Jump to content
Juoksufoorumi.fi






forrest_42195

Jäsenet
  • Content count

    641
  • Liittyi

  • Last visited

About forrest_42195

  • Syntymäpäivä 23.10.1969

Converted

  • Coopperi
    3535 (2012)
  • 10km
    36:13 (2012)
  • Puolimaraton
    1:17:47 (Siuntio 2015)
  • Maraton
    2:43:43 (Kööpenhamina 2013)
  • Tavoite
    2:42:00
  1. Plantaarifaskiitin kestosta

    Vielä voisi mainita teippauksen. Se nyt ei varmaan paranemista nopeuta, ainakaan merkittävästi. Saattaa kuitenkin mahdollistaa juoksemista, jos/kun hinku on kova. Mulla oli teipit käytössä muutaman viikon silloin kun vaiva ei ollut enää päivittäistä, mutta yleensä lenkin jälkeen tuli pientä kipua. Teippautin muutaman kerran tuolla samalla fyssarilla & kerran hierojalla. Taisin kerran itsekin laitella teipit. Ei ole vaikeata. Muutaman päivän kestivät. Tavallinen urheiluteippi toimi mulla paremmin kuin kinesio. Yksi tapa tässä:
  2. Plantaarifaskiitin kestosta

    Kyllähän sulla toivoa on! Minäkin jo heikkona hetkinä luulin, että juoksut on juostu. En ole varma, mutta uskon että toipumista voi omilla toimillaan nopeuttaa. Olen tosin kuullut kaverista, jolla tämä kesti 5v ja kokeili aivan kaikkea. No hänkin pystyy nyt juoksemaan. Mulla oli melkein vuosi käytännössä totaalitaukoa. Mitä nyt välillä kokeilin huonolla menestyksellä. Kävely meni mullakin siedettävillä kivuilla koko ajan. Suunnilleen vuoden päästä "tartunnasta" pääsin siihen, että pystyin joka viikko juoksemaan. Määrät toki alhaisia. Nyt on yli 2v, eikä PF vieläkään ole täysin poissa. Ei kuitenkaan ole enää se eniten häiritsevin vaiva. Pitää vaan muistaa venytellä pohkeita ja pyöritellä tennis- tai golfpalloa kannan alla, niin ei ole päässyt kiusaamaan. Mulle juoksuvalmentajanakin toimiva fyssari neuvoi aitajuoksijan venytyksestä muunnelman: kipeä jalka - esim. vasen - niin suorana lattiaa vasten kuin pystyy (mulla ei mene lähellekään suoraksi). Sitten nappaat oikealla kädellä pikkuvarpaista kiinni ja vasemmalla kädellä ukkovarpaasta. Kädet siis menevät ristiin. Sitten kiskot käsillä varpaita kohti itseä + suoristat jalkaa kohti lattiaa. Menee asian ytimeen - ja lisäksi venyttää takareittä kaupan päälle. Tein joka päivä akuuttina aikana, eli kuukausia. Tosiaan kannattaa osaavaa fyssaria harkita. Mulla katseli myös juoksutyyliä ja neuvoi muuttamaan käsien asentoa: kädet heilumaan enemmän - jopa lähelle kasvoja. Uskomatonta, mutta tämä vei heti painetta pois PF-alueelta juostessa.
  3. München maraton/puolikas 8.10.2017

    Onnea matkaan! Itse kävin paikan päällä kaksi vuotta sitten. Tulos DNS. Reissua varatessa koipi oli jo kipeä, mutta oletin ilman muuta menevän puolessa vuodessa hyvinkin ohi. Eipä mennyt. Silti edelliseen päivään saakka arvoin lähdenkö hölkkäämään irvistellen läpi. Että sinne saakka piti lähteä luovuttamaan, mutta kaipa se järkipäätös lopulta oli. Oli mukava kuitenkin kierrellä kunnon Expossa ja myös fiilistellä Lassen kulta-aikoja. Olisi ollut mahtavaa juosta stadionilla. Toisen kerran sitten..
  4. En ollut minä tällä kertaa - enkä kuulu ForrestGuuriin. Myöskään en @ForrestG vauhdissa normaalisti pysy. Elokuussa HCM ukkoshelteissä painoin kyllä loppupuolella ohi, mutta ilmiselvästi "kaimalla" oli joku isompi ongelma silloin päällä. Joka tapauksessa tulosliuska on ympyröitynä seinällä - 2013 loppukirissä voittamani Henri Aution tulosliuskan vieressä (vitsivitsi). Onnittelut onnistuneesta juoksusta!
  5. Adidas Boston ja/tai Adios

    Heh. Kerran vedin itsekin maratonin pakasta vedetyillä. En muista enää merkkiä. Edellinen kisakenkä levisi yllättäen juuri muutama päivä ennen kisaa, enkä halunnut mohloilla lähteä. Hyvin kävi silloin - jännitti kyllä kovasti. En suosittele. Olen Bostoneita sovitellut kaupassa vuosien varrella monta kertaa ja aina ne on aavistuksen akilleksen kohdalta painaneet. Viimein joku aika sitten rohkaistuin ja ostin tuosta huolimatta. On niin kehuttu monessa paikassa, että pakko ne on kokeilla. Vielä tosin ovat kaapissa iskemättöminä. Adios taas .. se nyt vaan on hyvä. Mulle ainakin. Vedän niillä useimmat kisat ml. maratonit. Juoksija-lehden arvostelussa on joskus ollut "houkuttelee kovaan menoon" tms. Mielestäni Adios on juuri sellainen. Tänäänkin 20km Adioksilla, josta loppupuoli kovaa. Piti oikein jarrutella alussa ja kun lähdin kovempaan vauhtiin, tuntuma oli kuin olisi kotiinsa tullut. Rullaa mainiosti. Vuosien varrella Adios tuntuu pienentyneen/kaventuneen. Nykyisetkin ovat numeroa muita lenkkareitani isommat. Maraton-exposta ostin halvalla kaappiin seuraavat. Nyt otin riskillä normaalikokoa. Se saattaa vielä kaduttaa maratoneilla, mutta jääköön sitten lyhyille kisoille / vauhtilenkeille se pari.
  6. HCR ja HCM yhdistyy ja siirtyy toukokuulle

    Minusta tämä on kaksi kertaa vuodessa maratonin rykäiseville (minullakin tavoite) hyvä uudistus ml. ajankohta. Ehtii saada alle myös sulalla juoksemista ja eiköhän joku lyhyempikin rykäisy paikkojen aukaisuun tuota ennen löydy. Lisäksi helleriski on vielä pienehkö. Syksyllä kyllä riittää Suomessakin vaihtoehtoja, mutta keväällä on ollut hiljaista. Jos siis yhtään isompaa tapahtumaa & kisan tuntua haluaa. Seinämaratoneja yms. toki löytyy. Ensimmäinen isompi on kesäkuun puolivälin Suvi-Ilta ja silloin on jo iso riski kuumasta kelistä. Minä olen monena vuonna päätynyt ulkomaiseen vaihtoehtoon kevään osalta. Ajattelin tämän vuoden HCM olleen mulle once in a lifetime. Yksi iso syy hyvin tunnettu helleriski, joka nytkin realisoitui. Tämä uudistushan muuttaa tilanteen. Harmi kun nuo hintaportaat ovat noin etukenoiset. Jalkojensa kanssa riskirajoilla juokseva ei haluaisi kovin aikaisin kommittoitua.
  7. Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Sitten meidän viimeisten raastajien on syytä toimia. Jospa kaikki raastajat korvaavat vaikkapa vain viisi pitkistään juoksemalla samalla vaivalla koko maratonin - esim. jossain Paloheinä tyyppisessä usein järjestettävässä -> saadaan maratonien kokonaismäärät hyvinkin takaisin kohdilleen. Tietysti joka vuosi tullee viisi lisää kullekin raastajalle tätä laskuvauhtia, mutta mitäs me valittamaan. Ajankuluksihan tätä tehdään. Ja eipä aikaakaan, kun pääsemme Häjyjen kunnialistalle: http://www.100mc.fi/ Juoksijoiden kokonaismäärä hoidetaan kuntoon niin että juoksemme välillä kaverin nimellä. Eteenpäin Eorlin pojat!
  8. Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Ei siellä valmiina taida muuta olla kuin mitä näkyy yksitellen nimiä tuloslistasta clickailemalla.
  9. Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Tjaa, tuli tuosta sarjani järjestyksistä vielä mieleen. Pääselitys taitaa olla herra kolmen tunnin jänis. Hän varmastikin oli lopussa nopein etenijä tässä sarjassa. Ilman velvollisuuttaan olisi leikiten kaasuttanut ohitseni. Vauhtireserviä on .. ja paljon.
  10. Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Kieltämättä on mielenkiintoista tutkia omaa ja samoilla huitteilla juosseiden dataa. Luulin oman loppuni 25km eteenpäin menneen heikosti, mutta ihme kyllä suhteessa muihin se meni oikeastaan hyvin. Sijoituksellisesti parhaat vitoset olivat 25km eteenpäin. 35-40km väli meni hulppeat 25s/km hitaammin kuin alussa, mutta se oli silti suhteessa muihin paras vitonen. Lopun 2km meni kyllä selvästi huonommin muihinkin verraten, mutta se ei kyllä yllätä. Niin pelkäsin, että pohkeet leikkaa kiinni. Lisäksi datasta oli mielenkiintoista huomata, että vaikka voitin sarjani - olin sarjani nopein vain välillä 25-30km. Mun onneksi alun ja lopun nopeammat olivat (todennäköisesti) eri henkilöitä. Aikamoinen fakiiri oli, jos pystyi passailemaan ekan viileämmän puolikkaan niin että toinen pätsipuolikas meni samaan vauhtiin (ellei kovempaa). Prosentuaalisesti olen jäsen Suropatin kanssa jiirissä: viimeisin 2km oli 17% hitaampi kuin nopein vitonen.
  11. Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Samanlaisia kokemuksia minullakin juoksusta kuin monilla. Eka kierros oli yllättävän helppoa menemistä ja kuvittelin passailevanikin riittävästi. Kello näytti aavistuksen kovempaa kuin mihin kuvittelin tässä kelissä pystyväni, mutta piti mennä ... kun se oli niin helppoa. Kosteuden toki huomasi alusta lähtien. Jossain kohtaa kierrosta aurinko tuli täydellä voimalla esiin ja toisella kierroksella alkoi jostain 25km lähtien tuntua todella tukalalta. Vauhti tippui ja eipä siitä nousua ollut. Yllättävän moni lopetti kokonaan kierroksen jälkeen ja myös toisen kierroksen alussa ohittelin monta kävelyksi pistänyttä. Muutama km lopussa alkoi tulla indikaatioita krampeista, en uskaltanut puskea yhtään ja maaliintulo meni hölköttelyksi. Eipä siinä edessä eikä takana ollut ketään lähellä, joten sinänsä sama. Innokasta porukkaa järjestelyissä kautta linjan. Iso kiitos heille. Ainoa pieni miikka on reitinohjaus / -merkintä paikoin, vaikka ymmärrän että onhan se keskustassa vaikeata. Ehkä autoilua pitäisi rajoittaa vieläkin useammilta kaduilta. Välillä olin tilanteessa, että edessä ei näkynyt ketään ja epätietoinen minne mennä, kun ohjaajan huomio meni autoihin tai toiseen suuntaan menijöihin. Raitiovaunu yritti kerran päälle, tai ehkä paremminkin minä ja varsinkin edessä juossut sen alle. Aikamoinen hätkähdys. Kerran piti pysähtyä, kun autoilija ylitti tietä ja katsoi vain toiseen suuntaan kulkevat juoksijat. Vauhdinjako & aika lopulta välttävä, sijoitus tyydyttävä & palkinto erinomainen ja vieläpä osuva. Sain sarjan voitosta Garminin. Yllätti täysin. Luulin jotain juomavyötä tms. Olin ehtinyt tovin pohtia siirtymistä nykyaikaan vanhasta Suunnosta ja tarkoitus oli huomenna mennä Intersport-tarjousten perässä potentiaalisesti nappaamaan joku. Osui palkinto nyt kohdalleen.
  12. Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Kyllä tuo ensimmäinen on varmastikin selvästi tärkein - vaikka muillakin on hieman osuutta asiaan. Esim. normaalitilanteessa usein ei malta kevennellä kunnolla. Tahdonvoima on hyvä ominaisuus tässä lajissa, kunhan ei mene jääräpäisyyteen & liialliseen riskinottoon. Mulla on juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen (9v sitten) flunssat selvästi heikentyneet ja harventuneet. Samoin niistä toipuminen on nopeutunut. Poikkeuksena yksi paha influenssa. Sen jälkeen en olisi kyllä startannut viikkoon.
  13. Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Kerran alkoi aika kova kurkkukipu 5-6 päivää ennen maratonia. Oli alkuun muutakin pientä flunssan oiretta pari päivää. Päivää ennen h-hetkeä olin muuten OK, mutta kurkku oli vieläkin hieman kipeä. Lähdin epävarmana viivalle. Kuitenkin Saksaan maran takia lennetty. En ollut juossut käytännössä yhtään noina edeltävinä päivänä. Eka kymppi oli tukkoista ja aloin jäädä tavoitevauhdista heti. Pulssi korkealla. Arvelin, että tulee pitkä ja paska reissu. Ihme taikaiskusta kympin jälkeen hengitys selvästi aukesi, pulssi laski ja sain nostettua vauhtia. Outo juttu, mutta en valita. Tuloksena oli lopulta oma enkka, tismalleen silloiseen tavoitteeseen. Loput kurkkukivutkin jäivät matkalle. Varmaankin menin tuossa veitsenterällä. Päivää/kahta aiemmin olisi luultavasti tullut selvästi huonompi tulos, jos nyt olisin uskaltanut edes viivalle. Kurkku ei ole varmaan koskaan ollut niin kipeä, ainakaan noin montaa päivää.
  14. Pirkkalan hölkkä 2.8.2017

    Tulossa. Meinasi mennä ohi, mutta sunnuntaina havahduin. Tästä 1,5 viikkoa maratoniin, joten tämä on sopiva valmistava rypistys. Happeakin näyttäisi riittävän. Vettä tulossa ja kunnolla - pahin monsuuni sentään ennen kisaa.
  15. Hoka One One

    En laahaa. Askel on ihan lennokas (noh, omasta mielestä). Kantavoittoinen astuja olen kyllä. Joskus yritin kääntää päkiälle tosissani, mutta luovutin kun meni liian vaikeaksi. Uskoakseni kantaiskun voimakkuus kuitenkin väheni, kun sain tehtyä muutamia pieniä muutoksia askeleeseen. Joka tapauksessa pohjasta takaa sivusta ensimmäisenä kuluvat lähes kaikki kengät mulla. Nämä kaksi viimeisintä mallia epätavallisen nopeasti. Huomasin kaupassa, että Claytonista tosiaan puuttuu tuo kovempi kumi kokonaan. Showstopper mulle, kauppaan jäivät.
×