Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Muusa

Jäsenet
  • Content count

    1 437
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    20

About Muusa

  • Syntymäpäivä 01.01.1983

Profile Information

  • Gender
    Female

Converted

  • Tavoite
    Juosta rasitusvammoitta

Recent Profile Visitors

1 145 profile views
  1. Tähän voisin laittaa vertailuksi kuvan loskaisen pimeästä Suomesta? Paitsi, ettei pimeässä kuvassa näkyisi mitään...
  2. Tulehduskipulääkkeet kuten Burana auttavat tulehdukseen vain kuurimaisesti ja isolla annoksella syötäessä (ja silloinkin aika vähäisesti). Eli jos päätät kuurin vetää, niin käytä ainakin viikko ja säännöllisesti sen 3-4 kertaa vuorokaudessa. Silloin tällöin pienellä annostuksella otettuna tulehduskipulääkkeet auttavat vain kipuun. Rinnalle ottaisin lisäksi jonkun vatsansuojalääkkeen suojaamaan vatsasi limakalvoa kuurin ajaksi, ilman reseptiä saa esim. omepratsolia, lansopratsolia, esomepratsolia. (Eihän sulla ole sydäntautihistoriaa?) Tulehduskipulääkkeen lisäksi voisit kokeilla ihan perinteistä kylmähoitoa eli kylmäpussia kipukohtaan pari kertaa vuorokaudessa. Mikäli kipuilu jatkuu, niin sitten toki tutkimuksiin, mutta kuvailusi perusteella ei vaikuta ihan akuutilta lääkäriä vaativalta vammalta. Kaaduin itse Kolilla kesällä ja löin polven kiveen ja muistaakseni siinä meni ainakin kolmisen viikkoa, että se kipuilu lakkasi.
  3. Viisaita sanoja! Fiilis olisi varmasti ihan toinen, jos olisi tuon tapahtuman runnonut maksimivauhdeilla läpi eli todella tyytyväinen olen sikäli itseeni, että maltoin mennä maltillisella vauhdilla. Ja koska matkakin oli niin pitkä mun mittakaavassa, niin en olisi varmasti pystynytkään kovin korkeilla sykkeillä läpi vetämään. Eka treeni oli Kolin jälkeen vasta nyt lauantaina uintia ja su trikoulun juoksutreenit, joissa kyllä meinas kunto loppua kesken. Muille se oli ilmeisesti 7km pk, mulle sykkeiden perusteella ihan vk. Mutta ilmeisesti en voi odotaakaan olevani palautunut vielä viikossa, eli haluan uskoa, että iha rapakunnossa en nyt ole.
  4. Onpas tarkkaa ja hyvin suunniteltua tekemistä sulla. Mutta niin se varmasti tuolla tasolla on ja tuleekin olla! Toivottavasti kaikki kortit olisi suotuisia eikä tulisi sairastumisia juuri kriittisillä hetkillä. Edit. Punkulle peukku :-)
  5. Ihmeen hyvin on muuten jalat palautuneet reissusta. Odotin, että olis kipeemmät. Ilmeisesti rauhallinen vauhti edesauttaa palautumista. Portaita kun menee alas niin reisissä vielä tuntuu ja nopeampi kävely tuntuu säärissä. Yksi rakko tuli ja akkavarpaiden kynnet tuntuvat hieman aroilta eli saas nähdä, tekevätkö ne pian kuolemaa. No mutta hyvin ehtivät kasvaa ennen seuraavaa hubailua eli KK53:ta :)
  6. Et meinais tulla ikuna Suomenmaalle juoksemaan? Ymmärrän kyllä, että Kanaria kuulostaa kivemmalta, kuin vaikkapa lokakuinen Koli...
  7. Aattele, nyt kun nuo ultramöröt on kaikki läpäisty, niin voit juosta ihan missä ja miten ikinä haluat! Niitä rollaattoribaanoja vaikkapa! Miten mukavaa :)
  8. Sirkusaakkosia, Powerbarin kofeiinikolakarkkeja, 3x Geisha (joista söin vain yhden!), salamipötkö (joka jäi myös syömättä, kun odotin vaan @HelppoHeikkiä sitä kanssani jakamaan), 8 geeliä, urkkajuomaa. Ryläyksen kohdalla olisi olut maistunut, mutta harmi, kun siellä ei paljoa baareja näkynyt.
  9. No hyvä, etten mennyt sitten sille tyrkyttämään käspäivää ja kyselemään henkilöllisyyttä, olis ollut tuplanoloa... :D Joo toki mulla oli kisastrategiana tulla ennen sinua maaliin!
  10. Kiitos! Suosittelen kyllä Kolia, se on jo itsessään niin nätti luontokohde. Ja jos meinaa retkisarjaan osallistua, niin on enempi aikaa katsella maisemiakin. Tuo lähtö klo 7 tuntui siinäkin mielessä kivalta, että näki päivän valkenevan ja toisaalta taas maaliin ehti hyvissä ajoin ennen auringon laskua. Toki kisasarjassakin ehtii maaliin valoisalla (lähto 9-9:30), jos on mua nopeampi, niinkuin varmasti moni on :). Reitti on tekninen ja mutaisa, mutta hitaassa vauhdissa nekään eivät haittaa.
  11. Ainiin se unohtui vielä sanoa, että 130k lähdössä yritin myös @vmaksia bongata, mutta en kaiketi onnistunut. Joku pitkä shortsiasuinen kävi siinä parkkiksella puskapissalla, mutta en arvannu mennä lähemmäksi katsomaan, olisiko oikea henkilö :P
  12. Kisarapsa, Vaarojen maraton 43k, retkisarja: Näin jälkikäteen voisi todeta, että oli ihan mahtavan hieno valinta valita juuri Vaarat 43km ekaksi maraksi. Ja retkisarja oli myös nappivalinta. Retkeilystatus vei kaiken turhan paineen suorituksesta pois ja matkasta pystyi nauttimaan. Ja toisaalta tiesin reitin teknisyyden ja maaston ennakkoon, niin mikään ei järkyttänyt reitillä. Kävin ilmoittautumassa perjantaina heti kolmelta ensimmäisten innokkaiden joukossa. Jonoon pujahti EKP:n orava ( @kiljander) , joka vielä valoi uskoa tulevaan, vaikka kovasti yritin selittää epävarmuuttani ja treenaamattomuuttani siinä. Ei menny selittelyt läpi. Kävin iltasella katsomassa 130k lähtöä ja totesin, että musta ei olisi edes lähtemään pilkkopimeässä juoksemaan kylmään metsään. Olin siinä vaiheessa ikionnellinen omasta lähtöajasta, eli aamusta klo 7. Bongasin lähdössä taas samaisen oravan, näin kaukaa kun Juusoa haastateltiin, mutta @HelppoHeikki jäi tapaamatta :/. Heräsin lauantaina aamulla 5:05, keittelin rauhassa aamukahvit, söin, täytin vesivarannot ja lähdin ajamaan kohti lähtöpaikkaa. Retki- ja 86-sarjalaisille varatut parkkikset olivat tietysti jo täynnä ja jouduin parkkeeraamaan urheilukentälle, josta oli minibussikuljetus ylös. Arvoin siinä, että tuleeko kylmä ennen lähtöä, kun siihen oli vielä 20min aikaa, mutta en jaksanut lähteä kiskohisseilemään ylöskään, joten odottelin lähtöä ja juttelin muiden retkeilijoiden kanssa. Vielä oli pimeää ja mietin, kaivaisinko lampun esiin, mutta aamu vaikutti pian valkenevan, eli en jaksanut nähdä sitäkään vaivaa. Lähdön otin rauhallisesti ja nyt kun katson videota siitä, niin olen näköjään melkein ainoita, jotka kävelee, kun muut yrittivät näyttää hölkkääviltä, mutta eihän siinä sumpussa mitään vauhtia voinut ottaa. Hölkkäilin rauhallisesti Mäkrälle asti, paitsi joitakin ylämäkiä, koska olin pyhästi vannonut käveleväni kaikki ylämäet, jottei Vuokatin reisikrampit toistuisi. Reisikrampit muuten yrittivät tulla monestikin vaivakseni matkalla, mutta nyt olin varautunut suolatabuilla ja salmiakilla, jotka ihme kyllä toimivat joka ikinen kerta, kun niitä nappailin. Eli jatkossa otan molempia mukaan. Jossakin siinä Mäkrän jälkeen alkoi reitin paras anti, kun näin edessäni paljasjalkatossuilla etenevän miehen. Kyselin tossuista, ja siitähän lähti sitten loppumatkan pituinen juoksuseukkaus. Eläkeikäinen herra oli ilmeisen kokenut maraton- ja ultrajuoksija, ja vasta näin jälkikäteen netistä selvisi, että taisi olla noin 240:nes maraton/ultramatka tälle miehelle. Vaatimattomasti kertoi osallistuneensa muutaman kerran esim. Endurancen 24h:on... Äärettömän mukavaa juoksu- ja juttuseuraa ja niin ystävällistä vedentäyttöapua. Välillä seuraa pitivät myös ikäiseni nainen ja pari muuta, mutta he kaikkosivat vauhdikkaampina näkymättömiin jossakin kohtaa Ryläystä. Kiviniemessä otin esille sauvat ja se taisi olla ihan hyvä valinta, kun niistä tuntui olevan hyvin apua Ryläyksen valloituksessa. Reitti oli aika märkä ja mutainen, mutta ei yhtään niin pahasti, kuin mitä Vuokatti oli ollut. Vuokatissa juostiin mutapuroissa, mutta Vaaroilla oli lähinnä mutaa, ei puroja poluilla. Kiviniemen jälkeen en muistaakseni juuri juoksuaskelia ottanut vaan tunkkasin sauvoilla menemään. Ryläys tuntui loputtoman pitkältä ja oma V800 näytti matkaakin virransäästötilan takia vähän miten sattuu, joten välillä tuntui, ettei matka etene yhtään. Koko ajan Ryläyksellä meistä meni kilpasarjalaisia ohi, joita kannustimme kovasti. Simpanen meni ohitseni muistaakseni klo 12:30 ja naisten 43k voittajankin tunnistin. Toinen juottopiste tuntui olevan kaukana. Multa oli vesi siinä vaiheessa ollut jo ehkä tunnin verran loppu, vaikka Kiviniemellä kaiken täytinkin. Olin jo etukäteen miettinyt, että kun Ryläykseltä tullaan sille hiekkatielle, niin siinä kohtaa on jo suurin urakka ohi ja vesipiste on siinä melkein heti. No ei se ihan heti ollutkaan. Eikä urakkakaan ollut vielä ohi, kun siihen loppuun oli laitettu se kiemurareitti. Onneksi se oli suurimmaksi osaksi kivetöntä ja paikoin leveääkin kaistaa ja jopa kärrypolkua. Mentiin kovasti höpöttäen koko matka käytännössä sieltä Mäkrän jälkeiseltä osiolta tämän ultraherran kanssa ja ilmeisesti juteltiin paikoin niin kovaäänisesti, että joku ohittaja kommentoi, että mentäisiin nopeammin, jos puhuttaisiin vähemmän :D. No mutta meille se vauhti ei ollut pääasia, vaan matka. Ihana kun löysi jonkun samanhenkisen kaverin matkalta. Loppunousu tuntui loputtoman pitkältä. Mulla oli sauvat, ja ne auttoi paljon. Ihan hyvässä hapessa olin siinä loppumäessä, että ei se mahdottomalta tuntunut, varsinkin kun tiesin, millainen mäki on kyseessä. 500m ennen maalia oli kyltti ja toinen muistaakseni 200m maalista, niin vihdoinkin tiesi tarkkaan, paljonko oli vielä matkaa jäljellä, kun en enää mittariini luottanut. Maaliin tultiin yhdessä ja sovittiin heti, että ensi vuonna sama uudestaan. Sen verran oli siis hyvät tunnelmat ja jäi matkasta hyvä maku, että uskalsi heti luvata tulevansa toistamiseen. Sääkin oli koko matkan ajan huikea, eikä yhtään muistaakseni satanut, vaikka pientä sadetta oli povannut. Paksu pitkähihainen riitti koko matkaksi ja pitkät trikoot ja polven alle ylettyvät Sealskinzit pitivät jalat kuivina. Yksi rakko tuli toiseen kantapäähän, muita vammoja ei tunnu tulleen, vaikka varpaiden kärjet tuntuvat vähän hassuilta. Menin aika nopeasti kisan jälkeen kämpille ja lämmitin saunan ja pesin varusteet. Mietin, pystyisinkö menemään vielä hotellille katsomaan palkintojen jakoa, mutta ei pystynyt. Se oli ehkä ainut asia, mikä jäi reissusta vähän harmittamaan, mutta muutoin oli kyllä ihan loistokokemus koko reissu. Vaikka juoksu tuntuu yksin mennessä yksinäiseltä lajilta, niin tapahtumissa näköjään tapaa uskomattoman mukavia tyyppejä.
  13. Kiitti! Itse saat sitten varmaan 130 papukaijamerkkiä, koska taittamasi matka on ollut varmasti raaaastava! Tää foorumi on täynnä hulluja yllyttäjiä. Ja hulluja, jotka lähtevät yllytyksiin mukaan. Saas nähdä, miten nopeasti paikat huomenna tuonne KK:lle täyttyvät, että pääseekö mihinkään sarjaan.
  14. Tämä ei nyt selvästikään ollut sitä järjen ääntä :D Katsoin reittiprofiilia ja sehän olis ylämäkeä, alamäkeä ja sit todella paljon ylämäkeä. Mutta onkohan niin teknistä, kuin Vaaroilla tai Vuokatin loppupuolella? Vai helpompaa kaistaa?
  15. Hei joku järjen ääni voisi nyt kommentoida ja palauttaa mut maan pinnalle. Mietin nyt nimittäin KK 53k matkaa. Eihän se olis ku 10k enemmän kuin Vaaroilla ja vähemmän nousuaki Vaaroihin verrattuna... 14h aikaraja eli 3,8km/h on ihan tehtävissä. Mutta toukokuu. Eihän siihen ehdi treenata kun on lunta. Ei sillä, että aiemminkaan olisin paljoa treenannut :P
×