Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Snoerf

Jäsenet
  • Content count

    848
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    23

About Snoerf

  • Syntymäpäivä 13.04.1984

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Asuinpaikka
    Sveitsi

Converted

  • Puolimaraton
    1:49:32 - Nairn, 2007
  • Maraton
    3:51 - Belfast, 2014

Recent Profile Visitors

1 000 profile views
  1. Mites @Pirkkon kesä ja urheilut? Toivottavasti tuo ylirasitus meni jo ohitse ja oot päässy taas treenailemaan!
  2. Ei menny loppuviikko ihan suunnitelman mukaan, mutta ei tuolla niin väliä. Pe: Jooga 30min. La: Joogatapahtumassa 75min vinyasajoogaa ja iltapäivällä käveltiin n. 7 km kun käytiin kattelemassa vähän turistinähtävyyksiä. Su: Juoksu n. 8km, 50min, 250m+. Kävin tekemässä pienen metsän keskellä olevan kuntoradan, jossa oli 14 erilaista pistettä missä piti tehdä erinäisiä kuntoiluliikkeitä ja minkä välit menin juosten. Iltapäivällä oli taas tolkuttoman kuuma, joten kotiin päästyä vaihdoin kamat ja menin suoraan järvenrantaan ja uimaan virkistykseksi.
  3. Heh, aika moni näistä ja monta muutakin varustekoordinaatiohäröä sattunut allekirjoittaneelle työmatkajuoksulaisellekin.
  4. Tällainen ratkaisu oli viimeisimmässä tapahtumassa missä itse kävin juoksemassa: kisailmottautumisen yhteydessä sai ostaa justiinsa noin kympin verran maksavan lipukkeen, millä sai aterian mistä tahansa kisakeskuksella olevasta ruokakojusta kisaviikonlopun aikana. Itselle ei myöskään maistu ruoka heti juoksun jälkeen, joten kävin juoksun jälkeen kotona suihkussa ja palasin kisakeskukselle muutamaa tuntia myöhemmin fiilistelemään ja syömään, mikä oli oikein mukavaa. Toki vaan tällaiseen järjestelyyn tarvitaan riittävästi osallistujia, että paikalle saadaan houkuteltua myös noita ruoantarjoajia.
  5. To: Vauhdikkaampi aamulenkki kuin viime kerralla. 5km, missä kilsat: 5:37, 5:42, 5:35, 5:27 ja 5:10. Loppuun reilu puolisen kilsaa loppuverkkaa. Ihan mukavaa. Sisäreidet on jotenkin omituisen jumissa, en tiedä johtuuko uimisesta vai juoksemisesta. Ehkäpä illalla voisi yrittää vaikkapa putkirullailla.
  6. Ke: Aamujooga 45min, pitkästä aikaa oikein joogastudiolla live-opettajan johdolla, Youtuben sijaan. Jalat vähän juntturassa eilisestä juoksusta, teki hyvää vähän venytellä ja liikutella joka suuntaan. Illalla ehkä vielä järveen uimaan virkistykseksi.
  7. Pitäis kyllä lakata kutsumasta näitä mun tapauksessa "kisoiksi", vaan lähinnä "tapahtuman läpirämpiminen" tai "maisemankatselureissu" ois ehkä kuvaavampi ilmaisu. Mutta joo, Turkkiin näyttäisi seuraava maisemankatselureissu suuntautuvan. Tasan kaksi kuukautta aikaa ja aikomus ois käydä vähän treenaamassakin sitä ennen. Saa nähdä jääkö pelkäksi aikomukseksi.
  8. Ma: Vinyasa-jooga 30min ja illalla vähän kävelemistä. Ti: Ensimmäinen juoksulenkki sitten Montreux'n kisan: 33min, yhteensä reilu 5km rennosti järvenrantaa pitkin. Alkuun tuntui todella jäykältä, mutta meno parani loppua kohden ja heitin loppuun jopa kolme 20s kevyttä spurttia. Tulee tänään taas lämmin päivä, kun ennen klo 07:ääkin oli jo +22°C mittarissa. Päivällä voisi siis kenties käydä pulahtamassa järvessä. Jos tälle viikolle saisi jonkun toisen tämmöisen katujuoksulenkin vielä ja viikonloppuna voisi käydä jonkun vähän pidemmän setin poluilla ja vielä kevyen fillarilenkin, niin sehän olisi ihan passeli ensimmäinen liikunnallisempi viikko.
  9. Jaaha, jospa sitä rupeis taas vähän urheilemaan valkoviinin maistelun ja suklaan syömisen sijaan (tai ehkä lisäksi?). Aloitin kevyesti ulkoiluttamalla fillaria ja polkaisin aamukahville Lausannen tienoille: yhteensä 41,5km 1h 45min. Otin aika rennosti ja kattelin maisemia, mitä nyt paluumatkalla oli koko matkan kammottava vastatuuli ja välillä sai ihan tosissaan polkea. Mukavaa oli ja jalat tuntuu jo ihan hyviltä. Joku kisa olisi vielä mukava tehdä tässä syys-lokakuussa ja katseltiin eilen Cappadoccia Ultra Trailia, joka osuisi hyvään aikaan, näyttää maisemiltaan hienolta ja näyttää profiililtaan ja maastoltaan juuri sopivan leppoisalta. Viimeaikaisten uutisten perusteella Turkkiin matkustaminen ei nostata meikäläisessä tällä hetkellä kovin hyviä viboja, mutta en tiedä. Saa nähdä.
  10. Tervetuloa joukkoon, polkuköpöttely rocks!
  11. Kerta kiellon päälle ja ei muuta kuin tsemppiä treeneihin!
  12. Rinieme vei sanat suusta, justiinsa noita samoja meinasin ehdottaa. ? Kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä tai pähkinävoitahan voi nakata myös lähes mihin vaan lisukkeeksi, luokkaa puuron päälle tai smoothien sekaan yms. niin niistä saa hyvin lähes huomaamatta lisäenergiaa. Kananmuna on myös toinen näppärä välipala. Keittää vaikkapa pienen satsin kerrallaan ja laittaa jääkaappiin niin ne säilyy hyvin päivän tai pari ja niitä on helppo syödä sellaisenaan, leivän päällä tai ottaa mukaankin. Mulla ei myöskään puuro sellaisenaan pidä nälkää kuin ehkä tunnin, pari max kunnes on taas kiljuva nälkä. Jotain mistä saa myös proteiinia ja rasvaa on pakko olla kyljessä.
  13. Montreux'n satamailisen jälkimaininkeja Hiukan Montreux'n kisan jälkimainingeista sen verran, että maalissa olin siis sunnuntaiaamuna n. klo 9:05, kun matkaan oli lähdetty perjantaiaamuna klo 06:00. Karvan verran yli 51h siis tuohon reissuun meni, mikä ei ollu ehkä ihmekään, koska treenaaminen ei ole ollut mitenkään ihmeellistä ja maasto oli huomattavasti teknisempää kuin mihin olin varautunut tai mihin omat polkujuoksutaidot riittää. Nukuin matkalla yhteensä ehkä n. 1h 5min, mikä tuntui kyllä riittäneen, vaikka toisena yönä kyllä alkoi väsymys painaa ja hallusinaatioita alkoi esiintyä, mutta kaipa tuollainen on ihan normaalia tuollaisissa karkeloissa. Muutenkin vietin huolloissa aika pitkiä aikoja, esim. tuohon pedikyyriin tuhraantui varmaan puolisen tuntia ja edellisessä Villarsin huollossa keräilin itteäni varmaan myös lähemmäs puoli tuntia. Ensimmäistä kertaa myös turvauduin huollossa ensiapuun, niin että sain yhden ikävän rakon jalkapohjan keskellä paikattua, mikä olikin erittäin hyvä sijoitus, koska se olisi kipeytynyt loppua kohden muuten satavarmasti aivan naurettavan kipeeksi. Vaihdoin molemmilla lifebaseilla myös kenkiä, joten käytin kisan aikana kolmia eri kenkiä, mikä sekin osottautui oikein hyväksi ratkaisuksi. Polut oli sen verran teknisiä, että olin ihan tyytyväinen, etten käyttänyt Hokia kuin tuon 75-125km pätkän, kun olen niillä vielä jotenkin ekstrakömpelö. Etenkin tuolla toiseksi viimeisen nousun todella **ttumaisella harjanteella olin todella tyytyväinen, että jalassa oli La Sportivan tossut, joilla oli paljon parempi tuntuma maastoon. Lähdössä oli jalassa Dynafitin Alpine Prot. Jalat oli lihasten puolesta seuraavana päivänä jo ihan hyvässä kondiksessa, mitä nyt rakoilla kesti muutaman päivän pidempään parantua. Väsymys oli kammottava koko seuraavan viikon, eikä sitä varmaan auttanut reissaaminen ensin Suomeen ja sen jälkeen vielä Sveitsin sisällä. Juoksemaan menen taas ehkä tässä tämän viikon loppupuolella, kunhan saan syötyä antibiootit loppuun. Ja jos jota kuta kiinnostaa niin tuo maaginen anti-friction cream oli tällaista: https://www.aptonia.co.uk/anti-rubbing-cream-100-ml-id_8335449. Taidan itse ainakin ostaa seuraaviin koitoksiin, sen verran hyvin se tuntui toimivan jaloissa. @liukasluikku2 esitti yllä mielenkiintoisen kysymyksen millä sain tsempattua itseäni noin pitkään. Keksin juttuun kaksi vastausta: matkan pilkkomisen pienempiin osiin niin, että keskityin kerrallaan vain ja ainoastaan seuraavalle huoltopisteelle olevaan matkaan, enkä ajatellut sekuntiakaan mitään sen jälkeen tulevaa ja loppua kohden aina samaan aikaan huoltopaikoille osuvien tuttujen naamojen näkeminen, minkä ansioista tuntui että tehtiin matkaa vähän niinkun yhdessä, vaikkei edes nimiä vaihdettu. Tuohon ensimmäiseen oli suurena apuna jokaisella huoltopaikalla esillä olevat infotaulut matkasta seuraavalle huoltopisteelle, mihin oli listattu korkeusprofiili, nousu- ja laskumetrit ja tietysti matka horisontaalikilometreinä. Painoin sen mieleen aina huollosta lähtiessä ja sen avulla pystyin koko ajan hahmottamaan omaa etenemistä aina seuraavalle huoltopaikalle asti. Jos mieleen pyrki yhtään ajatusta loppumatkasta tai maalista tms. niin katkaisin ne välittömästi ja pakotin itseni keskittymään vain ja ainoastaan käsillä oleviin kilometreihin. Myös tuollaisten pienten välitavotteiden asettaminen, luokkaa "yritän ehtiä seuraavan nousun huipulle auringonnousuksi" (ja etenkin kun suorittaa tuollaiset arviot erittäin konservatiivisesti niin että lähes joka kerta "yllättää" itsensä saavuttamalla kyseisen tavoitteen :)) auttoi jaksamaan. Kisanumeroon painettu reittiprofiili on myös usein ihan älyttömän hyvä kartta kertomaan missä mennään, mutta tässä kisassa meikäläisellä ei semmosta ollut vasta kuin tosiaan vikalle 60km:lle kilsalle tuosta viimehetken muutoksesta johtuen. N. 50 kilometristä eteenpäin alkoi huoltopaikoilla tosiaan näkyä joka kerta samoja naamoja, mikä auttoi myös jaksamaan kun höpöteltiin niitä näitä ja kyseltiin kuulumisia ja tsempattiin toisiamme puolin ja toisin. Jossain vaiheessa sain ihan mielettömän boostin, kun kävin pienen keskustelun yhden kanssakisaajan kanssa jopa ranskaksi, vaikka ranskantunteja on takana vasta muutama hassu. Vapaaehtoiset huoltopisteillä ja reitin varrella oli myös aivan omaa luokkaansa, heidän apunsa oli aivan korvaamatonta sekä henkisesti että fyysisesti, kun kannustivat, täyttivät vesipulloja, tarjosivat ruokaa, paikkasivat rakkoja ja auttoivat kaikessa mitä ikinä keksikään pyytää. Ajattelinkin että jos vain asutaan vielä ensi vuonna Montreux'ssa niin voisin itse osallistua tapahtumaan vapaaehtoisena. Alla vielä plussat ja yksi pieni miinus kisalle. + Toimivat järjestelyt alusta loppuun asti kisakeskuksella numeroidenhaussa, lähdössä ja maalissa. + Mielettömän ystävälliset ja avuliaat vapaaehtoiset + Vapaaehtoisten sijoittelu reitin varrelle myös huoltopisteiden ulkopuolelle, esim. juuri noihin kaikkein hasardeimpiin kohtiin ja muuallekin teki hommasta huomattavasti turvallisemman tuntuista ja muutenkin mukavampaa. + Kaiken kaikkiaan mielettömän hyvin järjestetty kisa, vieläpä ollakseen ensimmäinen edition koko kisasta. - Ainoana miinuksena voi sanoa, että reittimerkinnät olisivat voineet aika ajoittain olla paremmat. Eksyin kisan aikana kaiken kaikkiaan kolme kertaa, vaikken ole koskaan ennen eksynyt kisoissa. Merkintöinä käytettiin myös varmaan neljää vai viittä erilaista tapaa (viirejä, erivärisiä muovilappuja, spray-maaleja yms.) mikä välillä aiheutti ainakin mulle sekaannusta. Nyt seuraaviin koitoksiin! (Allaoleva kuva löytyi vielä järjestäjien kuvakokoelmasta.)
  14. Onnea suorituksesta sekä uudesta fillarista! Kuulostaa kyllä metkalta lajilta tuo triathlon, aika paljon juttuja pitää osata ja muistaa säätää noihin vaihtoihin valmiiksi ja niiden aikana.
×