Jump to content
Juoksufoorumi.fi






liukasluikku2

Jäsenet
  • Content count

    446
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    10

About liukasluikku2

  • Syntymäpäivä 11.06.1970

Converted

  • Coopperi
    3645
  • 10km
    34.40
  • Puolimaraton
    1.14.59
  • Maraton
    2.42.18

Recent Profile Visitors

1 004 profile views
  1. Sinulla @Kukka75 on (hyvänä) tapana esittää tarkkoja kommentteja, joihin lyhyesti vastaaminen on hankalaa. Mutta tuo suunnitelmallisuus sopii minulle todella hyvin ja huvittavaa onkin tuota suunnitelmallisuutta vasten se, että Karhunkierrokselle minulla ei ole tarkkoja tavotteita (26-32 h??). Tavoite on kuitenkin on olla huppukunnossa Kuusamossa ja ehkä jatkaa sillä kunnolla kohti jotakin kesän toista kilpailua. Tehokasta harjoitteluaikaa on siis jäljellä 5½ kuukautta ja tämän ajan pyrin hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti eli luoda/juosta vahvat pohjat, jotka kestävät koko kesän. Mutta tällekin foorumille mahtuu monenlaista juoksijaa ja hyvä niin. Kuten tiedät, ei minun tai sinun tapa ole tietenkään se ainoa ja oikea. Ja kun kukaan ei meille tästä maksa, tehdään vaan sitä, mikä itselle tuntuu hyvälle. Mutta toki aina kannattaa vilkaista aidan toiselle puolelle ja pyrkiä hieman rikkomaan omaa tekemistä. Etsimään jotain uutta. Siksikin tämän foorumin päiväkirjaosuus on hyödyllinen ja hyvä kuten myös moni netistä löytyvä blogi. Mutta tänä talvena, kuten jo Ollin kanssa olemme kirjoitelleet, on tarkoitus rikkoa omaa säntillistä tekemistä. Pikkujouluaika lähestyy ja ainakin yhteen rillutteluun on jo tullut ilmoittauduttua. Kosteaa meininkiä siis luvassa, joskin ihan urheilujuomien kanssa läträtessä :) Tosin tuollakin pikkujoululla on oma paikka harjoitusohjelmassani, joten tämäkin "riekkuminen" on vain osa säntillistä tekemistä. Ei taida minusta tulla suurta taiteilijaa... Kiitos @Kukka75 ja hyviä harjoituksia myös sinulle! Joka asiassa on aina se hyvät puolensa, enkä epäile yhtään, ettet olisi ensi kesänä parempi juoksija kuin koskaan olet ollut. Ja jos nyt unohdetaan tuo pimeys, nyt on hieno aika juosta kostean viileässä säässä!
  2. VIIKKO 46: nousevaa kuntoa varoen MA: tv-reipas 8.3 km sekä 35.00 minuuttia. Km-vauhti: 4.12 sekä keskisyke 137. Juoksua yhteensä 14.6 km sekä 1 tunti ja 8 minuuttia. TI: tv-pitkä 19.5 km sekä 2 tunti ja 29 minuuttia. Km-vauhti: 7.39 min/km sekä keskisyke 110. Loppuun reipasta 2.0 km (125 ja 4.32). Koukkusuon polut otsalampun kanssa juosten. KE: tv-rauhallinen 8.7 km sekä 49 minuuttia. TO: tv-rauhallinen 13.3 km sekä 1 tunti ja 13 minuuttia. Km-vauhti: 5.28 min/km. PE: kuntosali 56 minuuttia sekä juoksua 7.7 km ja 42 minuuttia. LA: tv-pitkä 15.8 km sekä 2 tuntia ja 2 minuuttia. Km-vauhti: 7.41 min/km sekä keskisyke 107. Loppuun reipasta 2.0 km (4.10+136). Koukkusuon polut. SU: lepo. Juoksua yhteensä 79.6 km sekä 8 tuntia ja 23 minuuttia. Kahden kovan harjoitusviikon jälkimmäinen viikko on nyt juostu. Harjoituksiin sekä niiden onnistumiseen voin olla tyytyväinen: kuten jo viime viikolla totesin, kunto on nousussa. Käytännössä tämä heijastui viikon kokonaiskuvassa siten, että fyysinen jaksaminen oli parempaa kuin kolme viikkoa sitten samankaltaisella viikolla. Positiivisen ongelman hyvin sujunut harjoitusjakso aiheuttaa siten, että paikka paikoin täytyy itselle muistuttaa siitä, että Karhunkierrokseen on vielä puolivuotta aikaa. Intoa kovempaan harjoitteluun siis on, mutta nousujohteisuutta täytyy itselle muistuttaa sekä yksittäisissä harjoituksissa painottaa. Yksi esimerkki nousujohteisesta kunnosta on maanantain reipasvauhtinen harjoitus. Viikko sitten lauantaina juostu pidempi harjoitus ei reippaaseen vaikuttanut tuntemuksen tasolla mitenkään. Vauhti oli hyvää ja tuntemus mukavan kevyt. Voinee siis todeta, että olin palautunut hyvin parin päivän takaisesta pitkästä harjoituksesta, joka taas kertonee hyvästä fyysisestä kunnosta. Tiistaina jatkoin iltaperinnettä suuntaamalla Koukkusuon pimeille poluille. Pimeän polun taika on yhä edelleen hengissä eikä vettä valuvat polut tätä tunnetta häirinneet. Jalassani oli Speedgoatit, jolla olen nyt juossut reilu 100 kilometriä. Tarkoitukseni on pakata nämä kengät Karhunkierrokselle varakengiksi ja tuon varakengän tehtävän nämä tossut myös hyvin täyttävät. Mafate on itselläni vielä Se Ykköskenkä, mutta käytännössä Speedgoatit ovat samalla viivalla Mafaten kanssa. Mitään erityistä eroa en näiden kahden tossumallin välillä osaa tehdä. Jos hyvän kengän mittarina pidetään märkää maastoa (vedenpoisto) sekä märkää kalliota, molemmat mallit ovat näissä olosuhteissa luotettavat sekä hyvä. Loppukaneettina voin siis todeta kenkäasioiden olevan omalta osaltani kunnossa. Kuntosaliharjoitteluni on edennyt siihen suureen askeleeseen, että mukaan on otettu tanko. Jalkakyykkyjä pääsin siis perjantaina tekemään, joskin vielä olemme keskittyneet oikean tekniikan opetteluun. Jos kuntosalille lähteminen ei perjantaisin (pitkä työviikko takana) ole aivan suurin herkkuni, niin salilla olen viihtynyt hyvin. Tunti vierähtää raudan maailmassa nopeasti ja pienen alkulämmittelyn jälkeen olen löytänyt oikean mielenvireyden tällaiseen harjoitteluun. Ja toki olen sisäistänyt entistä paremmin sen, mitä näillä harjoitteilla tavoitellaan. Tästä toki isoin kiitos on annettava Petterille, joka kärsivällisesti selittää asiat skeptiselle aloittelijalle. Rasitustaso on myöskin ollut sopiva. Lauantaina jalat ovat kuormittuneet perjantain harjoittelusta, mutta peruspitkän harjoituksen pystyn näillä koivilla juoksemaan sujuvasti. Kympin kilpailuun a´la Aktia-cup en kuitenkaan suuntaisi kuntosalipäivän jälkeen. Ensi viikolla vietän kevyen väliviikon tutulla ja turvallisella kaavalla. Ensi viikon jälkeen tarkoitus on siirtyä seuraavaan harjoitusjaksoon, jossa määrää hieman lisätään. Hapekkaan sateisia harjoituksia kaikille!
  3. Aikataulullisesti joulu-tammikuu sopii myös omiin aikatauluihin, joskin joulukuu on vielä joulukiireiden yms. takia hieman arvoituksellinen. Mutta etsitään jokin yhteinen sopiva vapaapäivä, nämä on ollut hauskoja ja mukavia reissuja pullakahveineen. Mutta laitellaan viestiä puolin ja toisin sopivista päivistä!
  4. Itse olen juossut lähinnä Tuomalansuon ja Keinukallion poluilla sekä Tuusulan varuskunnan urilla ja poluilla. Hienompi ja pitempi reitti on Keinukalliosta Kuusijärvelle etenevä polku, josta tieosuutta on pari kilsaa ja loppu 15 km on polkua. Oman lisänsä noille poluille tuo Pihkaniityn kuntorata ja toki myös hyvä tieverkosta. Laitapa joskus viestiä, niin heitetään kahvikeikka Kuusijärvelle!
  5. Tänä syksynä omaa harjoittelua on leimannut tietynlainen mentaalinen jumi. Viimeistään lokakuussa oli pakko tunnustaa, että kesän kaksi kilpailua söivät psyykkiset voimavarat tyhjiin ja Vuokatin kilpailun jälkeen pajatso oli yksinkertaisesti tyhjä. Haen edelleen "nälkäistä kilpailuviettiä", eikä tätä etsintää helpota syksyn harmaus tai työkiireet (aikataulutus). Edellä mainitut asiat eivät tarkoita sitä, että juoksu ei tuntuisi mukavalle. Lenkille on yhä mukava lähteä, mutta ehdottomasti tuollaiset viikonlopun kaltaiset "ei niin mitään järkeä" herkkupalat piristävät pitkää syksyä. Tarkoitus onkin jatkaa tällä linjalla eli sopivissa väleissä tehdä jotain sellaista, joka rikkoo perinteisen harjoituskaavan ja haastaa eri tavalla. Katsotaan mitä joulukuu tuo tullessaan, mutta miten olisi vuodenvaihteen yörymyäminen kolmen pidemmän harjoituksen ryppäässä? Tai kotirataultra? En tiedä, toteutuuko noiden kautta ns. oikeaoppinen harjoituskaava, mutta välipaloina nuo maistunevat hyville. Omaa ultrakuntoa on toki vaikea testata mitenkään kovin luotettavasti, mutta olen ajatellut, että jotain viitettä omasta harjoittelusta ja kunnosta antaa hieman pidempi testilenkki vaativalla radalla. Ja Pihkaniityn mäkivoittoinen reitti on toki hyvä mittari tähän testiin, sillä jokainen voitettu minuutti vaatii kovaa työtä. Ja laiska mies maksaa heti muutaman minuutin sakon harjoittelemattomuudesta reitillä, jossa jyrkkä ylämäki seuraa toistaan. Tänään reipasta 35 minuuttia. Kulku todella hyvää, joten huomenna lampun kanssa metsään parin tunnin rymykeikalle.Kyllä se kilpailunälkä vielä sieltä löytyy, kunhan antaa itselle aikaa! Hyviä harjoituksia @OlliL!
  6. VIIKKO 45: valoa harjoitteluun sekä Tour de Kerava MA: tv-reipas 7.1 km sekä 30.00 minuuttia. Km-vauhti: 4.12 sekä keskisyke 139. Juoksua yhteensä 15.0 km sekä 1 tunti ja 16 minuuttia. TI: tv-pitkä 15.7 km sekä 1 tunti ja 50 minuuttia. Km-vauhti: 7.00 min/km sekä keskisyke 107. Koukkusuon polut otsalampun kanssa juosten. KE: tv-rauhallinen 9.2 km sekä 53 minuuttia. Km-vauhti: 5.46 min/km sekä keskisyke 117. Pihkaniityn kuntorata. TO: lepo. PE: kuntosali 49 minuuttia sekä juoksua 7.1 km ja 39 minuuttia. LA: tv-pitkä 39.0 km sekä 4 tuntia ja 6 minuuttia. Km-vauhti: 6.18 min/km sekä keskisyke 106. Tour de Kerava eli Keravan kuntoratojen kiertäminen. SU: tv-rauhallinen 9.1 km sekä 49 minuuttia. Km-vauhti: 5.23 min/km sekä keskisyke 115. Juoksua yhteensä 95.1 km sekä 9 tuntia ja 33 minuuttia. Jostain syystä lähes jokaisena syksynä ylimenokauden jälkeen, juoksu tuntuu vaikealle. Kesän kunnosta on ainoastaan rippeet jäljellä (siltä ainakin tuntuu), jalat ovat tahmeat, sykkeet ties missä, hyviä harjoituksia seuraa todella huono harjoitus jne. Silloin itselleni iskee epätoivo ja tunne, ettei juoksusta tule yhtään mitään. Peli on pelattu ja on aika siirtyä muihin harrastuksiin. Jossain vaiheessa syksyä kohtaan kuitenkin aina sellaisen harjoituksen, joka ylittää ennakko-odotukset ja yllättää positiivisesti. Vaikka itse harjoitus olisikin, rehellisyyden nimissä, kalpea muisto menneen kesän huippukunnon siivittämästä askeleesta, antaa se uskoa siihen, että ehkä minusta vielä tulee juoksija. Tämän harjoituksen jälkeen eteen tulee vielä monta laihaa harjoitusta ennen kuin maaliskuussa kunto nousee kohisten (ja paino tipahtaa samalla vauhdilla kisalukemiin), mutta tämä yksi syksyn valopilkku antaa uskoa ja jaksamista siihen, että pitkä työ kantaa jossain vaiheessa hedelmää. Itselleni tällainen onnistumisen tunteen antava juoksu oli viime maanantain reipas harjoitus. Sää oli mukavan kostea, vastatuuli ei kiusannut, kengät toimivat erinomaisesti, lepoviikko oli virittänyt kropan terävään kuntoon ja kaikki sujui itsestään. Ei mitään yliluonnollista tunnetta, juoksu vaan soljui eteenpäin ja loppuverkka tuli aivan liian aikaisin. Matkaa tavoitekuntoon on vielä noin 10 sekuntia per kilometri, mutta Karhunkierrokseen on aikaa vielä puolivuotta. Ei siis kiirettä. Sekuntien tarkkailun lisäksi olen aina nauttinut pimeässä metsässä juoksemisesta. Tuttukin metsä saa uusia piirteitä pimeästä ja erityisesti puuterilumen peittämät polut sekä pakkasen paukuttamat puut antavat metsälle uudet kasvot. Tällaisia harjoituksia juoksen kuitenkin liian harvoin, joskin marraskuu antaa siihen hienon tilaisuuden ennen kuin paksumpi lumikerros peittää polut piiloon. Tiistaina kiireisen työpäivän jälkeen olikin mukava sukeltaa metsän pimeyteen uuden otsalampun kanssa. Juoksu sujui kevyesti ja omassa valokuplassa juokseminen tuotti hyvää oloa kiireisen ja meluisan työpäivän jälkeen. Lopuksi vielä muutama Keinukallion huiputus ja saunaan. Lauantaina olin liikkeellä hieman erilaisella asenteella, sillä tarkoitus oli juosta ympäri kaikki Keravan viisi kuntorataa. Tämän pöhkön idean sain somen maailmasta joskus viime vuoden puolella ja sen jälkeen asia on aina välillä palannut kummittelemaan mieleen. Syksyn tullessa ajatus tästä ideasta vahvistunut, joten nyt oli aika tehdä jotain konkreettista. Jos perjantai oli Keravalla kaunis päivä, lauantaina sää oli hyvin sateinen. Siksipä oikea pukeutuminen aiheutti ongelmia; haluja palelemiseen ei ollut, toisaalta turhaa hikoilua halusin välttää. Oikea asukokonaisuus kuitenkin löytyi, ainoastaan sormet ottivat jossain vaiheessa kylmää. Itse juoksu sujui turvallisella pk-kaavalla eli jyrkimmät ylämäet kävelimme ylös ja paikoin turvauduimme kävelyyn myös pitemmillä tasaisilla pätkillä. Noin neljän tunnin uurastuksen jälkeen saatoin todeta koko reissun sujuneen jopa yllättävän kevyellä sykkeellä, matkan jatkaminen vielä pitemmälle ei olisi ollut mikään ongelma. Tokikin tuollainen tunne tuottaa tyydytystä, jospa kunto olisi keväällä vielä kovempi? Tämä viikko oli harjoitukselliseti hyvä. Ensimmäistä kertaa lokakuun alun jälkeen elimistö antoi merkkejä siitä, että fyysisessä kunnossa on tapahtunut positiivisia asioita. Lisäksi ylimääräiset seikkailut piristävät aina harjoitusjaksoa ja tuovat siihen oman värinsä. Ensi viikon harjoittelen vielä kovaa ja sitten on taas aika palautella yksi viikko.
  7. Rauhassa vain! Kai tällaiset juttut, ikävä kyllä, liittyvät tähän lajiin. Vaikeinta toki on sitten parannella itsensä kuntoon, joten nyt vaan maltilla eteenpäin. Ja varmasti pystyt "lohdukkeeksi" tekemään jonkinlaista kotijumppaa kipeää jalkaa rasittamatta.
  8. VIIKKO 44: kevyt viikko MA: tv-rauhallinen 10.9 km sekä 1 tunti ja 3 minuuttia. Km-vauhti: 5.46 min/km sekä keskisyke 107. Pihkaniityn kuntorata. TI: lepo. KE: tv-rauhallinen 9.5 km sekä 52 minuuttia. Km-vauhti: 5.30 min/km sekä keskisyke 114. TO: lepo. PE: kuntosali 55 minuuttia sekä juoksua 6.7 km ja 35 minuuttia. LA: tv-pitkä 18.0 km sekä 2 tuntia ja 15 minuuttia. Km-vauhti: 7.28 min/km sekä keskisyke 113. Tuomalansuo. SU: lepo. Juoksua yhteensä 45.0 km sekä 4 tuntia ja 44 minuuttia. Tämän viikon harjoittelin suunnitelman mukaisesti kevyesti el i harjoittelin viikon aikana neljä kertaa pitäen kolme puhdasta välipäivää. Käytännössä tämän keventely myös melkein toteutui, ainoastaan lauantain yhteislenkki venähti hieman pidemmäksi kuin alkuperäinen tarkoitus oli. Toisaalta tässä harjoituksessa vauhti oli rauhallista ja kun tästä sunnuntaista muodostuu välipäivä, uskoisin starttaavani uuteen kahden viikon kovaan ryppääseen levänneellä kropalla. Kevyissä viikoissa olen pyrkinyt muistamaan niiden tarkoituksen eli palauttelun kovista viikoista. Vaikka juoksuvuosia onkin jo useampi takana, tämä on edelleen asia, joka juoksuorientoituneen ihmisen täytyy muistaa jokaisena kevyen viikon päivänä. Määrällisesti pyrin harjoittelemaan määrässä sekä ajassa noin puolet siitä, mitä kovilla viikoilla kertyy. Jos harjoitusmäärät jäävät tämän ”puolikkaan” alle, se on positiivinen asia. Kun mieli vetää juoksemaan ja harjoittelemaan, on jokainen vahingossakin tullut lepopätkä/-päivä pääsääntöisesti hyvä asia. Tokikin tämän ”puolikkaan” ohje ei välttämättä toteudu niinä tulevan kevään viikkoina, jolloin harjoitustunteja kertyy esimerkiksi 14-15, silloin kevyen viikon määrät voivat jäädä selvästi alle puoleen tuosta määrästä. Pääasia on kuitenkin se, että kevyen viikon tarkoitus toteutuu ja juoksija on levännyt uuden kovan viikkoryppään alkaessa. Lepopäivät eivät ole kuitenkaan olleet aivan tyhjiä päiviä. Käytännössä olen tehnyt joka päivä, juoksen tai en, omaa kuntopiiriä tai lihasharjoitteita kotosalla. Nämä harjoitteet ovat kuitenkin kuormitukseltaan kevyitä, eikä niissä pyritäkään kovaan harjoitusvasteeseen. Kysymys on tiettyjen lihasryhmien vahvistamisesta sekä aktivoimisesta sekä puhtaasta lihashuollosta/-palauttelusta. Sen sijaan perjantain kuntosaliharjoituksen jälkeen lihaksiin on jäänyt kuormitusta, joka tuntui lauantaina. Näitä tuntemuksia en kuitenkaan pidä huonona asiana, vaan merkkinä siitä, että jotakin täytyy tehdä ja jotakin on tehty oikealla tavalla. Lauantain tuntemukset ovat kuitenkin (ainakin vielä) olleet täysin siedettäviä eli ne eivät estä harjoittelua ehkä lukuun ottamatta aivan kuormittavimpia vauhtiharjoituksia. Tai toki niitäkin voi ”lauantain jaloilla” juosta, mutta käytännössä hyötysuhde ei silloin ole paras mahdollinen. Lauantaiset Aktia-cupit ovatkin harkinnan alla, tällä hetkellä puhdas harjoittelu maistuu paremmalle kuin kilpaileminen. Ja toki kympin startteja kertyy tällekin talvelle useampi, joten jonkun cupin osakilpailun pois jäänti ei sinällään vaikuta harjoitusvuoden kokonaiskuvaan. Mutta tapahtumaköyhyydessään tämä viikko täytti sen tehtävän, minkä se oli saanut. Ensi viikolla harjoitellaan taas kovempaa ja voi olla, että kokonaisharjoitusmäärä nousee ensimmäisen kerran yli kymmeneen tuntiin, sillä tarkoitus on piristyttää marraskuun hämärää kiertämällä kaikki Keravan kuntoradat yhden päivän aikana. Onneksi Kerava on pieni kaupunki, mutta toki tälle hupailulle kertyvä kokonaismäärä nousee useampaan tuntiin. Mutta tämä projekti on ollut mielessä jo pidempään ja nyt on aika toteuttaa se. Toki rennon letkeästi, hyvässä seurassa sekä pk:lla edeten…
  9. Odottavan aika on pitkä ja vaatii malttia. Olet jo kuitenkin voiton puolella, joten rauhassa vaan... Eikä tuo "postipakettilähetys" ole ollenkaan hullumpi idea!
  10. Itse asiassa tätä(kin) blogia lueskellaan sillä ajatuksella, että mitähän itse voisin tehdä eri tavalla ja paremmin. Tekstiäsi harjoittelusta (tai muusta asiaan liittyvästä) luetaan siis mielellään täällä päin Suomea, onhan oma suuntanikin Kuusamo. Tsemppiä harjoitteluun!
  11. VIIKKO 43: räkätautia ja loskaa MA: tv-rauhallinen 8.8 km sekä 48 minuuttia. Km-aika: 5.27 min/km sekä keskisyke 103. TI: tv-reipas 5.5 km sekä 30.00 minuuttia. Km-aika: 5.27 min/km sekä keskisyke 136. Juoksua yhteensä 10.9 km sekä 1 tunti ja 1 minuutti. Koukkusuon märillä poluilla kallionousuja hakien. KE: tv-pitkä 16.2 km sekä 1 tunti ja 54 minuuttia. Km-aika: 7.01 min/km sekä keskisyke 111. Loppuun reipasta 1.0 km (4.10 + 130). Keinukallion rinteessä. TO: tv-rauhallinen 10.0 km sekä tasan tunti. Km-aika: 5.57 min/km sekä keskisyke 107. PE: kuntosali 50 minuuttia sekä juoksua 6.7 km sekä 37 minuuttia. LA: lepo. SU: tv-pitkä 20.5 km sekä 2 tuntia ja 19 minuuttia. Km-aika: 6.47 min/km sekä keskisyke 120. Koukkusuon todella vetisillä poluilla. Juoksua yhteensä 73.1 km sekä 7 tuntia ja 39 minuuttia. Toista kovaa harjoitusviikkoa leimasi alkuviikolla alkanut räkätauti. Tästä taudista kärsivät erityisesti tiistain ja keskiviikon harjoitukset, joiden kulku oli nihkeää. Tai tiistaina itse juoksu kulki kevyehkösti, mutta elimistön väsymys ilmeni hitaassa vauhdissa. Pohdiskelin jopa pienen sairastauon pitämistä, mutta kun lämpöä/kuumetta ei ollut eikä mihinkään sattunut, vedin harjoitusviikon läpi. Onneksi tauti tuntuu hellittävän yhtä nopeasti kuin alkoikin. Vielä tätä kirjoittaessa räkäisyys kiusaa, mutta tilanne on jo selkeästi voitonpuolella. Ja ensi viikolla juoksen kevyesti, joten tautikin hellittänee pian? Toinen tämän viikon juoksua leimannut asia on loskainen sekä märkä lumi. Talvi, tai ehkä sen yritelmä, saapui näille leveyksille yllättävän aikaisin. Torstaina juoksin täysin talviolosuhteissa, tossu ei pitänyt alustalla, mutta perjantaina alkaneet plussakelit toivat tielle ja poluille loskaisen veden. Sealskinzin sukat ovat pitäneet jalat melkein kuivana, kengät ovat sen sijaan ottaneet kunnolla vettä sisäänsä. Märkien, suossa ja mudassa uitettujen kenkien tuoksu eteisessä onkin ollut viikon hajukokemus. Itselle välttämätön paha, perheelle kysymyksen paikka (”Mikä täällä mätänee?”). Perjantaina aloitin kuntosalikauden. Tähän kohti lausetta kuuluisi laittaa iso piste, sillä kuntosalit eivät koskaan ole olleet minulle mitään lempipaikkoja. Olen aina nauttinut työpäivän jälkeisistä ulkoilmalenkeistä, mutta hielle haisevista kopeista en. Tiedostan kuitenkin sen, että tietyt ominaisuuteni kaipaavat kehittämistä. Toisaalta haluan kehittyä juoksijana ja siihen kuntosali tarjoaa paremmat mahdollisuudet kuin puhdas kilometrien lisääminen. Kuntosali ei siis ole minulle herkkua, mutta kärjistäen kirjoitettuna välttämätön paha matkalla kohti Karhunkierrosta. Perjantaina aloitimme kuntosaliharjoittelun maltillisesti. Lähinnä kartoitimme (heikkoja) ominaisuuksiani ja aloitimme niiden kehittämisen. Tätä maltillista linjaa jatkamme vielä pari kertaa, jonka jälkeen siirrymme seuraavalle tasolle. Mitä tuo sitten tarkoittaa, on vielä tässä vaiheessa hieman kysymysmerkki, mutta siihen vaikuttaa edistymisen ensimmäisillä kerroilla sekä näillä kerroilla paljastuneet fyysiset puutteeni. Lähtökohtaisesti tulevaisuuden painopisteet ovat erityisesti takareisissä sekä alaselässä takapuolta unohtamatta. Toinen painopiste on lihastasapaino sekä liikkuvuus, joissa riittää tekemistä, mutta näiden ominaisuuksien paraneminen heijastuu positiivisesti myös juoksuuni. Keväällä en ole ulkoisesti sen rotevampi kuin tälläkään hetkellä, mutta tietyt tukilihakset ovat vahvempia ja liikkuvuus parempaa. Käytännössä näitä asioita parannetaan pienillä asioilla sekä tarkoilla täsmäharjoitteilla, ei suurilla punteilla. Siksi myös käytän mielummin sanaa kuntosaliharjoittelu kuin punttisaliharjoittelu. Perjantain ensimmäisestä harjoituskerrasta selvisin hengissä sekä positiivisen asenteella palaan salille ensi perjantaina. Perjantain kokemus oli positiivinen erityisesti sen kautta, että tajusin ainakin osittain sen potentiaalin, mikä tähän harjoitusmuotoon liittyy suhteessa juoksuun. Toisaalta kuntosaliharjoittelu on positiivisen erilaista ja se vaatii erityyppistä keskittymistä (esim. oikeat liikeradat) kuin juokseminen. Virikettä siis myös pääkopalle! Ensi viikko onkin ensimmäinen kevyt viikko. Juoksen neljä peruslenkkiä, joiden pituus on noin yksi tunti per harjoitus. Kevyempi viikko tuleekin oikeaan saumaan, sillä elimistö kaipaa selkeästi lepojaksoa ennen uutta kovaa viikkoa. Paljoa ei siis tarvitse tässä vaiheessa tehdä saadakseen kroppaan ärsykettä. Toivottavasti ensi viikko toisi tullessaan joko oikean talven tai harmaan sekä oikean syksysään.
  12. Kiitti vaan @Snoerf ja @HelppoHeikki! Ettette vaan yrittäisi yllyttää hullua uusiin... KIvahan noita tollaisia "keuhkot pihalle" testejä on joskus juosta. Noissa on aina vähän sellaista itsensä likoon laittamista ja itsekilvoittelua epämukavuutta vastaan. Tänään olikin taas ihan mukava juosta omalla mukavuusalueella ja katsella hirven jälkiä. Toki ainahan sitä toivoisi ja haluaisi juosta kovempaa ja kovempaa. Tuo oli kuitenkin se, mitä torstaina irtosi, siihen täytyy tyytyä ja ensi kerralla sitten kovempaa (?). Mutta kuten totesin, rima on nyt kohtuu korkealla, ihan vaivatta en tuota aikaa tule alittamaan... Iltakävely aikana testailin uutta otsalamppua eli Petzlin Nao +:a. Hyvin istui päähän, valon leveys oli kohdillaan ja säätövaraa oli tarpeeksi. Tositestiin lamppu pääsee kuitenkin vielä joku ilta maastolenkin yhteydessä.
  13. VIIKKO 42: Ensimmäinen kova viikko MA: tv-pitkä 18.3 km sekä tasan 2 tuntia. Km-aika: 6.34 min/km sekä keskisyke 110. Loppuun reipasta 2.0 km (4.18 min/km sekä keskisyke 128). Tuomalansuolla, joka oli todella vetinen sadekauden jälkeen. TI: tv-rauhallinen 10.0 km sekä 53 minuuttia. Km-aika: 5.21 min/km sekä keskisyke 109. KE: tv-rauhallinen 9.2 km sekä 50 minuuttia. Km-aika: 5.27 min/km sekä keskisyke 111. TO: testijuoksu Pihkaniityn kuntoradalla: 12.9 km, 53.42 min, km-aika: 4.09 min/km, keskisyke 151 ja nousumetrejä 328 m. Juoksua yhteensä 20.2 km sekä 1 tunti ja 35 minuuttia. PE: lepo. LA: tv-pitkä 24.4 km sekä 2 tuntia ja 9 minuuttia. Km-aika: 5.18 min/km sekä keskisyke 111. SU: tv-pitkä 16.9 km sekä 1 tunti ja 54 minuuttia. Km-aika: 6.44 min/km sekä keskisyke 111. Loppuun reipasta 2.0 km (4.14 + 134). Koukkusuon polut sekä metsikkö. Juoksua yhteensä 99.0 km sekä 9 tuntia ja 21 minuuttia. Sairasteluviikon jälkeen tästä viikosta muodostui hyvä harjoitusviikko. Tämä viikko, palatakseni vielä viime viikon ajatuksiin tulevasta harjoitusvuodesta, antaa hyvän mallin siitä, millaista harjoitusviikkoni tulevat käytännössä olemaan tulevan syksyn aikana. Toki hyvässä ja pahassa, sillä maanantain pitkän harjoituksen lukija voi korvata tulevaisuudessa lihastreenillä sekä kevyellä juoksulenkillä ja torstain testijuoksun kevyemmällä vk-harjoituksella. Mutta näin asiat tulevat etenemään myös koko talven, harjoitteluun joutuu tekemään muutoksia ja muokkaamaan harjoitusviikkoa sellaiseksi, että se sopii kaiken muun tekemisen oheen. Maanantain pitkällä jatkoin viikonlopun rypästä. Tässäkään ei ole mitään kovin uutta, harjoitusviikkoni voi välillä edetä eri tahtia kalenteriviikon kanssa. Tämäkin rypäs pyrki sekä saavutti sen, mihin pyrin: toinen pitkistä juoksen enemmän teknisellä alustalla (maanantaina todella vetisellä suolla) ja toisen keräten nousumetrejä (viime sunnuntaina Keinukalliossa). Toki tämän viikon lopulla jouduin antamaan hieman periksi tuostakin tavoitteesta. Tästä poikkeamasta en kuitenkaan tehnyt ongelmaa, turha liiaksi stressata asioista joista voi joskus antaa periksi jonkun muun hyväksi. 2000-luvun alussa ja vielä kymmenen vuotta sitten juoksin säännöllisiä testilenkkejä Kaskelantiellä. Jostain syystä ne jäivät (syytän tästä Aktia-cupia), mutta viimeisen vuoden olen suunnitellut niiden aloittamista uudestaan. Osittain sain kipinän tähän asiaan Jani Lakaselta, osittain haluaisin seurata harjoitteluni edistymistä tällaisella testilenkillä. Toki näitä testijuoksuja täydentää sekä korvaa Aktia-cup, joka käytännössä muodostaa joka kuukautisen testijuoksun lähes suoralla asfalttitiellä. Pihkaniityn kuntorata valikoitui testireitiksi sen takia, että sen alusta on hiekkaa ja nousumetrejä yhdellä kierroksella on noin 100. Käytännössä Pihkaniityn reitti muistuttaa, kuten jo aiemmin olen todennut, Linnanmäen vuoristorataa. Jyrkkiä ylämäkiä seuraa jyrkkä alamäki, jossa jalat hakkaavat maata ennen kuin siirrytään seuraavaan ylämäkeen. Jos juoksija ei ole kunnossa, Pihkaniityn reitti osoittaa sen todella tehokkaasti. Lisäksi Pihkaniityn testillä haluan nähdä sekä testata sitä, miten tuleva saliharjoittelu heijastuu juoksuvauhteihin vaativalla radalla. Viimeinen syy juosta testi Pihkaniityssä oli se, että en ole juossut kovaa pitkään aikaan. Siksikin kropassa oli sellainen olo, että välillä tekisi hyvää juosta oikeasti kovaa sekä aukoa hieman kroppaa. Ehkä edellä mainitusta johtuikin se, että jännitin todella paljon (”Jos juoksenkin testin vasta lauantaina…”) Pihkaniityn testiä sekä sitä, mikä on päivän kunto. Etukäteen laskin, että odotettavissa oleva km-aika pyörisi noin 4.05-4.10 välissä. Toki alle nelosen menevä keskivauhti olisi Suuri Tavoite, mutta sitä en ainakaan vielä pitänyt kovin realistisena. Paukusta liikkeelle kiertämään Pihkaniityn reittiä kolmeen kertaan. Ensimmäinen kierros tuntui hitaalle, mutta oli tämän kolmikon nopein (n.17.30 min). Tämän jälkeen vauhti hieman rauhoittui (seuraavat kierrokset n.18.00 min/km) ja viimeisen kierroksen ylämäet tekivät jo tiukkaa etureisien tyhjetessä. Viimeisen kilometrin liki tasaisen pätkällä pystyin vielä kiristämään vauhtia ja niinpä keskivauhti asettui ajallisesti tyydyttävään haarukkaan. Maalissa kakomiseen (ei hyvä merkki) kului oma tovi ja yleinen olo oli, että testi sujui hyvin. Mitään paineita siitä, milloin uusin tämän testin ei ole, mutta kun sen aika tulee (ja muu harjoittelu antaa siihen sopivan raon), joudun todellakin juoksemaan kovaa parantaakseni tämän kertaista aikaa. Tänä viikonloppuna juoksin vielä kahden pitkän harjoituksen ryppään. Vaikka testilenkin jälkeen pidinkin yhden välipäivän, molemmissa pitkissä huomasi oman palautumattomuuden. Jalat olivat siis tönkön väsyneet. Toisaalta juoksu sujui kuitenkin varmasti molemmissa pitkissä ja totutti elimistöä työskentelemään rasittuneessa tilassa. Tällaisetkin harjoitukset ovat hyviä, kunhan muistaa kohtuuden ja ylimenon vaaran. Tämä harjoitusviikko oli hyvä sekä nautin jokaisesta lenkistä, mutta totuuden nimessä on myös todettava, että Suurta Paloa (kuten oli esimerkiksi viime keväänä tai kesäkuussa) harjoittelua kohtaan ei vielä ole syntynyt. Edellä mainittua ei kuitenkaan pidä lukea siten, että harjoittelu olisi minulle jotenkin vastenmielistä. Näin ei todellakaan ole, mutta Karhunkierrokseen on vielä niin pitkä aika, että tämän hetkistä harjoitusfiilistä kuvastaa parhaiten sanapari ”rauhallinen tekeminen”. Tämän hetkinen olotila on kuitenkin hyvä, sillä ”etukenossa juokseminen” on vielä täysin turhaa. Maltti sekä leppoisa nautinto ovat hyviä olotiloja. Käytännössä tämä heijastuu päivittäisessä harjoittelussa siten, että ruuvin kiristykseen on koko ajan varaa. Jos sykkeet kohoavat jyrkässä ylämäessä, on luvallista siirtyä kävelemään jne. Toisaalta ryppäiden jälkeen on fyysisesti kuormittunut olo, joka osoittanee, että tämän hetkinen harjoitustaso kohtaa hyvin oman kuntoni. Ensi viikolla juoksen vielä kovan harjoitusviikon, jonka jälkeen pidän kevyemmän viikon.
×