Jump to content
Juoksufoorumi.fi


liukasluikku2

Jäsenet
  • Content count

    479
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    13

About liukasluikku2

Converted

  • Coopperi
    3645
  • 10km
    34.40
  • Puolimaraton
    1.14.59
  • Maraton
    2.42.18

Recent Profile Visitors

1 139 profile views
  1. VIIKKO 3: Pyristelyä aikatauluja vastaan MA: VL 65 min (35min/7.9 km/4.27/129 + 20 min/4.8 km/4.09/140 + 10 min/2.6 km/3.53/150). Juoksua yhteensä 23.2 km sekä 1 tunti ja 50 minuuttia. TI: tv-pitkä 23.1 km sekä 2 tuntia ja 5 minuuttia. Km-vauhti: 5.23 min/km sekä keskisyke 105. KE: juoksumatto 40 min (25.00 min/6.00 min/km/10%/115 + 10.00 min/6.00 min/km/15%/132 + 5.00 min/5.00 min/km/15%/145). Juoksua yhteensä 13.8 km sekä 1 tunti 22 minuuttia. TO: tv-rauhallinen 13.5 km sekä 1 tunti ja 14 minuuttia. Km-vauhti: 5.30 min/km sekä keskisyke 111. PE: kuntosali 49 min sekä juoksua 10.3 km sekä 58 minuuttia. LA: lepo. SU: a: tv-pitkä 22.2 km sekä 3 tuntia ja 8 minuuttia. Km-vauhti: 8.27 min/km sekä keskisyke 108. Keinukallio sekä Koukkusuon polut. i: tv-rauhallinen 6.2 km sekä 37 minuuttia. Km-vauhti: 5.55 min/km sekä keskisyke 105. Juoksua yhteensä 112.3km sekä 11 tuntia sekä 14 minuuttia. Ei muodostunut tästä viikosta määrällistä aivan sellaista juoksuviikkoa kuin etukäteen ajattelin ja toivoin. Tavoitteenani oli juosta vähintään 12,5 tuntia, mutta siitä jäätiin kauaksi. Työ-, perhe ja seurakiireet vaativat oman osansa viikon tunneista ja välillä olotila oli riittämätön. Tokikin joku voisi heittää aamuharjoitusten mahdollisuudesta, mutta siihen en kuitenkaan ole halukas siirtymään. Ensin kunnon yöunet ja sitten harjoittelu! Viikko ei kuitenkaan valunut aivan hukkaan. Alkuviikosta sain tehtyä kolmen kovan harjoituksen ryppään siten, että torstaina oli korkea aika hieman vetää henkeä (vaikka pitkää harjoitusta tuollekin päivälle suunnittelin). Kulku näissä harjoituksissa oli hyvä, poikkeuksena kuitenkin tiistain pitkä harjoitus, jossa kylmän kolkko tuuli koetteli juoksumotivaatiota. Erityisesti maanantain vauhtileikittely sujui mukavan helposti, joka toi varmuutta siitä, että jotain on tehty oikein. Maanantain kaltaisesta vauhtileikittelystä on muodostunutkin yksi lempiharjoituksistani, ensi kevyttä hikoilua ja lopussa lihasten lämmettyä hieman ravakampaa juoksua! Vähempikin vauhdittelu olisi maanantaina riittänyt, mutta minkäs teet kun tossu vie. Keskiviikon matolle lähdin avoimin mielin. Tiistain jälkeen odotusarvo ei kovin suureksi päässyt nousemaan, joten tarkoitus oli juosta päivän kunnon mukaan. Kuntoa riitti mukavasti yhden 40 minuuttisen ajaksi ilman turhia irvistyksiä. Maisemallisesti tällaiset harjoitukset eivät tietenkään ole kovin vallankumouksellisia, mutta kieltämättä tuossa pitkän uuvuttavassa ”nousussa” on jotain opittavaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ensi viikolla mattoharjoitus jäänee kuitenkin väliin, sillä korvaan tämän harjoituksen puhtaalla mäkivetoharjoituksella, jossa askelta saa vietyä kunnolla loppuun saakka. Tänään sunnuntaina juoksin lumisessa Keinukalliossa pitkän harjoituksen. Harjoituksen alussa huiputin Keinukallion kymmenen kertaa ja tämän jälkeen siirryin Koukkusuon lumisille poluille. Lunta täällä etelässä ei kovin paljoa ole, mutta tällä kertaa tuokin vähäinen lumi oli hyvin jauhomaista sekä kengän alla pyörivää. Fyysisesti lumi tekikin tästä harjoituksesta raskaan ja paikoin etenemiseni oli hyvin hidasta. Jauhomaisen lumen otin kuitenkin ainoastaan positiivisena haasteena, sillä ensi viikolla tuokin vähä hävinnee vetenä pois. Kotiin päästyäni olo oli varsin hyvä. Suihkun jälkeen ruokaa naamaan ja vielä seuran varastolle hakemaan tulevan Winterin välineistöä. Tämän jälkeen kaupan kautta kotiin lihashuollolle sekä viettämään aikaa perheen kanssa. Illalla oli kuitenkin aikaa tehdä palauttava harjoitus, joka sujui helpohkosti leppoisan palauttelevalla vauhdilla. Huomenna taas Keinukallioon! Ensi viikolla juoksun ulkopuolinen aikataulutus kiristyy. Tiukalla kellolla pyrin kuitenkin tekemään perusharjoitteet eli pari pidempää lenkkiä sekä keskiviikkona mäkivetoja. Kollega on myös houkutellut ensi sunnuntaina ”hieman” pidemmälle lenkille ja jos aikataulut antavat periksi, niin mukaan aion liittyä. Muuten sitten juoksennellaan kevyesti sekä palautellen ilman turhia paineita. Tänään aurinko paistoi ja antoi valoaan kauniisti kolmen maissa iltapäivällä!
  2. Tokikin toinen puoli kolikkoa on siinä, että kestävyysominaisuuksia kehittäessä maksimisykkeellä harjoittelua tapahtunee vähemmän. Ja tämä yleisenä kommenttina, ei kommenttina juuri sinun harjoitteluun @vmaksi (jota tunnen kuitenkin aika pintapuolisesti)! Nuo @riniemen mainitsemat Frielin "teesit" tuntuvat, ainakin omalla kokemuskella, hyvin uskottavilta.
  3. Juoksusi taloudellisuuden täytyy myös olla vahvalla tasolla. Ja kun tähän yhdistää sinun määrätietoisen tekemisen sekä harjoittelussa että kilpailuissa, ei tarvitse ihmetellä tuloksiasi. Omalla kohdallani noita mattotuloksia, jos niissä nyt on jotain ihmeellistä, selittänee taustani sekä vaatimaton ruotoni yhdistettynä hapenottokykyyn. Mielenkiintoinen havainto viime viikon mattojuoksusta oli se, että tuntemukset ja sykkeet eivät kohdanneet toisia. Vaikka syke oli selkeästi pk 1:llä, rasitustaso tuntui kovemmalle. Tänään oli kiireinen päivä hammaslääkäräineen sekä Winterin palavereineen. Illalla ehdin kuitenkin juosta kaksi tuntia, joskin olo oli kohtuu väsynyt. Juoksu sujui kuitenkin varmasti, vaikka pirullisen kylmä tuuli välillä nokkaa kutitti. Huomenna matolle, mutta puhtaasti päivän kunto edellä.
  4. Uskoo, ken haluaa :) Nyt ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei kenellekkään pääse syntymään väärää kuvaa: tuo kahden minuutin pätkän juoksin puhtaasti kokeilumielessä varsinaisen harjoituksen päätteeksi. Tuolla kahdella minuutilla en hakenut mitään fyysistä tai psyykkistä lisää, halusin vain kokeilla miltä tuntuu juosta maksimi prosenteilla. Kahden minuutin jälkeen joku muu katseli mattoa odottavan näköisesti, joten lopetin tämän leikin siihen. Nyt sitten jäin miettimään, miltä tuo 15 prosenttia tuntui.15 on iso prosenttimäärä, mutta ei siitä mitään sen kummenmpaa muistikuvaa jäänyt hyvässä tai pahassa. Tuota matkaa olisi voinut vielä jatkaa, kuinka pitkää, sitä en ala arvailemaan. Sykkeet olivat tässä vaiheessa vk 1 luokkaa, toki lyhyt veto kertoo ainoastaan osan totuudesta eli sykkeet olisivat varmasti aika piankin nousseet vk 2:een. Anakynnykselle oli kuitenkin vielä pitkä matka. Tokihan tuota 15 prosentin kulmaa voisi joskus kokemusmielessä kokeilla. Koska se ei kuitenkaan ehkä aja ihan sitä, mitä näistä harvoista mattoharjoituksista haen, tämä testi toteutunee joskus kaukaisuudessa. Jos toteutuu. Tänään vauhtileikittelyä 65 minuutin edestä siten, että vauhtihaarukka liikkui välillä 4.27-3.53 min/km. Jalat ok ja juoksu vahvaa, pelimerkkejä jäi vielä varastoon. Huomenna palaveri, mutta jos aikaa jää, illalla vielä kahden tunnin lenkki. Keskiviikkona matolle juoksemaan jotain samanlaista kuin viime viikolla. Jos elimistö on valmiustilassa, ehkä noista aikoja hieman pidennän. Mutta kohtuudella.
  5. Tarkemmalla miettimisellä olet varmasti oikeassa. Tuo on myös hyvä tietää, sillä muiden juoksijoiden blogien lukemisen jälkeen myös nuo omat nousumetrit ovat alkaneet kiinnostamaan.
  6. Kyllähän nämä jutut tulisi tehtyä ilman tavoitettakin, mutta silloin tekeminen olisi 80 prosenttista. Nyt pyrin tehokkaaseen sekä laadukkaaseen tekemiseen, sillä Kuusamo tulee olemaan juoksuelämäni kovin koitos. Ja kun Kuusamon jälkeen hyvin todennäköisesti suuntaan Pallaksen normimatkalle, on kovin harjoittelu tehtävä seuraavan kolmen kuukauden aikana. Tyttäreni kautta, joka tänään voitti ensimmäisen henkilökohtaisen pm-mitalin, olen lipsahtanut tuonne seuratoiminnan puolelle. Se taas on tuonut harjoitteluuni uusia asioita, jotka ovat olleet ainoastaan positiivisiä. Noiden uusien asioiden kautta on löytynyt uusia tapoja harjoitella sekä olla parempi juoksija. Ja kun tähän imuun on päässyt, on se vienyt mukanaan. Hyviä juoksuja sinulle @Kukka75! Kunhan kevätaurinko alkaa pilkistää (kuivan) asfaltin ohella, alkaa sinunkin kalenteriisi löytyä kaikkea mukavaa.
  7. VIIKKO 2: Juoksumattoharjoitus MA: tv-rauhallinen 11.4 km sekä 59 minuuttia. Km-aika: 5.09 min/km sekä keskisyke 109. TI: lepo. KE: mattojuoksuharjoitus nousevilla asteilla 32.00 min. Juoksua yhteensä 14.7 km sekä 1 tunti ja 21 minuuttia. TO: lepo. PE: kuntosali 43 minuuttia sekä juoksua 12.3 km sekä 1 tunti ja 3 minuuttia. LA: tv-rauhallinen 13.1 km sekä 1 tunti ja 36 minuuttia. Km-aika: 7.20 min/km sekä keskisyke 92. Seuran yhteislenkki. SU: lepo. Juoksua yhteensä 51.5 km sekä 4 tuntia ja 59 minuuttia. Tämä viikko oli turvallisen tuttu kevyt harjoitusviikko, jonka tarkoitus oli palautella kolmen viikon kovemmasta jaksosta. Lisäksi vasemman jalan akilleksen ulkosyrjään ilmestyi arkuutta, joka lienee hoidettavissa levolla sekä tulehduskipulääkekuurilla. Ei mitään ”vaarallista”, mutta siksipä tuon arkuuden kanssa ei kannata tehdä itsepäisen tyhmiä virheitä. Keskiviikkona juoksin elämäni ensimmäisen juoksumattoharjoituksen. Kuten viikko sitten kirjoitin, yksi juoksemiseen liittyvä tärkeä elementti on ulkoilu ja sitähän juoksumatto ei tarjoa ja tästä johtuen ensimmäinen kokeilu on siirtynyt hieman varttuneemmalle iälle. Lisäksi juoksumatolla juostessani juoksutekniikkani on ”tönkkö”, en saa vietyä askelta loppuun saakka. Toisaalta matto tarjoaa hyvän tilaisuuden tiettyihin harjoitteisiin ja siksi mattoa kannattaa käyttää tietyissä harjoitteissa. Näin myös tulen tekemään tämän kevään aikana. Harjoitus eteni kuitenkin seuraavasti: ensin alkuverkka ulkona, matolla 32 minuutin harjoitus ja tämän jälkeen ulkona loppuverkka. Matolla juoksin ensin 20 minuuttia 10 asteen kulmassa kuuden minuutin kilometrivauhtia. Tämän jälkeen nostin asteet 15:sta ja viimeiseksi kahdeksi minuutiksi vauhdin viiteen minuuttiin kilometriltä. Tulevaisuudessa tarkoitukseni on juosta tämän tapaisia harjoituksia, mutta tämän viikon keskiviikkona kysymys oli enemmänkin kokeilusta. Siitä, miltä jalat (ja erityisesti akilles ja pohje) ja yleinen olo tuntuvat torstaina. Torstaina pidin lepopäivän, mutta yleisessä olossa mikään ei vihjannut mattoharjoitukseen. Tätä siis jatketaan tulevana keskiviikkona. Muuten ensi viikko on kolmannen harjoitusjakson ensimmäinen viikko. Käytännössä tämä harjoitusjakson vaihdos näkyy siinä, että pitkät lenkit ovat vielä hieman pidempiä ja harjoituksiin tulee mukaan vk 2-harjoituksia. Jos siis jalka lopettaa vihoittelun, on aika juosta taas pitkästä aikaa mäkivetoja! Harjoitusmäärissä päämääränä on se, että seuraavan kolmen kuukauden aikana viikon kokonaismäärät nousisivat parhaimmillaan 15-17 tuntiin. Toisaalta tammikuun loppu tuo mukanaan tyttären kilpailut, pojan synttärijuhlat ja muutaman työkiireen. Edellä mainittujen asioiden takia joudun hieman joustamaan muutamassa harjoituksessa. Toisaalta harjoituspohja on jo tällä hetkellä sen verran vahva, ettei muutama ns. pakkolepo romuta sitä. Ehkä jopa päinvastoin. Tällä hetkellä harjoitusmotivaatio on parempi kuin koskaan viimeisen kolmen kuukauden aikana. Päämäärä ja -tavoite on selvä ja tämä tuo tekemiseeni vahvuutta. Kuntosalia en edelleenkään erityisesti rakasta ja mattojuoksu on itsessään tylsää (valkoinen seinä 1½ metrin päässä), mutta kun tiedostaa oman tavoitteensa, on valmis myös tekemään asioita, jotka lähtökohtaisesti eivät ole itselle mieluisia. Hauskoja harjoituksia kaikille!
  8. Kaldoaivi Ultra Trail 10-11.8.2018

    Onneksi olkoon! Itse harkitsin syksyllä tämän kisan juoksemista, mutta ajankohta ei oikein sopinut kalenteriini. Mutta sinulla on hieno reissu edessä!
  9. Winter Trail Run Cup 2018

    Vanha konkari ei harjoittele... Pakkaset saisivat vielä jatkua ja kovettaa maan. Ongelmana ei oikeastaan ollut joulukuussa tuo kura, vaan puhdas vesi ja sen määrä. Erityisesti tuo vanha pätkä ensimmäisen kierroksen lopussa, mitä siis nyt EI juosta, oli tosi hankala: useampi kymmenen metriä nilkkoihin saakka olevaa vettä. Tuo uusi pätkä on myös paikoin upottava, mutta metsittyneempi ja sikäli helpompi juosta kuin vanha pätkä. Toki ja kun pakkaset tulevat... Teemme reitillä yhteislenkin (todennäköisesti) viikko ennen kilpailua. Tervetuloa mukaan!
  10. Winter Trail Run Cup 2018

    En ole reiluun viikkoon (miksi?) käynyt Tuomalansuolla, joten minulla ei ole aivan täsmällistä tietoa polkujen kunnosta. Mutta viikko sitten suolla oli paljon vettä ja jalka haukkasi pariin otteeseen kunnolla turvetta. Pakkanen on varmasti tehnyt hyvää suolle, mutta epäilen, että jää ei vielä paikka paikoin täysin kanna juoksijaa. Laitan tarkempaa infoa, kun seuraavan kerran vierailen suolla (viimeistään ensi viikolla). Mutta tervetuloa mukaan! Ja huomioikaa cup-kilpailu sekä tapahtuman fb-sivut (https://www.facebook.com/wintertrailruncup/)
  11. VIIKKO 1: reipasta ulkoilua sekä hyvää harjoittelua MA: tv-reipas 8.4 km sekä 35.00 minuuttia. Km-aika: 4.10 min/km sekä keskisyke 139. Juoksua yhteensä 15.2 km sekä 1 tunti ja 11 minuuttia. TI: tv-pitkä 19.7 km sekä 2 tunti 30 minuuttia. Km-aika: 7.36 min/km sekä keskisyke 109. Loppuun reipasta juoksua 1.0 km (4.16 min/km sekä keskisyke 134). Keinukallion rinne sekä Koukkusuon polut. KE: tv-pitkä 29.9 km sekä 2 tunti 48 minuuttia. Km-aika: 5.38 min/km sekä keskisyke 112. Loppuun reipasta juoksua 2.0 km (4.14min/km sekä keskisyke 133). TO: Porvoon metsälenkki sekä geokätkentää n. 5 tuntia. PE: ap: tv-rauhallinen 11.9 km sekä 1 tunti 17 minuuttia. Km-aika: 6.28 min/km sekä keskisyke 111. Koukkusuon polut. i: kuntosali 39 min sekä juoksua 4.0 km. LA: juoksuvaellus Kuusijärvelle 44.4 km sekä 6 tuntia ja 46 minuuttia. Km-aika: 9.08 min/km ja keskisyke 102. Loppuun yksi kilometri reipasta juoksua (4.32 & 122). SU: parisuhdekävelyä 25 min sekä tv-rauhallinen 10.1 km sekä 54 minuuttia. Km-aika: 5.23 min/km sekä keskisyke 101. Juoksua yhteensä 135.2 km sekä 15 tuntia ja 49 minuuttia. Niin ne kelit vaihtelevat täällä Keravalla: maanantaina juoksin reippaan harjoituksen hyvässä talvisäässä ja lauantaina kahlasin vedessä. Positiivinen asia sään lämpenemisessä sekä vesisateissa on ollut se, että inhottava jää on sulanut pois. Erityisesti polveni ovat välillä muistutelleet olemassa olostaan ja tästä nastureista huolimatta syytän liukkaita kelejä. Ensi viikolla kuitenkin huilitaan ja tauko tekeekin hyvää koko miehelle. Viikko alkoi perinteisellä reippaalla harjoituksella. Juoksu kulki hyvin, mutta joulun syömiset sekä epäsäännöllisempi elämä (esim. nukkuma-ajat) tuntuivat kropassa. Sinällään olenkin tällä viikolla pyrkinyt palaamaan normaalimpaan rytmiin syömisineen yms. Aavistuksen tahmaisesta kulusta huolimatta tuntui kuitenkin siltä, että tällainen reippaampi vauhti hieman aukoi paikkoja seuraavien päivien harjoituksia varten. Ainakin päänuppini pitää tällaisista reippaista vedoista, näissä saa joko ”kilvoitella päänupin kanssa” huonoa kulkemattomuutta tai nauttia hyvän kunnon tuomasta reippaasta vauhdista. Ei siis aina hauskaa, mutta aina palkitsevaa! Kun olen ollut vielä tämän viikkoa vapaalla, päätin hyödyntää tämän vapaan ja juosta sekä tiistaina että keskiviikkona pitkän harjoituksen. Koska lauantaina oli edessä kuitenkin pidempi ja raskaampi harjoitus, jätin hieman ”pelivaraa” sekä tiistaina että keskiviikkona. Tiistaina suuntasin kuitenkin Keinukallion rinteeseen, jossa minulla on oma vakioreitti (n. 2.3 km ja 125 nousumetriä). Tätä ympyrää kiersinkin seuraavat parituntia ja tulihan samalla myös avattua seurani juhlahaaste (https://keravanurheilijat.fi/yleisurheilu/keu100-juhlatempaus/). Keskiviikkona pysyinkin sitten maantiellä, joka taas tarkoitti sitä, että nousumetrien sijaan kilometrejä kertyi mukavasti. Keskiviikon juoksun aloitin korostetun rauhallisesti rytmityksellä 8+2, joka taas tarkoitti sitä, että harjoituksen toinen puolisko oli hieman nopeampi ja rennompi kuin ensimmäinen puolisko. Torstaina ajattelin sitten pitää viikon vapaapäivän juoksusta. Kaverin kanssa suuntasimme kuitenkin Porvooseen patikoimaan viideksi tunniksi metsään. Ei siis ihan puhdas lepopäivä, varsikin kun jalassa oli kumisaappaat ja paikoin taivalsimme puhtaassa metsämaastossa. Nukkumatti vierailikin illalla luonani hyvissä ajoin ja perjantaiaamuna suuntasin kevyelle aamulenkille aukomaan lihaksia torstain saapastelun jälkeen. Samalla tiedustelin metsäolosuhteita seuraavan päivän metsälenkkiä varten. Sulaa oli, joten lauantaina laitoin jalkaan tutut Hokat. Ennen tätä piipahdin vielä perjantaina kuntosalin puolella. Tosin alussa jouduin paikkaamaan viestijoukkueen jäsentä ja työntämään korkeushyppymattoa. Yllättävän hapokasta hommaa! Itse salilla odotti myöhästynyt joululahja: kaupunki oli ostanut salille uuden kiiltävän juoksumaton. Seuraavat kymmenen minuuttia lapset saivatkin katsella, kun setä juoksi matolla testaten juoksua 10 ja 15 asteen kulmissa (kai ne on asteita?). En koskaan ole tehnyt yhtään puhdasta juoksumattoharjoitusta tai ollut mitenkään viehättynyt koko matosta (kun päivät istuu sisällä, illalla…). Tosiasia on kuitenkin se, että matolla pystyisin tekemään tiettyjä täsmäharjoituksia . Katsotaan, joko ensi viikolla ehtisin juoksemaan tällaisen ”täsmäharjoituksen”. Lauantaina oli juoksin tämän viikon sekä yhden tämän kuukauden pääharjoituksista eli yli viiden tunnin lenkin. Tällaisia pitkiä harjoituksia minulla on tarkoitus juosta muutama tämän kevään aikana ja seuraavan tällaisen harjoituksen juoksen toivottavasti muutaman viikon kuluttua. Nyt lauantaina suuntasimme Keinukalliosta Kuusijärvelle porukalla siten, että matkan varrella osa porukasta juoksi lyhyemmän matkan. Kuusijärven kahvittelun jälkeen minä ja juoksukollega jatkoimme matkaa kohti Keravaa ja hyvä voimaisina, joskin uupuneina, pääsimmekin perille. Omalla kohdallani juoksu sujui lauantaina varmasti, mutta kieltämättä kolmen viikon tiukka tekeminen tuntui jo kropassa. Aivan paras jaksaminen oli siis jo poissa ja kieltämättä mieleen tuli kotiin juostessani, että Kuusamossa tällaisia lenkkejä täytyisi juosta neljä kertaa enemmän. Hyvää omassa suorituksessa oli kuitenkin se, että juokseminen oli varmaa. ”Irvistyksiin” ei ollut tarvetta. Lisäksi vaikka keli oli tammikuuksi hyvä ja lunta oli ainoastaan paikoittain, jatkuva vedessä läträäminen söi voimia. Useammankin puron ääressä oli pakko ihailla veden ”pulinaa”, mutta toisaalta ihmetellä myös sitä, mistä tuo kaikki vesi oikein tulee. Erityisesti suopätkät muistuttivat enemmän rämeikköä kuin kesältä tuttua puolikuivaa kosteikkoa. Tämä talvi on todellakin erikoinen. Ensi viikolla juoksen neljä harjoitusta ja keskityn palautteluun. Viikonpäästä kaivan työpöydän laatikosta esiin tämän talven harjoitusohjelman kolmannen osan. Tarkoitus on kasvattaa määriä, mutta ohjelmaan tulee myös mäkivetoja sekä pitkiä vauhdinnostojuoksuja . Tuttua juttua siis viime kesältä. Karhunkierroksen harjoittelua on jäljellä enää 3½ kuukautta ja toivottavasti saan harjoitella tämän jakson terveenä sekä nousujohteisesti!
  12. Kaveri ilmoittautui Pallaksen viisvitoselle. Soitteli ja noin kautta rantain taisi koetella meikäläisen halukkuutta uusintavisiitille. Kyyti on ok, majapaikat ok, seura pitkälle ajomatkalle erittäin ok, vaimon suostumus ok ja Pallaksen maisemat oikein ok. Tällä ajatuksella tuota viestiäsi luin, mutta kyllähän tuohon tarkoittamaasi asiaan ehdottomasti pyrin. Tokikin tässä asiassa täytyy välillä tehdä myös kompromisseja, mutta onneksi "iso kuvio" on pysynyt koossa. Tuota Pallaksen asiaa vielä mietin; olenko siihen valmis? Toisaalta milloinkapa sitä ihan valmis olisikaan ja kannattaako asioista tehdä vaikeaa. Mutta toki vielä on olemassa pari muuta itsestä riippumatonta asiaa, jotka täytyy varmistaa.
  13. Toki minunkin juoksuharrastukseni lähti liikkeelle (ensimmäinen maraton Joensuussa 1994) päättömästä juoksentelusta. "Mitä kovempaa ja pitempään, sen parempi" lienee tuolloin ollut mottoni. Kun luonteeltani olen kuitenkin täsmällinen ja järjestelmällinen, aika nopeasti kuvaan astui jonkinlainen harjoitusohjelma. Tokikin kaikki perusvirheet on tullut tehtyä, pahimpana massiivinen ylikunto kymmenisen vuotta sitten, mutta onneksi olen saanut myös tutustua ihmisiin, jotka ovat "oikoneet" tekemisiäni. Kiitos tästä isällisestä ohjauksesta kuuluu Hännisen Harrille, Honkasen Jaakolle sekä Hakalan Ensiolle. Erityisesti Enska suorasuokaisella huumorillaan palautti uskoni juoksemiseen ylikunnon jälkeen. Olenkin iloinen siitä, että ehdin kiittää Enskaa ennen hänen poisnukkumistaan ja taidettiinpa Salpausselän harjulla pari kylmää oluttakin juoda. Enskasta jäi todella hyvät muistot sekä valmentajana että ihmisenä. Enskan poismenon jälkeen jäin vähän yksikseni harjoitteluni kanssa ja tuolloin oli pakko itse alkaa miettimään itse omaa harjoittelua. Tällä tiellä siis ollaan. Kun mukaan on tullut nuo juoksukoulut tai omien lasten yu-harrastus (Elsalla alkaakin piirileiritys perjantaina), on suhteeni harjoitteluun syventynyt. Kaiken pohjalla on kuitenkin uteliaisuus nähdä se, miten eri tavalla voi harjoitella päästäkseen hyvään kuntoon. Tätä foorumia seurailin aika monta vuotta ennen kuin tänne uskaltauduin kirjoittelemaan. Minusta on mielenkiintoista sekä opettavaista lukea esimerkiksi näitä harjoitusblogeja. Tokikaan aina ajatukseni eivät täsmää ko. kirjoittajan kanssa, mutta nähdä erilaisia tapoja harjoitella on ollut itselleni hyvä asia. Vähän niin kuin sparrausta omiin koitoksiin. Viime aikoina on puhtaan fyysisen harjoittelun lisäksi alkanut kiinnostaa psyykkinen valmentautuminen. Jotenkin niinä huonoinakin hetkinä täytyisi löytää jostain voimavaroja nousta ylös ja jatkaa eteenpäin. Nämä on kuitenkin vaikeita asioita, mutta tiettyjä asioita olen jo Karhunkierrosta varten miettinyt. Tokikin näillä asioilla on yhteys Pallakseen ja Vuokattiin, ilman Pallaksen konttausta en olisi todellakaan juossut niin hyvin Vuokatissa ja toivottavasti jotakin tästä jäi myös Kuusamoon. Kiitos @Tupu! Hyvä, että joku tietää mihin olen menossa :) Ehkä itsekin jotain mietin, mutta katsellaan ja mietiskellään vielä... Aliltajunta tekee kuitenkin jo töitä tulevaa suvea ajatellen.
  14. VUOSIRAPORTTI 2017: -harjoituksia 304, joista juoksuharjoituksia 260 -juoksua 4411.2 kilometriä -juostuja tunteja 464 -harjoittelua yhteensä noin 535 tuntia -nousumetrejä 90 604 m (kiitos Keinukallio!) Yksi vuosi on taas juostu ja viime vuoden numerot on ynnätty yhteen. Jokainen vuosi on tavoitteineen erilainen, mutta suhteessa vuoteen 2016 juoksin vuonna 2017 n. 800 km enemmän sekä juoksutuntien määrä lisääntyi n. 100 tuntia. Toki tuollaiset määrälisäykset eivät kerry vahingossa ja toki noihin lukuihin voi ja täytyy olla hyvin tyytyväinen. Jos olisin aloittanut juoksemisen esimerkiksi pari vuotta sitten, en moisiin lukemiin kykenisi. Tällä hetkellä ulosmittaankin kaikkia juostuja kilometrejä, joita on kertynyt penskasta saakka (maalla sitä tekemistä ei…) tai viimeisen parinkymmenen vuoden aikana säännöllisen harjoittelun kautta. . Tokikin vuosien saatossa juostujen kilometrien avulla itsetuntemukseni suhteessa harjoitteluun on parantunut. Käytännössä tämä kokemus heijastui esimerkiksi viime vuonna pääsisäisviikolla sekä kesäkuun alussa kovien harjoitusryppäiden jälkeen: pääsisäisen jälkeen tajusin harjoitelleeni ylikovaa kun taas kesäkuun härkäviikoilla uskalsin juosta väsyneenäkin tiedostaen selviäväni kovasta ryppäästä. Toisaalta pääsiäinen oli hyvä herätys sekä muistutus omista rajoista, vaikka tokikin harjoittelu perustuu lähes aina rasituksen rajalla tasapainoiluun. Kilpailullisestikin viime vuosi oli hyvä. Alkuvuodesta juoksin puolenkymmentä kympin kilpailua kotoisassa Winter Trail Runissa ja Vantaan Aktia-cupissa. Nämä kympin kilpailut sujuivat hyvin; Aktiassa kympissä juoksin 36.40 minuuttiin ja Winterissä juoksin parempia aikoja kuin vuonna 2016. Tärkeintä näissä kilpailuissa oli kuitenkin se, että niiden kautta sain hyviä sekä kovia harjoituksia. Kevään huipensi Sipoonkorpi Trail (30 km), jossa paransin viime vuotista aikaani kahdella minuutilla. Itse juoksu oli kuitenkin tahmeaa, harjoittelun keventelystä huolimatta harjoituskuormitus vaikutti juoksuherkkyyteen. Kesäkuussa juoksin ja pidin perinteisen ”korkeanpaikan leirin ” Kainuussa. Viikko oli viimeistä päivää lukuun ottamatta aurinkoinen ja juoksu sujui todella hyvin. Koko leirin aikana harjoittelin yli 20 tuntia, joka antoi minulle todella paljon uskoa sekä luottoa fyysiseen ja psyykkiseen jaksamiseen. Kun leirin toiseksi viimeisenä päivänä vesisateessa taivalsin itärajan poluilla vajaan maratonin ilman suuria ongelmia, tiesin selviäväni kesän pääkilpailuista hyvin. Vähänpä kuitenkin tiesin. Pallas sujui ja meni surkeasti ja jotain asiasta kertoo se, että tällä viikolla tyhjentelin vielä Pallaksen reppua. (ei heinäkuussa oikein sitten huvittanut). En oikein vieläkään osaa kuvailla Pallaksen maaliintulon jälkeisiä tunnelmia, sillä pettymys ja häpeä huonosta suorituksesta oli todella, todella syvä. Onneksi kuitenkin, jotenkin, selvisin Pallaksen pettymyksen yli ja sain parissa viikossa käännettyä katseeni Vuokattiin. Sitä, miten tuon henkisen suunnanmuutoksen tein, en tiedä. Ennen Vuokattia sain kuitenkin juostua hyvän valmistavan jakson, vaikka tiedostin hyvin sen, että epäonnistuminen Vuokatissa tarkoittaa sitä, että koko vuosi menee täysin hukkaan. Olotila ennen Vuokattia oli erinomainen, mutta paineet olivat (ja tätä en osannut tuolloin tiedostaa) todella suuret. Ennen Vuokatin starttia olin kuitenkin todella hermostunut ja mm. vatsani petti pahasti starttiaamuna. Vuokatin juoksu oli yksi onnistuneimpia juoksujani kautta juoksuhistoriani, mutta mentaalinen hinta, minkä maksoin siitä sekä Pallaksen epäonnistumisesta oli ja on ollut yllättävän suuri. Jos syksyllä 2016 muutamassa päivässä olin hyvin tietoinen seuraavan vuoden tavoitteesta, tämän syksyn aikana olen seilannut ”tyhjyydessä” lähes tulkoon koko loppuvuoden. Vasta nyt joulukuun aikoihin katse on alkanut kääntyä kohti tulevaa Karhunkierrosta. Pelihuumoria täytyy kuitenkin kaivaa vielä esiin, sata mailinen ei tule puolihuolimattomuuksia antamaan anteeksi. Tämä vaatii kuitenkin vielä hieman aikaa ja muutaman pitkän sekä uuvuttavan harjoituksen. Tälle vuodelle en ole asettanut mitään erityisiä numerollisia tavoitteita. Tulevana keväänä harjoittelen ajallisesti varmasti yhtä paljon kuin keväällä 2017, mutta loppukesän päätavoite määrittää kesän harjoittelun. Koska määrissä ei voi muun elämän vaatimusten takia tapahtua suuria määrän nousuja, olen pyrkinyt tämän syksyn panostamaan erityisesti laatuun sekä lihaskuntoon. Niin kauan kuin olen juossut ohjelmoidusti, on jokaisella harjoituksella ollut jokin erityinen tehtävä sen viikon ohjelmassa. Kaikkien juostujen kilometrien jälkeen onkin hieman huvittavaa, että tämä ajattelu on korostunut harjoittelussani. Juoksuni ei olekaan koskaan automaattista tai valmista, vaan tietyt asiat toistuvat terävimpinä vuodesta toiseen. Fyysisesti tämän syksyinen harjoitteluni on sujunut hyvin. Lokakuussa heitin puolivakavana tavoitteenani harjoitella ennen Karhunkierrosta 300 tuntia. Tällä hetkellä olen hieman edellä tuota tavoitetta. Muuten harjoittelun pääkuviot ovat hyvin selvät, lähinnä tarkkuutta vaatii harjoittelun nousujohteisuus. Se taas, mitä aion tehdä Kuusamon jälkeen on vielä täysin avoimena. Loppukesästä tai syksyllä olisi kuitenkin tarkoituksena juosta jokin tapahtuma/kilpailu. Yksi vaihtoehto on maantiemaraton, mutta kiikarissa on erityisesti pitempi polku-ultra, joka antaisi uusia kokemusta kesää 2019 varten. Samalla saisin aikaa keskittyä muutamaan sellaiseen asiaan, joiden avulla voisin nousta paremmalle tasolle ultrajuoksijana. Mutta edellä mainittu on kirjoitettu tässä ja nyt, kevät näyttää minne polku vie.
  15. Tonnit paukkuu!

    Älä sure, voitit minut vajaalla 9 kilometrillä.
×