Jump to content
Juoksufoorumi.fi


rinieme

Jäsenet
  • Content count

    3 219
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    8

rinieme last won the day on September 1 2017

rinieme had the most liked content!

Community Reputation

997 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Paalijärven pikatriathlon pieni kisarapsa harjoitusmielessä käydystä kyläkisasta Alkuviikosta seurakaveri huuteli naamakirjassa, olisiko kukaan lähdössä sunnuntaina Paalijärvelle kisaamaan. Mitähäh? Mikä Paalijärvi, mikä kisa, miksmä en taaskaan oo kuullu? Homma selvisi. FB:stä löytyi kisasivut. Kuulosti todella houkuttelevalta mahdollisuudelta reippaampaan treeniin. Maanantaille oli valkku laittanut ilkeän reippaan pyöräilyn ja heti perään kisavauhtisen juoksun. Paljon kivempi tuo treeni olisi tehdä kisassa muiden kärsivien joukossa. Paalijärvi on kylä Alajärvellä. Sehän selvisi netin avulla aika näppärästi. Kisa järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Osallistumismaksuilla tuettiin kylän koulun vanhempainyhdistyksen toimintaa. Rahat menisivät siis hyvään tarkoitukseen. Eikä 25 € triathlonkisasta kyllä paha hinta ole! Valkkukin antoi luvan. Olisin mennyt ilmankin... Lähtö oli sunnuntaina klo 13.00. Aamulla pakkasin autoon kahden naisen kisakamat. Isäntä katsoi, kuten tavallisesti, pitkään ja mutisi jotain tyyliin: "Jos sä tuosta tykkäät". Lienee asiaan vihkiytymättömän mielestä aika koomista hommaa. Pikkukisan takia juostaan ympäriinsä keräämässä kamppeita ja auto lastataan täyteen. Yhdeksitoista oli sovittu tyttären kanssa treffit Ylistaroon, josta nappasin hänet puolimatkasta kyytiin. Hän saikin tulla mukaan kahta kättä heittäen eli varustepuolesta itse piti hoitaa vain sykemittari ja kilpailija sovittuun paikkaan sovittuna aikana. Ylistarosta köröteltiin kohti Alajärveä mukavassa kesäsäässä. Pari ihan pientä sadekuuroakin osui matkalle. Paalijärvellä oli sinne saapuessamme jo täysi kuhina. Olen ikuinen aikaoptimisti ja aina vähän turhan myöhään liikkeellä. Muut olivat siis jo verrytelleet hyvän aikaa. Auto parkkiin heinäpellolle, nenään lietelannan hajua. Oltiin maalla! Kärpäsiäkin pörräsi. Haettiin numerolaput ja ryhdyttiin valmistautumaan. Koululla oli tosi hienot suihkutilat. Siellä siis kisa-asu päälle. Pyörä ja muut roinat vaihtoalueelle. Ujuttautuminen märkkäriin. Eipä siinä kovin ihmeellisiä verryttelyjä ehditty tekemään - ja sehän kohta kostautuisi. Tavaroita kanniskellessani otin juoksuaskelia ja olo tuntui kevyeltä ja reippaalta. Mieli oli iloinen. Kisoissa on aina niin innostava tunnelma! Uinti, noin 500 m Rannassa porukat puhuivat, että vesi oli aika viileää. No niin olikin. Ei ollut aikaa sitä murehtia, koska lähtö oli ihan nyt. Uimaan siis. Lähtö oli aika mutkaton. Porukka kömpi rantatörmältä veteen. Etummainen tuumasi, mennäänkö ja sitten mentiin. Oli siinä kai joku pieni torven töräytyskin. Ihmeen hyvä ruuhka saatiin aikaan pienelläkin porukalla. Kisaajia oli nimittäin vain 17 miestä ja 21 naista. Itse taputtelin pariin otteeseen kanssakilpailijan peppua ja uinpa jonkun ylikin! Kylmä vesi meinasi tehdä tepposet ja hengittäminen oli vaikeaa. Hyperventilaatio ja paniikkikohtaus ei ollut kaukana. Selvisin kuitenkin. Rauhoitin oikein ajatuksen kanssa hengitystä. Radan poijuina oli 1000 litran muovikanisterit, jotka näkyivät hyvin. Suunnistaminen oli rantautumista lukuun ottamatta todella helppoa. Siinäpä se uinti meni. ei ollut mikään loistouinti mutta ihan kohtuullinen. T1 Rannasta kivuttiin ylämäkeä nurmikkoa pitkin koulun pihalla olevalla vaihtoalueelle. Uimalakki, -lasit ja korvatulpat pois. Märkkärin yläosa pois. Kipitys pyörälle. Sitten poljin reippaasti märkkärin jaloistakin pois. Nappasin kypärän ja ajolasit. Laitoin sukat ja pyöräkengät jalkaan ja numerolappuvyön vyötärölle. Vaihto meni mukavasti. Kipitin muutamat metrit koulun pihasta tielle ja hyppäsin laudan jälkeen pyörän päälle. Kisassa oli ekakertalaisia kokeilemassa. Yksi nainen lähti polkemaan heti vaihtopisteeltä eikä muistanut ensin juosta tielle. Ei siitä isompaa meteliä syntynyt eikä diskattu. Pyörä, 20 km, 50 min, 23,9 km/h Lähdin aika toiveikkaana polkemaan. Into laantui kyllä todella pian. Ei kulkenut, ei sitten yhtään. Syke nousi, hengitys salpautui eikä pyörä kulkenut mihinkään. Ihan kuin olisi ollut pyörässä jarrut päällä koko ajan. Olin vielä unohtanut laittaa pyörämittarin paikoilleen, niin en nähnyt nopeutta tai watteja. Kello oli kyllä kädessä mutta siinä eivät watit näy ja sitä on vaikea katsoa pyöräillessä. Eipä niistä tiedoista muuta iloa olisi ollut kuin nähdä, eteneekö matka yhtään. Seurakavereita, muuta porukkaa sekä tyttäreni menivät heittämällä ohitseni heti alkumatkasta. Tytär on pyöräilijänä selvästi minua heikompi mutta nyt hän meni hymy huulilla ohi. Satulalaukkukin äksyili. Siinä on tarrojen pitokyky hekentynyt ja tuppaa putoamaan. Olin hätäratkaisuna laittanut varmistusnarun mutta silti se onnistui repsahtamaan. Pysähdyin, irrotin sen kokonaan ja ripustin varmistusnarusta aerotankoihin. Aika tyylikäs ja taatusti aerodynaaminen ratkaisu. Tosin niissä vauhdeissa aerodynamiikalla ei ole paljon väliä. Joskus tuon pysähdyksen jälkeen, ehkä noin 7 km pyöräiltyäni, olo alkoi virkistyä. Pari kilpailijaa ohitinkin takaisin ja sain tyttären melkein kiinni juuri ennen vaihtoa. T2 Pyörä telineeseen, hörppy urkkajuomaa vielä pyörän pullosta. Kypärä ja lasit pois. Pyöräkengät pois ja tilalle juoksutossut. Vaihto sujui sutjakkaan tuntuisesti. Kiepautin vielä numerolapun etupuolelle, vaikkei se siinä kauan pysyisi. Tytär oli minua hitaampi vaihdossa mutta vain muutaman metrin erolla lähdettiin juoksemaan, minä siis edellä. Juoksu, 5,4 km, 31:38, 5:47 min/km Juoksu alkoin ihan mukavasti. Reitti kiersi Paalijärven ympäri ensin asvalttia ja sitten hiekkatietä. Hengitys toimi ihan kohtuullisesti ja matka eteni. Tytär ohitti minut heti akumatkasta. Yksi juomapiste oli matkan varrella. Siinä pysähdyin ottamaan mukillisen urkkajuomaa ja kävelin, jotta sain juoman mahaan eikä henkeen. Olin tytärtä reippaampi juomisessa ja menin ohi. Odottelin häntä ohittamaan muttei sitten tullutkaan. Oli kuulemma ollut pistosta. Matkan varrella ohitin pari seurakaveria, jotka olivat minut ohittaneet pyörällä. Olivat jo kuulemma minua odotelleet. Edelläni meni vielä naisjuoksija, jota kovasti yritin tavoittaa. En päässyt ohi, kun matka loppui kesken. Jouti loppuakin! Kovin paljon pitempään en olisi sitä vauhtia jaksanut. Sain puuskuttaa maalissa aika lailla. Mitali kaulaan! Oli todella mukava kisa! Kannustajia oli paikalla varmaan enemmän kuin kisaajia. Reitit olivat todella hyvät. Risteyksiä oli vähän ja niissä oli opastajat. Autoja ei liikkunut haitaksi asti. Muutama näkyi sekä pyörä- että juoksureitillä. Kisakeskus oli tämänkokoiselle kisalle erittäin onnistunut. Suihkut toimivat, suihkuvesi oli lämmintä. Puhtaat, kuivat vaatteet päällä oli niin hyvä olo kisan jälkeen. Grillimakkarakin maistui. Kotimatkalla käytiin vielä parin seurakaverin kanssa Alajärvellä huoltsikalla syömässä. Parasta kuitenkin oli hyvä treenikisa Vantaan SM-sprintin alla. Kesän kisakausi on nyt avattu. Mitä opimme tästä reissusta? Verryttely, verryttely, verryttely! Pitäisi myös saapua kisapaikalle sen verran ajoissa, että ehtisi verrytellä. Ei muuten ollut ollenkaan ensimmäinen kerta, kun en ole ehtinyt verrytellä kunnolla. Joka kerta se on kostautunut. Maratoneilta ilmeisesti on tullut opittua paha tapa lähteä vain hissukseen jolkuttelemaan. Maralle ei välttämättä halua mennä pitkäksi aikaa karsinaan palelemaan/hikoilemaan. Minun maravauhdillani lämmittelyn ehtii tehdä itse juoksun aikanakin. Ei toimi triathlonissa, ei varsinkaan lyhyillä matkoilla. Enkä kyllä suosittelisi pitemmillekään matkoille. Siitä uimisesta ei tule mitään, jos ei ole elimistö hereillä. Avovesiuinti on pikkuisen erilaista kuin lilluminen uimahallin lämpimässä altaassa.
  2. rinieme

    Pyöräilykengät?

    Onhan tässä toista viikkoa aikaa harjoitella. Itse kisaan sarjassa vanhat akat eikä ainakaan vielä ole esiintynyt mitään intoa ruveta pelleilemään kengät polkimissa. Nuoret varmasti oppivat nopeammin. Silti suosittelisin mielellään kymmeniä toistoja pikkuisen erilaisilla alustoilla/ylämäkeen/alamäkeen. Kuluu paljon kumirenksuja ja hermoja. Kengissä on tietysti eroja siinä, miten helppo ne on pukea. Omiani en kyllä saisi ajaessa jalkaan edes harjoittelemalla.
  3. Toukokuu 2018 (2017) Toukokuu livahti ohi melkein huomaamatta. Heti Bergenin maratonreissulta palattuani lähdin työmatkalle Siperiaan. Yhden yön ehdin kotona nukkua. Vappuna hyppäsin junaan ja illalla lähti lento kohti itää. Oli ihan joutilas aika pitemmälle reissulle. Maratonilta palautumisen vuoksi en muutenkaan olisi kovin paljon treenaillut. Toukokuun kanden ensimmäisen viikon aikana tuli vain neljä 3,5 km:n tosi kevyttä hölkkälenkkiä ja kotiin palattuani yhtenä päivänä työmatkapyöräilyt yhteensä 12 km. Suurin osa toukokuun treenisaldosta on siis kerätty kahden jälkimmäisen viikon aikana. Juoksua 13 (15) kpl; 58 (130) km; 11 h 47 min (16:03) Näissä on mukana myös neljä kertaa suunnistuskurssia eli todellisuudessa tosi rauhallista kävelyä metsässä karttaa ihmetellen. Kuukauden pisin juoksulenkki oli social run naapurin kanssa, 10 km. Pyöräilyä 9 (11) kpl; 363 (106) km; 16 h 53 min (7:06) Pyöräily ei olekaan ihan kamalaa! Pikkuisen yllytettynä sain itseni huijattua kaveiren kanssa parille pitemmälle (123 km ja 85 km) pyörälenkille. Pitemmällä lenkillä viimeisen 10 km:n ylämäet eivät olleet enää ihan mukavia mutta muuten meni ihan helposti. Sehän oli elämäni pisin pyörälenkki. Uintia 5 (6) kpl; 8,3 (10,7) km; 4 h 15 min (4:59) Näistä kolme oli altaassa ja kaksi järvessä. Viime vuonna ei vielä tarennut järveen mennä toukokuussa. Lihaskunto 1 kertaa (3); 20 min (3:00). Kaikkiaan mittarilla kirjattua treeniä 33 h 16 min (29:52). Toukokuussa oli peräti 10 täysin treenitöntä päivää. Muina päivinä olen sitten liikkunut sitäkin ahkerammin. Koirankusetuksia, noin 1,5 h päivässä, ei lasketa treeniksi. Reissussa ei tullut niitäkään.
  4. Miksi ei aikoisi syödä voinappia? Voi on hyvää.
  5. rinieme

    Uintikunto

    Miksi uit pullarilla? Tämä ei ole mitenkään kritiikkiä tai neuvomista. Kysyn, kun en tiedä ja voisin ehkä saada jotain oppia. Itse en juuri pullaria käytä, vaikka sellaisen omistan.
  6. Voihan sitä kiertää supertylsää Genevejärven rantaa, jos alkaa mäet nyppimään 🙂 No, on meillä Suomessakin hienoa kevätkesän vihreydessä.
  7. Treeniä eli totuttelua se vain vaatii. Pyöräilyssä tietysti asiaan voi vaikuttaa myös välineillä.
  8. Bergen marathon 28.4.2018 Tämän kevään maratonreissu suuntautui Bergeniin. Paikan valintaan oli muutama järkisyy: 1. Tyttäreni = maratonkaverini halusi päästä käymään Norjassa, missä oli ollut edellisen kerran noin nelivuotiaana. 2. Norjan maratontarjonnan haravointi tuotti keväälle tulokseksi Bergenin. 3. Bergeniin pääsee kätevästi lentäen. Paikka oli valittuna jo paljon ennen joulua mutta ilmoittautuminen ja matkajärjestelyt hoidettiin vasta maaliskuulla. Koko talven kuitenkin juoksutreeneissä oli ajatuksena, että keväällä mennään Bergeniin. Reittikarttaa oli tutkailtu ja profiiliin tutustuttu. Reitti on kaksi samanlaista kierrosta ja samalla reitillä kisataan myös puolikas, jonka lähtö on eri aikaan. Kokonaiselta voi keskeyttää puolivälissä ja saada puolikkaan tuloksen. Tämä ei tietenkään ollut suunitelmissa. Entäpä se reitti? Reittivideo oli katsottu ja reittiprofiili (raportin lopussa) nähty. Jotain ei kuitenkaan ehkä ollut ihan mennyt jakeluun. Reitti ei noin kuvassa kovin kamalalta näyttänyt. Yksi vähän isompi nyppylä ja pari pientä. Korkeusero lähtöpaikalta meren rannasta korkeimpaan kohtaan on 122 metriä. Se nyt ei Pohjanmaan lakeuksilla asuvalle sano yhtään mitään. Meillä isoiksi mäiksi lasketaan tien alikulkutunnelit. Maratonin lähtö oli epäinhimillisen aikaisin eli klo 8.00 lauantaiaamuna. Positiivisesti ajatellen: pääseepä pois reitiltä ennen iltaa. Paikalle piti siis mennä jo perjantaina. Majoituimme Orion-hotellissa, jossa huoneen hintaan sisältyy aamupalan lisäksi myös iltaruoka. Lauantaina aamupalalle pääsi kisapäivän kunniaksi jo klo 6 ja kävimme haukkaamassa kevyet eväät. Hotelli on ihan lähtöpaikan tuntumassa, joten lähdimme huoneesta vasta 7.40. Lähdössä ei ollut ruuhkaa eikä eri karsinoita. Kaikkiaan maratonilla oli juoksijoita vain noin 600. Saapuessamme paikalle alkujumpat olivat menossa mutta eihän sitä arvaa itseään turhalla riehumisella väsyttää. Muutenkin oltiin liikkeellä retkimielellä eikä kovia tuloksia tavoittelemassa. Kahdeksalta soi torvi ja porukka lähti matkaan. Alkuruuhka oli hetkessä ohi ja sitten vain hölkättiin. Pari ekaa kilometriä oli melko tasaista, noin ollakseen Norjaa. Kyllä siinäkin minun mielestäni oli mäkeä. Sitten kiivettiin ylöspäin pikku lämmittelymäki ja lasketeltiin vähän alaspäinkin. Kolmesta kilsasta kahdeksaan kiivettiin, kiivettiin, kiivettiin ja vielä kiivettiin. Hyvin nopeasti tuli selväksi, että näissä mäissä on turha juoksemalla väsyttää itseään. Kävelemällä pääsi ihan yhtä lujaa. Sitä ylämäkeä riitti. Kahdeksan kilsan kieppeillä oli katuun maalattu BCM TOPP. Siitä alkoi alamäki. Alamäkeä riitti sitäkin. Se oli kohtuullisen jyrkkää mutta kuitenkin juostavaa. Alamäen jälkeen mutkiteltiin pitkin satama-aluetta ja kaupunkia aika ihmeellistä mutta hyvin tasaista reittiä ihan rannan tuntumassa. Oltiin jo lähellä maalialuetta, kun käännyttiin sisämaahan päin. Tuli mukulakivikatua ja varsin jyrkkä ylämäki, jossa oli ihan kapuamista. Sen perään tuli tosi jyrkkä alamäki, joka oli ikävä juostava vielä suhteellisen tuoreillakin jaloilla. Vielä viimeiset mutkat ja päästiin maalisuoralle eli jatkamaan toiselle kierrokselle. Tuossa vaiheessa ohitsemme juoksi kisan voittaja, jonka aika oli noin 2:30. Toinen kierros oli samanlainen, jalat vain olivat pikkuisen väsyneemmät. Etureisissä alkoivat kivutut mäet tuntua. Isolta nyppylältä vielä pystyimme hölkkäämään alamäkeen. Lopun jyrkkä "pikku"mäki oli kyllä paha. Siitäkin kuitenkin selvittiin. Sinänsä olo ei ollut kovin väsynyt. Jalat, mokomat, vain eivät olleet yhteistyöhaluiset. Niillä pystyi köpöttämään tasaista tahtia mutta vauhtia niihin ei saanut millään. Ohittelimme silti hrvakseltaan aika väsyneen oloisia puolimaratonin osanottajia. Kaksi kilometriä ennen maalia jouduimme melkoiseen ruuhkaan. Juuri siinä vaiheessa, viisi tuntia maratonin lähdön jälkeen, oli lasten kahden kilometrin kisan lähtö. Katu oli täynnä nappuloita vanhempineen ja me yritimme väsyneillä jaloillamme poukkoilla siinä seassa niin, ettei muutenkin hidas vauhti ihan kävelyksi menisi ja ettemme talloisi pikku urheilijoita jalkoihimme. Ei tuo mitenkään harmittanut, paremminkin huvitti. Meillähän ei ollut mitään aikatavoitteita. Maailiin saavuimme ajassa 5:16:59 eli selvästi alle 5:17. Olo oli maalissa oikeastaan melko virkeä. Vain etureidet olivat väsyneet. Kisa oli norjalaistapahtuma. Ulkomaisia juoksijoita oli todella vähän. Suomesta meitä oli peräti neljä! Järjestelyt toimivat hyvin. Reitti oli hyvin merkitty. Huoltopisteitä oli riittävästi ja bajamajojakin näkyi olevan reitin varrella. Huolloissa oli vettä, urheilujuomaa, banaaneja ja tummaa suklaata. Suklaata ei kyllä tehnyt mieli. Kaveri oli yhden kerran ottanut ja oli kuulemma jäänyt ikävänä möykkynä suuhun. Maalissa oli lisäksi ainakin tosi hyviä kanelipullia, joita nappasimme mukaan hotellille. Tämä reissu olis voinut jäädä tekemättä, jos olisin tajunnut, kuinka paljon tuolla reitillä on korkeuseroa. Ei silti yhtään harmita, että tuli käytyä. Mukava kokemus oli. Ennätyksiä ei tuonne kannata lähteä tehtailemaan 🙂 Huonoa: - Aika vähän porukkaa juoksee maratonin. Koko tapahtumassa on kyllä runsaasti osanottajia. Olisi voinut olla aika yksinäinen toinen kierros, jollei olisi ollut mukana seuraa omasta takaa. Toki muitakin juoksijoita oli (lähes) koko ajan näköpiirissä. Hyvää: - Maisemat ovat upeat. - Tunnelma on kyläkisamaisen leppoisa. - Sää oli maratonille loistava. Puolipilvistä, +7...+10 astetta lämmintä, muutama kevyt sadekuuro, heikko tuuli. Juoksin koko matkan pitkissä trikoissa, pitkähihaisessa juoksupaidassa, ohut juoksutakki päällä ja tuubihuivi korvilla. Ei ollut kylmä eikä kuuma. - Väsyneitä etureisiä lukuun ottamatta juoksu "ei tuntunut missään". Keskivartalo pysyi ryhdikkäänä koko juoksun ajan eikä ryhti lysähtänyt kasaan. Oli helppo hengittää ja muutenkin tuntui hyvältä. - Erinomainen kenkävalinta. Laitoin jalkaani Altra One 2.5:t. Olin juossut niillä vain 50 km ennen maratonia. Ei tullut rakkoja eikä mustia kynsiä. Varpaat olivat muutenkin ihan reippaan oloiset kisan jälkeen. Tämä oli enimmäinen mara/puolimara ilman mustia kynsiä! - Hieno kisapaita! Paita on komein kaikista kisapaidoistani. Viininpunainen paita oransseilla teksteillä. Sunnuntai lepäiltiin ja käytiin vaijerijunalla mäen päällä ihailemassa maisemaa ja syömässä jätskiä. Norjassa kaupat eivät ole aukin sunnuntaisin, joten perinteinen shoppailupalauttelu jäi nyt väliin. Maanantaina palattiin koti-Suomeen. Tiistaina, eli vappuna, lähdinkin sitten parin viikon työmatkalle Siperiaan. Täällä olen jatkanut palauttelua kävellen ja käynyt jo muutaman kevyen juoksulenkinkin. BCM reittiprofiili
  9. Huhtikuu on maratonkuu 2018 (2017) Keväällä kuuluu käydä jossain juoksemassa maraton. Välillä se on huhtikuussa ja välillä toukokuuss, Tukholmassa joskus jopa kesäkuussa. Triathlonin myötä maraton tuntuu siirtyvän aikaisempaan ajankohtaan, jotta ehtii taas kesäksi kisakuntoon. Tämän kevään maratonista kirjoitan erillisen postauksen. Otetaan perusasiat ensin eli huhtikuun treenitilastot. Juoksua 15 (14) kpl; 172 (130) km; 23 h 51 min (17:42) Tässä on mukana myös kevätmaraton. Alkukuuhun mahtui pari kunnon pitkistä. Pisin lenkki oli perinteinen maratonia edeltävä reilun 25 km:n lenkki, jolta ei ole mahdollista jänistää kesken matkan kotiin muuten kuin taksilla. Pyöräilyä 6 (4) kpl; ? km; 6 h 39 min (3:48) Kahta lyhyttä hyötypyöräilyä lukuun ottamatta edelleen trainerilla. Uintia 7 (6) kpl; 11,9 (11,2) km; 6 h 42 min (5:12) Otin pari tekniikkatuntiakin. Punttitreeni 1 kertaa (2); 50 min (2:05). Kaikkiaan mittarilla kirjattua treeniä 38 h 4 min (29:52). Huhtikuu oli hyvä treenikuu. Loppukuusta jo kevenneltiin maratonia varten. Silti treeniä kertyi ihan mukavasti. Toukokuusssa tuleekin taas vähemmän treeniä, koska alkukuu menee jalkojen ja koko kropan palautteluun.
  10. Arvelen (siis arvelen), että tuossa voisi olla kyse teipin kiristyksen aiheuttamasta mekaanisesta ärsytyksestä. Ei ole välttämättä allergista ihottumaa. Teipin päähän pitää jättää pari-kolme sormenleveyttä teippiä ilman venytystä. Arat ihoalueet ei oikein kestä mitään teippiä (esim. polvitaipeet)
  11. rinieme

    Vhh dieetti/juoksu

    Ei minulla nälkä ole! Ongelmana on saada syötyä riittävästi, jottei laihtuisi. Ateriavälit tuppaavat venähtämään ja kun maha ei kerralla vedä suuria määriä, niin syöminen jää liian vähiin. Tässä nyt kirjoitan ihan puhtaasti omasta näkökulmastani. Yleisempi ongelma nykyaikana tuppaa olemaan liiallinen energiansaanti. Meitäkin kuitenkin on, jotka tasapainoilemme runsaan liikunnan ja riittävän energiansaannin ongelman kanssa.
  12. rinieme

    Vhh dieetti/juoksu

    Tuo tapa syödä olisi minulle kauhistus! Syön nykyisin 4-5 kertaa päivässä ja energiat riittävät nipin napin kattamaan tarpeen. Näin usealla syöntikerralla pitää edelleen syödä aina pikkuisen enemmän kuin haluaa ja usein olo on ähky ruokailun jälkeen. Jos sama määrä pitäisi mättää kahdella kerralla - apua! Myönnän toki, että on olemassa erittäin energiatiheitä ruokia, joita ei tarvitse mättää niin paljon. Ne vaan tuppaavat olemaan niin raskasta tavaraa, ettei ruoansulatus pärjää niiden kanssa. Eli vaikka maha ei olisi täpötäynnä, silti on ähky olo tuntikausia ruokailun jälkeen. Yksilöllistä on ruokapuoli, mikä itse kullekin sopii.
  13. Spinning ilmeisesti oli sisällä. Voisiko sykkeen yllättävän kova nousu johtua kropan lämpenemisestä?
  14. Minulla on tapana juosta 2-3 viikkoa ennen maratonia yksi noin 25 km pitkis. Se tekee hyvää itsevarmuudelle. Loppumatkasta alkaa olla aika nuukahtanut olo mutta ei se noin kertasuorituksena haittaa. Keventelyn aikana ehtii palautua. Muuten pitkikset ovat pisimmillään luokkaa 20 km ja se kyllä riittää laiselleni hitaalle hiipijälle. Nyt on maratoniin aikaa vajaat kolme viikkoa ja talvikelien vuoksi pitkikset ovat jääneet kilometreinä lyhyiksi ja ajankin puolesta pariin tuntiin. Täytyy luottaa muuten hyvään kestävyyskuntoon ja itsepäiseen päänuppiin. Ennätysaikoja ei näillä treeneillä tule, eikä tarvitsekaan.
  15. Juoksu on todellakin ihan eri laji kuin hiihto. Kestävyyskuntoa sinulla on. Nyt pitäisi saada jalat totutettua juoksuun. Kuuntele jalkoja herkällä korvalla, jottet juokse itseäsi telakalle. Mieluummin usein pikku lenkkejä kuinpaljon kerralla. Pitkis on toki hyvä mutta kasvata matkaa todella maltillisesti. Puolikasta varten riittää, että olet juossut pitkiksellä noin 15 km. Toki enemmänkin voi juosta mutta ei kannata hajottaa jalkojaan liian kiireen takia.
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy