Helpota elämääsi ja kirjaudu sivustolle

Hei, 
luet sivustoa nyt vieraana. Avaamalla sivulle omat tunnukset pystyt seuraamaan haluamiasi keskusteluja helpommin. Voit osallistua keskusteluun myös vieraana. Silloin kommenttisi menee moderointijonon kautta. Sisäänkirjautuneena se näkyy heti kaikille. Tunnusten luonnin yhteydessä voit käyttää keksittyä sähköpostiosoitetta jos et halua ilmoituksia sinulle tulleisiin kommentteihin yms.

Vieraana löydät uudet viestit valikosta Uudet viestit -> Juuri nyt. 

Snoerf

Jäsenet
  • Content count

    786
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    13

About Snoerf

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Asuinpaikka
    Sveitsi

Converted

  • Puolimaraton
    1:49:32 - Nairn, 2007
  • Maraton
    3:51 - Belfast, 2014

Recent Profile Visitors

906 profile views
  1. Onnea multakin! Saako tiedustella mikä oli aihepiiri? Itelläkin ollu ajoittain mielessä, että josko sitä ryhtyisi, mutta viime vuonna vähän niinku hautasin koko ajatuksen.
  2. Tämmönen oli ilmestynyt Summits of my lifen FB-sivuille: "[EXPEDITION UPDATE] Kilian Jornet reached the summit of Everest at midnight of 21st to 22nd May (local time) in a single climb without the help of oxygen or fixed ropes. He reached the summit via the north face of the world’s highest mountain (8,848m) following the traditional route. Kilian Jornet began the challenge at Everest Base Camp Base near the ancient Rombuk monastery (5,100m) on May 20 at 22h local time (+5:45 GMT). At 12h15 local time of may 22nd he is back in the Advanced Base Camp (6,500m) where he confirmed summiting Everest at midnight, 26 hours after beginning the ascent. 38 hours after starting the temptative, he has arrived to the Advanced Base Camp of Everest, he explained: “Until I reached 7.700m I felt good and was going according to my planning, but there I started to feel stomach ache, I guess due to an stomach virus. From there I have moved slowly and stopping every few steps to recover. However, I made it to the summit at midnight”. Due to this indisposition, Kilian Jornet choses to conclude the attempt, and stay in the Advanced Base Camp and not returning to the Rongbuk as planned. Once we have more information about the challenge, we will inform through the channels of Summits of My Life."
  3. Hienosti näyttää sujuvan kuntoutuminen!
  4. Su: Aurinkoisempi päivä, joten mentiin tuo maanantainen reitti uusiksi, eli n. 17km ja 2h 37min, nousua 950m. Kilometrejä ja nousua hiukan vähemmän, koska pysyttiin tällä kertaa reitillä, heh. On se vaan uskottava että tuo rautavitamiinilitku on jotain tehny, kun vielä pari viikkoa sitten en olisi voinu ajatellakaan kahta vähän pidempää lenkkiä peräkkäisinä päivinä ja nyt ei jalat tuntunu eilisen jäljiltä kuin vähän väsyneiltä ennen kuin päästiin vauhtiin. Jee. Mukavaa oli. Kolme pidempää treeniä tälle viikolle, se on hyvä. Sen verran hyvä, että aloin tosissaan miettiä jopa nimen laittamista johonkin tapahtumaan.
  5. La: Ambit härväsi taas omiaan, mutta parisuhdelenkkeilynä noin 15km ja +1000m vajaaseen 2,5 tuntiin. Käytiin tutkimassa yhden ensi viikonloppuna käytävän 25km kisan reittiä, joka osottautuikin yllättävän hankalamaastoiseksi sekä korkeammalla vielä kovin lumiseksi. Kundikaveri otti ja kaatui yhdessä kohtuu jyrkässä rinteessä lumisella pätkällä, mutta onneksi liuku pysähtyi n. 5m jälkeen ja selvittiin tilanteesta säikähdyksellä ja muutamalla pintanaarmulla. Otettiin tämän jälkeen oikaisureitti takaisin kylään (lue: ja kylän ainoaan ravinteliin juomaan kaljaa, koska postibussin lähtöön oli vielä 1,5h), eikä menty koko 25km reittiä niinkuin piti.
  6. Heh, juuri näin. Luulin jättäneeni Lontooseen yhden lenkkariparin kaappiin odottamaan, kun tiesin että täällä pitää ravata vähän väliä, eikä sitten tarttisi aina kantaa niitä edestakaisin, mutta niin vain näköjään nekin oli sujahtaneet sinne hiton konttiin ja kaappi ammotti tyhjyyttään, kun ilmestyin vanhalle kämpälle tällä viikolla. Anyway, lennän takaisin parin tunnin päästä takaisin Sveitsiin ja sieltä löytyy tossut. Rutiinit totaalisen hakusessa tällä hetkellä, mutta ehkä tää tästä jossain vaiheessa selkiytyy. Ei tätä helpota, etten oikein osaa päättää seuraavaa tavoitettakaan, eikä sen takia ole varsinaista pakkotarvetta treenata mitenkään säännöllisesti tai tietyllä tapaa. Eiku. Enhän mä treenaisi mitenkään järkevästi sittenkään.
  7. Ti: Lepo Ke: Kuntosalilla säheltämistä 60min. Jotenkin ihan hukassa ajatus että mitä pitäisi tehdä, joten kikkailin sekalaisesti ties mitä, kunnes kyllästyin ja menin kotiin. To: Kotitreeni 30min. Elän vähän tämmösessä omituisessa twilight-zonessa tällä hetkellä, kun käyn välillä Lontoossa, missä ei ole fillaria, eikä edes lenkkareita, kun vahingossa pakkasin ne kaikki konttiin, mikä seilaa jossain Lontoon ja Sveitsin välillä (yhdessä fillarin kanssa). Salijäsenyyttä ei ole Sveitsissä, eikä Lontoossa, kun on tullu vähän mutkia matkaan ja tällä hetkellä on epäselvää, että kumpaan paikkaan tässä nyt ollaan varsinaisesti asettumassa. Joogatunnilla ei ole tullu käytyä aikoihin, kun aikataulut Lontoossa on aina epäsoveliaat, eikä Lausannesta ole oikein löytynyt kunnon joogasalia ja joogamatto on tuolla samaisessa kontissa kaikkien muiden romujen kera, että voisi edes kotona joogata. Vali vali ja #firstworldproblems, mutta tämmöstä tää nyt vähän on. Pitäis varmaan tehdä itelleen jonkin sortin viikko-ohjelma ja ostaa toiset lenkkarit, joita voi pitää Lontoossa jemmassa, että saisi vähän tolkkua tähän.
  8. Oho, voihan hitsi. Toivottavasti koipi lähtee nopeasti paranemaan.
  9. Ma: Juoksua Les Diableretsin vuoristossa 18km ja 2h 40min, nousua 1006m. Varsinainen reissu kesti huomattavasti pidempään kun pysähtelin ottamaan valokuvia tai tutkimaan karttaa. Korkein kohta oli 2097 metrissä, missä tuli vähän lunta vastaan ja missä tietysti hairahduin vielä reitiltä niin että jouduin menemään yhden lumisen pätkän kahteen otteeseen. Oli muuten aika viileetä touhua ja tuli mieleen tuolla Karhunkierrosketjussa käydyt varustekeskustelut. Suosittelen ainakin kompressiosäärystimiä, sen verran keljulta tuollainen moneenotteseen sulanut ja uudelleenjäätynyt lumi tuntuu säärissä jos siinä tarpoo ihan vaan noin shortseissa. Jalat tuntui matkan aikana paljon paremmilta ja nyt jälkikäteen tuntuu kuin mitään ei olisi tullut tehtyäkään, vaikken syönyt liikkeelläollessa kuin yhden pienen Nutella-patukan ja junassa paluumatkalla muutaman luumun. En tiedä voiko tuo rauta noin nopeasti vaikuttaa vai tuntuiko meno helpommalta koska olin yksin liikenteessä ja sain mennä ihan omaa tahtia, mutta väliäkös tuolla. Mukavaa oli. Huomenna Lontooseen muutamaksi päiväksi.
  10. Su: Kevyt pikkulenkki lähipoluilla 31min 4,6km, nousua 151m. Lenkit näissä maastoissa on jotenkin huvittavia, kun riippuen mihin suuntaan lähdetään juoksemaan korkeuskäyrät on joka kerta A- tai V-kirjaimen mallisia ja Ambit näyttää flat timeksi alle neljä minuuttia ja nekin on ne mitä käytetään kämpältä poluille siirtymiseen. Tänään mentiin A-mallilla eli noustiin alkupuolisko ja loppupuoli tultiin rallatellen polkuja alas. Edit: Ainiin, ostin perjantaina apteekista alppimaahenkisesti Kräuterblut-litkua, missä on luonnollista rautaa ja jotain muitakin vitamiineja. Muistelen että tuota oli muuten joskus vuonna nakki HCM:n tai jonkun muun maran lippulappupussissa näytekappale, mistä tuo oli jääny mieleen. Katotaan onko sillä mitään vaikutusta.
  11. La: N. 16km 1h 40min. Käytiin tutkimassa Toblerone-polkua, mikä on saanu nimensä ei suklaasta, vaan kolmionmuotoisista betonihärveleistä, joita toisen maailmansodan tuoksinassa rakennettiin yksi metsänpätkän täyteen. Mukavaa juostavaa, etenkin kun oltiin menty junalla polun varteen ja juostiin Geneve-järveä kohti niin että koko matka oli leppoisaa alaspäinviettävää polkubaanaa. Ukkonen jyrisi välillä selän takana, muttei kastuttu.
  12. Tätä samaa itekin pohdin yhdeksi syypääksi.
  13. Mulla on jatkunut tätä nyt jo pari kolme viikkoa, että kohtuu kevyen lenkin jälkeen jalat tuntuu samalta kuin maratonin jälkeen. Ensin ajattelin että se on vaan Istrian 100 mailisen jälkimaininkeja, mutta reissusta on nyt jo yli kuukausi niin luulisi kropan olevan jo palautunut.
  14. Onnea uudesta tulokkaasta! Nopsaan siihen tottuu ja kohta et enää osaa ajatellakaan ajavasi jalkajarrullista pyörää :)