Jump to content
Juoksufoorumi.fi






rinieme

Jäsenet
  • Content count

    3 133
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    8

About rinieme

  1. Huomasin, etten ole näköjään tehnyt elokuusta perinteistä yhteenvetoa. Viimeisen viikonlopun kisa ja sen jälkeen töiden alku vetivät aika väsyksiin. Olenkin lusmuillut oikein kunnolla koko syyskuun ainakin tähän asti. Ylimenokausi on tullut tarpeeseen. Ei ole ollut intoa kunnon treeniin. Jotain pikkuista on tullut tehtyä sentään. Teen sitten syyskuun lopussa yhteenvedon kahdesta kuukaudesta kerralla. Lokakuun alusta alkaa treenikausi ensi kesän hullutuksiin. Triathlonkisoihin on tarkoitus osallistua suunnilleen yhtä moneen kuin tänäkin kesänä. Ehkäpä se perinteinen kevätmarakin mahtuu ohjelmaan. Vielä en ole keksinyt mitään innostavaa maratonia. Vähitellen alkaa ajatus treenaamisesta tuntua ihan houkuttelevalta. Eipä siihen lokakuuhun ole enää aikaa kuin viikko. Ja se täysmatka... Se kummittelee ajatuksissa siihen malliin, että saattaa olla edessä ensi kesänä.
  2. Shortsit ja sisäreidet

    Kyllä nuo on shortsit eikä alkkarit. Sielläkin, missä oli luokiteltu alkkariksi, englanninkielinen teksti sanoo "shorts". Trikooshortseja on kyllä naisillekin ja menevät ilman alkkareita, jos haluaa vähentää kerroksia. Eipä kyllä tule ilman varsinaisesti juoksemaan lähdettyä. Triathlonissa sen sijaan on itsestään selvää, ettei kisapuvun alle mitään kalsareita laiteta turhaa vettymään ja märkänä hiertymään. Sama toki myös pyöräilyhousuissa: turhat kerrokset vain lisäävät hiertymäriskiä.
  3. Garmin FR920XT

    Tämä täytyy tarkistaa. Ennen ei ole ollut vaikutusta mutta mikäpä sen tietää. Connectiinkin on tullut jotai muutoksia.
  4. Garmin FR920XT

    FR 920XT aktiivisuuden seuranta menee päälle omia aikojaan. Viime viikolla annoin mittarin asentaa itseensä päivityksen. Seuraavana aamuna huomasin aktiivisuuden seurannan olevan päällä. Pari päivää annoin sen komennella itseäni, kunnes kyllästyin. Laitoin sen kellon asetuksista pois päältä. Seuraavana aamuna se oli taas päällä. Näin on tässä nyt menty muutama päivä. Tänäkin aamuna seuranta oli pompsahtanut päälle ja laitoin sen pois. Onko kukaan muu huomannut samaa? Tämä ei nyt ole kivaa! Aktiivisuuden seuranta syö akkua ihan turhaan, jos tieto ei minua kiinnosta. Lisäksi turhat hätistelyt ärsyttävät.
  5. Noilla eväillä voi oikein hyvin lähteä maratonia kokeilemaan. Sellainen 25 km tai pikkuisen yli pitkis on ihan riittävä pohja mukavalle maratonille. Maratonille kannattaa mennä, jos se koko ajan kukuttelee mielessä. Mikään pakkohan se ei ole. Voi olla hyvä kestävyysjuoksija juoksematta koskaan maratonia. Oleellisin ero maratonin ja puolikkaan välillä on se, että maratonilla harrastelija hölköttelee ensimmäisen puolikkaan tosi kevyesti. Sen jälkeen mennään sitten melko samaa vauhtia mutta matka alkaa hissukseen painaa. Puolikkaallahan on vara juosta melko reippaasti koko matka. Ainakin sinun kunnollasi, tuo puolikkaaan aika 1 h 44 min on mielestäni jo melko reipasta vauhtia.
  6. Treenikenkä DS trainerien tilalle

    Juuri näin se menee. Epäonnistuneista ostoksista kannattaa ottaa opikseen. Sama tossu voi yhdellä kestää hyvin ja toisella hajota hetkessä. Itse en kuluta tossua kärjestä tai kannasta, vaan keskeltä ulkosyrjästä. Katsonkin siis aina, että niillä tienoilla olisi jotain lujempaa materiaalia.
  7. Treenikenkä DS trainerien tilalle

    Juuri näin! Keveyden tavoittelu on tehnyt pohjan kulutuspinnasta niin ohuen(?), että kuluvat puhki nopeasti. Alta paljastuva pehmeämpi materiaali hupeneekin sitten ihan hurjaa vauhtia. Sopivaan kohtaan sattuessaan kuluma tekee tossuista juoksukelvottomat. Minulla yksistä NB:istä kulu ulkoreunan kovempi pohjakerros puhki alle 300 km:n kohdalla ja muutama juoksukerta siitä tossut olivat jo ihan lintallaan. Tämä näkyy siis Asicsilla mutta myös muilla. Hokan jotain mallia katsoin kaupassa ja jätin ostamatta, kun vahvaa kumia oli vain muutama nypylä siellä täällä. Saatoin epäillä turhaan mutta ulkonäkö ei vakuuttanut.
  8. Footbalancen pohjallisissa ei kyllä ole juuri mitään droppia. Nehän lämmitetään jalan mukaan (pehmusteen päällä) ja kyllä niihin siinä holvikaarikin muotoutuu. Minulla on nuo fyssarin lisävirityksin käytössä ja sopivat hyvin yhteen (lähes) nolladroppisten kenkien kanssa. Toinen asiaan vaikuttava juttu on itse kengän kiertolöysyys. Taas omalla kohdallani olen joutunut huomaamaan, ettei minulle sovi täysin kiertolöysä tossu. Droppia ei tarvita ja liika aiheuttaa ongelmia, mutta jonkun verran kiertojäykkyyttä pitää olla. Se ei kuitenkaan tarkoita pronaatiotuettua tossua. Usein kuitenkin nolladroppiset ovat myös kiertolöysiä, kun tavoitellaan luonnollista juoksua. Ei vaan sovi kaikille.
  9. Nuoressa miehessä ei uni mene hukkaan! Eikä näytä menevän nuoressa naisessakaan, jos oman jälkikasvun perusteella voi tehdä johtopäätöksiä. Itse olen aina, nuorenakin siis, ollut aamuvirkku. Tuntuu vain korostuvan iän myötä. Nukkumisen väheneminen tuntuu minulla iltapuolella. Väsy ei iske niin aikaisin kuin ennen mutta silti herää aamulla ilman herätyskelloa aina pikkuisen turhan aikaisin.
  10. Oletko kokeillut teipata jalkpohjia PF:n kuntoutuksena? Omalla kohdallani olen todennut sen erittäin hyödylliseksi, kun jalkojen päällä joutuu päivän mittaan olemaan aika paljon treeni ulkopuolellakin. Teippauksella saa painetta pois kalvolta noissa pakollisissa liikkumisissa. Kinesioteipillä saa hienovaraisen tuen ja urheiluteipillä todella jämäkän.
  11. Pavut, linssit, herneet ovat minulle ruisleivän lisäksi pahimmat mahavaivojen aiheuttajat. Ennen pystyin syömään niitä satunnaisesti mutta runsaampi käyttö ärsytti vatsan niin, että nyt ei kestä enää ollenkaan. Jokainen joutuu oman vatsansa kanssa etsimään toimivan ratkaisun.
  12. Heinoa, että olet löytänyt oman hyvän olon! Pidähän huoli itsestäsi ja ole itsellesi armollinen. Liika tiukkapipoisuus ei tee hyvää. Työkaverini tapaa sanoa: "Jos on puhtaasti aatteellinen, voi olla ahtaasti puutteellinen". En tällä mitenkään kritisoi esim. veganismia. Itsekin yritin kasvissyöntiä mutta sisuskalut eivät olleet samaa mieltä. Taustalla varmaan iät ajat ollut ärtyvä suoli suuttui tykkänään. Minulle se armollisuus itseä kohtaan tarkoittaa, että lihaa syön säästääkseni itseni vatsanpuruilta ja hirveältä pähkäilyltä. Kuunnellaan siis sekä kroppaa että mieltä, jotta molemmat voivat hyvin.
  13. Nyt on alkanut noin kuukauden ylimenokausi. Se on kyllä tarpeen. Kauden aikana huhtikuusta elokuuhun tuli juostua yksi maraton ja käytyä neljässä triathlonkisassa. Nyt alkaa olla aika väsynyt olo. Tällä viikolla olen keskittynyt leipomiseen ja käyttänyt koiraa koirapuistossa. Treenikaudella ei sellaiseen tunnu olevan aikaa kovin usein. Lokakuussa on varmaan taas virtaa ja alkaa uusi treeni ensi kautta varten.
  14. Kisarapsaa pukkaa taas. Tämä on kohtuullisen pitkä. Ota siis mukava asento. Käringsund Triathlon SM-perusmatka 26.8.2017 Uinti 1500 m, pyörä 40 km, juoksu 10 km Käringsundissa kisattiin perusmatkan SM viime lauantaina. Jo perjantaina oli tarjolla sprintti. Lauantaina oli myös lasten kisa ja puolimatka. Valmistautuminen kisaan vaati logistista suunnittelua. Ahvenanmaalle matkaaminen vie aikansa. Ilokseni löysin Finnlinesin reitin Naantalista Långskäriin (ja siitä edelleen Ruotsiin). Oleellista tuossa oli se, että päivälautan lähtö Naantalista oli vasta klo 10.45, kun Silja ja Viking lähtevät Turusta selvästi aikaisemmin. Luvassa oli siis pitemmät yöunet ennen reissua. Majoitus löytyi sikakalliilla Hotel Eckeröstä kilsan päästä kisakeskuksesta. Kallis hinta johtui ainakin osaksi siitä, että jäljellä oli varaushetkellä vain todella tilava perhehuone. Minähän en yleensä suunnittele yksityiskohtia kuukausia etukäteen. Odottelin ensin kesän muut kisat ja hoidin vasta niiden jälkeen ilmoittautumiset ja matkavaraukset. Pientä lisäjännitystä reissuvalmisteluihin tuli siitä, että Sun Cityn aikaan autostani levähti toinen eturengas tykkänään. Olin kyllä tietoinen, että renkaat ovat aika lopussa mutta piti niiden tämä kesä vielä kestää. Eipä kestäneet. Uudet renkaat oli saatava. Rengaskoko ei ole ihan tavallisimpia ja menee yleensä tilaukseen. Kehitin kuitenkin loistoratkaisun. Ostin renkaiden kylkiäisenä autonkin! Uudella ”urheiluautolla” olisi kiva lähteä reissuun. Urheiluauton tärkeimmät kriteerit olivat: ehjät renkaat, vakionopeussäädin ja sisällä tilaa vähintään kahdelle fillarille pystyssä vain eturenkaat irrottaen. Maanantai meni Sun Cityn telineiden kuskaamiseen Nokialle mutta tiistaina tein autokaupat ja sain ehjät renkaat alle. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi (mitä se on?) järjestin vielä hiukan lisää jännitystä. Torstaina illalla pakkasin kaikki reissukamppeet valmiiksi autoon. Laitoin herätyksen kelloradioon klo 4.30. Nukuin oikein hyvin – ja heräsin ilman kellon apua 6.18! Jossain vaiheessa radion volyymi oli mennyt nollille. Kyllä se varmaan oli muka herättänyt muttei sitä kukaan ollut kuullut. Tässä vaiheessa tuli melkein paniikki. Googlen mukaan matka kotoa lauttarantaan kestäisi 4 tuntia 6 minuuttia. Sen perusteella olin varannut ruhtinaallisesti aikaa siirtymiseen ja laittanut herätyksen. Tyttärelle herätys. Teevesi kiehumaan ja termariin. Vaatteet päälle ja parit voileivät evääksi. Matkaan! Kello oli yli puoli seitsemän eli lautan lähtöön oli aikalailla juuri se 4 h 6 min. Sitten vain ajeltiin ja toivottiin parasta. Porin molemmin puolin oli tietöitä. Oli pitkiä pätkiä uutta asvalttia, josta muissa oloissa olisin ollut iloinen. Nyt harmitti, koska nopeusrajoitus oli satasen sijaan 80 km/h. Liikennettäkin oli siihen aikaan melko runsaasti koko matkan Porista etelään. Aivoissa raksutti hätäsuunnitelma eli päivä Muumimaailmassa ja yölautalla Ahvenanmaalle. Se ei olisi kivaa, koska yölautta olisi satamassa joskus kahdelta aamuyöllä. Ohjeissa oli, että lähtöselvitykseen on tultava tuntia ennen lautan lähtöä. Hiukan yli kymmenen Finnlinesilta soitettiin. Totesin paniikin olevan päällä ja matkan vielä pahasti kesken. Arvioin meidän ehtivän satamaan noin klo 10.30. He lupasivat odottaa niin kauan kuin mahdollista. Moottoritien alkaminen virkisti mieltä mutta loppumatka moottoritieltä Naantaliin masensi. Viimeisillä kilometreillä auto mateli ja aika juoksi. Klo 10.30 kännykkä soi ja totesin Finnlinesille meidän olevan jo satama-alueen portilla. Ehdimme! Pikalähtöselvitys ja mönkijämiehen opastamana autokannelle. Olo oli aikamoisen helpottunut. Loppumatka sujuikin sitten leppoisasti syöden ja satamaan saapumista odotellen. Finnlinesilla ruoka kuuluu lipun hintaa ja nälkäkin jo oli aika keveän aamupalan jälkeen. Långnäsistä oli vielä noin 50 km ajomatka Eckeröhön. Majoituimme, kävimme kurkistamassa kisapaikan ja söimme hyvän illallisen hotellissa. Siinä se ilta meni ja alkoi väsyttää. Kisavalmisteluilla ei ollut kiire, koska ikäsarjojen SM-lähdöt olisivat vasta iltapäivällä. Yleiset sarjat starttaisivat jo aamulla ja ne olivat peesivapaita. Seuraavana olisi puolimatkan ja lasten kisojen lähdöt. Ikäsarjat pääsisivät matkaan vasta 14.20 ja niiden jälkeen starttaisi vielä supersprintti. Nukuimme hyvin, söimme aamupalan mahdollisimman myöhään ja valmistelimme varusteet kisaan. Puolilta päivin polkaisimme kisapaikalle. Pyörät ja muut vaihtohässäkät laitoimme valmiiksi odottelemaan. Sää oli tuulinen mutta sadetta ei onneksi ollut tiedossa. Kävimme verryttelemässä juosten. Jalat olivat jäykät ja painavat kuin rautakanget. Parikymmentä minuuttia piti hölkätä, kävellä ja kevyesti spurttailla, ennen kuin jalat alkoivat tuntua melko normaaleilta. Verryttelyn jälkeen sitten vain ihmeteltiin muita lähtöjä ja maailmanmenoa. Märkkärit saimme päälle (kerrankin) ihan ajoissa ilman paniikkia ja kävimme kastautumassa vilpoisessa (+15 astetta) vedessä juuri ennen starttia. Kovin suuria odotuksia sijoituksen suhteen minulla ei ollut, koska etukäteen olin katsonut sarjassani olevan seitsemän ilmoittautunutta. Lopulta osanottajia oli kuitenkin vain viisi. Uinti: Päivä oli tuulinen mutta uintipaikka oli niin suojaisessa lahdessa, ettei tuuli siinä paljon tuntunut. Perusmatkan uinti oli kahtena kierroksena, joiden välissä kipaistiin rannalla olevan poijun ympäri. Oma uintini ei ollut kovin vauhdikkaan tuntuista muttei vaikeaakaan. Aikaa kului 39:26 eli ei se hirveän vauhdikasta ollut. T1: Viileän (ilmakin max 15 astetta) ja tuulisen sään vuoksi olin varannut vaihtoon pyöräilytakin. Puin sen päälleni ja yritin saada vetoketjun kiinni. Ei onnistunut, ei sitten millään. Sormet olivat niin kohmeessa. Muutaman minuutin taistelun jälkeen luovutin ja lähdin matkaan pelkällä kisapuvulla. Aurinko sentään välillä pilkahteli pilvien välistä. T1 4:11 kaikkine sähläämisineen. Pyörä: Matkassa olin uudella Pollellani. Yhden lyhyehkön treenilenkin olin ehtinyt tehdä metsänreunoissa. Tien pinta oli yhtä lyhyttä pätkää lukuun ottamatta oikein hyväkuntoista asvalttia. Huonompi pätkä toki ajettiin neljään kertaan, kun reitti kierrettiin kahdesti ja se meni koko matkan samoja teitä molempiin suuntiin. Pyöräreitti ei ollut liikenteeltä suljettu. Sen verran syrjäkylillä liikuttiin, että autoja liikkui hyvin harvakseltaan. Ei kyllä ollut myöskään yleisöä pyöräreitin varrella. Ensimmäisellä kierroksella meni nopeampaa porukkaa ohi mutta toisella sain ajaa ihan yksikseni. Elina tuli kolme kertaa vastaan ja hihkuin kannustushuutoja. En ottanut hirveästi stressiä pyörävauhdista. Päivän tärkein tavoite oli totutella ajamaan aerotangoilta. Aluksi se oli odotetun kamalaa. Keskityin oikein tosissani rentouttamaan yläselän. Pikkuhiljaa homma alkoi sujua! Nousin kyllä yläasentoon kaikissa risteyksissä, kääntöpaikoilla ja huonon asvaltin kohdalla. Silti ehkä noin 90 % matkasta pysyin tangoilla. Varpaat pysyivät kylminä koko pyöräilyn ajan. Pyörä 1:33:32 T2: Pyöräkengät vaihtuivat juoksutossuihin ja kypärä lippaan. Kohmeiset varpaat eivät tuntuneet kovin mukavilta juoksutossuissakaan. Johonkin aikaa sain kulumaan 1:54. Juoksu: Jalat olivat yhtä vastahakoiset juoksemaan kuin alkuverryttelyssä. Ensimmäisen kerran triathlonurani aikana oli vaikea lähteä juoksemaan. Olisiko kroppa ollut kylmä vielä? Ajattelin, että edessä on tuskainen kymppi. Kolme kilometriä juostuani juoksu alkoi tuntua hyvältä. Juoksureittikin kierrettiin kahteen kertaan. Se oli ihan mukava öljysorapohjainen metsätie ja juostiin sinne ja takaisin. Hiljaista oli juoksureitilläkin. Ei ollut yleisöä. Loppumatkasta tuli vähän vipinää, kun nuortensarjalaisia ja supersprintin osanottajia tuli myös reitille. Oma juoksuvauhtini ei ollut mitenkään päätä huimaavaa mutta matka sujui mukavasti jalkojen lämmettyä. Tuntemani kilpailija samasta sarjasta tuli vastaan kolme kertaa eli oli noin puoli kierrosta minua edellä. Juoksu 58:43. Pääsin maaliin ihan virkeänä, vaikka yritin loppukiriäkin ottaa. Hain varustepussin säilytyksestä ja puin lämmintä päälle. Odottelin tyttären maaliin. Suureksi yllätyksekseni kännykässä oli seurakaverilta onnittelut SM-mitalista! Kolmas sija ja mitali siis tuli enkä ollut edes sarjani viimeinen. Kisan jälkeen odoteltiin palkintojenjako, käytiin suihkussa ja syömässä. Siinäpä se päivä sitten oli. Sunnuntaina päivällä lähdettiin kohti lauttarantaa. Kotimatka sujui ilman suurempia jännitysmomentteja. Millainen kisa: Samana viikonloppuna oli monta eri kilpailua ja ihan mukavasti tapahtumia. Missään kisassa ei ollut kovin paljon osanottajia. Ei ollut sellaista suuren urheilutapahtuman tunnelmaa kuin Joroisissa. Yleisöä ei muita kisaajia lukuun ottamatta ollut juuri ollenkaan. Hiljaista oli pyörä- ja juoksureiteillä. Pyörä- ja juoksureittejä ei ollut suljettu liikenteeltä. Tämä oli minulle yllätys, kun SM-kisoissa oltiin. Tiet olivat hiljaisia eikä pyöräily tuntunut turvattomalta. Näin kuitenkin tilanteen, kun vastaani tuli kisaaja melko keskellä kaistaa ja auto sen takaa. Auto joutui hiukan hidastelemaan, kun oli pyörää menossa molempiin suuntiin. Noin hirveä ajan menetys ei sopinut kuskille ja hän tööttäsi pyöräilijälle, joka kyllä näytti vähän hätkähtävän. Ajanoton kanssa oli ollut sählinkiä ja tuloksia odoteltiin pitkään. Odottelin sitä mitaliani ja palkintojenjaon alkaminen venyi ja venyi. Muuten järjestelyt olivat toimivat. Aika kotikutoiseltakin homma tuntui välillä. Esimerkiksi pyöriä ei tarkastettu mitenkään. Tavarasäilytys oli kisakanslian vieressä teltassa. Kukaan ei valvonut, mitä kenenkin mukaan lähti. Omat tavarani sain kyllä sieltä, kun kävin vain ottamassa. Hyvä tunnelma oli kisassa. Ei voi olla huono kisa, jos sieltä saa SM-mitalin, eihän? Menisinkö uudelleen? Voisin mennäkin. Ensi kesänä ei ehkä ole aikataulusyistä mahdollista. Jos on mahdollista, niin saatanpa mennäkin. Aikaa reissu vaatii koko perjantain, lauantain ja sunnuntain, jollei halua aamuyöllä kukkua lauttarannassa.
  15. Ylipronaatiotuettua kenkää

    Rakko päkiän sisäsivussa tarkoittaa ainakin minulla, että kengän lesti on liian kapea päkiän kohdalka.
×