Jump to content
Juoksufoorumi.fi






liukasluikku2

Jäsenet
  • Content count

    360
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    6

About liukasluikku2

Profile Information

  • Gender

Converted

  • Coopperi
    3645
  • 10km
    34.40
  • Puolimaraton
    1.14.59
  • Maraton
    2.42.18

Recent Profile Visitors

839 profile views
  1. Joo, ei tällä kertaa kaadu :) Toki joku tolkku suolankin nauttimisessa täytyy olla eli ennen kilpailua täytyy lukaista hieman käyttösuosituksia. Tuon "oikean määrän" määrittäminen lienee sitten täysin mahdotonta, koska muuttuvia tekijöitä on niin monta. Yksi hellepäivä ja... Käytännössä nämä asiat täytyy opiskella itsenäisesti sekä edetä omien tuntemusten mukaan. Itselle noiden geelien nauttiminen voi pitkässä suorituksessa muodostua hankalaksi geelien imelän maun takia. Siksi tabletit ja juoma menevät helpommin sekä varmemmin alas. Vuokatissa mukana on varmasti ainakin neljää eri geelimakua, jolla varmistelen sitä, etten pääse kyllästymään yhteen tiettyyn makuun. Toki mukaan täytyy ottaa myös pikkusuolaista, lakua sekä suklaata. Ja mikäs kruunaa kaiken, kun dropbagissä odottava cokis! Olen sitä mieltä, että magnesiumit, suolat, vitamiinit jne. pitäsi saada siitä ns. oikeasta ruoasta. Toki "apteekkituotteita" voi ja saa käyttää esim. pitkissä ultrasuorituksissa. Kaurahiutaleita sekoitan joka aamu jogurttiin, mutta tuon määrän suhteen minun täytyy olla hieman tarkempi. Ongelmahan näissä krampeissa on se, ettei niille ole olemassa yhtä hyvää syytä. Pyritään kuitenkin Vuokatissa siihen, että fyysinen kuormitus olisi kuntoni mukainen ja suola-, magnesium- ja nestetasapaino olisivat oikealla tasolla koko suorituksen ajan. Pallaksella koin hankalana sen asian, että alku oli hyvin nousu- ja laskujohteinen, jolloin rennon ja oman juoksun löytäminen oli haastavaa. Vuokatissa tilanne on sikäli parempi/helpompi, että ensimmäinen kymmenen kilometriä juostaan helpohkoja polkuja. Kiitos @OlliL ja @petteri.vartiainen!
  2. Kiitos @Snoerf! Tuo Pallaksen kilpailu on jo onneksi pikku hiljaa taakse jäännyttä elämää ja katse on edessäpäin eli satasella. Tänään lueskelin kisaohjeita, katseliln korkeuskäyriä, tein juoksulenkin... ei muuta kuin kohti seuraavaa haastetta. Tilasin noita mainitsemiasi suolatabletteja sekä @OlliL:n mainitsemia geelejä. Jos ei Vuokatista jää muuta käteen, niin kyllästetään äijä sitten suolalla :) Mutta kiitos vinkistä molemmille! Tänään urheilukentällä kaverin kanssa juoksemassa vauhtileikittelyjä. Vauhdit parhaimmillaan n. 4.20 min/km tasoa ja juoksu sujui ihan ok. Mutta kyllähän totuus on vielä se, etten ole palautunut Pallakselta. Enkä kyllä mitään pikaista palautumisihmettä odottanutkaan. Huomenna siis kevyttä polkupyöräilyä.
  3. Tulipa tukku hyviä kommentteja, jotka pakottavat hieman miettimään omaa tekemistä. Mutta lähdetääs liikkeelle: Nestettä join (max) 4½ l. Koska päivä oli kuitenkin aurinkoinen ja hikoilin normaalia enemmän, nestettä olisi pitänyt juoda hieman enemmän. Nyt join nesteeni juomapussista, jolloin juomisen kanssa täytyy olla erityisen tarkka (määrä!). Vuokatissa mukana on eri reppu ja siinä on edessä pullot. Näin juomisen kontrollointi siellä on huomattavasti helpompaa ja tarkempaa. Energia oli tarkoitus saada suorituksen aikana siten, että 30 g hiilareista nauttisin nesteenä ja 30 g geeleistä. Siksi myös tämä jako, joka 15. min. juomaa ja joka 45. min geeli, jolla oli tarkoitus varmistaa, ettei hiilareiden saanti jää liian vähäiseksi. Toki voi pohtia, olisiko geelejä pitänyt nauttia esim. puolen tunnin välein. Toisaalta jos hiilareita nauttii enemmän kuin 60 g/h, onko siitä hyötyä ja aiheuttaako se vatsavaivoja? Tiedän, että tuosta 60 g:sta on viime vuosina keskusteltu eli onko mahdollista nauttia esim. 90 g hiilaria / tunti. Ehkä kuitenkin tämän kilpailun osalta kallistuisin enemmän tuonne nesteosastolle; janon tunne loppumatkasta oli poikkeuksellisen suuri. Käytän noita High 5-tuotteita harjoituksissa sekä harjoitusten jälkeen. Olen itse kuitenkin tykännyt juoda urheilujuomia, sillä niistä hiilarit tulevat itsestään nesteen mukana (geelit saattavat tympäistä) ja minulla ei ole koskaan ollut niiden kanssa ongelmia. Myös Pallaksen järjestäjien juoma upposi hyvin, varsinkin kun ensimmäiselle huoltopisteelle saapuessani oli kosten kuuma keli. Vuokattiin otan mukaan noita tabletteja ihan siltä varalta, jos urheilujuoma alkaa tympäistä tai kramppeja ilmaantuu. Oma mokani on se, etten Pallaksen kilpailussa mukanani ollut magnesiumia. Tokikaan en tiedä, olisiko se auttanut, mutta tilannetta se ei ainakaan olisi pahentanut. Kramppien syihin yhdyn täysin, eikä niiden syntyyn varmasti ole yhtä (hyvää) syytä. Suolan sekä magneisumin saantiin aion erityisesti keskittyä sekä ennen Vuokattia että itse kisasuorituksen aikana. Nyt sain suoloja omasta urheilujuomasta (Dexal), yhdestä suolatabletista sekä geeleistä (High 5, Dexal, Northforce Endurance sekä Fast). Sinällään suolansaanti vaikuttaa olevan ihan ok, mutta jos jälkiviisaana voisin tehdä jotain eri tavalla, nauttisin enemmän suolatabletteja sekä magneisiumia. Tässä kohti en tehnyt kotiläksyjjä tarpeeksi huolellisesti eli aliarvioin matkan sekä rasituksen. Mutta, tällä Vuokattiin (alla olevat asia voi myös lukea myös "Mitä opin Pallakselta"-ajatuksina): 1) Ennen Vuokattia magnesium ja suolakuuri. 2) Vuokatissa rauhallinen aloitus (rasitus ja rasvat!) 3) Suolatabletti joka toinen tunti ja magnesiumia joka kolmas tunti. 4 )Urheilujuomaa joka 15. minuutti sekä geeli/kiinteä syötävä joka 45. minuutti. 5) Jalkaan tutut ja turvalliset puolilöysät kompressiosukat, jotka varmasti eivät purista liikaa. Pallakselta ei onneksi jäänyt mitään kramppikammoa. Jos yllä olevien asioiden, joita toki saa kommentoida, jälkeenkin kramppeja tulee, sille ei voi mitään. Pääasia, että olen tehnyt tämän asian suhteen sen, minkä voi. Tänään kevyt juoksulenkki. Toki vauhti oli rauhallista, mutta jaloista ei mitenkään huomannut sitä, että juoksin 1½ viikkoa sitten pitkän kilpailun. Huomenna leikin hieman vauhtien kanssa sillä ajatuksella, että kokeilen pienellä ja varovaisella vauhdinlisäyksellä, miten se vaikuttaa palautumiseen. Kiitos kaikillet teille kommenteista sekä onnitteluista. Mietintämyssy joutui töihin ja jatkaa asioiden rouhimista tämänkin viestin jälkeen.
  4. Eikä magnesium pussukka paljoa paina eli kyllä noita ainakin mukaan kannattaa ottaa. Viime vuotisella Vuokatin reissulla myös nautin magnesiumia pussin (tai kaksi), eikä tuosta ainakaan haittaa ollut. Huvittavaa sinällään, että ennen Pallasta koko suolavarasto meinasi jäädä pois varusteista, sillä eihän meikäläisellä ole kramppeja koskaan. Olisin varmasti vieläkin tunturissa laskemassa poroja, jos merisuolaa ei olisi löytynyt repusta. Vaikka ei minulla kyllä ole mitään poroja vastaan... Mutta magnesium lisätty suolapussiin. Kiitos @j--l! Tänään kiepautin perhepyörälläni Tuusulanjärven ympäri ja fyysinen palautuminen on ainakin edistynyt hyvin. Huomenna kevyttä juoksua.
  5. Olen miettinyt sitä, että olisiko pettymys pienempi, jos olisin juossut "jalat alta"? Silloin ainakin syy konttaamiseen olisi selvä, kun taas nyt "ulkopuolinen sekä satunnainen tekijä" pilasi juoksun? Elämänhän pitäisi olla selvää sekä hallittavissa ja nyt satunnaisuus puuttuu tähän järjestykseen. Näitä pettymyksiä toki on aiemminkin tullut ja sen olen oppinut, että nistä täytyy päästää irti. Pahimpia ovat olleet sellaiset tilanteet, joissa pettymyksen on korvannut puhdas v---tus. Tällaisiin tilanteisiin sisältyy usein turhaa uhoa, jolloin pettymyksen käsittely jää kesken ja epäonnistumisten syiden pohdinta tekemättä. Tällaisessa tilanteessa samojen virheiden toistaminen on hyvin helppoa. Ennen Vuokattia (kuuden viikon päästä) en fyysisesti ehdi tehdä juurikaan fyysisiä harjoitteita. Pääpaino fysiikassa on palautumisessa sekä juoksuvireen ylläpidossa. Sen sijaan henkisellä puolella pystyn joko pilaamaan tai tekemään asioita oikein sekä hakemaan hyvää psyykkistä virettä sataselle. Itse pyrin siihen, että löytäisin hyvän psyykkisen tilan erityisesti Vuokatin ensimmäisille kymmenille kilometreille. Nyt tämän vuoden ensimmäinen (todellinen) testi on takana ja turhat luulot on juostu pois. Mielikuvapuolella olenkin jo muutamaan kertaan seisonut Hiidenportissa hieman ennen aamukuutta tuntien kropassa starttiin liittyvän kisajännityksen sekä juossut Hiidenportin alueen läpi ikikuusien poluille kohti ensimmäisiä soita. Tämä mielikuva rauhoittaa mieltä samalla tavalla kuin se, että tiedän fyysisesti olevani paremmassa kunnossa kuin viime kesänä. Mutta kiitos @Kukka75, sinulla on positiivinen taito tökkiä meikäläisen herkkiin kohtiin! PS. Taidanpa lukaista uudelleen Torgebyn "Juoksijan sydän" kirjan. Tuossa kirjassa oli jotain positiivista hulluuutta.
  6. 12.7.-16.7. SEKÄ VIIKKO 29: Nuts Pallas 55 km KE: matkapäivä. TO: matkapäivä sekä tv-rauhallinen 4.4 km sekä 23 minuuttia. Km-vauhti: 5.10 min/km sekä keskisyke 114. Harjoituksen aikana juoksin 4x100 m. Juoksu osittain maastossa. PE: lepo. LA: Nuts Pallas 57.3 km sekä 6 tuntia 1 minuutti sekä 6 sekunttia. Km-vauhti: 6.18 min/km sekä keskisyke 141. Juoksua yhteensä 58.9 km sekä 6 tuntia ja 13 minuuttia. SU: lepoa eli Saanan huiputus (n. 8 km) MA: lepo. TI: tv-rauhallinen 5.3 km sekä 32 minuuttia. Km-vauhti: 5.59 min/km sekä keskisyke 109. Leppäjärven poluilla. KE: tv-rauhallinen 10.8 km sekä 58 minuuttia. Km-vauhti: 5.24 min/km sekä keskisyke 111 . Näkkälän poluilla (=mönkijäura). TO: matkapäivä. PE: matkapäivä. LA: tv-rauhallinen 8.1 km sekä 42 minuuttia. Km-vauhti: 5.09 min/km sekä keskisyke 111. SU: tv-rauhallinen 11.5 km sekä 1 tunti ja 3 minuuttia. Km-vauhti: 5.30 min/km sekä keskisyke 116. Lisäksi polkupyöräilyä 21 minuuttia. Keinukallion hiihtoura. Juoksua yhteensä 99.0 km sekä 9 tuntia ja 51 minuuttia. Lapista ja Enontekiöltö kotiuduttu ja on aika summata oma Pallas-Hetta kilpailuni (55 km), joka käytännössä päättyi noin 33 kilometrin kohdalla pahoihin kramppeihin. Pettymys oli ja on edelleen hyvin suuri huonosti sujuneesta kilpailusta. Onkin ihan hyvä, että tämän raportin kirjoittaminen siirtyi viikolla eteenpäin; pahimmat tunnekuohut ovat ohitse ja muutama hyväkin asia on löytynyt. Mutta tämä reissu eteni seuraavasti. Kilpailua edeltävänä keskiviikkona starttasimme koko perhe kohti Hettaa (ts. Leppäjärveä). Simon kohdalla on hyvin lähellä, ettemme ajaneet hirvikolaria täysikasvuisen hirven kanssa, mutta selvisimme isolla säikähdyksellä. Yövyimme Keminmaalla ja ajoimme torstaina Leppäjärvelle, jossa meillä oli mökki. Torstai-iltana juoksin kevyen lenkin, joka osoitti jalkojen olevan jumissa. Tässä ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä, takana oli pitkä ajomatka. Perjantaina kipusimme tyttäreni kanssa Pallakselle navakassa tuulessa sekä sumuisessa säässä. Onneksi sääennuste lupasi lauantaille parempaa säätä. Lauantaina suuntasin Hettaan, josta bussikyydillä pääsin Pallakselle. Pallaksella olimme jo heti kymmenen jälkeen, joka tarkoitti sitä, että ajantappoa eli istuskelua kertyi pari tuntia. Hieman ennen starttia tein kevyen juoksulenkin ja jalat tuntuivat vetreille. Itse kilpailuun starttasin kolmannesta rivistä eli ensimmäiseen ylämäkeen mennessä olin löytänyt oman paikkani letkasta. Tavoitteeni tässä kilpailussa oli pystyä juoksemaan 6.00 min/km keskivauhdilla, jolloin loppuaikani olisi noin 5.40-5.45. Alun jyrkät nousut otin rauhallisesti joko kevyesti juosten tai tunkaten. Näin jälkiviisaana on kuitenkin todettava, että tässä vaiheessa olisi kannattanut edetä vielä rauhallisemmin, sillä sykkeet pysyivät korkealla koko pitkän ylämäen. Tuntureiden jälkeisessä alamäessä annoin juoksun kulkea rennon kovaa ja aika pian huomasinkin juoksevani täysin yksin. Edelläni toki eteni muutama juoksija, mutta he olivat minua edellä jo noin 100 metriä. Ne pahamaineiset kivikot juoksin sujuvasti yli. Sykkeet pysyivät tässä alamäessä hieman korkealla, joka ei ole ominaista minulle. Tämän jälkeen reitillä seurasi ensimmäinen hieman tasaisempi, joskin mutaisen märkä, pätkä. Tässä vaiheessa hain juoksuuni ”rentoa reippautta” eli laskin tietoisesti vauhtia siten, että myös sykkeet pysyisivät kurissa. Tokikin reitin ylämäet nostivat sykettäni, mutta alamäet pyrin edelleen juoksemaan vauhdikkaan rennosti. Sinällään tässä ei ollut mitään yllättävää, jo kartta oli osoittanut tämän kilpailun luonteen olevan sykkeiden ”jojottelua” (välillä ylös, välillä alas…). Ensimmäistä huoltopistettä lähestyessäni oli teknisempi sekä märkä pätkä, jossa ensimmäisen kerran myös huomasin jaloissani alkumatkan raskauden. Hieman asiasta huolestuin, sillä edessä oli vielä yli 30 kilometriä juoksua, ja pyrinkin entistä enemmän juoksemaan rennon reippaasti. Hannunkurun huollossa toimin ennakkosuunnitelmieni mukaan eli mahdollisimman nopealla huollolla. Aikaa Hannunkurussa kului ystävällisen huoltohenkilön avustamana ehkä noin minuutti. Käteeni nappasin suklaata sekä keksejä, joita sitten mutustin jatkaessani juoksua. Aika pian huollosta lähdettyäni sain yksinäisen juoksijan selän silmiini ja pikku hiljaa huomasin lähestyväni häntä. Samalla vasemmassa reidessä oli kramppimaisia tuntemuksia, joten söin yhden suolatabletin. Sain edelläni etenevän juoksijan kiinni heti Pahakurun jälkeen. Juoksu oli tässä vaiheessa hieman väsynyttä, mutta rennosti juostessani etenin suunniteltua vauhtia. Edelläni eteni yksinäinen juoksija, jonka selkä lähesty minua pikku hiljaa. Samalla laskin, että vaikka Pyhäkeron päälle juostessani vauhtini hieman hidastuisi, pystyisin ottamaan aikatauluni kiinni tieosuudella. Vasen jalka hieman vaivasi, mutta en ollut asiasta erityisen huolissani, sillä juoksu tuntui kuitenkin helpohkolle. Edellä menevän juoksijan sain kiinni (noin) Sioskurun kohdalla. Ohittaessani häntä vasen jalka iski yht’äkkiä täysin kiinni. Yritin venyttää lihasta, mutta ainoastaan merisuola laukaisi krampin. Lähdin juoksemaan, mutta heti seuraavassa nousussa sama toistui. Olin täysin puulla lyöty, sillä krampit eivät ole koskaan kiusanneet minua kilpailussa tai harjoituksessa. Suurin huoleni oli se, että tajusin kramppien tulevan silloin, kun joudun juoksemaan ylöspäin. Ja nousujahan Pyhäkerolle noustessa riittää. Samalla mieleeni iski pettymys, sillä tajusin kilpailuni olevan pilalla. Ja se, että koin olevani sinällään hyvässä juoksukunnossa eli olisin pystynyt juoksemaan Pyhäkeron rinnettä ylöspäin, jouduinkin kävelemään kramppien takia. Yritin välillä juosta, mutta krampit estivät juoksemisen lähes täysin. Käytännössä siis jouduin kävelemään Pyhäkeron päälle, jonka jälkeiseen alamäessä yritin vielä juosta vauhdikkaasti. Juoksemaan kyllä pystyin, mutta vauhdikkuus oli kadonnut puupökkelöjaloista. Viimeiselle huoltopisteelle saavuttuani otin nopeasti juotavaa ja lähdin saman juoksemaan kohti hiekkatietä sillä ajatuksella, että yrittäisin vielä alle kuuden tunnin tulosta. Hiekkatielle saavuttuani kykeninkin nostamaan vauhtia 5.00-5.15 min/km tasolle. Samalla söin yhden salmiakkiauton, jonka ansiosta (?) taistelumieleni nousi. Nostinkin vauhtia alle 5 minuutin tasolle, ohitin yhden kilpailijan ja otin pari juoksijaa kiinni. Kunnes ylämäissä vasen jalka iski lopullisesti kiinni kilpatovereideni kadotessa jonnekin kaukaisuuteen. Asfalttipätkällä tavoitteenani oli ainoastaan maaliin pääsy, sillä edellä menevät juoksijat olivat saaneet liikaa etumatkaa, eikä takaa näkynyt muita juoksijoita. Maaliviivan ylitettyäni koko pettymyksen kauheus purkautui ja mielialani oli todella musta. Ainoa asia, jonka halusin tehdä, oli päästä pois kilpailukeskuksesta ja ihmisten vilinästä. Heti maaliviivan ylitettyäni en halunnut istua, sillä pelkäsin kramppien iskevän heti uudestaan. Kramppeja ei enää kuitenkaan tullut, jota osin varmasti auttoi ensiavusta saamani suolajuoma. Pari seuraavaa päivää menivät aika matalissa vesissä. Onneksi jäimme perheen kanssa vielä viettämään Lapin lomaa, sillä samalla sain ajatuksiani muihin asioihin ja mielialani alkoi hieman piristyä. Erityisen hyvää päänupille tekivät pari Lapin juoksulenkkiä tunturikoivujen seassa ilman sen suurempia tavoitteita. Ainoastaan tuulen huminaa ja ne laajat hiekkakentät… Toki on syytä miettiä hieman sitä, mistä nämä krampit mahdollisesti johtuivat. Kuten edellä kirjoitin, en ole koskaan kärsinyt krampeista ja siksi asia yllätti minut täysin. Tiedän, että en koskaan tule saamaan selkeää vastausta kramppien syihin, mutta jotain asioita on tullut mietittyä. Aivan ensimmäiseksi syytin huonoa tankkausta. Käytännössähän en ennen tätä kilpailua tehnyt ollenkaan ns. ravintotankkausta, joskin kilpailua edeltävät päivät join hiilihydraattijuomia. Suoritukseni oli kuitenkin niin pitkä, etten usko, että ravintotankkaus (tai sen puute) olisi juoksuani kaatanut. Jossain vaiheessa epäilin myös kompressiosukkiani, mutta tähän selitykseen suhtaudun skeptisesti. Joka tapauksessa juoksen Vuokatin kilpailun hieman löysemmillä kompressiosukilla, sillä tämän viikon lenkeissä Pallaksella käyttämäni sukat ovat ärsyttäneet pohkeiden yläosaa. Mielestäni krampit johtuivat pitkälti kolmesta asiasta. Ensinnäkin alkuvauhtini oli kuitenkin hieman liian kovaa ja minun olisi pitänyt pyrkiä maltillisempaan alkuun. Lisäksi Pallaksen maasto tuntureineen on jotain sellaista, mitä Keravan leveyspiireillä on hyvin vaikea harjoitella. Hieman jäi siis sellainen tunne, että maasto vei etelän miestä 1-0. Kolmas mahdollinen syy on pitkä ajomatka Hettaan. Autoa omistamattomalle yht’äkkinen noin 1500 kilometrin ajo kolmeen päivään oli oma rasituksensa. Hyvin ilmeisesti jalkani eivät olleet toipuneet tästä ajosta itse kilpailuun mennessä. Ja kun tähän yhdistää haastavan maaston ja liian kovan aloituksen, oli lopputulos huono. Tästä juoksusta jäi todella karvasmaku suuhun. Näin asian myös täytyy ollakin, sillä pitkän talven harjoitukset ovat sujuneet hyvin ja tavoitteet ovat sen mukaiset. Toisaalta epäonnistumiset ovat osa urheilua ja niitäkin on opittava sietämään. Missään nimessä tämä juoksu ei ollut pahin pettymys juoksuhistoriassani, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana en vastaavaa ole kokenut. Toisaalta se, että Vuokatti juostaan reilun kuukauden päästä, vie ajatuksia pikku hiljaa sinne. Mitään äkillistä ”ja nyt Vuokattiin”-moodia minulla ei korvien välissä ole. Tiedän kuitenkin sen, että kun aika kuluu, myös Pallaksen haavat umpeutuvat. Toisaalta Vuokatin kilpailu on täysin erilainen kuin Pallas ja itselleni lähes kotikilpailu. Siksikin on mukava lähteä juoksemaan noille poluille. Mutta Pallaksen juoksussa oli myös muutamia hyviä asioita. Ensinnäkin juoksukunto ei loppunut missään vaiheessa, vaikka juoksemaan en aina pystynytkään. Ehkä krampit estivät juoksun, mutta juoksua ei lopettanut se, että kunto olisi varsinaisesti loppunut. Toisaalta henkinen kantti kesti koko matkan. Vaikka välillä oli vaikeaa, halu päästä eteenpäin sekä juosta oli valtava. Vaikka sitten toista jalkaa klonkaten. Ja vaikka ajallinen tulos ei ollut sitä, mitä olisin halunnut, ajallisesti tämä juoksu ei ollut täysi katastrofi. Ehkä hyvänä päivänä... Siitä, että juoksussa oli myös tällaisia hyviä asioita, voin kiittää niitä pitkiä harjoituksia, joissa väsyneenä nostetaan jalkaa ja edetään rauhassa eteenpäin… Ja varusteet ja energiat. Jalassani oli Hokan MafateSpeed 2:et. Tämä tossu toimi hyvin kaikilla alustoilla, oli sitten mutaa, kiveä tai asfalttia. Erityisesti terävissä kivikoissa kenkä suojasi jalkapohjia hyvin. Juoksenkin näillä (nyt likaisilla) tossuilla Vuokatin satasen. Reppuna käytin AK Mountain Vest 3.0, josta valittavaa sanaa en myöskään löydä. Ehkä himpun liian iso tällaiseen ”pikarykäisyyn”, mutta reppu istui hyvin selässä. Matkan aikana söin kuusi geeliä, yhden salmiakkiauton sekä ensimmäisen huoltopisteen herkkuja. Mielestäni tämä oli aivan riittävästi. Juomaa kului ehkä 4½ litraa, ei kuitenkaan yhtään enempää. Nuo krampit sekä maalissa juodun limpparin määrä viittaa siihen, että juomaa olisin voinut nauttia enemmän. Erityisesti alkumatkasta silmiinpistävää oli normaalia voimakkaampi hikoilu. Käytännössä join nestettä säännöllisesti joka 15. minuutti, mutta loppupätkällä juomaa kului tiheämpää tahtia. Selvästi nestetasapaino ei ollut aivan kunnossa. Nuts Pallas tapahtuma oli hieno ja kiitosta täytyy jakaa kilpailuorganisaatiolle, joka hoiti työnsä todella hyvin. Kun yhteen tapahtumaan kokoontuu yli 1000 ihmistä, liikkuvia osia sekä riskejä on paljon. Erityinen kiitos täytyy antaa huoltopaikkojen henkilöille, sillä palvelu oli erinomaista. Juomapussi täytettiin yhteistyöllä ja kannustusta riitti hikiselle matkaanlähtijälle. Kiitos! Itse reittiä on mainostettu Suomen kauneimmaksi ja varmasti se sitä onkin. Reitti on haastava ja hyvin kaksijakoinen; alun tunturit sekä tekninen osuus ja lopun selkeämpi ura. Itse pidin reitistä sen haasteellisuuden sekä monipuolisuuden takia. Tokihan mutakohdat sekä pahimmat kivikot koettelivat välillä hermoja, mutta jos metsään/tunturiin haluat mennä… Ei siis nopan koputtamista reitistä! Vannoin jossakin Pyhäkeron rinteillä, etten näihin maisemiin tule enää juoksemaan. Kotimatkalla mieli alkoi kuitenkin pohtia, josko vielä joskus. Vaikka sitten sillä motiivilla, että tämän kertainen pettymys saadaan kuitattua pois. Suomi on kuitenkin pitkä maa, joten katsellaan… Tämän viikon, kuten juoksen pari seuraavaakin, olen juossut kevyen palauttavasti. Palautuminen on edistynyt todella nopeasti ja suurin riski lienee siinä, että nostan harjoitusten tehoa liian nopeasti. Jos elimistö antaa myöten, juoksen vielä elokuun puolivälissä yhden puolikovan/kovan viikon, jonka tarkoituksena on ainoastaan hermottaa elimistöä Vuokattiin. Jep, näin tällä kertaa. Toivottavasti seuraava kirjoitus on tunnelmaltaan hieman positiivisempi.
  7. Hoka One One

    Speedgoatista minulla ei ole kokemusta, mutta Mafatella olen juossut n. 400 kilometriä sekä Pallaksen 55 km:n kilpailun. Mielestäni Mafate on erinomainen kenkä erityisesti monipuolisuutensa ansiosta. Mafate toimi hyvin niin kivikoissa, mudassa kuin myös asfaltilla. Itselläni on kapea jalkaterä, mutta Mafate istuu jalkaan todella hyvin. Ehkä "vedenpoisto" voisi olla aavistuksen parempi, mutta isompaa valittamista ei nyttenkään ole. Juoksen seuraavan kilpailun syyskuussa Vuokatissa (100 km) ja ihmeitä saa tapahtua, jos jalassani ei ole punaista väriä.
  8. Ymmärrän hyvin, jos ei huvita kisaraportteja kirjoitella. Mutta sitkee sissi kyllä olet!
  9. Kiitos rehellisesta raportista ja onnittelut sitkeästä taistelusta!
  10. Ylläs-Pallas-Hetta 134km

    Vielä kerran onnittelut hienosta kilpailusta. Tällaisia raportteja on mukava lukea!
  11. No ainakin numerosta, nimikaimoja taisi sitten olla juoksemassa joku muukin.
  12. Sitten täytyy yrittää juosta vähän kovempaa... Tuntomerkkejäni on vaikea kuvailla, mutta ulkomuoto laihaliuhu ja maalissa räkä voi kirjaimellisesti olla poskella. Yritetään törmäillä!
  13. Olen kanssa ymmärtänyt, että taso on tänä vuonna sekä meillä että teillä kova. Nuo niemet ei oikein meikäläiselle vaan avaudu, joskin muutama nimituttu toki löytyy. Kymppijoukko olisi toki tosi kova juttu, mutta juostaan nyt ensin ja katsellaan sitten tulosluetteloa. Itselle yksi tärkeä mittari on km-vauhti. Viime keväänä juoksin yhden n. 30 kilometrin kilpailun ja tuosta tuloksesta olen hieman haarukoinut jotain tähän kilpailuun. Mutta kun tässä kilpailussa olen ensikertailainen, en noihin omiin ajatuksiin suhtaudu kovin tiukkapipoisesti. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä, miten hyvin kova harjoittelu on tehonnut mieheen ja toki tämä kilpailuun antaa tiettyjä askelmerkkejä Vuokattiin. Ai niin se lumipätkä, kiva että muistutit! Joo, mutta sehän näissä polkujuoksuissa on mukavaa, ettei koskaan tiedä mitä eteen tulee. Ja mitä vaihtelevampi reitti, sen hauskempaa tämä on! Muistan pyhittää sinulle @vmaksi yhden kauniin ajatuksen iltapäivän aikana, silloin joku jo saa istua kuumassa saunassa... toki ansaitusti!
  14. Kiitos @OlliL ja @Julle84! Ehkä tuo kuusi tuntia oli varomaton heitto (piru vieköön, joku siis lukee näitä kirjoituksiani :)). Jos kaikki jutut sujuu ns. normaalin mallin mukaan, niin oma tavoite on kovempi. Tarkoitus on lähteä rennon kovaa ja löytää oma paikka ja rytmi isossa joukossa. Puolimatkan sekä niiden pahimpinen nousujen jälkeen onkin sitten "tuumaustauon" paikka, josko vauhtia saisi vielä hieman lisättyä. Lopun tieosuudelle täytyy vielä kaivaa jostain se apinanraivo, sillä sitten maaliin. Ja se on ihan totta, että alamäissä voi voittaa aikaa rutkasti. Niihin siis pyrin iskemään tiukasti ja niitä varten olen myös tehnyt alamäkiharjoituksia. Nopeusominaisuuksiini en hirveästi luota, mutta dieselkoneeni on kyllä kunnossa. Kunnon raastoa on siis luvassa :) Mukaan otan muuten 2 litran juomapussin. Tuon pussin kanssa olen viime kuukausina paljon juossut ja olen pitänyt siitä ihan käytännöllisistä syistä. Katsotaan sitten matkalla, täytänkö pussin molemmilla huoltopisteillä vai selviäisinkö yhdellä täytöllä.
  15. VIIKKO 27 SEKÄ 10.-11.7. MA: tv-rauhallinen 8.2 km sekä 44 minuuttia. Km-aika: 5.21 min/km sekä keskisyke 109. TI: tv-rauhallinen noin 12.5 km sekä noin 66 minuuttia. Km-aika: n. 5.14 min/km sekä keskisyke 112. Mittarin kanssa sekoilua. KE: tv-reipas 9.9 km sekä 40 minuuttia. Km-aika: 4.02 min/km sekä keskisyke 133. Juoksua yhteensä km sekä 1 tunti ja 16 minuuttia. TO: tv-pitkä 16.0 km sekä 1 tunti 44 minuuttia. Km-aika: 6.30 min/km sekä keskisyke 112. Koukkusuon poluilla. PE: hieronta. LA: tv-rauhallinen 7.2 km sekä 39 minuuttia. Km-aika: 5.22 min/km sekä keskisyke 108. SU: lepo. MA: 10 minuuttia ja 2.46 kilometriä reippaan kovaa. Juoksua yhteensä 7.5 km sekä 37 minuuttia. TI: tv-rauhallinen 6.1 km sekä 32 minuuttia. Km-aika: 5.15 min/km sekä keskisyke 110. Juoksua yhteensä 73.3 km sekä 6 tuntia ja 38 minuuttia. Kulunut viikko on sujunut suunnitellusti eli leväten sekä kroppaa viritellen Pallaksen kilpailua varten. Pari viikkoa vaivannut räkätauti vetelee viimeisiään ja olo on sekä fyysisesti että psyykkisesti hyvä. Harjoitukset ovat sujuneet hyvin ja kropasta alkaa löytyä sellaista irtonaisuutta kuin ennen kilpailua täytyykin olla. Esimerkiksi viime torstain pitemmässä harjoituksessa oli todella mukava huomata, että vauhdikkaat alamäet pystyin myös juoksemaan kevyellä tunteella vauhdikkaasti. Lonkka liikkui hyvin ja elimistössä oli mukavaa irtonaisuutta suhteessa parin viikon takaiseen harjoitusjumitukseen. Virittäviä harjoituksia viime viikkoon sekä tämän viikon alkuun sisältyi kaksi. Kummassakaan harjoituksessa en pyrkinyt juoksemaan ns. täydellä teholla, vaan pikemmin hieman kokeillen sekä elimistöä kevyesti ärsyttäen. Kunto on mikä on ja siihen en enää kykene vaikuttamaan eli pyrkimys oli viilata juoksuun terävyyttä. Psyykkisesti olotila on rauhallinen. Toki välillä iskee minulle ominainen epäilys omasta kunnosta sekä suorituskyvystä , mutta nämäkin epäilyksen puuskat ovat vähentyneet hyvin sujuneiden harjoitusten myötä. Toisaalta pieni psyykkinen stressaaminen on myös osa kilpailua ja omalla tavallaan virittää juoksijaa hyvään suoritukseen. Vaikka olenkin hokenut Pallaksen olevan ainoastaan ns. välipalakilpailu, ei asia taida olla aivan noin yksioikoinen. Pitkän talven harjoituksia mitataan myös tässä kilpailussa. Huomenna hyppään autoon ja suuntaan kohti Hettaa. Yhden yön vietän Keminmaalla ja torstaina saavun Leppäjärvelle. Tarkoitus on juosta vielä yksi jalkoja aukova harjoitus, joskin jos ennen kilpailua kertyy kävelyä ja tuntuma on irtonainen, jätän tuon harjoituksen juoksematta. Mitään varsinaisia etukäteistankkauksia en aio tehdä, vaan syödä normaalisti sekä nauttia hieman enemmän hiilihydraattia sisältäviä juomia. Käytännössä tankkaaminen olisikin matkustamisen takia hyvin vaikeaa, mutten myöskään näe siihen tarvetta suorituksessa, joka kestänee vähintään kuusi tuntia. Itse suoritukseen en ole asettanut mitään erityisiä aika- tai sijoitustavotteita, sillä reitti ja tapahtuma ovat minulle vieraita. Toki nimilistoja ja karttoja olen kahlannut läpi ja jotain mieleen on tullut, mutta näistä epämääräisistä ajatuksista on turha kirjoitella enempää. Päämääränä ja tavoitteenani on juosta tasaisen hyvä sekä vauhdikas kilpailu, jossa ensimmäinen puolikas sujuu tasapainoisesti. Käytännössä tarkoitus on juosta vk 1 alueella ja tarvittaessa kävellä aivan pahimmat nousut. Käytännössä juoksun haasteena on korkeuserot, jotka vaativat malttia. Siksi on turha lähteä hötkyilemään ja kiirehtimään, tasaisella juoksulla saavutan hyvän lopputuloksen. Jos kykenen ylläpitämään vauhtia vielä Pyhäkeron jälkeen, juoksua voi pitää onnistuneena. Itse kilpailuun starttaan Hokan Mafate tossuilla sekä UD: n repulla. Hokaan päädyin sen takia, että haluan vielä ajaa nämä kengät kunnolla sisään ennen Vuokattia. Toisaalta viimeisen kymmenen kilometrin tiepätkä vaatii hieman enemmän vaimennusta ja sitä on näissä Hokissa. Juoksun aikana tarvittavan energian aion nauttia geeleinä sekä huoltopisteiden antimilla. Suorituksena 55 on sen verran lyhyt, että usko tarvitsevani mitään erityisiä ”konsteja” energian suhteen. Toki yhden (tai kaksi) salmiakkiauton livautan repun taskuun… Vaatepuoli on vielä hieman arvuuttelun varassa. Tällä hetkellä ennusteet lupailisivat kevyttä sadetta sekä hieman alle 15 asteen lämpötilaa. Lähtökohtaisesti juoksen lyhyessä paidassa sekä shortseissa, mutta jos tuuli viilentää säätä (tunturit!), saatan juosta capreilla ja pitkällä paidalla. Joka tapauksessa olen varautunut siihen, että varustekassissa on erilaisia variaatioita pukeutumista varten. Nämä viimeiset päivät ennen kilpailua ovat aina pitkiä, mutta onneksi starttiin ei ole kuitenkaan enää montaa päivää. Kaikille juoksijoille oikein paljon onnea (juoksettepa sitten Pallaksella tai ette)!
×