Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Winterroad

Jäsenet
  • Content count

    205
  • Liittyi

  • Last visited

About Winterroad

  • Syntymäpäivä 16.05.1958

Converted

  • Coopperi
    3660 m (Espoo, 7.8.2010)
  • 10km
    35:09 (AktiaCup, maalisk-09)
  • Puolimaraton
    1:19:16 (Pääkaupunkijuoksu 2010)
  • Maraton
    2:46:52 (Vaasa 2010)

Recent Profile Visitors

266 profile views
  1. Wihan kilometrit 2015

    Kiinnitin itsekin huomiota tähän konseptiin yhteisestä kierros- ja maalihuollosta. Sehän ei ole ihan paras tapa palvella eteneviä juoksijoita, ja hankausta tulee väistämättä huomaavaisuudesta huolimatta. Mutta silti tätä konseptia näkyy muillakin vastaavilla reiteillä, kuten MasU:lla ja Suomi-Juoksussakin, ei ainoastaan WiHa:lla. Minäkin arvostaisin, jos tähän löydettäisiin jokin parempi ratkaisu. Esim. WiHa:lla maalihuolto voisi olla juuri ennen kierroshuoltoa vasemmalla, niin että samat ihmiset voisivat nostaa juomia omalta paikaltaan niin sivu- kuin etupöydällekin. Siten maaliin tulleet pysyisivät poissa juoksijoiden jaloista ja voisivat siitä hiljalleen edetä kohti rakennuksen huoltotiloja.
  2. 42. BMW Berlin Marathon 27.9.2015

    Tämä juoksu oli alun perin syksyn päätavoitteeni, mutta se suunnitelma muuttui jo kaksi kuukautta aiemmin, kun päätinkin keskittyä ja juosta 100 km kisan vain kaksi viikkoa ennen Berliinin maratonia. No, se juoksu ei lopulta maratonia muuten niin haitannut, paitsi siinä mielessä että sain sen jälkeen flunssan, joka piti hoitaa pois vielä ennen Berliiniä. Valmistelevat juoksut jäi siten hyvin olemattomaksi. Lähtöviivalla olin silti hyvissä mielin, kädessä neljä geeliä yhteen teipattuna ja odotin H-hetkeä. Lähtölaukaus tuli, ja B-ryhmässä porukka lähtikin aika nopeasti liikkeelle. Mutta tuskin oltiin sataa metriä juostu, kun siinä ruuhkassa kädestäni putosi se geelipaketti, jonka varaan olin energiani laskenut. Meinasin ensin pysähtyä, mutta takaa tuleva paine oli aivan valtava, ja itsesuojeluvaisto sanoi että EI, ja unohda! Eli nyt olikin laskettava energiat vain järjestäjien juomien varaan. Lähdin silti liikkeelle lähes tavoitevauhtia, mutta olin jo varautunut A ja B suunnitelman muuttumisesta jopa C:ksi. Jostain syystä juoksu sitten kulkikin yllättävän hyvin, ja puolikkaissa oli vähemmän kuin minuutin eroa. Lopputulos oli jopa tämän vuoden paras maraton 6:sta, aika karvan alle kaksviiskyt ja sijoitus omassa sarjassa kuudes, eli parempaa en osannut odottaakaan. Reitti ja tapahtuma oli kyllä hyvä. Yleisöä ja kannustusta riitti, ja parasta oli että saman vauhtista juoksuseuraa löytyi koko ajan, eli ei mitään yksin puurtamista. Nyt oli ensimmäinen kerta Berliinissä, mutta mahdollisesti osallistun myös jonain tulevina vuosina, aivan kuten täällä moni muukin on omia onnistumisiaan ja hienoa tapahtumaa kuvannut.
  3. 100 km MM- & EM-kisat

    Laitanpa minäkin pientä raporttia matkastani, näistä retkeilijöistä ja papoista vähimmäisenä, nimillä millä kuulee juoksijoitamme luokiteltavan. Tavoitteeni WMA-kilpailussa oli ehyt ja tasainen juoksu, joka toisi optimiajan. Siis mahdollisista sijoituksista välittämättä. Optimiaika kun tuo sijoituksen, jos on tuodakseen, mutta sijoituksen suora tavoittelu ei koskaan tuo parasta loppuaikaa. Juoksu lähti mukavasti liikkeelle. Noin 31 km:ssä ohitseni meni muuan BLR:n kaveri, jonka huomasin aivan sattumalta olevan omassa ikäsarjassani. Voimia oli hyvin jäljellä, mutta en silti lähtenyt perään, koska tiesin juoksevani jo nyt aikatauluani edellä, ja olevani mahdollisesti kärjessäkin. Eli mieluummin piti hidastaa vauhtia. Se oli hyvin päätelty, sillä kaveri tulikin jo heti puolen välin jälkeen selkä edellä vastaan. Missään vaiheessa juoksua en halunnut kysyäkään omaa sijoitustani, koska sen tietäminen ei juoksuani paranna. Mutta huomasin kyllä sen, miten 90 km:ssä sarjani voittaja siirtyi edelleni. Juoksuni kulki kyllä loppuun asti, mutta hidastui johtuen toistuvista takareiden krampeista. Jouduin juomaan yllättävän paljon, mutta onnekseni vatsa kuitenkin veti (toisin kuin Perniössä). Silti neste ja suolakaan ei tuntunut kramppeja poistavan. Muutamia episodeja matkalta. Puolen välin (5km) huoltopisteellämme ei ollut miehitystä, ja pöytämme sulautui hyvin muiden pöytien sekaan. Ilman omaa vahtia pöydän eteen olikin kerääntynyt ryhmä pikkutyttöjä jakaman sieniä tai muuta toimintaa? Pöydälle päästäkseen ne oli aina ajettava edestä pois. Kaksi kertaa minulle kävi niin, että en katseellani löytänytkään sitä pöytäämme, ja havahduin vasta Ruotsin pöydän kohdalla että olin taas juossut ohi. Ruotsin pöydän kohdalla sain aina kierroksilla kannustusta tutultamme että "Hyvä Tapio, ja miten menee?", johon vastasin aina että hienosti menee. Mutta ne kaksi kertaa kun juoksin oman huollon ohi, kysäisin Ruotsin pöydästä olisiko heillä heittää geeliä, kun missasin oman pöydän. Siinä pyöriteltiin geelejä käsissä ja laatikoissa, ja vastaus oli aina että "ei nyt ole". Täytyy ihmetellä miten tarkalla budjetilla he olivatkaan liikkeellä, tai oliko geelit sellaisia joita ei voinut antaa? No, eihän se tietenkään ole heidän velvollisuutensa auttaa muita, mutta tyhmyyttäni kysyin. Sitten kerran ohittaessani Venäjän huoltopöytää hämmästyin kun näin miten siinä kolme miestä oli toistensa kurkussa kiinni. Näytti ihan vakavalta väännöltä, mutta ei siinä juoksussa voinut pysähtyä enempää katselemaan. Järjestäjienkin toimintaa täytyi jossain kohtia vähän ihmetellä, vaikka yleisarvosana olikin hyvä. Esimerkiksi en tiedä miksi juoksuradalla täytyi kulkea niin paljon moottoripyöriä. Kärkijuoksijoita seurasi ehkä puolen tusinaa moottoripyöriä, edessä ja takana alusta loppuun, jotka pyöri siinä kuin paskakärpäset. Ja olihan siellä vielä muitakin moottoripyöriä. Toisinaan hivuttauduin sivuun kun kuulin pyörän lähestyvän, ja nehän sujahtikin kapealta puolelta ohitse! Tai sitten ne ajoivat ihan vierelle ja pistivät torvet soimaan, vain vilkuttaakseen jollekin tutulle siellä yleisössä. Toinen mitä vähän ihmettelin oli järjestäjien huoltopöydät. Varsin vaatimattomia ja pieniä olivat. Pöydän kapeassa etureunassa oli sentin levyiselle maalarinteipille kirjoitettu mitä juomaa on tarkalleen siinä kohdassa. Eli pysähdyt, käännyt ja kyykkäät, niin voit lukea mitä mukissa on. Pysähdyt senkin takia, että mukit on upotettu puolen mukin syvyisiin koloihin. Vettä kyllä tarjoiltiin vauhdissakin. Myös omaa (Finland) kisa-asua täytyi ihmetellä. En tiedä miksi se uusi hihaton juoksupaita oli sellainen kuin oli. Ihon myötäinen ja tiivis kudos. Koko juoksun ajan se litisi ja lätisi ihoa vasten, läpimärkänä kuin uima-asu. Ei totta vie juoksupaita saa olla kuin uitettu rätti. En tiedä oliko se kierrossa ollessaan pesty pilalle vai suunniteltu sellaiseksi, mutta jos ensi kerta tulee, niin hankin korvaavan paidan vaikka omillani tai juoksen ilman. Ei sen puoleen, kotona edustusverkkarinkin pestyämme vaimo ihmetteli siihen pinttynyttä aiempaa pesuaineen (tai valmistuksen) kemiallista hajua niin, että ne oli vietävä talosta ulos. Positiivisena asiana täytyy kyllä ihmetellä Hollantilaista yleisöä. Se, miten paljon siellä oli kannustusta, ja se oli aidosti positiivista, henkilökohtaista ja huomioivaa. En voisi kuvitella Suomessa lähellekään samaa. Ajallinen tulos oli tyydyttävä tai välttävä, mutta oma tavoite oli silti selvästi parempi, sellainen 20+ min nopeammin. Oliko realistista, sen ehkä tulevat juoksut näyttää.
  4. Jotain sekaannusta noissa nimilistoissa on, kun katsoo veteraanien SM-tuloksia, niin useissa ikäsarjoissa on enemmän maaliintulijoita kuin lähtölistalla ilmoittautuneita. SM:ään ilmoittautuminen päättyi jo viikkoa ennen kisaa, ja lähtölista on tulostettu pari päivää ennen juoksua.
  5. Toivottavasti tähän laskuriin voi luottaa. Se on sitten 100 vuotiaana maraton 3:17. Eli sitä päivää odotellessa, vaviskaa nuoremmat ... Njaa, huomasinkin juuri, että 70:n vuoden jälkeen vauhti ei enää hidastu, vaan vanheneminen näyttää silloin pysähtyvän :-)
  6. Ääkkösten rikkoutumista katsoessani syötin foorumin URI:n W3C:n html-validointiin, joka antoi aika röykkiön huomioita sivujen oikean syntaksin mukaisista koodivirheistä. Menemättä tässä yksityiskohtiin, niin sieltä löytyy vastaus ääkkösongelmaankin. Nähdäkseni tietyt kielimäärittelyt eivät olleet oikeassa hierarkiajärjestyksessä. Tämä vain vinkkinä, haluamatta kokiksi. http://validator.w3.org/
  7. Minäkin luulen, että tämän 104 km ja mäkisen reitin loppuaika voisi vastata aika lähelle sileän satasen loppuaikaa. Sen sijaan BUI:n helteisellä säällä en usko olevan kovin suurta merkitystä, koska yhdellä kierroksella ei nyt merkittävää nestehukkaa ehdi saada aikaan, jos sitä ennen on pystynyt itsensä hyvin nesteyttämään. Parilla kierrroksella kannoin juomaa mukana vain kaataakseni sen asvalttiin, kun vatsa ei vetänyt, vaikka jano olikin. Mutta tauoilla sain kyllä juotua normaalisti. Paitsi se, että nyt oli ensimmäinen kisa täysin ilman geelejä, kun ei vaan maistunut. Kisan jälkeen oli painoni pudonnut kolme kiloa (aamupunnitukset). Itse lähdin kisaan ihan viime tipassa ja takana viikko sitten juostu Paavon maraton. Mutta olin kyllä lievästi sanottuna yllättynyt miten hyvin tämäkin juoksu lopulta meni, vaikken mihinkään tavoitteisiin tähdännytkään koko aikana, vai olikohan juuri sen takia. Kiitokset järjestäjille ja talkoolaisille hyvin järjestetystä tapahtumasta. Tällaisessa porukassa on aina kiva olla mukana.
  8. Paavo Nurmi Marathon 27.6.2015

    Jaan HeikkiJ:n huomion reitin opastuksesta. Itselläni epävarminta tunnetta oikeasta reitistä oli heti toisen kierroksen alettua aina Ruissalontielle saakka. Varsinkin, kun koko toisen kierroksen aikana kukaan ei ohittanut, itse en ohittanut, enkä nähnyt vilaustakaan mistään edellä juoksevasta, eli käytännössä juoksin täyden kierroksen ihan yksin. Ja vielä sekin, kun ihan tuoreessa muistissa oli edellinen maraton Seinäjoella, jossa juoksin reilu puolen kilometriä harhaan (ylimääräistä), laittoi tutkimaan tämän tapahtuman reittikarttaa huolella. Ehkä se osaltaan auttoi minua pysymään reitillä, mutta vähän tuuriakin siinä tarvittiin. Silti jokainen epävarma hetki suunnan valinnassa on juoksijalle rasite jota ei saisi olla, ja jonka ajatus voi olla jo valmiiksi uupunut. Muuten tapahtuma oli hyvin järjestetty. Kuulutuskin oli selkeä, ja se toimi jopa stadionille saakka. Onnittelut HeikkiJ:lle hienosta hopeasta.
  9. 44. Suomi-Juoksu 6.-7.6.2015

    ​Kyllähän mekin siirrytään 60 km:lle viimeistään silloin kun takana on yhtä paljon Suomi-Juoksun satasia kuin Kafferilla - hurjat 40! Voi olla meille muille ihan tekemätön paikka, matkalla kuin matkalla.
  10. Pariisin maraton 12.4.2015

    Pariisin maraton tuli minunkin koettua nyt ensimmäisen kerran, ellei lukuun lasketa kolme vuotta sitten siellä juoksemaani lenkkiä, jossa puolivahingossa osuin Pariisin maratonin keskelle kuokkavieraaksi. Tämän kertainen matka oli todella hieno kokemus ja samalla lomareissu. Maratoniltakaan ei ole mitään moittimisen aihetta, kun kohdallani kaikki sujui ongelmitta. Sain myös tuloksen joka vastaa hyvin tämän hetkistä kuntoani, eikä siinä jäänyt mitään jossittelemisen aihetta (sub 2.55). Reittikin oli nopea, kun mieleeni ei jäänyt yhtään ylämäkeä, vaan tasaisen lisäksi ainoastaan pari loivaa laskua. Mutta kai ne nousutkin siellä oli? Jos nyt jotain pientä voisi moittia, niin reitillä oli yhteensä pari kilometriä katukivetystä, muuten asvaltin sijaan. Onnekseni valitsin paksupohjaisemmat kengät, eli nekään moukurat eivät minua haitanneet. Sain lisäksi lähteä kärjestä, jossa ruuhkaa ei liiemmälti ole, mutta silti juoksijoita tuntui riittävän koko kadun leveydelle. Välillä oli yleisön keskellä ainoastaan parin metrin käytävä, missä juosta. Voin siksi kuvitella, miten takanani juoksevilla on mahdollisesti ollut ruuhkaa. Maalialueella riitti väljyyttä ja palvelua ainakin alle kolmetuntisille, myöhemmästä tilanteesta en osaa sanoa. Voin sanoa tapahtumaa hyvin järjestetyksi ja suositella lämpimästi.
  11. Pariisin maraton 12.4.2015

    Onkohan Pariisissa mitään ikäsarjoja? Nettisivuilla niitä ei mainosteta eikä niistä puhuta, mutta edellisen vuoden tuloksia selatessa siellä on mystisiä kategorioita, kuten "All, Veteran men 1, -2, -3 ja -4 sekä Senior men ja Junior men". Vastaavasti myös naisilla. Mitähän nuo rajat on ikävuosissa? Ei tiedolla liene paljoakaan käytännön merkitystä, mutta kiinnostaa silti miten kovaa eri ikäryhmät siellä juoksee.
  12. Maaliskuu 2015

    Maaliskuu 2015: 22 lenkkiä, 513 km. Siitä reilu 10 % alle 4 min/km -vauhteja (vk't ja intervallit). Edellisen kerran ylitin 400 km/kk tasan kaksi vuotta sitten. Tuntuu hyvältä saada taas juosta.
  13. Oma kokemukseni rasitusmurtumasta aivan lyhyesti. Ensin vähäisemmän vaivan takia olin juoksutauolla 2 kk. Tämän jälkeen lähdin tyhmyyttäni aivan liian reippaasti juoksuun (ns. vanhoilla pohjilla), ja 2 viikon kuluttua tuli ristiluuhun rasitusmurtuma. Siitä 3 kk tauon jälkeen sain juosta joka toinen päivä, mutta ensimmäisellä viikolla lenkki oli vain 5 minuuttia, toisella viikolla 10 min, kolmannella 15 min jne. Ultrajuoksijalle nuo lenkit kuulosti melkein naurettavilta, mutta pakko se oli. Ja suunnilleen sitä tahtia meni 6 viikkoa ja sitten tuli uusi (2.) murtuma ristiluuhun. Tässä vaiheessa alkoi hiljainenkin mies mennä jo aika vakavaksi, kun aiemmin juoksua tuli 5000+ km/v ja kilpailutkin tuli hyvin tutuiksi. No, uusi tauko 3 kk, ja taas sama, tai hitaampikin nousujohteisuus käyttöön. Laajoista tutkimuksista huolimatta mitään selkeää syytä murtumiin ei löytynyt. Käytännössä noin vuoden juoksutauon jälkeen aloin etsiä taas uutta motivaatiota juoksuharrastukseen jatkamiseen, vaikka painoakin oli telakalla kertynyt 7kg lisää ja ikäääkin oli reilusti 50. Alussa tuo 5 min nousuvauhti matkoihin oli suunnilleen sitä mitä jaksoinkin, enempi olisi ollut liikaa. Jatkoin tuota em. nousujohteisuutta nyt lähes 20 km lenkkeihin saakka (eli kauemmin mitä lääkäri määräsi), ja sen jälkeen olen juossut vähemmällä itsekontrollilla. Mutta sen muutoksen tein, että yritin pitää välipäiviä säännöllisesti myös jatkossa, joskin nykyään juoksen jo 4-5 krt viikossa. Tuon noin vuoden telakan jälkeen meni 3 kk osallistuakseni 1/2 maratonille, ja noin puoli vuotta mennessäni maratonille (kahdellekin, viikon välillä, syksyllä 2014). Ajat ei olleet ihan entisiä, joskaan ei huonojakaan, mutta pidin itseäni jo voittajana päästessäni ehyenä maaliin! Luuhan on sellainen aine joka kovettuu kun sitä "täryyttää" (kohtuudella). Lääkärin mukaan säännöllisten juoksulenkkien ollessa noin 30 min tai lähelle 10 km, luu on jo hakenut kovuutensa, eikä se siitä juuri enää lisäänny. Luustolle tärkeitä aineita on mm. kalsium, D-vitamiini, ja muita mittareita hemoglobiini, testosteroni jne. Itse välttäisin harjoituslenkeillä liian kevyesti vaimennettuja (kilpa)tossuja, ja enimmäkseen kovia (asvaltti)alustoja. Hiekkatiet ja normaalivaimennetut tossut ovat jaloille turvallisia pidemmän päälle.
  14. VIII Endurance 24h 21.-22.2.2015

    Ohessa lopputulosennusteet 18h jälkeen, tasaisen vauhdin periatteella laskettuna. Kilpailun alussa oli chipit ja numerot 128:lle juoksijalle. Näistä 19 jäi saapumatta, eli todellisia lähtijöitä oli 109. Puolessa välissä (12h) keskeyttäneitä, eli chippinsä palauttaneita oli 15. 18 h jälkeen chippinsä on palauttanut 26 henkilöä, joista 2 on naista ja 24 miestä. 18h_ennuste_M.pdf 18h_ennuste_F.pdf
  15. VIII Endurance 24h 21.-22.2.2015

    Ohessa lopputulosennusteet 12h jälkeen, tasaisen vauhdin periatteella laskettuna. 12h_ennuste_F.pdf 12h_ennuste_M.pdf
×