Jump to content
Juoksufoorumi.fi






rinieme

Jäsenet
  • Content count

    3 105
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    7

About rinieme

  1. Ensi vuonna uudelleen! Lahti ei ole ohjelmassa ainakaan ensi kesänä. Tänä kesänäkin vielä pari perusmatkaa.
  2. Joroinen, triathlon puolimatka, uinti 1,9 km, pyörä 90 km ja juoksu 21,1 km Raportti, pitkä sellainen, Joroisten puolimatkasta. Ensimmäinen puolimatka ja siis hyppy tuntemattomaan. Kisa käytiin lauantaina mutta menimme tyttären kanssa paikalle jo torstaina. Meillä oli mukava järvenrantamökki ja tarkoitus oli samalla reissulla myös ihan nautiskella kesälomasta. Perjantaina alkoi kisahössötys. Pikamatka kisattiin silloin ja menimme kylille katsomaan T2-vaihtoa ja juoksua. Samalla reissulla oli tarkoitus hakea kisakuori, kuunnella kisainfo ja käydä viemässä pyörät valmiiksi yöksi T1:lle. Tässä meni koko iltapäivä ja ilta. Kisakuoren haussa tuli ensimmäinen tenkkapoo. Piti päättää, minkä värisen uimalakin ottaa. Rolling starttia varten oli määritelty ryhmät uinnin tavoiteajan mukaan ja joka ryhmälle oli eriväriset uimalakit. Otimme suosiolla hitaimman ryhmän pinkit lakit. Miksi? No siksi, kun se seuraavaksi nopeamman ryhmän harmaa lakki oli niin ruma. Tosi ruma. Ei pinkkikään mikään lempiväri ole. Oikeasti, minulla ei ollut mitään käsitystä, kauanko uinnissa mahtaa kulua aikaa ja tuntui turvalliselta jättäytyä häntäpäähän lähdössä. Hyvä valinta oli. Kisapaikalla tuli myös tavattua liuta seurakavereita. Eniten aikaa mahtoi kulua juuri seurusteluun. Vaihtopaikoilla kävimme läpi kulkureitit ja pussien paikat. T2-pyöräpaikka ei vielä ollut meidän numeroillemme valmis, joten sen tsekkaaminen jäi aamuun. Pyörät saatiin vietyä pikamatkan päätyttyä. Lopulta olimme aika väsyneitä ja nälkäisiä ja menimme mökille. Illalla mökillä syötiin ja laitettiin varusteet valmiiksi kisaa varten. Punaiseen vaihtovaatepussiin laitettiin lähdössä tarvittavat tavarat: märkkärit, uimalasit x2, korvatulpat x2 sekä varauimalakki sekä pyyhe ja puhtaita vaatteita kisan jälkeen puettavaksi.. T1-pussiin sukat, kypärä, ajolasit, pyöräkengät ja -hanskat sekä varalle pyörätakki. T2-pussiin meni juoksutossut, varasukat sekä juuri ostettu juoksulippa. Pussukoiden viereen kasattiin kisapuvut puettavaksi heti aamusta. Jotenkin kaikkeen tähän kului tolkuttomasti aikaa ja kello oli yli puolenyön, kun selvisimme nukkumaan. Tytär kuulosti nukkuvan makeasti. Minä heräilin vähän väliä. Aamulla herätys oli tiedossa kello 7.00 mutta minä olin tetysti hereillä jo kauan ennen sitä. Tytärkin heräsi, kun kolistelin puurokattilaa ja muita aamupalatarpeita. Söimme puurot ja leivät. Harvinaista kyllä, minulle ei meinannut aamupala maistua. En muista sellaista tapahtuneen oikein koskaan, jos olen ollut terve. Jotenkin sain väkisin mussutettua puuron ja pari leipää. Pitkä päivä oli tiedossa ja energialle löytyisi päivän mittaan taatusti käyttöä. Kisapuvut päälle, lämmintä niiden päälle, pussukat autoon ja nokka kohti kisapaikkaa. Olimme kisapaikalla puoli yhdeksän maissa. Veimme juoksupussukat T2-naulakkoon. Kävimme katsomassa pyöräpaikat telineistä ja kuljimme läpi reitin pyörän jättämisestä juoksupussukalle. Kaikki oli valmista tällä paikalla. Kävelimme mäkeä alas kilpailijakuljetuksen bussille. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja istuimme bussiin rauhallisina. Valvatuksen rannassa veimme T1-pussukat rannan telineisiin. Kävimme läpi reitit rannasta pussukalle, pussukalta pyörälle ja pyörätelineeltä pyöräreitin alkuun. Lainasimme ystävällisiltä naapureilta pumppuja ja tarkistimme rengaspaineet. Yhtään järjestäjien pumppua en onnistunut näkemään, vaikka sellaisiakin kai piti paikalla olla. Laitoimme juomapullot pyöriin ja geelit ja geelikarkit tankolaukkuihin. Jätimme punaiset pussukat pyörien viereen ja lähdimme pienelle verryttelyhölkälle. Juoksimme reilun kilometrin poispäin ja saman matkan takaisin. Paluumatkalla otimme muutamia reippaampia vetoja. Samalla reissulla piipahdimme vessassa. Olo alkoi olla aika valmis kisaan. Puimme märkäpuvut päälle ja kerrankin ei ollut kiire sen homman kanssa. Puvut olivat jo melkein päällä, kun yhtäkkiä muistui mieleen aurinkorasvan laittaminen olkapäihin. Sekin ehti vielä nahkaan ennen vetskarin vetämistä kiinni. Uintiverkkaan emme ehtineet muttei se tuntunut tarpeelliseltakaan. Kävimme heittämässä punaiset pussukat auton kyytiin kuljetettavaksi maalipaikalle. Yleisen sarjan lähtö oli jo lähellä ja mekin tassuttelimme rauhallisesti kohti lähtökarsinaa. Ikäsarjojen lähtö alkoi 11.10 ja vähitellen porukka valui kohti rantaa. Aika nopeasti mekin olimme lähtömaton kohdalla valmiina uimaan. Heitimme tyttären kanssa vielä ihan rauhassa yläfemmat maton jälkeen, tarkistimme uimalasit ja pulahdimme veteen. Tämän jälkeen molemmat olisimme omillamme. Juoksutapahtumissa menemme aina yhtä matkaa mutta triathlonissa uinti erottaa heti. Uintini kaartaa aina vasemmalle. Sieltähän minä itseni löysin, joukon vasemmasta reunasta. Sain uida ihan rauhassa. Porukkaa oli kyllä joka puolella mutta kontakteja tuli todella vähän ja nekin lähinnä kevyitä hipaisuja. Uinti tuntui mukavalta ensimmäistä kertaa koko kesänä. Käsiveto sai otteen ja matka eteni mukavasti. Lähdin matkaan ihan pinkkien lakkien häntäpäästä. Puolivälin tienoilla pinkit lakit olivat kadonneet ja ympärillä oli vain niitä rumia harmaita. Mahtava fiilis! En ollut ollenkaan hitain uimari, vaan olin jättänyt pinkit taakseni ja soluttaunut harmaisiin. Uin koko matkan ihan rauhallisesti omaa vauhtiani. Hengitys kulki hyvin ja matka tuntui lyhyeltä. Poiju toisensa jälkeen jäi taakse ja rantautumisportti läheni. Uinti 45:52, olen tyytyväinen. Nousin vedestä harmaiden joukoissa. Kävelin rauhassa pussitelineelle riisuen samalla korvatulpat, uimalasit ja -lekin ja nappasin oman pussukkani. Se oli helpossa paikassa lähellä telineen päätyä. Märkkäri lähti helposti ja pyyhkäisin pyyhkeellä pikkuisen varpaita. Talkilla pölistellyt sukat (ensimmäinen kerta) menivät mukavasti jalkoihin, sitten pyöräkengät, lasit ja kypärä. Hanskoja en laittanut enkä myöskään takkia. Sää oli ihan mukava, ei liian kuuma muttei kylmäkään. Vaihtopussi auton kyytiin ja suunta kohti pyörää. Otin pyörän telineestä ja talutin kohti pyörän lähtöpaikkaa. Nousin pyörän kyytiin ja aloin polkea. T1 5:16, rauhallista meininkiä. Pyörä ei ole suosikkini. Sen voisi triathlonissa oikein hyvin korvata jollain muulla lajilla. Poljin, poljin ja poljin. Ihan mukavasti se meni mutta vauhti ei ollut kovin kummoinen. Syynä on tietysti aika olematon määrä pyörätreeniä. Pyöräreitillä ihmettelin, mistä kisoihin on löytynyt niin paljon heikkoja uimareita. Äijää hienoilla tripyörillä lappoi ohi jatkuvasti. Katosivat mutkaista tietä näkymättömiin aika nopeasti. Enhän minä kova uimari ole mutta nuo olivat ilmeiseti treenanneet vain pyörää. En ole edes oikein vaivautunut opettelemaan juomista ajon aikana. Eka juomapullo putosikin tielle (anteeksi!!!), kun en saanut sitä kunnolla paikoilleen. Vähitellen pullon käsittely alkoi sujua. Olin aika tyytyväinen itseeni, kun onnistuin nappaamaan vaihtopullon vauhdissa ja laittamaan sen telineeseen. Järjestäjien pullot olivat hiukan pehmoisempia ja helpompia laittaa paikoilleen. Onnistuin jopa nappaamaan huollossa banaanin, kuorimaan sen hampaillani ja syömään vauhdissa. Napostelin myös tankolaukusta geelikarkkeja. Yksi seurakaveri ja toinen minulle tuntematon nainen menivät aika lailla samaa vauhtia kanssani. Välillä minä ohitin, välillä heistä toinen. Peesausta emme harrastaneet mutta siinä ohitusten yhteydessä ehdittiin jutella. Maaliinkin tultiin aika samaan aikaan lopulta. Minulla on pyörässä aerotangot mutta niidenkin käyttöön totuttelu on jäänyt tekemättä. Kokeilin niitä taas kisassa noin 100 m ja palasin ajamaan alatangoilta. Vaihteita jouduin toki vaihtamaan aerotangon päästä. Matka eteni ja pyöräilyn loppu läheni. Katsoin ihmetellen, miten takarattaan vaihtovipu oli oudossa asennossa sarven päässä. Kohta se oli vielä oudommassa asennossa. Reilu kymmenen kilsaa ennen maalia se oli jo ihan irti ja helisi vain. Kyllä sillä vielä pystyi vaihtamaan muttei mitenkään sujuvasti. Loppupätkälle oli ripoteltu ihan tyhmiä mäkiä. Väärä paikka! Matka alkoi painaa jaloissa ja vaihdeongelma sekin vähän ärsytti. Pyörämatka päättyi vihdoin. Pyörä 3:28, ei hääppöisesti mutta ihan odotetusti. Takareisi kramppasi, kun kömmin pois pyörän päältä. Matka ylämäkeen vaihtopaikalle ei ollut kiva. Kramppi meni onneksi pian ohi. Jätin pyörän ja köpöttelin vaihtopussukan luo. Kävellessäni tyhjensin vielä juomapullon. Kypärä, lasit ja pyöräkengät pois. Juoksutossut jalkoihin ja lippa päähän. T2 4:40. Juoksu tuntui yllättävän helpolta ja sain aika lailla tavoitteena olleen juoksuvauhdin käyntiin. Joroisten juoksureitin alussa on ihan riittävä mäki ja sen kävelin suosiolla heti ensimmäisellä kierroksella. Muuten hölkkäilin menemään leppoisaa vauhtia. Kannustajia oli mukavasti matkan varrella ja muita juoksijoita oli myös runsaasti liikkeellä. Toinen kierros alkoi tutulla kävelypätkällä ja seurakaveri huitaisi ohi viimeisellä kierroksellaan. Kävelin myös toisen pitkähkön mäen kierroksen loppupuolella. Kolmannen kierroksen alussa satuin tavoittamaan toisen viimeisellä kierroksella olevan kilpailijan, jolla matka alkoi painaa. Kävelimme ja hölkkäsimme yhtä matkaa. Kun matkaa oli jäljellä pari kilometriä, pyöräosuuden ohittelukaveri meni ohi. Heräsin hölkkä-kävely-horroksesta ja lähdin hänen peräänsä rauhalliseen juoksuun. Kävelin, kuten hänkin, vielä viimeisen mäen. Juoksin perässä enkä enää saanut kiinni. Viimeisessä mäessä tavoitin vielä kemiläismiehen, jonka kanssa juoksimme maaliin yhtä matkaa. Juoksu 2:21, ei hääppöinen ja vähän parempaan olisin varmasti pystynyt, jos olisin tosissani yrittänyt. Maalialueella fiilisteltiin hiukan ennemmin maaliin tulleiden pyörämetkan kaverien kanssa. Kävin suihkussa. Lämmin vesi oli loppu mutta oli silti mukavaa saada hiet pois ja puhtaat vaatteet päälle. Lähdin maalin tienoille kiertelemään ja odottelemaan tytärtä maaliin. Ehdin jo kovasti huolestua, kun hänelle oli väliaika toiselle kierrokselle lähdöstä yli tunnin takaa eikä aikaa kolmannen kierroksen alkuun. Pelkäsin jotain sattuneen ja hänen keskeyttäneen. Toisaalta tyttöä ei näkynyt missään eikä hän myöskään ollut hakenut varustepussejaan. Odottelin ja odottelin ja lopulta hän saapui maaliin väsyneenä mutta tyytyväisenä. Yhdessä totesimme, että ensi vuodeksi pitää treenata pyörää pikkuisen enemmän! Mieli oli siis kuitenkin hyvä ja into edelleen kova.
  3. Oulaliina, sullahan on allergiaongelmia ja muistaakseni myös refluksivaivaa. Hoksasin omalla kohdallani yhteyden näiden välillä. Muutaman viime vuoden on ollut refluksista kovasti riesaa keväällä. Olen syyttänyt vaivoista työstressiä ja kesäloman myötä se on vähitellen helpottanut, tai viimeistään syksyksi. Aloitan antihistamiinin viimeistään kevään ensimmäisestä aivastuksesta jo huhtikuun puolella, koska minua vaivaavat lähinnä leppä ja koivu ja heinät vain vähän eikä pujo ollenkaan. Muutama viikko sitten tuli yht'äkkiä älynvälähdys, että refluksivaivat ovat aina kärjistyneet samoihin aikoihin. Jätin antihistamiinin ottamatta ja kahdessa päivässä refluksi oli tiessään! Muuten olin koko kevään joutunut napsimaan pantopratsolia vähän väliä. Nyt kokeilin kisapäivänä ottaa tabletin ja eikö vaan kisan jälkeisenä yönä taas alkanut kirvely kurkussa. Minulla ongelmia tuntuu aiheuttavan desloratadiini ja nyt tuorein kokeilu oli loratadiini. Ensi keväänä pitää kokeilla jotain muuta vaikuttavaa ainetta.
  4. Kiitos! Reissu tuli tehtyä ja tulokseen olen tyytyväinen. Aikamoinen hyppy tuntemattomaan tuo oli. En tiennyt, mitä olisi edessä. Tiesin kyllä, että juoksuosuuden taaperran jotenkin maaliin, jos sinne asti ehjänä selviän. Oli kuitenkin täysi arvoitus, milta juoksu tuntuisi tuniten pyöräilyn jälkeen. Kirrjoitteln raporttia kotiuduttuani. Nyt vielä lomaillaan mökissä järven rannalla.
  5. Joskus kymmeniä vuosia sitten olen lukenut ihan Suomessa varisjahdista ja kuulemma ovat maukkaita. Evästä siis keräämään tienvarsilta.
  6. Garmin Connect

    Ei se palautumisaika näy Connectissa, vaikka olisi kalliimpikin kello. Se vain vilahtaa näytöllä. En itse asiassa ole tonkinut, saako sitä kellostakaan jälkikäteen enää esille.
  7. Hyvä näin! Ylirasitus on kyllä paha kaveri. On varmasti kannattanut reagoida siihen ajoissa, ettei pääse pitkäaikaiseksi riesaksi. Joroisillekin voi lähteä vain nauttimaan tapahtumasta.
  8. Kesäkuu 2017 (suluissa 2016) Joku kesää muistuttava ilmiö on ajoittain piipahtanut kylässä. Ensimmäinen shortsilenkki juosten jäi kyllä heinäkuun ekaan päivään. Pyörällä on sentään muutaman kerran tarennut polkea lyhyillä lahkeilla - ja kisassa. Toisaalta on saanut pyöräillä tuubihuivi tiukasti korvilla tai ilman sitä korvat palellen. Kalenterista katsoen aika hurjan näköinen treenikuukausi takana. Kesäkuussa on vain kaksi täysin treenitöntä päivää. Mukana on kyllä esim. kisaa edeltävän illan kahden kilsan verryttely, joka nyt ei ollut kovin rasittava. Kirjattua liikkumista yhteensä 37 h 36 min (27:27 viime vuonna). Paljon on ollut yhdistelmätreenejä uinti+juoksu, pyörä+juoksu, uinti+pyörä+juoksu. Kesäkuun huipennus oli triathlonin SM-sprintti, josta sain vaivan palkaksi hopeamitalin. Tarkempi kuvaus tapahtumasta löytyy tuosta yläpuolelta. Suurin henkinen saavutus oli kolmen tunnin pyörälenkki. Minulle on ollut kovin vaikeaa saada itseni tekemään noin pitkiä treenejä. Ei se sitten ollutkaan niin kamalaa! Mukavassa kesäillassa oli ihan kiva polkea kumpuilevaa maantietä. Pyöräkin alkoi tuolla lenkillä olla säätöjen puolesta kunnossa. Olin vaihtanut satulaputken ja sen vuoksi ajoasento piti etsiä taa uudelleen. Edellisellä lenkillä paino tuli aivan liikaa käsille ja ajaminen oli tuskallista. Satulan asennon pienet säädöt auttoivat ja ajaminen sujui taas. Juoksua 21 (19) kpl; 109 (148) km; 14 h 17 min (15:53) Aika paljon tosi lyhyitä hölkkiä pyöräilyn päälle. Lisäksi olen lenkittänyt miestäni ja silloin vauhti jää tosi rauhalliseksi :) Tuleepahan ainakin pk-treeniä. Pyöräilyä 14 (10) kpl; 306 (135) km; 16 h 47 min (6:52) Maantiepyöräilyä enimmäkseen mutta on mukana myös pari työmatkaa ja maastopyörälenkkiä. Uintia 13 (6) kpl; 13,4 (6,3) km; 6 h 25 min (3:34) Ensimmäinen viikko meni vielä altaassa. Sen jälkeen olen uinut luonnonvesissä. Muuta treeniä ei sitten ole ollenkaan. Ei ehdi! Viime vuoteen nähden ovat uinti ja pyöräily näköjään tuplaantuneet ja juoksu on jäänyt pikkuisen vähemmälle. Yllättävän hyvä treenikuukausi tuosta näköjään tuli. Oma tuntemus on ollut, että ohjelmasta on tullut lipsuttua paljonkin. Olen kyllä joitakin treenejä tehnyt lyhyempinä ja jotain mielestäni jopa jättänyt kokonaan tekemättä. Kai se lipsuminen on ollut kunnon treenin korvaamista kevyellä aamuhölkällä. Viime torstainakin ohjelmassa oli puolitoista tuntia juoksua mutta tein vain 5 km:n aamuhölkän kaverin kanssa. Aika rauhallisin mielin olen keventänyt treenejä tai jättänyt tekemättäkin. Käytän valmentajaa harjoittelun suunnitteluun mutta tiedän valmentajani olevan taipuvainen turhankin kuormittaviin ohjelmiin. Aina ei jaksa eikä ehdi. En ota siitä stressiä. Valmentajan tekemä ohjelma on kuitenkin se perusrunko, jonka mukaan harjoittelu sujuu. Näin on menty jo muutama vuosi ja olen ollut tyytyväinen.
  9. Garmin Forerunner 35

    Olisiko ajateltu kävelyn olevan joillakin käyttäjillä sen verran hidasta ja pysähtelevää, että voisi olla vaikeaa erottaa liikettä ja liikkumattomuutta?
  10. Pieni kisaraportti Vantaan SM-sprintistä - ottakaa opiksi, miten niitä mitaleita saadaan ;) ;) Tiesin etukäteen, että ikäsarjassani on vain kaksi ilmoittautunutta. Reissuun lähdin siis mitalia hakemaan. Mitäpä siitä, että pyörällä ei ole juuri tullut ajettua ja avovedessä on ehditty uida todella vähän. Matkaan lähdettiin perjantaina iltapäivällä kolmen hengen kimppakyydillä. Tila-autoon (sisälle!) ahdettiin kolme pyörää pystyyn polkimet irrotettuna ja yhdestä myös satulatolppa sekä kolmen kisaajan kamppeet. Ajeltiin muutaman pysähdyksen taktiikalla suoraan kisapaikalle ilmoittautumaan ja siitä Tuusulaan hotelliin yöksi. Kisa-aamuna klo 8 aamupalalle ja yhdeksän maissa lähdettiin kohti kisapaikkaa. Aamu oli aurinkoinen ja tosi lämmin. Helteinen päivä tuntui olevan tulossa. Parkkipaikka oli noin kilometrin päässä Kuusijärveltä. Siellä kasattiin pyörät, nakattiin kampekassit selkään ja poljettiin tapahtumapaikalle. Ihmeesti siinäkin sähläyksessä kului aikaa. Pyörät vietiin vaihtopaikalle ja jätettiin vaihtovarusteet laatikkoon pyörän viereen. Miesten ikäsarjojen lähtö oli 11.35 eikä valmistautumiseen paikan päällä tainnut yhtään liikaa aikaa jäädä. Tyttären kanssa katsottiin miesten lähtö ja käytiin ihan pikkuisella verryttelyhölkällä. Sitten suuntasimme pukuhuoneeseen vaihtamaan kisapuvut päälle ja ujuttautumaan makkarankuoriin. Kisapukuani ei löytynyt mistään! Olin ihan varma, että olin nähnyt sen ihan hetki sitten mutta sitä ei nyt näkynyt. Komastin oman kassini useampaan kertaan ja tyhjensinkin sen ihan kokonaan. Samat toimet tyttären kassille. Ei löydy! Onneksi oli vähän varavarusteita mukana. Kisan odotteluun olin varannut ihan olkapäitä auringolta suojaamaan seuran pyöräpaidan ja lisäksi kassissa oli kaverilta ostetut lyhyet pyöräshortsit. Ne siis päälle. Tyttären varusteet sentään olivat kaikki tallessa. Tuskanhiestä ja aurinkorasvasta nihkeä iho teki märkkärin pukemisesta vaikeaa. Varsinkin tyttären hiukan kankeampi puku tuotti tuskaa. Hiki valui pitkin poskia. Saatiinhan ne puvut päälle mutta kaikki sähläys oli kestänyt niin kauan, että kunnon uintiverryttelyyn ei ollut enää aikaa. Porukka oli jo lähtökarsinassa alkujumppailemassa. Sinne kipin kapin! Onneksi kisassa oli alkuodottelut ensin laiturin rannan puolella ja siinä oli mahdollisuus jo kastella itsensä kunnolla. Siitä kivuttiin laiturin toiselle puolelle odottelemaan lähtöä vedessä kelluskellen. Viimeiset uimalasien säädöt ja lähtöujellus kuului. Uinti - no joo, se meni. Ei ollut mitään vaikeuksia mutta ei kyllä ollut mikään hyvä uinti. Se vain tuli uitua. Meno oli lähinnä leppoisaa matkauintia. Vauhtia ei löytynyt. Rannasta vaihtopaikalle oli melko pitkä juoksumatka. Se oli tietysti ylämäkeä, kun nuo järvet tuppaavat olemaan maaston alavissa kohdissa. Uuden märkäpuvun niskatarra on tiukka ja sen kanssa jouduin äheltämään. Muuten tämä puku lähtee päältä todella liukkaasti. Ei haitannut kello ranteessa eikä chippi nilkassa. Saavuin vaihtopaikalle. Mikäs siellä vaihtolaatikossa odotteli? Kisapuku! Kuka neropatti oli laittanut kisapukuni vaihtolaatikkoon nätisti pyörä- ja juoksukenkien viereen?! Numerolappu vyötärölle, kypärä päähän, pyöräkengät jalkaan. Pieni juoksupätkä tien varteen. Ensimmäinen kerta, kun juoksin noilla "oikeilla" pyöräkengillä. Ihan ok se sujui. Pyörälle hyppääminen meni mukavasti. Pyöräreitti oli täysin autoilta suljettu suorahko mutta kumpuileva tien pätkä, joka ajettiin 3 x 6,7 km:n lenkkeinä. Ensimmäisen kierroksen puolivälin jälkeen meno kävi nihkeäksi. Takarengas puhki. Menin tien sivuun ja ryhdyin renkaanvaihtohommiin. Varasisäkumi ja rengasraudat esiin satulalaukusta. Tytär polki ohi - ja aika moni muukin. Yksi nainen hihkaisi: "Tarvitsetko apua?" Totesin pärjääväni. Sisäkumi ei ollut ollenkaan halukas asettumaan paikoilleen. Harmitti aika lailla. Yht'äkkiä muistin, että eihän minulla ole hiilidioksidipatruunaa mukana, kun edellinen rengasrikko oli vasta enkä sen jälkeen muistanut laittaa uutta satulalaukkuun. Tytär tulisi ihan pian toiseen suuntaan ja hänellä on patruuna. Kipitin kisaajia väistellen tien toiseen laitaan. Pysäytin tyttären ja nappasin häneltä patruunan. Puikkelehdin takaisin toiselle puolelle tietä ja värkkäsin kumit paikoilleen. Täytin renkaan ja laitoin kiekon paikoilleen. Kaikkeen tähän meni kellon mukaan noin 12 minuuttia. Ajattelin: "Mähän otan kyllä sen mitalin! Menköön rengas vaikka toisen kerran, ajan sitten vanteella." Alkoi sataa. Se oli ihan myönteinen juttu, koska sade viilensi oloa ihan mukavasti. Kylmä ei tullut. Ei mennyt enää rengas. Matka jatkui aika yksinäisenä. Lopussa alkoi tulla seuraavan lähdön porukoita jo vastaan. Olen aika surkea pyöräilijä. Kisassa tulee aina mieleen, että sitäkin hommaa voisi ihan treenatakin. Toinen vaihto meni ihan ok sekin. Pyörä telineeseen, kypärä pois ja tossujen vaihto. Tytär oli tullut vaihtoon jo reilusti ennen minua mutta otti homman rauhallisesti ja juoksuun lähdettiin ihan perätysten. Juoksureitti oli pieni järkytys. Tiesin sen olevan hiekkapohjaista polkua. Kukaan ei ollut kuitenkaan kertonut, että se on mäkinen! Juoksu oli siis yllättävän raskas. Heti alkuun oli jyrkkä nousu ja sen perään jyrkkä lasku, jota ei pystynyt juoksemaan rennosti. Otin juoksun "rauhallisesti". Juoksin siis ihan tosissani mutta säästelin voimia toisellekin kierrokselle. Loppupuoli olikin mennyt hiukan vauhdikkaampi. Yksi asia ainakin onnistui tässä kisassa. Alkumatkasta tytär juoksi rinnalle ja oli välillä edelläkin. Toisella kierroksella hän kuitenkin pikkuisen jäi. Olin ihan varma, että menee loppukirissä ohi. Minä olin kuitenkin pikkuisen edellä maalissa. Jäin odottelemaan palkintojenjakoa! Tätä ei missattaisi. Palkintojenjaossakin oli pientä sähläystä mutta se ei ollut minun aiheuttamaani. Kuuluttaja meinasi kokonaan unohtaa ikäsarjojen vuoron. Sitten juuri minun sarjani kohdalla palkinnot olivat hukassa ja saimme sarjani voittajan kanssa seisoa laiturilla pitkään odottelemassa niiden löytymistä.
  11. Alle neljän tunnin ohjelmaa voit hyvin kokeilla noudattaa, vaikkapa sitä Sepon ohjelmaa. Puolikkaan ajalla 1.55 saattaa olla pienet mahdollisuudet neljän tunnin alitukseen. Hyvällä maratreenillä harrastaja pääsee 2 x puolikas + 10-15 min aikaan. Maraton on kuitenkin paljon enemmän kuin kaksi puolikasta peräkkäin. Lyhyellä harjoittelutaustalla saattaa kestävyys loppua kesken matkan. Maaliin toki pääset järkevällä vauhdinpidolla mutta se neljä tuntia voi jäädä seuraavan vuoden tavoitteeksi. Onhan tässä kuitenkin vielä aikaa treenata.
  12. Kaikissa tuppaa nykyisin olemaan "ylimääräisiä" ominaisuuksia. Ei niistä haittaa ole, vaikkei käyttäisikään. Vinkkinä Gigantissa tulossa nettikauppaan ensi viikolla Garmin Forerunner 235 hintaan 229 €. Ei ole paha hinta sille kellolle. Ulkonäkö on tietysti makukysymys. Minun mielestäni FR235 on sellainen, että kehtaa käyttää koko ajan. Silloin niille aktiivisuustiedoillekin voi löytyä kiinnostusta. Toki samalla lataustarve tulee useammin.
  13. Kun tulee piiiitkä juoksutauko

    Mitä enemmän pystyt pitämään itseäsi aktiivisena, sitä helpompi tulee paluusta juoksun pariin. Raskaus on siinä mielessä hyvä juttu, että ylimääräinen paino pitää lihaskuntoa yllä vähän vähemmälläkin liikkumisella. Onnistuisiko uinti tai vesijuoksu? Ei kuitenkaan ole pakko tehdä ja suorittaa, jos ei suju. Aika aikaa kutakin.
×