Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Muusa

Jäsenet
  • Content count

    1 388
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    20

About Muusa

  • Syntymäpäivä 01.01.1983

Profile Information

  • Gender
    Female

Converted

  • Tavoite
    Juosta rasitusvammoitta

Recent Profile Visitors

1 095 profile views
  1. Sä voisit varmaan järjestää meille jonkun treenileirin noissa maisemissa?
  2. Jos positiivista haluaa sairastumisesta ajatella, niin parempi kuitenkin nyt, kun on vielä aikaa parantua Kolia varten, kuin että sairastuisi juuri kisan alla. Toivottavasti ei ole paha tauti. Paranemisia!
  3. Hyvää mielikuvaharjoittelua tuo reitin kuvitteleminen helpoksi&mukavaksi! Puoliksi jo juostu!
  4. :D Voi kuule kun mä nimenomaan tykkään niistä vihreistä... Te taidatte kiertää reitin kahdesti niin sikäli oot varmasti ihan hoodeilla, kun alan kabanossipakettia aukomaan. Paitsi jos on just Eteläpään renkula menossa. Sinne ei oo tarjoilua!
  5. Mulla taitaa löytyä suolatabuja kaapista, eli niitä ja salmiakkia mukaan ja jo ennaltaehkäisevästi nauttien. Ja koska oon retkisarjassa, niin mullahan voi olla vaikka mitkä sipsipussit ja kabanossit omasta takaa mukana :). Taidan ottaa myös sauvat Kolille mukaan. Jalkoja leposärki sunnuntaina ja eilen oli aikalailla jäykkä meininki. Tänään jo parempi, mutta huomaa kyllä, että ei nämä ole mun normaalit jalat. Jos vielä huominen totaalilepoa ja torstaina vois kokeilla jotakin liikunnan tapaista taas, salia tai jotakin. Huomasin myös sotavammoja tarkastellessani, että rakkoja ei ole tullut, mutta selästä on ilmeisesti liivin alareuna hangannut pari kohtaa verille. Ei ne ole missään vaiheessa kipeältä edes tuntuneet. Polvikin on yllättävän jees tai ehkä se ei vaan erotu kaiken muun kankeuden keskeltä kipeänä.
  6. Mietin reitillä, että se oli just sellasta HelppoHeikin inhoamaa mutavelliä, että et olis varmasti yhtään tykänny! Eli älä mene Vuokattii, jos on satanut ja sadat vaeltajat on reitin etukäteen talloneet. Ei pääse rollaattorilla etenemään, ellei siinä ole siipiä.
  7. Lyhyttä rapsaa, VTC 23k: Näin jälkikäteen kun ajattelee viksummin, niin ekaksi polkujuoksuksi olisi varmasti voinut valita jonkun helpomman ja lyhyemmänkin pätkän. 960m nousua 23 kilsalla on aika paljon. Mutta menipä tuo noinkin. Huonosta harjoittelusta huolimatta. Kisapäivänä söin lounaaksi vaan pari banaania ja rahkaa, kun ei ollut oikein nälkä runsaan aamiaisen jälkeen. Bussilähtöön tuli tietysti kiire, kun makoilin pitkään hotellilla, ja liivin kanssa säätämiseen meni aikaa. Miksihän sitäkään ei voi pakata ajoissa? Jalat rasvasin hyvin Linolan suojaavalla balsamilla ja päälle Sealskinzit, jotka oli kyllä pirun kuumat, mutta ah, niin ihanat. Evääksi 4 geeliä ja Powerbarin kolakarkkeja ja Geisha (jota en edes ehtinyt sitten syömään, kun oli mukamas nii kiire "juosta"). Polviin valmiiksi laastarit, kaatumisen varalle :P. Compeedia vielä lisäksi toiseen kantapäähän. Bussikuljetus vei lähtöpaikalle, jossa oli tietysti vessajono, kuin festareilla olis ollut. Paitsi ettei kukaan ollut kännissä (toivottavasti) ja musiikki tuli nauhalta. Vieressäni oli ranskalainen Suomessa lomalla ollut tyttö, joka pikkaisen yllättyi ummikkona, kun menin häntä halaamaan juontajan niin käskettyä :D. Sen jälkeen tulkkasin hänelle juontoja. Pian päästiin matkaan. Alussa jono meni aikalailla hitaasti, joten minäpä reippaana oikaisin ohitse kävelijöistä. Olis voinut senkin jättää tekemättä. Koska tajusin aika äkkiä, etten voi +4 tuntia vetää sellaisilla sykkeillä, eli jossain 165-175 välillä. Mutta toisaalta tiesin, että alkupuolella on ehkä juostaviakin osuuksia, kun loppupuoli olis yhtä kivikkoista ylä/alamäkeä. Tuossa alkumatkassa ohittamani tytöt tuli sitten myöhemmin musta tietysti ohi. Eka tunti meni ihan "vauhdikkaasti" Tolhovaaralle asti. Sitten ei ollutkaan enää vauhdikasta ollenkaan. Ne nousut oli paikoittain pelkkää lohkaretta ja oikeasti kontaten mentäviä. Ja laskut joko lohkaretta tai sitten mutapuroa. Sukkavalinta oli kyllä siltäosin täydellinen, että muiden väistellessä mutia ja vesiä mä menin niistä vaan läpi. Ja samalla mainostin sukkia kaikille :D. Aika pian löysin pari mukavaa rouvaa juoksuseuraksi. Toinen kuusissakymmenissä ja toinen ehkä hitusen nuorempi. Vanhempi kertoi taktiikkansa, että seuraa mua paikkaan X, josta sitten lähtee loppukiriin. Ja näin hän tekikin. Eli Rönkön mäessä hän hävisi näkyvistäni ja mulla alkoi vaikeudet. Etureisikrampit! Olinhan mä kuullut, että krampata voi ja sillai, muttaku eipä aiemmin ikinä ole omalle kohdalle etureisikramppeja sattunut. Ne sattuu! Ja hassusti välillä kramppasi kiertäen siitä edestä myös taakse takareiteen ajoittain. Ylämäet tämän jälkeen oli aika helkkarin vaikeita, kun jalkoja ei voinu suoristaa tai kramppas ja eihän niitä ylämäkiä voi ponnistaa polvet koko ajan koukussa. Mietin tässä vaiheessa (maaliin matkaa about 11-12km), että meneekö nämä ohi vai pitääkö tässä nyt johonki ensiapunumeroon soittaa vaan sanooko ne sieltä vaan, että koitapa tyttö iha ite päästä metsästä pois ku sinne menitkin? Että eihän krampit periaatteessa ole loukkaantumista, että tulisko mua ees kukaan taluttaa? Arvelin, että sanoisivat kuitenkin, että pitäis könytä itse Kettumäen huoltoon, joten päätin vaan jatkaa ja "nauttia" tästä uudesta ikävästä tuntemuksesta. Ajattelin, että huollossa olis jotakin suolasta, mikä vois auttaa, mut eipä ollut. Siellä oli sen sijaan Niskasen Iivo! Tai se meni siitä just ohi omalla lenkillään. En nähnyt harhoja, koska muutkin Iivon bongasivat tai sitten meillä oli yhteishallusinaatio menossa. Yksi setä antoi mulle salmiakkia, kivasti tehty. Niitä imeskellessä päätin ottaa jatkossa itsekin salmiakkia mukaan. Ja urkkajuomaa. Ja ehkä suolaa. Magnesiumia? Urkkajuomia en uskaltanut juoda kuin pari mukillista koko reitillä, kun on huonoja vatsakokemuksia. No mutta loppumatkan kaikki helkkarin mäet meni krampatessa. Seurasin korkeusmittarista, että montako sataa metriä on vielä nousua jäljellä ja se antoi itseasiassa aika hyvin toivoa, kun näki, että loppu häämöttää. Ennen pitkää loppulaskua oli pirullinen portaikko ja mulla oli tunne, että olisin yhtäkkiä ainaki 40 vuotta vanhempi, 100 kiloa painavampi ja COPD-potilas. Loppulasku oli ihana. Tiesin, että siitä lähtien loppu olis helppoa. Eipä olis voimia muuhun ollutkaan. Reitti kierteli lopussa hassusti, mutta löysin maaliin, joka oli sisällä hallissa. Jossa ei sitten saanutkaan olla nappulakengät jalassa, eli ohjasivat mut pian pois :D. No söin pari sipsiä ja suolakeksiä, hain kamani ja kävelin iloisena hotellille. Olin selvinnyt maaliin asti! Ja kerran vaan takapuolelleni kaatuneena, muutoin tosi mutaisena.Voittajafiilis! Ja vihdoinkin ehdin syödä sen Geishani vaahtokylvyssä, maistui aika hyvälle. Mitä tästä opin? a) Aloita hiljemmin. Vaaroillakin matkaa on tuplasti, eli ei ole mihinkään kiire. Sykkeet ei voi olla kymmentä tuntia 160-175. Ei sillon jaksa. Pidä ihan oikeita evästaukoja. b) Valmistaudu kramppeihin. Mukaan suolaa/suolasta syötävää, urkkajuomaa jne. Ja mäkitreeniä varmaan lisää sekä askelkyykkyjä ja muuta mukavaa etureisijumppaa lisää. Hassusti olen aina pitänyt etureisiäni vahvempina kuin taka, mutta näköjään sillä ei ole väliä, kun nousua on paljon. c) Polkujuoksu on aika pirun kivaa! Tänään teki jo mieli mennä uudestaan, mutta onneksi oon niin kankee ja kipee, etten pysty :)
  8. Kävin vaklaamassa palkintojenjaossa, mies ei näyttänyt edes väsyneeltä!
  9. Joo huikea minimarasuoritus! Siellä kasvatetaan lahjakkaita juoksijanalkuja.
  10. Läpi meni! Reidet kramppas todella pahasti. Eipä ole ennen tuollasta tapahtunut. Vikat 11k ei ollu herkkua ylämäissä kun koko ajan veti kramppiin.
  11. Ja nyt ilmeisesti etenevät kimpassa eli jaetulla kakkossijalla. Huikeeta!
  12. Kiitos kaikille tsempeistä! Makoilen hotellilla ja seurailen gps-palluroita ja mietin, että onkohan 100 kilsan juoksijat jo samassa kohtaa reittiä silloin, kun lyhyet matkat lähtee menemään. Joutuu varmaan paljon antamaan polkua takaa tuleville. Ja mietin myös, onko byrokraattisessa sääntö-Suomessa sallittua käydä hotelliaamiaisella kahta kertaa :D? Kätevästi voisin juoda toiset kahvit vielä tuossa 10:30. Se olis jo mun normaali lounasaikakin... Edit. Eilisellä luennolla Iivo Niskasen valmentaja kertoi Iivolla olevan 5 eri sykealuetta pelkkään pk-harjoitteluun. Itsellä ehkä just se yksi. Onnea olla kuntoilija :)
  13. Uskaltaisko nyt jo hehkuttaa, että vaikka muu perhe on ollut viikolla flunssassa, niin mä oon edelleen terve. Harvinaista! Koska ainahan se tauti iskee juuri tapahtumien alla.
×