Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Leaderboard


Popular Content

Showing most liked content since 18.07.2017 in all areas

  1. 14 points
    NUTS YPH 134km 14-15.7.17 ”Kuinkas palautuminen Karhunkierrokselta on sujunut?” Tuo kysymys viuhui ilmassa molempiin suuntiin ja useaan otteeseen edeltävinä viikkoina juoksututtuja tavatessa, kun seuraava haaste kauniissa Suomen Lapissa lähestyi. Kuten KK164km raportistani ilmenee, reissu oli itselleni varsin tuskainen vaikka päätavoite, eli läpäisy, saavutettiinkin. Tuo palautuminen itsessään oli kyllä sujunut fyysisesti ajatellen aivan mallikkaasti tosin henkistä kanttia vaivasi ihmeellinen tyhjyys – olihan polku-ultrien ehkäpä suomalainen kuninkuusmatka tullut läpäistyksi. Henkinen tyhjyys tuntui vielä YPH134km lähtöviivallakin siten että mitään aiemmin tunnettua intohimoa tai edes jännitystä ei mielessäni ollut. Toisaalta olinkin kyseisen reitin jo vuonna 2016 varsin mallikkaasti läpäissyt, joten tiesin tarkalleen mitä oli luvassa – onneksi tulossa ei sentään ollut sitä karmeaa myrskyä joka yritti vuonna 2016 muuttaa miehen Pallaksen huipulla hypotermiseksi jääkalikaksi. Kylmää riitti paikoin tänäkin vuonna. Tulimme pohjoiseen perheen kanssa jo muutamaa päivää aiemmin ja nautiskelimme upeasta luonnosta mm. huiputtamalla Saana- tunturin käsivarressa (käykää jos ette vielä ole käyneet) ja käväisemällä Norjassa pikavisiitililä. Lähtöpäivänä sain etuoikeuden lepäillä ja olla osallistumatta mihinkään suurempaan perheaktiviteettiin, ja koko remmin voimalla minut tuotiin Ylläkselle lähtöpaikalle siten että ehdimme juuri ja juuri nähdä 31km startin, kun sitä oli rankkasateen vuoksi 15 minuuttia siirretty. Kyseinen sadekuuro oli sellainen että autossa matkalla ehdimme heittää lämpimiä ajatuksia kisaajien suuntaan näkyvvyyden ollessa lähes nolla hetkellisesti. Jutskailin ennen lähtöä Pasin ja Päivin, VPn, Juuson, Karon, TomiSn, Jukan, Villen ja monen muun kanssa ja olo oli varsin rento. Tempaisin ”Lapin Ukon” keiton (Perunaa, Poroa ja Kasviksia) naamariin Spriten kera ravintolassa n tunti ennen lähtöä ja olihan se hyvää. Poronkäristystä olikin tullut syötyä viikolla jo kolme kertaa. Tärkeimmät varusteeni matkalla olivat: Hoka MS2 (varalla Salomon SenseUltra), Sealskinz (ja PALJON vaseliinia koivissa), Salomon Advanced Skin 12l, 2XU pitkät trikoot, Salomon Bonatti- takki, BD Z-sauvat repussa Pallakselle asti. Ylläs-Kellokas Otimme viimeiset halaukset perheen kanssa ja pientä selfie- videota Juuson kera. Pahempi sää oli hellittänyt ja oli mukavaa lähteä liikkeelle klo 18 kohti Ylläksen huippua. Sumun keskeltä rakkakipuamisen jälkeen yläasema jo näkyikin ja sieltä painelin hiekkatietä ihan reippaasti alas kohti Kellokasta. Se alamäkijuoksu hoitui periaatteella ”annetaan painovoiman viedä”, koska jarruttelu tuntuu ainakin minun etureisilleni hankalammalta vaihtoehdolta. Laskun jälkeen olin jo huutamassa yhtä mutkan suoraksivetänyttä juoksijaa takaisin reitille, kunnes tajusin hänen laittavan pöheikössä alulle ensimmäistä (?) biokätköä. Suklaata aloin lappaa kohti ääntä jo Ylläksellä ja puoli litraa urheilujuomaa täytettiin kiltisti ensimmäisessä huoltoteltassa muiden juoksijoiden viuhtoessa huollon ohi pysähtymättä. Kaverit olivat jo siellä kannustamassa ja olin jo lähdössä huollosta kun kuulin jonkun huutavan ”iskä” ja bongasin onneksi perheenikin. Ihanaa. Kannustusmöly oli aikamoinen ja se oli ihan mahtava juttu! Nappasin myös kuoritun banaanin ja mutustelin sitä jatkaessani matkaa yksin kivaan alämäkeen. Kellokas-Peurakaltio Erityisesti ne alaspäin johtavat pitkospuut jäivät positiivisesti mieleen- niitä oli kiva lasketella kauniin puron vartta pitkin. Yksinäinen taivaltaminen jatkuikin sitten melkein koko matkan ja mitään pidempiä juoksukimppoja (vrt viime vuosi KV Ikolan, P Kokon ja T Kurolan kanssa) ei päässyt jostain syystä syntymään. Tälle välille sijoittui jälleen varsin vaativa mutta hieno Pirunkurun nousu kivikkoa pitkin Kesängille. Siinä oli vielä joitakin 31km taivaltajia myös ja puolin ja toisin tuli kannustettua. Yhden Oulussa opiskelevan perusmatkalaisen kanssa tuli vaihdettua pari sanaa ja huudeltua hänet takaisin reitille (Kesängin päällä oli helppoa jatkaa suoraan vaikka reitti poikkesi oikealle) kunnes päästelin taas itsekseni alas kohti Kukastunturille kääntyvää mutkaa. Tässä laskussa nilkkani meinasi mennä ympäri mutta onneksi selvisin säikähdyksellä. Kukastunturilta oli taas hienoja näkymiä. Huipuilta tuli aina myös vilkuiltua taaksepäin loittonevaa Yllästä joka hohti hienosti ilta-auringossa. Tässä vaiheessa alkoi myös tulla ensimmäisiä tekstiviestejä kavereilta (miljoonat kiitokset jälleen kerran – ihan todellakin niistä saa voimaa vaikka en aina vastaakaan niin kaikki vietit luin). Antti antoi tilannetietoa ja Nyba kehotti jättämään lihan hieman punaiseksi eikä polttamaan harmaaksi (hienovaraista välittämistä ilmeisen kovan alkuni johdosta?). Viestit kertoivat että 30 joukossa olin mikä oli lopputavoitteenikin, mutta toisaalta ajattelin aloittaneeni melko, ehkäpä liiankin, reippaasti. Kukastunturin laskun ja Kotamajan (?) jälkeen mieleen jäi taas se mielettömän iso muurahaispesä joka siellä oli viime vuonnakin. Sen jälkeen tavoitin yhden eestiläisen juoksijan jonka kanssa hölkättiin jonkin aikaa kimpassa kunnes hän jäi. Hieman myöhemmin minut tavoitti Norjassa asuva suomalainen kaveri joka jätti minut jälkeensä. Peurakaltion huollossa iskivät ensimmäistä kertaa kimppuun sääsket ja huolto tuli toimitettua vain siitä syystä mahdollisimman nopeasti. Veri tirskui käsistä kun täytin juomiani. Peurakaltio-Pahtavuoma Törmäsin Mikaan näillä main ja hän oli kaatunut ilmeisesti ihan kunnolla ja jalassa oli jotain tuskaista häikkää. Puhuttiin että selvitetään tämä kisa kuitenkin molemmat loppuun ja niin kävikin – onnittelut vaikean reissun selvittämisestä! Sitten ”painelin” Äkäskeron yli kesäillan kauniista näkymistä nautiskellen. Kerolta alas tullessa ohitin muutaman suomalaisen ja yhden japanilaisen juoksijan. Tällä välillä oli muistaakseni se yksi paha puron ylitys jossa piti taiteilla tukkia pitkin muutama askel ja yrittää välttyä uimareisulta. Aika kavala kohta. Onnistui tänäkin vuonna kastumatta. Huollossa olin hyvävoimaisena puolen yön aikaan. Pahtavuoma-Rauhala Heti huollosta lähdettyäni ohitin saksalaisen jolle heitin vanhasta muistista kannustusta germaaniksi. Hassua oli että siinä ei montaa kymmentä minuuttia mennyt kun kaveri tuli ihan mielettömällä rytinällä ohitseni todella lujaa vauhtia. Katsoin että ohhoh, siinä on kyllä todella kova tekijä. Mies hävisi tunturiin saman tien (mutta kohtaisimme myöhemmin jälleen). Tästä eteenpäin matka oli sellaista jatkuvaa nousua ja laskua ja yritin muistella kisan nousumetrejä. Riittävästi niitä ainakin minulle on. Oli se kyllä melkoista vuoristorataa. Muita juoksijoita ei näkynyt joten sulkeuduin Lapin aamuyön hiljaisuuteen itsekseni ja yritin nautiskella vaellusfiiliksestä ja pilvien takaa kurkkivasta auringosta ylämäet kävellen ja muut pätkät hölkäten. Energiat menivät edelleen mukavasti alas. Jossain vaiheessa aloin kuulla ääniä takaa mutta luultavasti yössä takanatulevien keskustelun äänet vaan kantoivat aika pitkälle. Ennen Rauhalan huoltoa asfalttipätkällä vauhdit olivat sellaista @06.00-06.30 eli ihan mukavaa hölkkää sain aikaiseksi. Bongasin takanatulijat suoralla muutaman sadan metrin päässä. Koirat haukkuivat talojen pihoilla eikä mikään muu rikkonut kesäyön rauhaa kunnes auton ääni ja sitä seuraava raivoisa kannustus täyttivät tilan: Takkulan Teemuhan se sieltä rämisteli huoltoautolla ohitse kelloa kalkattaen ja kylläpä piristi nämä tsempit! Siinä asfaltilla reittimerkit hyppäsivät tien reunasta penkereelle yht äkkiä ja sinnehän itsekin siirryin orjallisesti hölkkäämään, kunnes merkit päättyivät tien tultua sellaiseen P- alue syvennykseen. Siinä hetken ihmettelin ja säntäilin ees taas jo hieman paniikissa että mihin se reitti kääntyy kunnes huomasin että merkinnät siirtyivät asfaltin reunalle takaisin edessäpäin. Sitten päästelinkin jo kirosanojen myötä kunnon spurtin kunnes tajusin että ehkä kannattaa vähän himmata. Rauhalaan saapuessani edelläoleva kaveri oli juuri poistumassa. Banaania naamaan, pullot täyteen ja matka jatkui huoltajia kiitellen. Rauhala-Pallas Tämä väli oli kyllä katkera pala taas kerran. Mutaa, märkää, puroa ja teknistä polkua. Jalat sai kastua ihan kunnolla, rapa roiskui, eikä matka tuntunut etenevän millään. Menin hetken matkaa tavoittamani suomalaisen kanssa ja tavoitimme aiemmun ohirynnineen saksalaisen, jolla oli, sen mitä saksaista kirosanajupinaa ymmärrän, henkisesti varsin hankala vaihe meneillään. Sanoin miehille että ”let us enjoy the misery together” mutta jossain vaiheessa heitä ei enää takana kuulunut. Siinä Lommoltunturin kupeessa ”Reilu Mies Havumetsien” saavutti minut ja mentiin kimpassa jonkin matkaa jutellen mistäpä muustakaan kuin fiksuista harrastuksistamme. Tällä teknisellä pätkällä kävelin aika paljon ja lopulta matkaseura läpsytteli tiehensä komean näköisesti. Pallaksen huolto alkoi jo pikku hiljaa kutittelemaan, mutta kyllä ne viimeiset kilometrin vaan tuntuivat taas kerran ikuisuudelta. Saavuin Pallakselle lopulta reilua tuntia aikaisemmin (n. klo 05.10) kuin viime vuonna ja pyrähdin huoltoteltaan ehkä liiankin isännän elkein toteamalla kovaan ääneen ”pizzaa ja kokista, kiitos”. Anteeksi. Huollossa oli useampi tyyppi ja mm. Ossin ja Karon kanssa vaihdettiin siinä muutama sana. Lainasin vaseliinia yhdelle kaverille. Varustetilanne oli varsin hyvä ja tunsin vain yhden rakon oikean jalan varpaassa. Päätin olla vaihtamatta mitään kunnes tajusin tiedustella ”henkilökunnalta” päivän sääennustetta. Sain hieman eriäviä vastauksia, mutta viime vuoden tunturimyrskystä kylmettyneenä selvinneenä totesin, että parempi ottaa varman päälle ja vaihdoin takin alle pitkähihaisen paidan – oikea ratkaisu jälleen kerran! Join useamman mukillisen kokista ja mussutin pizzan naamariin ja lisäsin hieman rasvoja strategisiin paikkoin. Porukka alkoi jatkaa matkaa ja uusia alkoi tulla vähitellen sisään. Sauvat viimeinkin repusta käteen ja menoksi! All systems green again! Mikään ei pysäytä minua tänään! Pallas-Hannukuru Pallasta hiljakseen ylöspäin sauvoessa näin 3-4 tyypin siluetit muutaman sadan metrin välein mutta jokainen niistä kaikkosi minusta koko ajan kauemmaksi. Palautin mieleeni nopeasti päätavaoitteeni: UTTF 2017 läpäisyn. Omaa juoksua on juostava eikä otettava tyhmiä riskejä. Olin kuullut että olen siinä 20 kieppeillä sijoituksissa mikä oli melkoisesti ennakoitua paremmin, joten ajattelin että mennään fiksusti ja ”nautitaan”. Pallakselle noustessa alkoi tuuli ja vesisade (not again!!!). Ajattelin että ei voi olla todellista, taasko minä joudun kokemaan tämän myräkän. No, ei se onneksi ihan niin paha ollut kuin 2016 mutta ihan riittävän vilpoista kuitenkin. Pallaksen huipulla aloin tavoittamaan kisaajaa joka meni lyhythihaisessa paidassa siinä myräkässä – kova sissi! Sauvoin ohitse, moikkasin, ja kysyin tuulessa vettä valuvana että aiotko laittaa takin päälle ettet kylmety. Sen verran tuuli että vastausta en kuullut. Siitä eteenpäin menin taas yksikseni. Sää selkeni vähitellen ja sain nauttia tämän upean pätkän maisemista molempiin suuntiin. En nähnyt yhtään ketään edessä enkä takana siellä Nammalakurun tienoilla, vaikka GPSn perusteella Ossi, Karo, Anssi ja joku muu olivat olleet tässä vaiheessa n. kilsan päässä. Montellin majalle saapuminen toi kirkkaana mieliin vuoden 2016 ja naisten 24h tasaisen ´17 maailmanmestarin tapaamisen ja hänen poikeamisensa majan sisälle. Montellilta sitten taas ylöspäin kohti poroaitaa ja näin kaukaisuudessa hahmon joka alkoi lähestymään. Treffattiin sitten siinä poroaidalla Anssin (?) kanssa, jolla oli suuria ongelmia energian alassaannissa. Tarjosin apua, mutta hänellä oli kyllä tavaraa omastakin takaa (hämärä muistikuva on että pulla mainittiin keskustelussa mutta en mene vannomaan). Sitten vähitellen siirryin taas yksikseen Lumikeron päälle ja alas. Suastunturin päälle ja alas kohti Hannukurua. Vasenta polvitaivetta särki kovasti ja yritin hieman venytellä jalkaani. Huono idea ja kaikki lihakset alkoivat reidessä kramppaamaan. Siihen loppui venyttely. Tässä laskin jo satoja metrejä – jokohan sitä pian pääsisi huoltoon jossa viime vuonna sai KOKISTA!!! Suu maiskui jo etukäteen pelkästä ajatuksesta. I h a n a a KUOKKAKUOLAA!!! Saavuin Hannukurun huoltoon ja huusin jo varmaan sadan metrin päästä että ”saisinko kokista”?!?! Mutta. Sitä ei ollut tänä vuonna. Nyyh. Nielin pettymykseni ja totesin ystävällisille miehille että toki kiitollisuudella otetaan kaikkea mitä on. He keksivät: ”haluaisitko vihreitä kuulia?” Mitä? Oliko niitä tarjolla? En ollut nähnyt yhdessäkään huollossa. JEJEJEJEJEJEJEEEE! Vihdoin rakkaiden herkkujen ääreen. 3-4 kappaletta sujahti hetkessä siinä juodessa ja jutustellessa. Banaani kuorittuna matkaan, sipsiä poskiin, pullot täyteen ja taas mentiin! Hannukuru-Pyhäkero Tällä välillä alkaa sitten vähitellen se Pyhäkeron nousun odottelu. Ihmeellisen ilmiön näin sumussa vasemmalla. Valkoinen iso aukko taivaassa kaukaisuudessa. Mitä? Meni hetki tajuta että se oli lunta Ounastunturin kupeessa laajalla alueella. Snickers ei oikein uponnut enää mutta tungin sen kurkkuuni veden tuella. Sioskurun kyltti 5km tuli vastaan ja muistelin, että sieltä alkaa sitten viimeinen nousu. Saavuin Sioskurun majalle. Oikeaa jalkapöytää särki kovasti ja yritin liikutella varpaitani todetakseni että onko kyse jostain vakavasta. Ei ilmeisesti. Päättäväinen asenne, tiukka ote sauvoista ja kohti loputonta nousua huipulle. Ilma oli jo sen verran selkeä, että näin kaukana edessä pari tyyppiä. Pysähdyin katsomaan taakseni vastarinteeseen – ei yhtään ketään missään. Oho, tämähän on mennyt paremmin kuin odotinkaan. Päättelin että tästä asemasta tulen kisan päättämään ellei nyt mitään katastrofaalista itselleni tai muille tapahdu. ”Valehuippujen” jälkeen saavuin viimein ylös keron kivikasalle ja totesin hymyillen GoProlleni ”Yes, tämä oli tässä”. Sitten alkoi taas vaihteeksi satamaan vettä. No voi sun. Yllätyksekseni huipun ekassa laskussa näin edellämenneen, jota pikku hiljaa tavoitin ja siinä vanhoilla huipun kiviraunioilla saavutin toisen eestiläisen, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Tarjosin energiaa mutta hän sanoi että ei ongelmaa. Toivotin hyvää jatkoa. Siirtyminen kerolta alas viettävälle hiekkabaanalle ja eihän siinäkään sitten ollut muuta mahdollisuutta kuin jalkojen huomattavista kivuista huolimatta antaa vaan mennä. Ei mitään kovaa vauhtia mutta juoksua kuitenkin. Etureisissä ei ollut paljon jarrutteluun paukkuja. Paradoksaalista. Fiilis alkoi olla aika katossa siinä pitkoispuilla, kun muistin että viimeiseen huoltoon ei ole enää kuin n. kilometri. Mahtavalla fiiliksellä saavuin sinne ja otin jonkin verran syötävää ja täytin yhden pullon. Maaliin oli kuulemma sellainen 13km. Niinpä. Tästä siirryttäisiin sitten sinne hiekkatielle ja asfaltille kolmen kilsan kuluttua. Pyhäkero-Maali Taittelin sauvat paketeiksi käsiini ja jatkoin matkaa. Hölkää. Kävelyä. Hölkkää. Aijaijai. Olisin Finisher piakkoin melko massiivisella parannuksella viime vuoteen, joka oli jo mielestäni nappisuoritus...tajusin myös että aikataululaskuni olivat menneet hieman puilleen, ja minulla olisi teoreettinen mahdollisuus olla ennen klo 15 maalissa. Laskin nopeasti että se vaatii sellaista @7.00-7.30 keskaria tasaiselle, mikä tuntui kyllä hiekkatielle saavuttaessa tekemättömälle paikalle. No ihan turhaa asetella tällaisia tavoitteita...mutta ehkäpä kuitenkin? Aurinko paisteli viimein jo todella lämpimästi. Kävelin pari ylämäkeä ja pysähdyin ottamaan takin pois kun alkoi olla jo liian kuuma. Suunnittelin maaliintulotuuletusta. Tosi järkevää? Yllättävän hyvin sain pidettyä hölkän päällä hiekkapätkällä ja juuri ennen asfaltin alkamista saavutin vielä yhden matkakumppanin, jolla oli jalka ollut rikki jo Pallakselta lähtien. Ehdotin että josko hölkättäisiin yhdessä maaliin, mutta valitettavasti hänellä ei enää mitenkään juoksu onnistunut. Toivotin tsempit ja onnittelut ja jatkoin matkaa. Jokke oli ennen asfalttia säätämässä ajanottomattoa ja tarjosi ystävällisesti DNF- autokyytiä Hettaan J Kohteliaasti kieltäydyin. Asfaltilla juoksin melkein koko matkan, ohiajavista autoista tuli välillä mahtavaa kannustusta ja hymyillen, kiittäen ja tuuletellen otin ne vastaan. Pari kilometriä ennen maalia, ehkäpä matkan tylsimmässä kohdassa asfaltilla, koin sellaisen täydellisen läsnäolon tunteen kun aurinko paistoi, kesäinen luonto ympäröi minut, ja olin tulossa odotuksia paljon helpommin maaliin. Olo oli todella euforinen. Klo 15 rajapyykkiä ennen olisin maalissa jo kävellen, mutta jatkoin silti juoksua vaikka vasen jalka oli jo taipeesta jo järkyttävän kipeä. Toimi se silti. Piti purra jo hammasta. Maaliintulon tunnetta on aina vaikea kuvailla mutta onhan se ihan loistavaa. Jokainen sen tietää joka sen on kokenut. Viivan yli ja valmiiksi mietitty poseeraus ”käsi lipassa” J. Valitettavasti juuri silloin maalikuvaa ei tullut. No, eipä haittaa kun itse Eppu oli sattumalta paikalla, tuli onnittelemaan, ja napsasi meistä selfienkin siinä finisher-lippis päässä. Aika oli 20.54 ja risat. Ohhoh itselleni. Karhunkierroksen jälkeen jouduin poistumaan horkassa maalipaikalta välittömästi lämpimään suihkuun ja sänkyyn, mutta tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa käydä syömässä ja ajella majapaikkaan pesulle ja torkuille. Ruokalassa juttelin vielä Karon ja Ossin kanssa ja onnittelimme toisiamme. Myös tunteja aiemmin maaliin tullut Juuso oli paikalla ja vaihdettiin kuulumisia. Tapasin myös Jarkon ja Endurancelaisia sattumalta. Kiva oli tutustua lyhyesti! Kävin torkkumassa hetken ja palasin syömään (törmäsin Simoon- onnea!), sekä odottelemaan rakasta vaimoani maaliin 55km matkalta. Koko perheen kanssa jännättiin ja sieltä hän tulikin vanhimman tyttäreni saattamana hienosti juuri alle seitsemän tunnin [sydän!] Nukuin pari tuntia ja missasin Pasin maaliintulon (iso harmitus- onnittelut Pasi!) mutta nousin vielä lyhyesti Tuomon kanssa yhdelle finisher-oluelle puolenyön aikaan. Kiitos Tupu! Kisan jälkeen Erityisesti jalkojen kivut ovat olleet yllättäen vielä kovemmat kuin Karhunkierroksen jälkeen, jolloin seuraavana päivänä kävelin jo melko normaalisti. Nyt kaksi vuorokautta maaliintulosta erityisesti sääriä ja vasenta polvitaivetta kirvelee todella tiukasti, mutta jonkinlainen osansa tuossa on myös varmasti 1000km autoilulla kahdessa pätkässä kotiin Espooseen. Nilkat ovat edelleen kuin Dumbolla, mutta kyllä tämä taas tästä helpottaa. Nukkuminenkin onnistuu kunnolla jo ehkä ensi yönä. Kolmisen kiloa on turvotusta kropassa. EKPn männyt huojuvat lempeässä kesätuulessa ulkona kun kirjoitan tätä, ja kutsuvat oravaansa taas Hollenkollenille pähkinöitä keräilemään. Pian menen, mutta en vielä. UTTF2017 kiertuetta on jäljellä enää Vaarojen Ultra lokakuussa. Siellä en ole koskaan ennen ollutkaan joten terveellä kauhulla odotan, mitä on luvassa. Kiitos järjestäjille, kanssakärsijöille, kannustajille (kiitos myös tekstareista!), Ultrafinn-Jarille, ja tietysti perheelleni! Si vis pacem, para bellum! T.Kiljander / EKPnOrava kuva: Onevision.fi
  2. 11 points
  3. 9 points
    Kirjaillaanpas jotain tuosta Pallaksen seikkailusta. Ajeltiin perjantaina Pallakselle Ylläksen kautta ja satuttiin sopivasti perusmatkan lähtötohinoihin Ylläkselle. Pääsin siinä sanomaan käsipäiväät @vmaksi lle ja yritin jäsen @kiljander llekin huitoa lähdössä, mutta eihän se meikäläistä huomannut. Pallaksella hotelliin ja pientä huvitusta aiheutti hotellihuoneen taso. Ei kylppäriä ja muutenkin aikahyppy 70-luvulle oli tosiasia. No, eipä Lappiin oltu tultu hotelliin pötköttelemään. Pieni iltapala ja nukkumaan. Aamulla tuhti aamiainen ja kamat ojennukseen. Tässä vaiheessa maha alkoi oudosti möyrimään, mikä aiheutti aikalailla ihmetystä, mulla kun on yleensä varsinainen teräsvatsa. Muutama täysistunto ja tiukkaa pohdintaa aamupalan laadusta. Onneksi maha rauhoittui. Lähdön lähestyessä asemoin itseni porukan keskivaiheille. Ajattelin ottaa ekan nousun todella rauhallisesti ja sitten painaa juostavat pätkät treeneissä optimoitua matkavauhtia. Siinä sitä sitten mentiin keroja ylös ja alas, ja aika pian huomasin reittiprofiilin olevan aikatavoitteeseen nähden haastava. Kello piipitteli aivan erilaisia kilometriaikoja, mitä olin ennakkoon kuvitellut. Varsinkin teknisissä alamäissä olin aivan liian hidas. Rohkeus ei vaan riitä. Tosin parempi se on päästä ehjänä maaliin, joku onneton taisi Montellin majan(?) tienoilla särkeä jalkansa ihan kunnolla. Matka jatkui ja ekaan huoltoon tulin vähän alle neljässä tunnissa. Pikainen tankkaus ja pullojen täyttö. Voimia oli vielä kuin pienessä pitäjässä ja suunnittelinkin viimeistään maantieosuudella ottavani menetyn ajan takaisin. Heh. Jossain 35 kilsan kohdilla alkoikin sitten tökkiä. Geelejä ei enää saanut menemään alas. Vaihdoin Snickersiin. Yrjötti. Vaihdoin Mars-patukoihin. Ei. Yhden lakupötkön pakotin alas yökkien. Huono homma. Vesi velloi vatsassa ja yritin suolan kanssa saada sen rauhoittumaan. Se sentään onnistui jotenkin, mutta paukut alkoivat olla vähissä. Vaan ei hätää, säästetään jalkoja ja isketään siihen loppuun. Niin, muuten hyvä ajatus, mutta enhän minä sitä Pyhäkeroa muistanut. Se nousu ja lasku ei syö reisiä ollenkaan, eihän? Ylämäki sujui mallikkaasti ja alas tulin niin kovaa kuin uskalsin. Joku puolalainen nainen pyyhkäisi ohi vielä vauhdikkaammin ja pian näinkin hänen lentävän voltilla kenttään. Jäin siihen jeesaamaan, naama ja käsi olivat auki, onneksi ei mitään pahempaa ja päästiin jatkamaan huoltoa kohti. Huollossa kaivoin irtokarkkivaraston esiin ja musiikit päälle. Tässä vaiheessa totesin reisien olevan entiset ja loppukirin saikin unohtaa. Laahustin hiekkatien minkä jaloista irti sain ja odottelin pikitien alussa olevaa "maali 3 km"- kylttiä. Se olikin sitten 5 km - kyltti. Musertavaa. Loppu olikin elämäni pisin asfalttilenkki. Maali tuli sitten aikanaan ja ajaksi 8:40, joten yli tunnin jäin tavoitteesta. Nyt on takki todella tyhjä. Oma paskuus polkujuoksussa pääsi taas yllättämään. Pitäisi keksiä joku viisasten kivi tuohon energiaongelmaan, jos aion vielä ultrahommia jatkaa. Sain syötyä kokonaiset 4 geeliä, 2 Snickersiä, yhden Marsin, yhden lakupötkön ja irtokarkkia kasan. Ei riitä. Täytyy nyt miettiä Vaaroille lähtö uudestaan. Voi olla että jää väliin ja alan miettiä uusia haasteita. Ainakin otan nyt vähän etäisyyttä koko harrastukseen ja puuhastelen ainakin pari viikkoa jotain ihan muuta.
  4. 9 points
    Ei tule nyt Pallakselta kisarapsaa. Ei ole mitään draivia sellaista kirjoittaa ja vaikka olisikin, niin se olisi vain oman surkeuden ja veetätyksen ylistystä. Mutta jotain satunnaisia huomioita: - Järjestelyt toimivat oikein mainiosti. - Huoltopisteitä oli maastoultraksi todella tiheään. - Huoltopisteillä oli hyvät antimet, joten itse pääsi aika vähillä kantamuksilla. - Itikoista oli haittaa oikeastaan vasta lauantaina illalla. - Reitti oli huomattavasti kosteampi kuin kuvittelin. - Reittimerkinnät olivat erittäin hyvät. - Sauvat olisivat olleet hyvä idea tällä reitillä. - Pallas - Hetta välillä oli maisemien puolesta hienot antimet. - Huolloissa järjestäjilla aina hyvä meininki. - Reitin loppuvaiheessa 55-juoksijoilla oli hyvin tilaa ohitella meitä perusmatkalaisia. - Maalialueella ei saunaa, mistä pieni miinus, mutta lämmintä vettä riitti mainiosti hitaammillekin. - Plussaa siitä, että nyt Buffeja oli myynnissä myös perusmatkalaisille. - Alun nousu ja lasku on tiukka aloitus tälle kisalle. Lasku on Suomen mittapuulla pitkä ja etureidet saa halutessaan niin hapoille, että ne eivät ihan heti siitä tokene. Jos joku lukijoista suunnittelee tällaisena tuloslistan alempaan kolmannekseen kuuluvana polkujuoksunoviisina suorittavansa peräkkäin Karhunkierroksen ja Pallaksen perusmatkat, niin suosittelen todella vankasti uhraamaan aikaa ja vaivaa palautumiseen. Seitsemän viikkoa oli ainakin minulle aivan liian lyhyt aika riittävälle palautumiselle, mutta totuuden nimissä on toki myönnettävä, että turhan lepsusti suhtauduin optimaaliseen palautumiseen vaadittaviin juttuihin. Ja siitä sain maksaa kovan hinnan. Mutta. Niinhän se on, että sitä saa mitä tilaa
  5. 8 points
    Kisaraportti Pallas-nuts 55km (56,7km@9:5x,xx) Lähdettiin kavereiden kanssa perjantai-aamuna Oulusta ajelemaan kohti pohjoista ja saavuttiin Ylläksen kisakansliaan numerolappuja hakemaan juuri sopivasti 31km:n kilpailun lähdön aikaan. Itseasiassa olisimme myöhästyneet muutaman minuutin ja varsinainen startti olisi jäänyt näkemättä, mutta kovan sadekuuron vuoksi järjestäjät lykkäsivät lähtöä 20 minuutilla. Tämä olikin varmasti järkevää sillä sen verran raju oli sadekuuro pyyhkäisi Ylläksen yli tuolloin. Saimme numerot ja ajoimme Äkäslompolon Jounin kauppaan hakemaan ruokatavarat mökille ja sen jälkeen ajelimme vielä Pallaksen lähelle mökille. Ilta kului syöden, saunoen ja 134km:n liveseurantraa katsellen. Kisa-aamu valkeni pilvipoutaisena ja kohtuullisen lämpimänä joten kisavarustukseksi valikoitui shortsit ja pitkähihainen juoksupaita. Tämä osoittautuikin kisan aikana erinomaiseksi valinnaksi. Ajelimme Pallakselle noin tunti ennen starttia ja lämmittelimme odotusajan luontokeskuksessa sisätiloissa. Sen verran viileää oli kuitenkin ulkosalla. Kohta tuli kuitenkin startin aika ja ei muuta kuin letkan mukana matkaan. Meidän oman porukan lisäksi muilla kyydeillä oli tullut muitakin tuttavia ja sovittiin että moikkaillaan kun tavataan. Alku oli heti tasaista nousua Laukukerolle joka meni reippaasti kävellen. Sieltä sitten juostava lyhyt lasku ja tiukka nousu Taivaskeron huipulle. Oma ”juoksu” kulkenut tähän saakka oikein mukavasti ja jopa hieman nopeammin kuin olin budjetoinut. Taivaskerolta alkoikin sitten pitkä, loiva laskettelu Rihmakuruun ja ajatuksena oli lasketella tämä rennosti. Pettymys olikin suuri kun polku oli kaikkea muuta kuin rentoa juostavaa. Kiviä ja louhikkoa riitti ja suurin osa ajasta oli pakko kävellä kun ei uskaltanut riskeerata loukkaantumisen pelko puserossa. Ensimmäisen kerran tuntui hieman pettymystä että tätäkö tämä polkujuoksu on. Laskettiin Rihmakuruun ja sieltä Nammalan kautta Montellin majalle. Hieman ennen Montellia oli kilometri oikein nautittavaa baanaa ja siinä pystyi vihdoin rennosti laskettelemaan. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen ja heti Montellin jälkeen alkoi kivinen nousu Vuontiskerolle ja sitten lasku Lumikuruun ja tiukka nousu Lumikerolle. Reitti oli taas kaikkea muuta kuin juostavaa. Varovasti sai astella ja aina sai katsoa mihin jalan polulla laittaa. Kello ei tietystikään tykännyt kävelystä ja alun etumatka budjetoituun oli kääntynyt jo pahasti pakkaselle. Intoa ja kuntoa olisi kyllä ollut mutta niin paljon hävisin aikaa kun en uskaltanut juosta kivikkoisilla poluilla. Olin nimittäin laskenut strategian siten että nousut ja pahimmat maastot kävelen reippaasti, mutta muuten pyrin hölkkäämään sen minkä jaksan. Nyt vaan näitä ”pahimpia maastoja” oli ollut paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Lumikerolta laskettiin Suaskuruun jossa polku oli tosi teknistä ja eteneminen hidasta. Sitten nousu Suastunturiin ja helpohko, pitkästä aikaan ,juostava lasku Hannukuruun eka huoltoon. Matkaa oli taitettunyt noin 40% mutta nousuista oli takana jo noin 70%. Vaikka vauhti ei ollut päätä huimannut niin mäkisyys alkoi tosissaan tuntumaan reisissä ja juuri ennen Hannukurun huoltoa iski ensimmäinen reisikramppi. Ei auttanut kuin pysähtyä ja kaivaa suolaa taskusta ja odottaa tovi että kramppi helpottaa. Se menikin ohi ja ei muuta kuin varovasti muutama sata metriä ja huoltoon syömään ja tankkaamaan juomapulloja. Hannukurun huollon jälkeen alkoi selkeästi tasaisempi osuus ja polkukin oli astetta helpompaa. Hölkkäilin helpommat osuudet ja kävelin vaikeammat ja kohta saavuttiin puoliväliin. Juuri puolivälin kohdilla kompastuin kiveen ja juuri ja juuri pysyin pystyssä mutta äkkiliike iski hirmuisen krampin reiteen. Kovasti sai taistella etten huutanut ääneen, sillä niin kipeää kramppi kävi. Söin taas suolaa ja lähdin hetken tauon jälkeen taas varovasti eteenpäin. Tuntui että jalat ei kestänyt enää juosta kuten aiemmin ja kun kramppi meinasi iskeä päälle, niin laitoin aina heti kävelyksi kun alkoi tuntumaan uhkaavalta. Tämä aiheutti sen että näin kohtuullisen helpolla osuudella alkoi kanssakilpailijoita menemään ohi ja samalla oma visioni alle yhdeksän tunnin loppuajasta sai jäädä unholaan. Kohta saavuttiin Sioskurun kämpälle ja siitä alkoi reitin viimeinen nousu ja se olikin kohtuullisen pitkä. Noin 300 metrin kiipeäminen Pyhäkeron huipulle ja siitä sitten pikkuhiljaa lasketellen kohti viimeistä huoltoa ja lopulta maalia. Nousu meni yllättävän mukavasti mutta ongelmat alkoivat taas kun käännyttiin alamäkeen. Etureidet olivat ihan p***ana ja juoksusta ei tullut varsinkaan alun jyrkällä osuudella yhtään mitään. Saavuin toiselle huoltopisteelle ja aikaa oli kulunut jo reilut 7,5. Matkaa maaliin oli vielä 13 kilometriä joten 9 tunnin alitus oli jo ihan mahdoton tehtävä. Söin vielä hieman järjestäjän eväitä ja täytin pari juomapulloa ja lähdin matkaan. Alussa yritin hölkätä pikku pätkiä mutta jalat olivat ihan loput, joten juoksupätkät lyhenivät entisestään . Viimeiset seitsemän kilometriä oli vaan kävelyä ja selviytymistä maaliin. Maaliintulon fiilis jäi kovin vaisuksi ja aluksi lähinnä vaan ketutti koko reissu. Polkuvaellus olisi nimittäin oikeampi nimi taaperrukselleni. Fiilis kuitenkin hieman nousi kun kuulin että en ollut ainoa joilla oli ollut vaikeaa. Porukkaa tuli minun jälkeen maaliin tasaisena nauhana ja vaikka moni ohitti minut viimeisen 15 kilometrin aikana, niin ihan häntäjoukoissa en sentään maaliin tullut. Summa summarum: Mielenkiintoinen kokemus ja hieno tapahtuma kaikkinensa. Aerobinen kunto kesti mielestäni ihan hyvin ja eihän sitä tällaisella keskinopeudella hirveästi kuormitettukaan. Lihaskunto on vaan saatava sellaiseksi että loppupuolen helpommat osuudet voisi hölkätä edes jollain lailla ja sitä kautta ajasta saisi helposti tunnin-puolitoista pois. Oulun tasamaat on turhan helppoja ja varmaan Köykkyrin ja Ruskon laskettelurinteiden ylös-alas-juoksu olisi parasta ja oikeinta täsmätreeniä tällaiseen. Itse olin totuttanut jalkoja polkujuoksuun viimeisen parin kuukauden aikana mutta mäkitreenit oli kyllä jääneet olemattomiin. Muuten voi sanoa että mitään muita ongelmia en matkalla kohdannut. Juoksuvarusteet olivat toimivat ja energiahuolto pelasi. Pahoilta hierymiltäkin vältyin. Tämä hieman kyllä yllätti kun kengät kastui läpimäräksi jo noin kymmenen kilometrin kohdalla ja sen jälkeen monta kertaa eri kohdissa reitin varrella. Edellispäivien sateet olivat pehmittäneet polut aika märiksi joissain paikoissa. Mitä seuraavaksi? Ihan selkeää suunnitelmaa ei vielä ole, joten odotellaan ja katsellaan nyt rauhassa. Ratamaratonille en aio tälle vuodelle kyllä lähteä, mutta oikeastaan kaikki muut on mahdollisuuksien rajoissa. Polkujuoksu tuntui ihan kivalta ja jos reitti olisi ollut hieman juostavampi niin kovasti kiinnostais kokeilla joskus uudestaan. Kuusamossa olisi Karhunkierros-nuts ja se voisi olla yksi vaihtoehto ensvuodelle. Kuulin että reitillä on enemmän portaita mutta kuulemma keskimäärin juostavampi reitti. Yhtään pidemmille ultramatkoille ei kuitenkaan ole riittävä lähteä. 10 tuntia on ihan riittävä maksimi minulle.
  6. 6 points
    Minäkin kävin 55 km:n pinkomassa Pallaksella ja kertoimeksi maantiemaratoniin verratuna tuli 2.3 (maratoni 3h30min -> Pallas-Hetta: 8h). Aikaan olen ihan tyytyväinen, kyseessähän oli ensimmäinen kerta Pallaksella ja myös ensimmäinen ultramatka. Oli kyllä hieno kokemus! Vähän pidempi rapsa: https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.fi/2017/07/nuts-yllas-pallas-55km-verenvuodatus.html
  7. 6 points
    Tämän espoolaisen hiihtovalmentajan ja ravitsemustieteilijän tekstin jälkeen tulee heti mieleen, että Alisa Vainiolla ja kävelijä Taika Nummella on paljon yhteistä. Molemmat näyttävät paljon ikäistään nuoremmilla. Taika on avoimesti kertonut tänä vuonna paljon ongelmistaan ja kertoo myös tekstissä niistä. https://mariaheikkila.com/2017/07/12/liika-on-liikaa-urheilijallekin/
  8. 5 points
    Joroinen, triathlon puolimatka, uinti 1,9 km, pyörä 90 km ja juoksu 21,1 km Raportti, pitkä sellainen, Joroisten puolimatkasta. Ensimmäinen puolimatka ja siis hyppy tuntemattomaan. Kisa käytiin lauantaina mutta menimme tyttären kanssa paikalle jo torstaina. Meillä oli mukava järvenrantamökki ja tarkoitus oli samalla reissulla myös ihan nautiskella kesälomasta. Perjantaina alkoi kisahössötys. Pikamatka kisattiin silloin ja menimme kylille katsomaan T2-vaihtoa ja juoksua. Samalla reissulla oli tarkoitus hakea kisakuori, kuunnella kisainfo ja käydä viemässä pyörät valmiiksi yöksi T1:lle. Tässä meni koko iltapäivä ja ilta. Kisakuoren haussa tuli ensimmäinen tenkkapoo. Piti päättää, minkä värisen uimalakin ottaa. Rolling starttia varten oli määritelty ryhmät uinnin tavoiteajan mukaan ja joka ryhmälle oli eriväriset uimalakit. Otimme suosiolla hitaimman ryhmän pinkit lakit. Miksi? No siksi, kun se seuraavaksi nopeamman ryhmän harmaa lakki oli niin ruma. Tosi ruma. Ei pinkkikään mikään lempiväri ole. Oikeasti, minulla ei ollut mitään käsitystä, kauanko uinnissa mahtaa kulua aikaa ja tuntui turvalliselta jättäytyä häntäpäähän lähdössä. Hyvä valinta oli. Kisapaikalla tuli myös tavattua liuta seurakavereita. Eniten aikaa mahtoi kulua juuri seurusteluun. Vaihtopaikoilla kävimme läpi kulkureitit ja pussien paikat. T2-pyöräpaikka ei vielä ollut meidän numeroillemme valmis, joten sen tsekkaaminen jäi aamuun. Pyörät saatiin vietyä pikamatkan päätyttyä. Lopulta olimme aika väsyneitä ja nälkäisiä ja menimme mökille. Illalla mökillä syötiin ja laitettiin varusteet valmiiksi kisaa varten. Punaiseen vaihtovaatepussiin laitettiin lähdössä tarvittavat tavarat: märkkärit, uimalasit x2, korvatulpat x2 sekä varauimalakki sekä pyyhe ja puhtaita vaatteita kisan jälkeen puettavaksi.. T1-pussiin sukat, kypärä, ajolasit, pyöräkengät ja -hanskat sekä varalle pyörätakki. T2-pussiin meni juoksutossut, varasukat sekä juuri ostettu juoksulippa. Pussukoiden viereen kasattiin kisapuvut puettavaksi heti aamusta. Jotenkin kaikkeen tähän kului tolkuttomasti aikaa ja kello oli yli puolenyön, kun selvisimme nukkumaan. Tytär kuulosti nukkuvan makeasti. Minä heräilin vähän väliä. Aamulla herätys oli tiedossa kello 7.00 mutta minä olin tetysti hereillä jo kauan ennen sitä. Tytärkin heräsi, kun kolistelin puurokattilaa ja muita aamupalatarpeita. Söimme puurot ja leivät. Harvinaista kyllä, minulle ei meinannut aamupala maistua. En muista sellaista tapahtuneen oikein koskaan, jos olen ollut terve. Jotenkin sain väkisin mussutettua puuron ja pari leipää. Pitkä päivä oli tiedossa ja energialle löytyisi päivän mittaan taatusti käyttöä. Kisapuvut päälle, lämmintä niiden päälle, pussukat autoon ja nokka kohti kisapaikkaa. Olimme kisapaikalla puoli yhdeksän maissa. Veimme juoksupussukat T2-naulakkoon. Kävimme katsomassa pyöräpaikat telineistä ja kuljimme läpi reitin pyörän jättämisestä juoksupussukalle. Kaikki oli valmista tällä paikalla. Kävelimme mäkeä alas kilpailijakuljetuksen bussille. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja istuimme bussiin rauhallisina. Valvatuksen rannassa veimme T1-pussukat rannan telineisiin. Kävimme läpi reitit rannasta pussukalle, pussukalta pyörälle ja pyörätelineeltä pyöräreitin alkuun. Lainasimme ystävällisiltä naapureilta pumppuja ja tarkistimme rengaspaineet. Yhtään järjestäjien pumppua en onnistunut näkemään, vaikka sellaisiakin kai piti paikalla olla. Laitoimme juomapullot pyöriin ja geelit ja geelikarkit tankolaukkuihin. Jätimme punaiset pussukat pyörien viereen ja lähdimme pienelle verryttelyhölkälle. Juoksimme reilun kilometrin poispäin ja saman matkan takaisin. Paluumatkalla otimme muutamia reippaampia vetoja. Samalla reissulla piipahdimme vessassa. Olo alkoi olla aika valmis kisaan. Puimme märkäpuvut päälle ja kerrankin ei ollut kiire sen homman kanssa. Puvut olivat jo melkein päällä, kun yhtäkkiä muistui mieleen aurinkorasvan laittaminen olkapäihin. Sekin ehti vielä nahkaan ennen vetskarin vetämistä kiinni. Uintiverkkaan emme ehtineet muttei se tuntunut tarpeelliseltakaan. Kävimme heittämässä punaiset pussukat auton kyytiin kuljetettavaksi maalipaikalle. Yleisen sarjan lähtö oli jo lähellä ja mekin tassuttelimme rauhallisesti kohti lähtökarsinaa. Ikäsarjojen lähtö alkoi 11.10 ja vähitellen porukka valui kohti rantaa. Aika nopeasti mekin olimme lähtömaton kohdalla valmiina uimaan. Heitimme tyttären kanssa vielä ihan rauhassa yläfemmat maton jälkeen, tarkistimme uimalasit ja pulahdimme veteen. Tämän jälkeen molemmat olisimme omillamme. Juoksutapahtumissa menemme aina yhtä matkaa mutta triathlonissa uinti erottaa heti. Uintini kaartaa aina vasemmalle. Sieltähän minä itseni löysin, joukon vasemmasta reunasta. Sain uida ihan rauhassa. Porukkaa oli kyllä joka puolella mutta kontakteja tuli todella vähän ja nekin lähinnä kevyitä hipaisuja. Uinti tuntui mukavalta ensimmäistä kertaa koko kesänä. Käsiveto sai otteen ja matka eteni mukavasti. Lähdin matkaan ihan pinkkien lakkien häntäpäästä. Puolivälin tienoilla pinkit lakit olivat kadonneet ja ympärillä oli vain niitä rumia harmaita. Mahtava fiilis! En ollut ollenkaan hitain uimari, vaan olin jättänyt pinkit taakseni ja soluttaunut harmaisiin. Uin koko matkan ihan rauhallisesti omaa vauhtiani. Hengitys kulki hyvin ja matka tuntui lyhyeltä. Poiju toisensa jälkeen jäi taakse ja rantautumisportti läheni. Uinti 45:52, olen tyytyväinen. Nousin vedestä harmaiden joukoissa. Kävelin rauhassa pussitelineelle riisuen samalla korvatulpat, uimalasit ja -lekin ja nappasin oman pussukkani. Se oli helpossa paikassa lähellä telineen päätyä. Märkkäri lähti helposti ja pyyhkäisin pyyhkeellä pikkuisen varpaita. Talkilla pölistellyt sukat (ensimmäinen kerta) menivät mukavasti jalkoihin, sitten pyöräkengät, lasit ja kypärä. Hanskoja en laittanut enkä myöskään takkia. Sää oli ihan mukava, ei liian kuuma muttei kylmäkään. Vaihtopussi auton kyytiin ja suunta kohti pyörää. Otin pyörän telineestä ja talutin kohti pyörän lähtöpaikkaa. Nousin pyörän kyytiin ja aloin polkea. T1 5:16, rauhallista meininkiä. Pyörä ei ole suosikkini. Sen voisi triathlonissa oikein hyvin korvata jollain muulla lajilla. Poljin, poljin ja poljin. Ihan mukavasti se meni mutta vauhti ei ollut kovin kummoinen. Syynä on tietysti aika olematon määrä pyörätreeniä. Pyöräreitillä ihmettelin, mistä kisoihin on löytynyt niin paljon heikkoja uimareita. Äijää hienoilla tripyörillä lappoi ohi jatkuvasti. Katosivat mutkaista tietä näkymättömiin aika nopeasti. Enhän minä kova uimari ole mutta nuo olivat ilmeiseti treenanneet vain pyörää. En ole edes oikein vaivautunut opettelemaan juomista ajon aikana. Eka juomapullo putosikin tielle (anteeksi!!!), kun en saanut sitä kunnolla paikoilleen. Vähitellen pullon käsittely alkoi sujua. Olin aika tyytyväinen itseeni, kun onnistuin nappaamaan vaihtopullon vauhdissa ja laittamaan sen telineeseen. Järjestäjien pullot olivat hiukan pehmoisempia ja helpompia laittaa paikoilleen. Onnistuin jopa nappaamaan huollossa banaanin, kuorimaan sen hampaillani ja syömään vauhdissa. Napostelin myös tankolaukusta geelikarkkeja. Yksi seurakaveri ja toinen minulle tuntematon nainen menivät aika lailla samaa vauhtia kanssani. Välillä minä ohitin, välillä heistä toinen. Peesausta emme harrastaneet mutta siinä ohitusten yhteydessä ehdittiin jutella. Maaliinkin tultiin aika samaan aikaan lopulta. Minulla on pyörässä aerotangot mutta niidenkin käyttöön totuttelu on jäänyt tekemättä. Kokeilin niitä taas kisassa noin 100 m ja palasin ajamaan alatangoilta. Vaihteita jouduin toki vaihtamaan aerotangon päästä. Matka eteni ja pyöräilyn loppu läheni. Katsoin ihmetellen, miten takarattaan vaihtovipu oli oudossa asennossa sarven päässä. Kohta se oli vielä oudommassa asennossa. Reilu kymmenen kilsaa ennen maalia se oli jo ihan irti ja helisi vain. Kyllä sillä vielä pystyi vaihtamaan muttei mitenkään sujuvasti. Loppupätkälle oli ripoteltu ihan tyhmiä mäkiä. Väärä paikka! Matka alkoi painaa jaloissa ja vaihdeongelma sekin vähän ärsytti. Pyörämatka päättyi vihdoin. Pyörä 3:28, ei hääppöisesti mutta ihan odotetusti. Takareisi kramppasi, kun kömmin pois pyörän päältä. Matka ylämäkeen vaihtopaikalle ei ollut kiva. Kramppi meni onneksi pian ohi. Jätin pyörän ja köpöttelin vaihtopussukan luo. Kävellessäni tyhjensin vielä juomapullon. Kypärä, lasit ja pyöräkengät pois. Juoksutossut jalkoihin ja lippa päähän. T2 4:40. Juoksu tuntui yllättävän helpolta ja sain aika lailla tavoitteena olleen juoksuvauhdin käyntiin. Joroisten juoksureitin alussa on ihan riittävä mäki ja sen kävelin suosiolla heti ensimmäisellä kierroksella. Muuten hölkkäilin menemään leppoisaa vauhtia. Kannustajia oli mukavasti matkan varrella ja muita juoksijoita oli myös runsaasti liikkeellä. Toinen kierros alkoi tutulla kävelypätkällä ja seurakaveri huitaisi ohi viimeisellä kierroksellaan. Kävelin myös toisen pitkähkön mäen kierroksen loppupuolella. Kolmannen kierroksen alussa satuin tavoittamaan toisen viimeisellä kierroksella olevan kilpailijan, jolla matka alkoi painaa. Kävelimme ja hölkkäsimme yhtä matkaa. Kun matkaa oli jäljellä pari kilometriä, pyöräosuuden ohittelukaveri meni ohi. Heräsin hölkkä-kävely-horroksesta ja lähdin hänen peräänsä rauhalliseen juoksuun. Kävelin, kuten hänkin, vielä viimeisen mäen. Juoksin perässä enkä enää saanut kiinni. Viimeisessä mäessä tavoitin vielä kemiläismiehen, jonka kanssa juoksimme maaliin yhtä matkaa. Juoksu 2:21, ei hääppöinen ja vähän parempaan olisin varmasti pystynyt, jos olisin tosissani yrittänyt. Maalialueella fiilisteltiin hiukan ennemmin maaliin tulleiden pyörämetkan kaverien kanssa. Kävin suihkussa. Lämmin vesi oli loppu mutta oli silti mukavaa saada hiet pois ja puhtaat vaatteet päälle. Lähdin maalin tienoille kiertelemään ja odottelemaan tytärtä maaliin. Ehdin jo kovasti huolestua, kun hänelle oli väliaika toiselle kierrokselle lähdöstä yli tunnin takaa eikä aikaa kolmannen kierroksen alkuun. Pelkäsin jotain sattuneen ja hänen keskeyttäneen. Toisaalta tyttöä ei näkynyt missään eikä hän myöskään ollut hakenut varustepussejaan. Odottelin ja odottelin ja lopulta hän saapui maaliin väsyneenä mutta tyytyväisenä. Yhdessä totesimme, että ensi vuodeksi pitää treenata pyörää pikkuisen enemmän! Mieli oli siis kuitenkin hyvä ja into edelleen kova.
  9. 5 points
    Älkää ottako mallia. Painoin maanantaista raksahommi tikkailla saatiin eilen klo 18 homma jotenkin kuisiiin. Lenkkeilyyn ei o yksinkertasesti ehtinnyt mut perjantaina päätin ett mitäs jos mustakin tulisi Maratoonari. Tuli mentyä ex tempore viivalle. Mukana oli lyhyen matkan ja kengät racerit saisi olla enempi vaimennusta. Karijoen Maraton 42.2km suht lämmintä yli 20 C 5h19Min. Akilles alkasi oirehtiin 7km kohdassa mut maaliin päästiin. Tää oli ihan sikaa 26km jälkeen kun en oo juoksennellu vaan pyörällä niin jalat ei kestä iskutusta. Kengät oli acicksen turhan vähän vaimentavat t osiaan ja toi jalka o oireillut. Painoi toi raksaviikko nii lähdin netistä saadun ohjeen mukaan systeemillä 9min juoksuu ja 1min eli 100m kävelyy , mut kyll viimeset 5km meni ihan silleen töpöttäen. Hengissä ollaan yhtä kokemusta rikkaampi MARATOONARIna juu ;)
  10. 5 points
    12.7.-16.7. SEKÄ VIIKKO 29: Nuts Pallas 55 km KE: matkapäivä. TO: matkapäivä sekä tv-rauhallinen 4.4 km sekä 23 minuuttia. Km-vauhti: 5.10 min/km sekä keskisyke 114. Harjoituksen aikana juoksin 4x100 m. Juoksu osittain maastossa. PE: lepo. LA: Nuts Pallas 57.3 km sekä 6 tuntia 1 minuutti sekä 6 sekunttia. Km-vauhti: 6.18 min/km sekä keskisyke 141. Juoksua yhteensä 58.9 km sekä 6 tuntia ja 13 minuuttia. SU: lepoa eli Saanan huiputus (n. 8 km) MA: lepo. TI: tv-rauhallinen 5.3 km sekä 32 minuuttia. Km-vauhti: 5.59 min/km sekä keskisyke 109. Leppäjärven poluilla. KE: tv-rauhallinen 10.8 km sekä 58 minuuttia. Km-vauhti: 5.24 min/km sekä keskisyke 111 . Näkkälän poluilla (=mönkijäura). TO: matkapäivä. PE: matkapäivä. LA: tv-rauhallinen 8.1 km sekä 42 minuuttia. Km-vauhti: 5.09 min/km sekä keskisyke 111. SU: tv-rauhallinen 11.5 km sekä 1 tunti ja 3 minuuttia. Km-vauhti: 5.30 min/km sekä keskisyke 116. Lisäksi polkupyöräilyä 21 minuuttia. Keinukallion hiihtoura. Juoksua yhteensä 99.0 km sekä 9 tuntia ja 51 minuuttia. Lapista ja Enontekiöltö kotiuduttu ja on aika summata oma Pallas-Hetta kilpailuni (55 km), joka käytännössä päättyi noin 33 kilometrin kohdalla pahoihin kramppeihin. Pettymys oli ja on edelleen hyvin suuri huonosti sujuneesta kilpailusta. Onkin ihan hyvä, että tämän raportin kirjoittaminen siirtyi viikolla eteenpäin; pahimmat tunnekuohut ovat ohitse ja muutama hyväkin asia on löytynyt. Mutta tämä reissu eteni seuraavasti. Kilpailua edeltävänä keskiviikkona starttasimme koko perhe kohti Hettaa (ts. Leppäjärveä). Simon kohdalla on hyvin lähellä, ettemme ajaneet hirvikolaria täysikasvuisen hirven kanssa, mutta selvisimme isolla säikähdyksellä. Yövyimme Keminmaalla ja ajoimme torstaina Leppäjärvelle, jossa meillä oli mökki. Torstai-iltana juoksin kevyen lenkin, joka osoitti jalkojen olevan jumissa. Tässä ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä, takana oli pitkä ajomatka. Perjantaina kipusimme tyttäreni kanssa Pallakselle navakassa tuulessa sekä sumuisessa säässä. Onneksi sääennuste lupasi lauantaille parempaa säätä. Lauantaina suuntasin Hettaan, josta bussikyydillä pääsin Pallakselle. Pallaksella olimme jo heti kymmenen jälkeen, joka tarkoitti sitä, että ajantappoa eli istuskelua kertyi pari tuntia. Hieman ennen starttia tein kevyen juoksulenkin ja jalat tuntuivat vetreille. Itse kilpailuun starttasin kolmannesta rivistä eli ensimmäiseen ylämäkeen mennessä olin löytänyt oman paikkani letkasta. Tavoitteeni tässä kilpailussa oli pystyä juoksemaan 6.00 min/km keskivauhdilla, jolloin loppuaikani olisi noin 5.40-5.45. Alun jyrkät nousut otin rauhallisesti joko kevyesti juosten tai tunkaten. Näin jälkiviisaana on kuitenkin todettava, että tässä vaiheessa olisi kannattanut edetä vielä rauhallisemmin, sillä sykkeet pysyivät korkealla koko pitkän ylämäen. Tuntureiden jälkeisessä alamäessä annoin juoksun kulkea rennon kovaa ja aika pian huomasinkin juoksevani täysin yksin. Edelläni toki eteni muutama juoksija, mutta he olivat minua edellä jo noin 100 metriä. Ne pahamaineiset kivikot juoksin sujuvasti yli. Sykkeet pysyivät tässä alamäessä hieman korkealla, joka ei ole ominaista minulle. Tämän jälkeen reitillä seurasi ensimmäinen hieman tasaisempi, joskin mutaisen märkä, pätkä. Tässä vaiheessa hain juoksuuni ”rentoa reippautta” eli laskin tietoisesti vauhtia siten, että myös sykkeet pysyisivät kurissa. Tokikin reitin ylämäet nostivat sykettäni, mutta alamäet pyrin edelleen juoksemaan vauhdikkaan rennosti. Sinällään tässä ei ollut mitään yllättävää, jo kartta oli osoittanut tämän kilpailun luonteen olevan sykkeiden ”jojottelua” (välillä ylös, välillä alas…). Ensimmäistä huoltopistettä lähestyessäni oli teknisempi sekä märkä pätkä, jossa ensimmäisen kerran myös huomasin jaloissani alkumatkan raskauden. Hieman asiasta huolestuin, sillä edessä oli vielä yli 30 kilometriä juoksua, ja pyrinkin entistä enemmän juoksemaan rennon reippaasti. Hannunkurun huollossa toimin ennakkosuunnitelmieni mukaan eli mahdollisimman nopealla huollolla. Aikaa Hannunkurussa kului ystävällisen huoltohenkilön avustamana ehkä noin minuutti. Käteeni nappasin suklaata sekä keksejä, joita sitten mutustin jatkaessani juoksua. Aika pian huollosta lähdettyäni sain yksinäisen juoksijan selän silmiini ja pikku hiljaa huomasin lähestyväni häntä. Samalla vasemmassa reidessä oli kramppimaisia tuntemuksia, joten söin yhden suolatabletin. Sain edelläni etenevän juoksijan kiinni heti Pahakurun jälkeen. Juoksu oli tässä vaiheessa hieman väsynyttä, mutta rennosti juostessani etenin suunniteltua vauhtia. Edelläni eteni yksinäinen juoksija, jonka selkä lähesty minua pikku hiljaa. Samalla laskin, että vaikka Pyhäkeron päälle juostessani vauhtini hieman hidastuisi, pystyisin ottamaan aikatauluni kiinni tieosuudella. Vasen jalka hieman vaivasi, mutta en ollut asiasta erityisen huolissani, sillä juoksu tuntui kuitenkin helpohkolle. Edellä menevän juoksijan sain kiinni (noin) Sioskurun kohdalla. Ohittaessani häntä vasen jalka iski yht’äkkiä täysin kiinni. Yritin venyttää lihasta, mutta ainoastaan merisuola laukaisi krampin. Lähdin juoksemaan, mutta heti seuraavassa nousussa sama toistui. Olin täysin puulla lyöty, sillä krampit eivät ole koskaan kiusanneet minua kilpailussa tai harjoituksessa. Suurin huoleni oli se, että tajusin kramppien tulevan silloin, kun joudun juoksemaan ylöspäin. Ja nousujahan Pyhäkerolle noustessa riittää. Samalla mieleeni iski pettymys, sillä tajusin kilpailuni olevan pilalla. Ja se, että koin olevani sinällään hyvässä juoksukunnossa eli olisin pystynyt juoksemaan Pyhäkeron rinnettä ylöspäin, jouduinkin kävelemään kramppien takia. Yritin välillä juosta, mutta krampit estivät juoksemisen lähes täysin. Käytännössä siis jouduin kävelemään Pyhäkeron päälle, jonka jälkeiseen alamäessä yritin vielä juosta vauhdikkaasti. Juoksemaan kyllä pystyin, mutta vauhdikkuus oli kadonnut puupökkelöjaloista. Viimeiselle huoltopisteelle saavuttuani otin nopeasti juotavaa ja lähdin saman juoksemaan kohti hiekkatietä sillä ajatuksella, että yrittäisin vielä alle kuuden tunnin tulosta. Hiekkatielle saavuttuani kykeninkin nostamaan vauhtia 5.00-5.15 min/km tasolle. Samalla söin yhden salmiakkiauton, jonka ansiosta (?) taistelumieleni nousi. Nostinkin vauhtia alle 5 minuutin tasolle, ohitin yhden kilpailijan ja otin pari juoksijaa kiinni. Kunnes ylämäissä vasen jalka iski lopullisesti kiinni kilpatovereideni kadotessa jonnekin kaukaisuuteen. Asfalttipätkällä tavoitteenani oli ainoastaan maaliin pääsy, sillä edellä menevät juoksijat olivat saaneet liikaa etumatkaa, eikä takaa näkynyt muita juoksijoita. Maaliviivan ylitettyäni koko pettymyksen kauheus purkautui ja mielialani oli todella musta. Ainoa asia, jonka halusin tehdä, oli päästä pois kilpailukeskuksesta ja ihmisten vilinästä. Heti maaliviivan ylitettyäni en halunnut istua, sillä pelkäsin kramppien iskevän heti uudestaan. Kramppeja ei enää kuitenkaan tullut, jota osin varmasti auttoi ensiavusta saamani suolajuoma. Pari seuraavaa päivää menivät aika matalissa vesissä. Onneksi jäimme perheen kanssa vielä viettämään Lapin lomaa, sillä samalla sain ajatuksiani muihin asioihin ja mielialani alkoi hieman piristyä. Erityisen hyvää päänupille tekivät pari Lapin juoksulenkkiä tunturikoivujen seassa ilman sen suurempia tavoitteita. Ainoastaan tuulen huminaa ja ne laajat hiekkakentät… Toki on syytä miettiä hieman sitä, mistä nämä krampit mahdollisesti johtuivat. Kuten edellä kirjoitin, en ole koskaan kärsinyt krampeista ja siksi asia yllätti minut täysin. Tiedän, että en koskaan tule saamaan selkeää vastausta kramppien syihin, mutta jotain asioita on tullut mietittyä. Aivan ensimmäiseksi syytin huonoa tankkausta. Käytännössähän en ennen tätä kilpailua tehnyt ollenkaan ns. ravintotankkausta, joskin kilpailua edeltävät päivät join hiilihydraattijuomia. Suoritukseni oli kuitenkin niin pitkä, etten usko, että ravintotankkaus (tai sen puute) olisi juoksuani kaatanut. Jossain vaiheessa epäilin myös kompressiosukkiani, mutta tähän selitykseen suhtaudun skeptisesti. Joka tapauksessa juoksen Vuokatin kilpailun hieman löysemmillä kompressiosukilla, sillä tämän viikon lenkeissä Pallaksella käyttämäni sukat ovat ärsyttäneet pohkeiden yläosaa. Mielestäni krampit johtuivat pitkälti kolmesta asiasta. Ensinnäkin alkuvauhtini oli kuitenkin hieman liian kovaa ja minun olisi pitänyt pyrkiä maltillisempaan alkuun. Lisäksi Pallaksen maasto tuntureineen on jotain sellaista, mitä Keravan leveyspiireillä on hyvin vaikea harjoitella. Hieman jäi siis sellainen tunne, että maasto vei etelän miestä 1-0. Kolmas mahdollinen syy on pitkä ajomatka Hettaan. Autoa omistamattomalle yht’äkkinen noin 1500 kilometrin ajo kolmeen päivään oli oma rasituksensa. Hyvin ilmeisesti jalkani eivät olleet toipuneet tästä ajosta itse kilpailuun mennessä. Ja kun tähän yhdistää haastavan maaston ja liian kovan aloituksen, oli lopputulos huono. Tästä juoksusta jäi todella karvasmaku suuhun. Näin asian myös täytyy ollakin, sillä pitkän talven harjoitukset ovat sujuneet hyvin ja tavoitteet ovat sen mukaiset. Toisaalta epäonnistumiset ovat osa urheilua ja niitäkin on opittava sietämään. Missään nimessä tämä juoksu ei ollut pahin pettymys juoksuhistoriassani, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana en vastaavaa ole kokenut. Toisaalta se, että Vuokatti juostaan reilun kuukauden päästä, vie ajatuksia pikku hiljaa sinne. Mitään äkillistä ”ja nyt Vuokattiin”-moodia minulla ei korvien välissä ole. Tiedän kuitenkin sen, että kun aika kuluu, myös Pallaksen haavat umpeutuvat. Toisaalta Vuokatin kilpailu on täysin erilainen kuin Pallas ja itselleni lähes kotikilpailu. Siksikin on mukava lähteä juoksemaan noille poluille. Mutta Pallaksen juoksussa oli myös muutamia hyviä asioita. Ensinnäkin juoksukunto ei loppunut missään vaiheessa, vaikka juoksemaan en aina pystynytkään. Ehkä krampit estivät juoksun, mutta juoksua ei lopettanut se, että kunto olisi varsinaisesti loppunut. Toisaalta henkinen kantti kesti koko matkan. Vaikka välillä oli vaikeaa, halu päästä eteenpäin sekä juosta oli valtava. Vaikka sitten toista jalkaa klonkaten. Ja vaikka ajallinen tulos ei ollut sitä, mitä olisin halunnut, ajallisesti tämä juoksu ei ollut täysi katastrofi. Ehkä hyvänä päivänä... Siitä, että juoksussa oli myös tällaisia hyviä asioita, voin kiittää niitä pitkiä harjoituksia, joissa väsyneenä nostetaan jalkaa ja edetään rauhassa eteenpäin… Ja varusteet ja energiat. Jalassani oli Hokan MafateSpeed 2:et. Tämä tossu toimi hyvin kaikilla alustoilla, oli sitten mutaa, kiveä tai asfalttia. Erityisesti terävissä kivikoissa kenkä suojasi jalkapohjia hyvin. Juoksenkin näillä (nyt likaisilla) tossuilla Vuokatin satasen. Reppuna käytin AK Mountain Vest 3.0, josta valittavaa sanaa en myöskään löydä. Ehkä himpun liian iso tällaiseen ”pikarykäisyyn”, mutta reppu istui hyvin selässä. Matkan aikana söin kuusi geeliä, yhden salmiakkiauton sekä ensimmäisen huoltopisteen herkkuja. Mielestäni tämä oli aivan riittävästi. Juomaa kului ehkä 4½ litraa, ei kuitenkaan yhtään enempää. Nuo krampit sekä maalissa juodun limpparin määrä viittaa siihen, että juomaa olisin voinut nauttia enemmän. Erityisesti alkumatkasta silmiinpistävää oli normaalia voimakkaampi hikoilu. Käytännössä join nestettä säännöllisesti joka 15. minuutti, mutta loppupätkällä juomaa kului tiheämpää tahtia. Selvästi nestetasapaino ei ollut aivan kunnossa. Nuts Pallas tapahtuma oli hieno ja kiitosta täytyy jakaa kilpailuorganisaatiolle, joka hoiti työnsä todella hyvin. Kun yhteen tapahtumaan kokoontuu yli 1000 ihmistä, liikkuvia osia sekä riskejä on paljon. Erityinen kiitos täytyy antaa huoltopaikkojen henkilöille, sillä palvelu oli erinomaista. Juomapussi täytettiin yhteistyöllä ja kannustusta riitti hikiselle matkaanlähtijälle. Kiitos! Itse reittiä on mainostettu Suomen kauneimmaksi ja varmasti se sitä onkin. Reitti on haastava ja hyvin kaksijakoinen; alun tunturit sekä tekninen osuus ja lopun selkeämpi ura. Itse pidin reitistä sen haasteellisuuden sekä monipuolisuuden takia. Tokihan mutakohdat sekä pahimmat kivikot koettelivat välillä hermoja, mutta jos metsään/tunturiin haluat mennä… Ei siis nopan koputtamista reitistä! Vannoin jossakin Pyhäkeron rinteillä, etten näihin maisemiin tule enää juoksemaan. Kotimatkalla mieli alkoi kuitenkin pohtia, josko vielä joskus. Vaikka sitten sillä motiivilla, että tämän kertainen pettymys saadaan kuitattua pois. Suomi on kuitenkin pitkä maa, joten katsellaan… Tämän viikon, kuten juoksen pari seuraavaakin, olen juossut kevyen palauttavasti. Palautuminen on edistynyt todella nopeasti ja suurin riski lienee siinä, että nostan harjoitusten tehoa liian nopeasti. Jos elimistö antaa myöten, juoksen vielä elokuun puolivälissä yhden puolikovan/kovan viikon, jonka tarkoituksena on ainoastaan hermottaa elimistöä Vuokattiin. Jep, näin tällä kertaa. Toivottavasti seuraava kirjoitus on tunnelmaltaan hieman positiivisempi.
  11. 5 points
    Viime viikonlopun polkujuoksu on ilmeisesti aiheuttanut jonkinlaisen kuntopiikin. Tänään säkylän mansikka maratonilla puolikkaalla uusi ennätys 1.28.09 Hieno juoksu kaikenkaikkiaan. Aluksihan oli tarkoitus vain lähteä hölkkäämään pitkistä, mutta kun oli lappu rinnassa ja lähtöviivalla syke oli aika matala joten ajattelin, että mitäpä jos kokeilen sittenkin juosta kovaa. Reitti oli älyttömän tasainen ja maisematkin oli ihan mukavat. Tosin ensimäiset 6-7 kilometriä juostiin aika jyrkästi kallistavalla asvaltilla. Puolessa välissä olin vielä hyvissä voimissa ja vaikka lämpöäkin taisi olla taas jotain 23 astetta, niin paavolla käynyttä katkeamista ei tapahtunut. Lopussa sain vielä viimeiselle 4 kilometrille tehtyä loppukirin. Vedin perässäni muutamaa juoksijaa jotka suunnittelinkin pitäväni selkäni takana. Sain vielä 19 kilometrin kohdalla yhden edellä menneen kiinni. Maalissa olin aluksi pikkuisen pettynyt, kun olin laskeskellut päässäni, ajaksi 1.27 ja jotain, aika painui kuitenkin sinne 1.28 päällä. Mutta hetken puuskutettuani tajusin, että olin juossut uuden ennätyksen ja yleisen sarjan 4 sija. Kärki paineli tänään kovaa voittaja 1.14 ja kolmaskin vielä 1.21 Eli poodiumille ei ollut asiaa tänäänkään. 21.1km@4.09 177/192
  12. 5 points
    Ihmismieli ilahtuu pienistä jutuista. Mun elämäni eka kuuden pisteen kisa: Ei olisi pari vuotta sitten uskonut, että tuollainen rivi omiin tietoihin ilmestyy
  13. 4 points
    Aamulenkki klo 5.30 : maasto-5 med duo! :) Hyvin aukes pää ja kroppa heräs. Eilen 12 tunnin pvähuki, sen päälle ei jaksanut kuin saunoa ja mennä ennen klo 22 nukkuun, tänään samanmoinen työvuoro tässä just alkanut. Kivaa sunnuntaita kaikki!
  14. 4 points
    Ensimmäinen pyöräilytapahtuma ikinä. Vuelta Vantaa 102 km@35.1 km/h. Aika helposti meni. Lisäksi siirtymät 28 km.
  15. 4 points
    VIIKKO 29 Juoksua 42 km, keskitahti 5:49 (4 lenkkiä) Lisäksi mukava määrä kävelyä ja hyötyliikuntaa. Viikon parasta antia oli lauantain 15 km lenkki mäkisessä ja alustaltaan vaihtelevassa maastossa. Parit kuvat reitiltä. Juoksut meni kaikinpuolin erittäin hyvin. Mäetkin alkaa kulkemaan helpommin. Nyt olisi viikko aikaa miettiä Helsinki Street Runille, 17 km, osallistumista. Täytyy hieman säädellä kalenteria.
  16. 4 points
    28 km 6.00/km AVG 115 Olipas mukavaa. Pisin lenkki sitten toukokuun Prahan maratonin.
  17. 4 points
    Täälläkin aamujuoksua. Lähtö tosin tuntia myöhemmin, 6:30:). Matkaa kertyi 27km yhden pysähdyksen taktiikalla. Ihana kesäaamu ja loistava PK vauhtinen juoksu:)
  18. 4 points
    Kesäloman alkajaisiksi uskaltauduin pitkästä aikaa kokeilemaan 10 km:n "testijuoksua". Koska ihan ei ollut varmuutta, että miten jaksan tuon matkan painella menemään, niin tarkoitus oli pyrkiä juoksemaan suhteellisen tasaista vauhtia ja olla sortumatta hullutteluun. Hitain eli ensimmäinen kilometri 5:29 ja nopein 5:14. Lopputuloksena aika 53:47, mikä itse asiassa yllätti positiivisesti. Noin 6,5 km tuli aika mukavasti. Viimeisellä parilla kilometrillä oli jo epämukavampaa. Viimeinen kilometri 5:19, mutta kyllähän tuossa jo jaloissa painoi. Ehkä sitä tänä vuonna jossain vaiheessa uskaltaa vielä sen 10 km käydä lappujuoksussa rykäisemässä, mutta katsotaan nyt.
  19. 4 points
    Pakko kirjoittaa tänne toivoa herättävä uutinen, kun kerran aiemmin tänä vuonna totesin olevani telakalla oikean polven kuluman vuoksi. Juoksutauko alkoi helmikuun alussa, maaliskuun lopussa yksi koelenkki ei rohkaissut juoksemaan, mutta kesälomalla pari viikkoa sitten tuli mieleen josko nyt koittaisi. Juoksin peräkkäisinä päivinä 8 ja 12 km ilman ongelmia ja toivo alkoi viritä. Sitten tapahtuikin jotain perin kummallista: lähdin houkuttelusta mukaan Joroisten puolitrialle joukkueen juoksijaksi - ja uskomatonta mutta totta, juoksin puolimaratonin raskaan reitin aikaan 1:56:52! Vaikka se on minulle aiempaan tasooni nähden hitaampi aika, olin todella iloinen, kiitollinen ja tyytyväinen. Ehkä minusta vielä tulee taas juoksija :-) Tai vaikkei aiempi treeni- ja kilpailutaso koskaan palaisi, jatkan juoksemista uudella innolla omaan uuteen tahtiini.
  20. 4 points
    17.7 Juoksua 10.5km 56min@157 Otin eilen itselleni tavoitteeksi rykästä kympin raaston ja sain sen aika hyvin tehtyäkin. Sykkeet oli suht korkeat kuten nyt ehkä tälläisellä juoksulla kuuluukin olla. Alkuun eka km rauhallisesti 5:50 ja loput meni alle 5:30. Loppuun pari kilometria tahtia kiristäen 5:06,5:01. Oli kyllä aika paahtava aurinko eikä vaatetus oikeastaan sitä yhtään vähentänyt sillä päivällä satoi vettä enkä sitten töihin ottanut mukaan kuin pitkät trikoot + t-paidan sekä ohuen takin.. Oli selkeä shortsi keli. Kymppi meni siis aikaan 52:xx ja loput kävelin suosiolla. Hyvä treeni. Huvitti sellainen kolmen ala-asteikäisen pojan pyöräilyt. Ohitin heidät eka ylämäessä ja seuraavaksi kun näin pojat tulivat oikoreittejä eteeni. Hirmu vilkuilu taakse ja kova vauht etten saisi kiinni. Tai mistä mä tiedän mitä he ajattelivat. Kehunut olisin jos ohi olis toistamiseen päässyt.
  21. 4 points
    PK@9,27km@56min14sek@6min04sek@132 Kohteessa aamulenkki joka kulki 26 asteen lämpö, ylämäet ja muut olosuhteet huomioiden erinomaisen normaalisti. Juoksu päättyi pikasuihkun jälkeen suoraan altaaseen. Nyt aamiaiselle. Täydellinen aamu 👌☀️😀
  22. 3 points
    TO: LEPO PE: 8,1km @5:12 LA: 21,32km @5:37 SU: 2h tennistä Viikolle 11 juoksua yhteensä 36,56km ja muuta liikuntaa 120 min. Viikko 12/22 MA: 9,27km @5:02 TI: 7,06km @4:51 KE: 11,92km sis. 5km 4:15 TO-LA LEPO SU: 7,16km @4:56 Viikolle 12 juoksua yhteensä 35,41km. Sunnuntain lenkki oli ensimmäinen täysin normaalilta tuntuva flunssan jälkeen. Viikko 13/22 MA: aamulenkki 10,41km @5:19, iltalenkki 6,32km @5:41 TI: aamulenkki 7,7km @5:22, iltalenkki 7,37km @5:40 KE: 10,02km sis. 4 x 200m mäkivedot+ 4 x 100m TO: LEPO PE: 10,41km @5:01 sis. 5 x ruskot+ 1km 4:10 LA: 28,05km @5:33 sis. 1km 4:13 SU: Kuntosali kuntopyörä 40min 12km Viikolle 13 juoksua yhteensä 80,28km ja muuta liikuntaa 40min. Ma-to meni Slovenian helteissä hölkätessä. Motivaatio on tällä hetkellä kohdillaan ja treeni tuntuu hyvältä. Nyt toivoisi yhdeksän viikon tervettä ja ehjää pätkää kohti Berliiniä, niin eiköhän tässä jonkinlaiseen kuntoonkin ehditä. Kesälomat lusittu eli huomenna paluu arkeen.
  23. 3 points
    maanantai lepo tiistai ap.45 reipas kävely+25min vesijumppa ilta 11km@4.50 s.148(76%) keskiviikko 19km@5.16 s.131(67%) torstai 3km ver+1h kuntosali+1h sauvakävely+25min vesijumppa perjantai lepo lauantai 17,3km josta 10km@4.25 s.163(84%) sunnuntai 30,6km@5.19 s.144(74%)
  24. 3 points
    PK@60min@10km@6@123 Kotimaan kohteessa rauhallinen lenkki. Selkä vähän tiukka johtuen varmaan paljosta istumisesta ja venyttelemättömyydestä. Se on kuitenkin pieni murhe. Paljon mukavampi kertoa jotta päivän hölkkä hyvin normaalia tamppausta. Suihku, Spaghetti bolognese, Kalevan Kisat ja lasi 🍷😄
  25. 3 points
    Reissu NUTS Ylläs Pallakselle takana. Kisan jälkeen hieman kiertelyä pohjoisessa turistina. Nyt jo pari päivää kotona. 55 kilsan kisa Pallakselta Hettaan sujui suht ok. Ei ollut vahva esitys, mutta lopputulos on täysin linjassa vähäisen treenimäärän kanssa. Loppuaika 7.36 ja osia. Ensi vuonna sitten paremmin... Paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa oli kiva vaihtaa ajatuksia. Kiitos kaikille tutuille. Ja kiitos @Tupu ja @Peksu mukavasta aamiaisseurasta Jussan Tuvalla sunnuntaiaamuna.
  26. 3 points
    Radalla vähän reippaampaa. Alkuun 4 km@5.05 min/km, jonka jälkeen 5 x 1000 m ( 4.17- 4.25 min/km). Tänä vuonna olisi tarkoitus saada kympille otsikon tavoitteen mukainen aika eli alle 45 min, joten niitä vauhteja tässä tulee välillä juoksenneltua.Tämänpäiväiset vedot tuli kohtuullisen rennosti ilman puristamista eikä tavoitteena ollutkaan mitään kovia tonneja. Pidemmän tähtäimen plääni kympille olisi(jos kaikki menee putkeen), että ensi vuonna pääsisi lähelle 42 min ja seuraavana voisi tavoitella 40 min. Lyhempien matkojen(alle puolikas) aikojen parantaminen olisi tulevaisuuden suunnitelmissa, kuten yksi juoksija sanoi, että parantele lyhyien matkojen aikoja niin pitkään kun pystyt ja sitten joutaa juoksemaan pidempiä matkoja.
  27. 3 points
    Veijarit vetää sellaisia lukuja, että hävettäisi, jos en olisi oma itseni. Aamulenkki rentoa juoksua 40min. Illalla reipas kävely kera Vaimon 1,25h. Aamulla laitoin vähän lutkummat lenkkarit tarkoituksena tehdä varpaillakin töitä ja katsoa, ettei ihan ole perse ämpärissä. Kymmenessä minuutissa selvisi, että jalat ovat väljät ja on selvä apaja pitää yllä selvää, pientä hengästystä. Hieno homma. En tosiaan odottanut, että olisi jo tällä viikolla alkanut herumaan ja iltakävely kertoi jalkojen voivan kaikin puolin hyvin.
  28. 3 points
    VK@8,5km@41min28sek@4min52sek@avg 152@max172 Halusin kokeilla reipasta juoksua pitkästä aikaa. Tasaisen raskasta oli ja lenkin loppuhuipennus oli pitkä hivuttava nousu päättyen 172 sykkeellä. Edellisestä VK-lenkistä (saati helteellä, + 26c, ☀️) on pitkä aika. Erinomainen treeni ja fiilis👟😃 Nyt pari päivää rauhallisesti treenistä palautellen sisältäen paluulennon ja 750 km siirtymisen seuraavaan lomakohteeseen.
  29. 3 points
    Fiiliksiä enemmälti kuvien kanssa: http://triathlonsuomi.com/juha-matti-halonen/2017/07/17/sm-puolimatka-joroinen-2017/
  30. 2 points
    Jaahas. Kesä menee ja treenaaminen on mitä on. Toisaalta harmittaa mutta toisaalta sitä on tyytyväisempi että on ollut perheen kanssa ym sen minkä töiltä ehtii, kuin että juoksisi tällä tasolla kympin ehkä 30s kovempaa.. perustreeni ollut aika vähäistä mutta arkiliikuntaa onneksi tulee jonkun verran ja sitten kun on ehtinyt kunnolla juoksemaan niin on pyrkinyt tekemään laadukkaita pitkiä vetosettejä tai tv-kovia. Yksi musiikkikuvioista tuttu kaveri järjestää jo ties kuinka monetta vuotta läpi kesän aina maanantaisin puoliltapäivin Eltsussa cooperin, ja tänään ekaa kertaa tänä vuonna ehdin mukaan. Jengi tuolla on varmaan lähinnä rap/punk/skeittaus/ym-yhteyksistä tuttua ja taso sen mukainen eli vaihteleva mutta hauskaa on ja tänään oli hyvää kisaakin. Itse voitin tuloksella 3300m, liian hiljaa tuli aloitettua mutta näyttihän se sitten hyvältä kun sai loppua kohti kiristää jengin ohi. Paukkuja jäi kuitenkin vielä varastoonkin. Toiseksi tullut kaveri oli juossut keväällä Rotterdamissa maran 3:01, nyt meni cooperissa 3220m. Tällaista nyt. Haikea olo on kun lukee noita alkuvuoden postauksia, silloin oli tekemisen meininki. Kyllä tuollainen projekti on pakko vielä tässä joskus taas aloittaa mutta toistaiseksi taitaa harrastus ja sen myötä kirjoittelu olla satunnaisempaa..
  31. 2 points
    Willimiesajot 2017, kuntosarjan kolmas. Iha ok suoritus ensikertalaiselta..
  32. 2 points
    Perjantai: Kevyttä työmatkapyöräilyä 19.4km/0.58 ja 16km/0.47 Lauantai: Lepo Sunnuntai: Kevyttä testihölkkää Hollenkollenin kuntorata x1 4.4km@7.05/0.31/120/asc100. Kroppa ja jalat suurinpiirtein ok. Reisissä vielä väsymystä. Vasen polvitaive (pohjelihaksen kiinnityskohta) ei ilmoitellut itsestään. Hyvä! Viikko 29: 45km Pyöräilyä ja 4.4km juoksua Verenpaine on helpottanut 130-140/75-85 välille
  33. 2 points
    Tänään sadekelissä 23,1km @4:40/km, vikat pari kilsaa tuli kiristettyä 3:55 - 3:39. Tuli jätettyä 12min vajaaksi kaksituntisesta kun piti olla venekuskina mökille. Kaikenkaikkiaan tällä viikolla tuli kuitenkin reilut sata kilsaa jolkoteltua ja juuri nyt ei pahempia ongelmia. Kiinnostus alkaa heräämään siihen, minkälainen juoksuvauhti Berliinissä tästä kuoriutuu...
  34. 2 points
    Sunnuntai 23.7.2017 Juoksua 20,5 km/3 h 44 min, @10:54 min/km, avg 103, asc 530 m. Tavattoman kevyttä juoksua ja paikoin ripeää kävelyä NCTM reitin kilometreillä 8 - 26. Lisäksi liittyvän reitille Haukkalammelta/Haukkalammelle. Hiljaista on Nuuksiossa - paitsi Haukkalammen tuntuma on mustanaan ihmisen lasta.
  35. 2 points
    Jospa se käsijarru saadaan pois päältä, kunhan mykoplasmat ja keuhkoklamydiat poistuu. Pääsee lähemmäs 35 minuuttia, kansallista kärkitasoa. Mutta niinhän tuo tuntuu Oona Kettusellakin olevan kuin joku kirous päällä. Neljäs kesä loukkaantuneena suunnilleen. Aina tulee jotakin. Kestävyysjuoksu on täysin uhkapeliä. Paljonko rohkenet panostaa tähän? Paljonko uskot voivasi voittaa. Harva siinä on voittanut isosti, mutta se innostaa monia muita kun joku voittaa. Voi olla kaikki pelissä, mutta et saa mitään palkintoa, vaan häviät. Kyllä vielä joskus Vainio juoksee alle 35 minuuttia, kerran Nikander ja paljon loukkaantuneena ollut jompi kumpi Rantanen juoksee reilut 35. Uskon vahvasti Vainion paluuseen kansalliselle tasolle, mutta ennen sitä aurinko tulee laskemaan ja nousemaan vielä monta kertaa.
  36. 2 points
    Salille fillarilla ja salilla juoksumatolla Cooper. Aloitin kevyesti ja lisäsin vauhtia. 2.900 ja jotain. Avg 154 ja max 173. Edellisen Cooperin juoksin n. 40 vuotta sitten, 1/77 saapumiserässä. Sillon meni maantiellä 3.100 m. Pitää siis vielä hiukan kiristää, että pääsee samaan.,, jos tuo matto nyt sitten mittasi matkan oikein. Tuntui niin helpolta juoksu.
  37. 2 points
    Mitenkähän Milkywayt ei ole käyneetkään mielessä... Täytyy ottaa ehdottomasti testiin, samoin kuin Bountyt. Jospa höttösuklaa uppoaisi paremmin. Testailu on sinällään hankalaa, kun muonan tökkiminen alkaa vasta siinä 35 kilsan jälkeen eikä niin pitkiä treenilenkkejä hirveän usein voi tehdä. Katellaan Kolilla sitten. Ja en mä nyt mitenkään pettynyt ole, sinällään kaikki meni ihan ok, reitin profiili ja aikatavoite ei vaan olleet ihan synkassa. Omat heikkoudet tässä lajissa oli kyllä hyvin tiedossa ja niitä pitää vaan parantaa. Joo, itsekin jäin siihen hetkeksi, mutta kun majalta riensi apuvoimia runsaasti niin eipä meikäläisestä siinä mitään hyötyä ollut. Mutta on se ihmismieli kummallinen. Sunnuntaina olin vielä vakaasti sitä mieltä, että kausi on ohi ja polkujuoksut on mun osalta historiaa. Paskan marjat. Totta kai Kolille lähdetään ja aion tehdä vielä kelpo tuloksen siellä. Jalat on jo ihan kuosissa ja ensi viikolla alan vähitellen kehräämään kuntoa kauden viimeistä iskua varten. Niin se mieli muuttuu. Kai tämä vakammanpuoleinen addiktio on. Ja ensi vuonna aion läpäistä jonkun perusmatkan. Luonnollisesti.
  38. 2 points
    Selvästi sopivalla määrällä (80 km +- 5 km /vko) olen mennyt hieman stressaavat viime viikot, kun alkaa vk tarttua kroppaan. 2 viikkoa sitten meni 3 kilsaa noin 4.25 min/km (yli marasykkein tämä osa) osana lenkkiä @TeroYK seurassa, viikko sitten jo kaverin seurassa 8 km osana lenkkiä < 4.30 min/km. Tänään kiihtyvä lenkki (< 5 min/km -> 4.20 min/km) meni 15,07 km @ 4.32 min/km 2-3 lyöntiä alle marasykkein keskimäärin (< 85 %). Näin ikääntyvänä vielä sykkeet nousee suht ylös, kun viimeiselle kilsalle osui muutaman sadan metrin nousukin ja halusin nopean kilsan loppuun. 198 oli lukemat. Tiistaina suht vähällä 4x300m 60s pal. kiihtyvissä vedoissa sai sykkeen 196, eikä ollut kummoinenkaan olo vielä. Maksimit lienee 203-204 edelleen (206 ollut vuosia sitten sykemittarissa luvut). Loppuveryttely 0,97 km @ 5.50 min/km. Yht 16,04 km. edit: nyt kun on ollut mittari käytössä eikä romu, niin tietoa kadenssistakin, tänään oli 89 (178), ja vaikuttaa siltä, että kadenssi nousee kun vauhdit menee 5 min/km -> 4 min/km eri lenkeillä (tiistain vedoissa oli 105-110 tms. (210-220) jopa), luulen siis että maravauhdein kadenssi on sitten optimaalinen 90 (180), jotenkin pk-vauhdissa ei osaa pitää riittävää kadenssia yllä
  39. 2 points
    No niin, nyt niita saa! http://www.runnersworld.com/running-shoes/the-long-awaited-nike-zoom-vaporfly-4-is-on-sale-today Niken kaupasta suosituimmat koot myivat loppuun parissa minuutissa (meikalaisen 10.5 koko oli mennyt alta minuutin). $250 on aika kova hinta tossuparille, mutta kysyntaa maailman nopeimmalle kengalle (tm) tuntuu loytyvan. Runnersworld:in testi: http://www.runnersworld.com/running-shoes/a-closer-look-at-nikes-newest-super-shoe A key to the shoe’s speed lies in a new lightweight foam called ZoomX. In our lab testing, the shoe delivered 80 percent energy return in the heel and 77 percent at the forefoot—the highest values ever recorded in our lab. Our runner experienced an average of 4 percent less muscle activity in the quadriceps, gastrocnemius (calf), and tibialis anterior (shin) muscles, consistent with Nike’s energy-savings claims. His heart rate (172 bpm) was also lower than when wearing two control models (180 bpm), indicating less effort required to maintain a consistent pace.
  40. 2 points
    Ke hölkkää 15,6km To hölkkää 17,3km 4:44/km -Paino 78,2kg
  41. 2 points
    11,2km, täälläkin mattojuoksuna. 50min. reipasta menoa, alkuun ja loppuun verrat.
  42. 2 points
    9 km matolla / 5:07. Loppua kohti kiristäen. Nousua kai sellainen 40 -50 m. jälkiruuaksi vatsoja ja selkiä jne..
  43. 2 points
    Moikka. Itse voin suositella lämpimästi Jari Tomppoa. Hän kirjoittelee myös tällä foorumilla. Saat yhteyden häneen ultrafinn.fi
  44. 2 points
    Kiitos kertomasta - hyvää kuultavaa! Ilon kautta :).
  45. 2 points
    Mä tappelin muutaman kisan Marssien ja Snickersien kanssa, kunnes ymmärsin, että ne ovat liian heviä kamaa mun masulle. Siirryin Milkywayhin ja ne toimivat tosi hyvin. Nehän ovat melkoista höttöä ja "annoskoko" on pienempi, joten niitä popsii ihan iloksi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Suolapähkinöitä mulla on sitten erikseen pieni pussillinen ja niitä popsin pieniä määriä kerrallaan, jos tiedän, että edessä on pidempi tunkkaus tai muuten vain pidempi kävelysessio. Ja mulla on alamäissa ihan samat ongelmat kuin sinulla. Ei vaan rohkeus ja taidot riitä reippaaseen rallatteluun. Ylämäet on mulle ihan pala kakkua, mutta pitkät alamäet ja teknisesti vaikeat mutakivikot hidastavat menoa ihan sikana. Ja toki se syö miestä. Ymmärän hyvin tuskasi.
  46. 2 points
    Hieno raportti ja vielä parempi juoksu. Hullu mutta mukava mies.
  47. 2 points
  48. 2 points
    On the road again! Paluu Kreetan auringon alta vesisateiseen kotisuomeen suoritettu. Pari viikkoa meni pääasiassa lepäillen teemalla PERHELOMA. Oli kyllä huisin mukavaa ja tuli tarpeeseen. Vaimon vuoden verran kestänyt työrupeama toisella paikkakunnalla tuli päätökseen ja tämä loma osui kyllä oikein paikalleen ja pääpaino oli yhdessä tekemisellä. Senpä vuoksi suuremmat urheilusuoritukset jäivät tekemättä reissun aikana. Oikeastaan eniten keskityin hankkimaan lisää elopainoa, jotta nyt loman jälkeiset lenkit olisivat tehokkaampia... Eilinen meni vielä laukkuja purkaessa, pyykkiä pestessä ja paikkojen kuntoon laittamisessa. Tänään 9 kilsaa @ 5:56 ja sykkeet melko lailla 10 pykälää tavallista korkeammalla. Nyt ei muuta kuin treeniä alle, niin kyllä se siitä.
  49. 2 points
    Tänään ohjelmassa 1000 metrin vedot. Totutun laiska fiilis alkuverryttelyssä, joka oli 1,2 km. Aurinko paistoi, mutta varjopaikoissa oli mukavan viileää ja tuulikin oli aika virkistävä. 1000 m vedot: 5:18, 5:09, 5:10, 5:00, 4:52 ( kolmannen vedon vauhti selittynee osaksi lievällä vastamäellä ja vastatuulella) Juoksu oli rentoa ja pyrittiin pitämään tuntuma suhteellisen mukavana. Loppuverkaksi vielä 4,2 km hölkkää kotiin. Sitä en osaa sanoa, että miltä kunto noiden vetojen perusteella vaikuttaa tai voiko noista ylipäätään päätellä mitään. Tuo allergia selvästi haittaa tällä hetkellä ihan jonkin verran ja välillä joutuu rykimään ja yskimään ja nyt kuului jopa hieman vinkunaa hengityksessä neljännen vedon lopussa. Sinne tänne on ilmestynyt muutamia vesipisteitä ja ehkä noita voisi yrittää joskus hyödyntää lenkillä.
  50. 2 points
    Tämä viikko on sitten "taputeltu" tämänpäiväisellä suhteellisen mäkisellä reitillä 20 km ja 2 h lenkillä. Menneestä viikosta tuli ihan hyvä ja monipuolinen kuntoiluviikko, kun lenkkeilyä tuli joka päivälle joten huomenna lepo. Kaikkiaan kilometrejä kertyi 78 km, joka piti sisällään pidemmän lenkin, ratavedot, kovemman kiihtyvän kympin ja 4 peruslenkkiä. Pari viikoa vielä minulle reipasta juoksentelua, niin sitten olisi tiedossa viikon lepo etelän lämmössä. Ehkä lenkkarit mukaan ... täytyy miettiä, koska joulukuun alun jälkeen ei ole tainnut olla 2 pv pidempää taukoa lenkkeilystä joten varmaan pikku lepo kropalle voisi olla ihan ok.Sitten olisi tarmoa syksyn treeneihin ja tuleviin tapahtumiin , joissa olisi tarkoitus juosta kelloa vastaan.
×