee kosteutta ja pitää jalan ihon paremmassa kunnossa. Tietenkin voisi jo satsata eräsuksiin, joissa ei ole kumisaapasta, mutta aika teurastusta tuo reitti on omille suksille. Nyt ei niin haittaa, jos pikkukivet välillä vähän raapaisee. Utti-Pajulahti on minusta reittinä ihan mukava ja sopivan vaihteleva, ja hyvä, että näinkin vähällä lumella saatiin tuo tapahtuma järjestettyä. Sauvassa minulla oli leki-kahvat. Se oli kyllä tosi hyvä ja helppo systeemi lyhyiden taukojen räpellyksiin, esim. juomapullon ja patukoiden käsittelyyn.
  7. 20. Kaukopartiohiihto

    Onko tietoa varustekuljetuksesta Pajulahteen, eli lähteekö järjestäjien toimesta joku auto perjantaina, jonka kyytiin voi laittaa esim. evästä, vaihtovaatetta, retkipatjan ja makuupussin. Jos on, niin tuleeko sinne jätetyt tavarat myös takaisin Uttiin. Ilmoittauduin vaan 150 km matkalle, niin ei tarvitse samoja latuja kahteen kertaa samaan suuntaan hiihdellä. Keli näyttäisi tosiaan melko optimilta.
  8. 20. Kaukopartiohiihto

    Tuli maanantaina ilmoittauduttua tuolle 175 km juhlamatkalle. Pitää miettiä mihin sen sitten vaihtaa 150, 225 vai 300 km. 300 km ei oikein ole mahdollinen, kun pitäisi kahden vuorokauden valvomisen jälkeen ajaa autolla vielä yli 600 km. Ehkä 225 km olisi sopiva matka, että ehtii vielä la-su välisenä yönä nukkumaan. Hämeenlinna-Utti matka olisi kiinnostanut, koska se olisi ollut minulle uusi reitti ja toisaalta juhlavuotta sopii juhlia, kun olen jo 6 kertaa tuohon tapahtumaan osallistunut ja joskus ihan all out meiningillä. Hiihtämäni matkat ovat olleet v.2002-2006: 250 km (keskeytys +6 C kelissä), 300 km, 200 km (23 h 15 min), 350 km (46 h 40 min), 250 km, vaimon seurassa ja 2 vko Vierumäen 24 h hiihdon jälkeen, jossa hankittu paha olkapään jänteen tulehdus. Lisäksi kuudes kerta noin vuonna 2011, jolloin tympäännyin jäisillä teillä hiihtoon ja virallista matkaa tuli 150 km, ja siihen päälle muutama kymmenen kilometriä vaimoa vastaan ja takaisin. Hiihtokuntoni ei ole läheskään yhtä hyvä kuin oli vuosina 2002-2006. Etenkin vauhtipuoli on huomattavasti huonompi, joten 225 km matkassakin on ihan tarpeeksi haastetta. Toissa iltana kävin tekemässä vähän pitemmän lenkin 43,4 km ja 7 h 15 min. Vauhti siis tosi hidas 6 km/h, mutta kelikin hyvin nahkea - 18 - -22 C ja 4 cm uutta pakkaslunta. Taas halkesi yhdet Viking saappaat. Enkä saanut juomarepusta pisaraakaan ulos, kun letku niin monesta kohtaa jäässä. Onneksi oli lannevyöllä kaksi pulloa jaa autossa vielä yksi termospullo. Hiihtelin rajavyöhykettä pitkin Ruthless rajan reittiä pimeällä tähtitaivaalla klo. 16-24. Muuten ihan hyvä pätkä, mutta metsää ja mäkiä olisi kaivannut enemmän kun teillä ja soilla oli niin pirun kylmää.
  9. Uintikunto

    Kyllä me se tekniikka analysoidaan, jos noin 1-2 minuutin pätkän saat tänne laitettua. Kuvaus pitäisi olla veden alta sivulta, noin 5-10 metrin päästä. Vielä parempi, jos kamera liikkuu vähän matkaa uimarin tahdissa (molemmilta puolilta). Lisäksi veden alta suoraan edestä noin puoli altaan mittaa ja veden päältä, mieluummin sivulta kuvattuna.
  10. Uintikunto

    Jos olet 20 min/1000 m uimari, niin kovaa voisi olla 1.50/100 m, reipasta 2.00/100m ja kevyttä noin 2.15/100 m. Jos olet 13 min/1000 m uimari, niin kovaa 1.10, reipasta 1.20 ja kevyttä 1.30. Riippuu myös siitä oletko enempi sprintteri vai dieseli.
  11. Uintikunto

    Swimrunin myötä olen uinut hieman aikaisempaa enemmän pulliksen ja lättäreiden kanssa. Niillä uidessa sykkeeni on ihan tosi alhainen. Sykkeestä lähtee noin 20 lyöntiä minuutissa pois silloin kun vedän vaan jalkoja perässä. Vauhti lättäreillä ja pulliksella on altaassa (ilman kenkiä)suunnilleen sama kuin tavallisessa uinnissa, mutta ilman apuvälineitä, tehokkaalla jalkatyöskentelyllä pulssi nousee huomattavasti korkeammalle. Jos uin lättäreillä ja pulliksella, niin hyvä että edes pääsen 100 sykkeeseen. Siinä vahva yläkroppa palkitaan ja huono potku annetaan anteeksi. Pojan kanssa ollaan yhtä kovia uimaan lättäreillä ja pulliksella vaikka ilman niitä uin noin 1-2 min/km kovempaa.
  12. Uintikunto

    Noista teeseistäni saa hyvän vinkin tämän päivän tyypillisiin kunto-ohjeisiin: Yksikin kerta viikossa kehittää huomattavasti uintikuntoasi, kun vaan maltat pitää vauhdin hiljaisena ja keskittyä tekniikkaan.
  13. Uintikunto

    Yksi uinti viikossa on kyllä auttamatta liian vähän, jos haluaa kehittyä. Ylläpito voi vielä onnistua, mutta suosittelisin vähintään 2-3 kertaa viikkoon. Jos "nopean" ja matkavauhdin välillä ei ole mitään eroa, niin syy voi olla siinä, että tekniikka huononee kun yrittää lisätä vauhtia. Voi esimerkiksi tulla ongelmia hengittämisessä tai joku paikka vaan laahaa enemmän ja menee muutenkin turhaksi jännittämiseksi. Veto luistaa läpi. Tulee ehkä lisää kierroksia, mutta siihen se ilo loppuu. Toinen syy on se, että vauhtikestävyys on niin rajoittava, ettei oikein jaksa uida pitempään kovaa. Ehkä ensimmäinen 100 m menee kovempaa ja sen jälkeen maksetaan velkaa ja vauhti hyytyy vaikka luulee uivansa kovaa. Kannattaa uida erilaisilla vauhdeilla ja yrittää pitää tekniikkaa yllä myös kovemmassa vauhdissa. Aluksi tarpeeksi lyhyitä vetoja, esim. 25, 50, 75 tai 100 m, jolloin on helpompi pitää kovempaa vauhtia, kun saa välillä levätä. Vetojen pituutta voi sitten alkaa lisäämään tai ainakin sarjojen pituutta. Voi myös alkaa lyhentämään taukoa esim. niin että 10 x 100 m tauko 30 s >>> 15 s. En oikein näe, että mikään intervallin matka olisi ylitse muiden. Kokonaisuus ratkaisee. Lähtötilanne ei kuitenkaan ole toivoton, jos 1000 m menee pk-vauhtia 20 minuuttiin, niin ei se ihan räpeltämistä ole. Olen paasannut kolmea teesiä sellaisille triathlonisteille, joilla uinti on vielä kaukana hyvästä. 1. Älkää luulko, että yksi uintiharjoitus viikossa riittää. 2. Älkää luulko, että pelkkään tekniikkaan satsaaminen riittää. 3. Älkää aina uiko sitä mukavaa pk-vauhtia, jos haluatte kilpailuissa uida vähän kovempaa.
  14. NZ Ironman viime talvena 15.15, jossa maraton 5.12. ja juoksumäärät 70-120 km/vko. Ei ikävä kyllä vaikuta sellaiselta juoksukunnolta, jolla juostaisiin kovin pitkään 50 km päiviä. Toki siitä kisasta on jo 9 kk aikaa, mutta tuona aikana pitää kehittyä moni muukin kuin vain sisu. Jalat eivät oikein kestä sitä, että mennään äärirajoilla monta päivää peräkkäin. Eikä välttämättä kokemustakaan ole riittävästi, jotta tuollainen voisi onnistua. Ihan kiva jos Emilia osoittaisi, että kainuulainen pessimisti on nyt väärässä, onnea matkaan. Lahti, Emilia FIN2818383802:20:3007:27:2105:12:2415:15:01
  15. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta tämän tapatuman järjestäjiltä. Ilmoittautumisia on tullut 6 kpl + joitain hang around tapauksia, eli osallistujien huoltajia/sukulaisia, jotka ovat mukana leirillä osallistumatta swimrun -treeneihin. Ollaan siis vielä kaukana minimi 20 leiriläisen tavoitteesta, mutta aikaakin on vielä runsaasti jäljellä. Tammi-helmikuussa on tarkoitus järjestää pientä mainoskampanjaa, jotta tieto kulkisi mahdollisimman monelle potentiaaliselle osallistujalle. Leiriohjelma ja reitit on jo pitkälti mietitty ja tullaan jossain vaiheessa informoimaan ainakin osallistujille. Swimruneja on neljä kpl, ma, ti ja ke + torstaina sprintti majoituksen lähimaastossa. Matkat (uinti+juoksu) eri ryhmillä ovat suunnilleen tällaiset: 1. ryhmä 25-25-15 km 2. ryhmä 15-20-15 km 3. ryhmä 10-18-10 km Uintia siis keskimäärin 15 %, joista leiriläinen voi osan jättää väliin, koska uinnin päätepisteeseen pääsee myös polkua pitkin. Reitinvarrella on huoltopiste/pisteitä joten kaikkea energiaa ja juomaa ei tarvitse kantaa matkassa. Swimrun treenien lisäksi myös uinnin tekniikkavalmennusta ja kaksi luentoa, joista toinen keskittyy uintiin ja nimenomaan avovesiuintiin ja toinen kestävyysurheiluharjoitteluun ja kilpailemiseen hieman laajemmin. Rohkeasti mukaan loistaville poluille ja mukaville pikkujärville. Ei tarvitse olla mikään huippukuntoinen, koska ryhmän voi valita kuntotason mukaan ja vauhditkin ovat eri ryhmissä erilaiset. Ryhmää on mahdollista vaihtaa eri päivinä ja huoltopisteen kohdalla on myös mahdollista downshiftata.
×