Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Leaderboard


Popular Content

Showing most liked content since 24.05.2017 in all areas

  1. 33 points
    Pe-La: NUTS KK164km n 32h18min. Ihan sairas tapaus josta pitää jossain vaiheessa kirjoitella tarinaa. Arvostan erittäin korkealle enkä taatusti ikinä tule tekemään uudestaan. Ohessa tunteet hyvin tiivistävä kuva maaliintulosta.
  2. 31 points
    NUTS Karhunkierros 160 km – eli sinne ja takaisin. Suunnitelmat osallistua ensimmäiselle satamailiselleni nimenomaan Kuusamon selkosilla kirkastuivat viimeistään noin vuosi sitten, kun seurasin palleroiden hidasta tanssia kuvaruudulla läpi yön. Syksyllä Kolin pahan pettymyksen jälkeen sain hankittua paikan tälle Suomen kenties legendaarisimmalle polku-ultralle ja kevään odotus alkoi. Kun UTMB arpa ei osunut kohdalle täsmentyi tämän kauden tavoitteeksi kiertää Suomen UTTF-kiertue eli Karhunkierroksen 160 km, Ylläs Pallaksen 134 km ja Vaarojen 130 km. Vaikken julkisesti siitä puhunutkaan, oli Karhunkierros näistä itselleni selkeästi tärkein yksittäisenä kisana. Alkutalvesta tein määriltään varsin hillittyä peruskuntoharjoittelua ryyditettynä lihaskunnon kehittämisellä. Nostin tasaisesti treenimääriä ja maalis-/huhtikuu oli jo melkoisen totista treenaamista normaalin elämän muiden velvoitteiden (perhe ja työ) keskellä. Parhaimmillaan juoksua kertyi treeniviikoilla 16-17 tuntia ja 150-170 km. Näistä varsin suuri osa polulla, joten viikottaiset verttimäärätkin liikkuivat 3-5 kilometrin välillä. Tiukemman kahdeksan viikon valmistelujakson aikana juoksin yhteensä noin 110 h, yli 1000 km ja nousumetrejä kertyi yli 22500 kpl. Koko ajan pyrin pitämään tuntuman kevyenä ja antamaan kropalle myös sen tarvitsemaa aikaa palautumiseen, mutta kieltämättä muutama viimeinen harjoitusviikko liikuttiin jo melko rajoilla treenaamisen määrän suhteen. Yli 40-vuotias toimistotyöntekijä ei meinaa paljoa enempää kestää. Keventelin Karhunkierrosta varten melko reippaasti, viikkokilometrit ennen kisaa olivat 80 km, 45 km ja kisaviikolla vain 10 km ennen perjantain starttia. Olen omalla kohdallani todennut, että tärkeintä on olla viivalla täysin palautuneena ja juoksunälkäisenä. Saavuimme Rukalle kisaa edeltävänä iltana ja tapasin lyhyesti Humans of Hoka – porukkaa ja vaihdettiin ajatuksia viikonlopun karkeloista. Ennen kisaviikonloppua säätilan kehittyminen herätti varsin suurta mielenkiintoa ja taisinpa itsekin heittää siihen soppaan useammankin kauhallisen vettä. Jääköön arvoitukseksi kuinka suuri osa niistä jutuista oli omaa panikointia ja kuinka suuri osa täysin laskelmoitua taktista sodankäyntiä. Oikeastaan pyrin vaan vakuuttamaan itselleni, että selviän kyllä olosuhteista kuin olosuhteista. Torstaina kuultiin sitten viimeiset tiedot reitiltä ja oli ilmeistä, että lunta oli jäljellä noin 15 kilometrin matkalla Rukan päässä, mutta muutoin reitti oli juostavassa kunnossa. Perjantaina saavuin starttipaikalle majoituksesta hyvissä ajoin ennen starttia ja jutustelin nitä näitä tuttujen kanssa. Lähtöön asetuin tuttuun tapaani vähän eturivin taakse ja klo 12 meidän päästettiin matkaan väkijoukon hurratessa. Ilmassa oli kunnon ultrajuhlan tuntua. Kärki lähti käsittämättömän kovaa heti ensimmäiseen ylämäkeen, mutta itse jäin sinne noin kymmenennen sijan paikkeille mm. Erosen Antin, Kurolan Tommin ja Simpasen Juuson kanssa. Lähdimme taivaltamaan lumihangessa kohti Valtavaaraa varsin leppoisasti, vauhdin ollessa kuitenkin yllättävän kovaa odotuksiin nähden. Onneksi hanki ei tässä pettänyt ihan pohjaa myöten vaan oikeilla askelvalinnoilla pääsi kohtuulisen näppärästi eteenpäin. Valtavaaran jälkeen lasketeltiin ”lumisurffaamalla” muutamat alamäet rivakasti ja pian olimmekin jo Konttaisen huollossa. Rappuset ylös vaaralle olivat sulat ja niitä noustiin vielä tasaisessa jonomuodostelmassa. Konttaisen jälkeen lumen määrä vähän väheni, mutta samalla lumi oli myös pehmeämpää, joten täällä kahlattiin pohjaa myöten. Lunta riitti vielä kymmenisen kilometriä, jonka aikana juoksijoiden jono venyi venymistään ja alkumatkan hurjastelijoita alkoi tulla selkä edellä vastaan. Vähän ennen Basecampin huoltoa juostiin pitkä pätkä yhdessä Juuson kanssa, joka sitten ennen huoltoa olevalla tiepätkällä nosti sen verran vauhtia etten siihen kyytiin lähtenyt. Olin jo etukäteen päättänyt, että tällä kertaa juoksen vain omaa vauhtiani, enkä anna muiden tekemisten siihen vaikuttaa. Basecampin huolto tehtiin taas nopeasti, nesteet pulloihin, banaania naamaan ja tien päälle. Jo hieman ennen toista huoltoa oikeaa takareittäni oli kiristellyt ikävästi ja tässä vaiheessa päätin tihentää energianottoa. Siirryin ottamaan geelin aina 30 min välein ja lisäksi vielä urkkajuomaa pari desiä kerran tunnissa. Jalat alkoivat kuitenkin väsyä entisestään, joten minun piti pudottaa hieman matkavauhtia ja antaa kropalle aikaa lähteä käyntiin. Vaikka alku oli ollut mielestäni rauhallinen, oli lumihumppaan palanut kuitenkin energiaa normaalia enemmän ja tälläisessä pitkässä kilpailussa kumulatiivisella rasituksella on valtava vaikutus lopputulokseen. Maltti on valttia, kuten sanotaan. Matka jatkui Kitkajoen vartta yli varsin hitaassa kunnossa olleen Kitkaniemen pätkän ja pian olimme jo Oulankajoen penkassa nopeilla poluilla. Täällä pikkuhiljaa diesel alkoi yskähdellä käyntiin ja loppumatka Oulangan huoltoon tuli melkein huomaamatta. Muutamia juoksijoita tuli ohiteltua tällä välillä ja saavuin huoltoon kolmossijalla noin 7 tunnin ja 15 minuutin ajassa. Oulangassa olikin muutama kaveri auttamassa huoltohommissa ja tyypilliseen tapaani suoriuduin niistä nopeasti ja lähdin matkaan kakkosena reilun varttitunnin Juuson perään. Näillä sijoilla tultiin sitten loppuun saakka, mutta sinne oli vielä tässä vaiheessa pitkä matka. En tässäkään vaiheessa ajatellu vielä sijoitusta, mutta usko maaliin pääsemisestä alkoi kasvaa sitä mukaa, kun kilometrilukemat kohti puolimatkan krouvia hupenivat. Juoksu lähti rullaamaan todella sujuvasti ja koko matka Hautajärvelle meni erittäin kevyellä jalalla aikaisempiin tuntemuksiin nähden. Tihennetty energianotto toimi ja rasva paloi. Yö alkoi jo hämärtyä kun Hautajärvi lähestyi ja aloin odottelemaan milloin Juuso tulee vastaan omalla paluumatkallaan. Tämä tapahtui noin kilometri ennen huoltoa ja läpsäsimme vauhdissa kättä ja kannustimme toisiamme. Hieno kohtaaminen hämärtyvässä illassa ja kovin lähellä oli ettei sitä olisi saatu taltioituakin =) Huoltoon saavuin vähän ennen klo 23 perjantai-iltana, joten menomatka oli sujahtanut alle 11 tunnin ajassa alun lumipätkästä huolimatta. Juuri kun saavuin huoltoon sain tekstiviestin pallukoita seuraavalta äidiltäni joka pyysi huolestuneena, että maltanhan huoltaa itseni kunnolla. Kilttinä poikana (42-v) lupasin näin tehdä ja viivyinkin puolivälin huollossa ruhtinaalliset 6 minuuttia. Juuri ennen kun astuin ulos ovesta saapui kisan kolmantena ollut juoksija vastaan, joten jahtaajat olivat kovin lähellä. Ei siis muuta kuin takaisin kohti Rukaa. Juoksu sujui edeleen varsin mallikkaasti ja pian vastaani alkoi tulla puolimatkaa lähestyviä perusmatkalaisia. Vaivuin syystä tai toisesta tällä välillä melko meditatiiviseen tilaan ja keskityin juoksuun niin, etten välttämättä muistanut morjestella edes kaikkia. Pahoittelut siitä. Yö oli myös viilentynyt ja viima kävi sen verran silmiin, etten tahtonut nähdä kunnolla. Siksi piti keskittyä myös edessä olevaan polkuun tavallista tarkemmin. Paluumatka sujui Oulankaan erittäin hyvin, jälkikäteen katsottuna täsmälleen samaan aikaan kuin toiseen suuntaan joten ainakaan vielä jalka ei painanut. Sekin aika kyllä koittaisi. Oulangan huollossa nappasin dropbagista kuivan hiihtopannan päähäni ja täydensin energiat loppumatkaa varten. Vaikka yöllä oli pakkasta jopa viitisen astetta en laittanut pääleni takkia vaan pärjäsin pitkähihaisen kompressiopaidan ja Hokan taskullisen kisapaidan yhdistelmällä. Pian huollosta lähtemisen jälkeen koin tämän kisan hienoimman hetken. Eteeni avautui maisema Kiutakönkään niskalle jonka päällä leijuvaan usvaan aamuaurinko loi ensimmäisiä säteitään. Kosken huumaava pauhu täytti koko aamuisen äänimaiseman. Oli pakko pysähtyä pariksi sekunniksi ja ihmetellä luonnon kauneutta. Mutta kisa oli kesken, joten ei muuta kun jalkaa toisen eteen kohti Basecampin huoltoa johon oli matkaa vielä 30 kilometriä. Tästä välistä ei sitten mitään tämän ihmeempää kerrottavaa olekaan, kilometrit seurasivat toisiaan. Vauhti alkoi jo pikkaisen hidastua, mutta mitään merkkejä totaalisesta kanttauksesta ei ollut ilmassa. Kaikki eteni suunnitellusti. En ollut kysellyt kisan tilannetta, mutta aloin saamaan viestejä kun 80 kilsan sarjalaiset heräsivät kuljetukselleen. Kakkossija oli kohtuullisen selvä suuntaan ja toiseen. Viimein Basecamp tuli vastaan ja samalla myös sula polku alkoi käydä vähiin. Oli aika palata takaisin lumileikkien pariin. Kun luminen osuus alkoi keli oli vielä reippaasti pakkasella ja edellisenä päivänä auraamamme ränni oli vielä kova ja jäinen. Askelia piti asetella sinne rännin pohjalle, eikä väsyneillä jaloilla juoksemisesta tullut enää mitään. Viimeiset 15 km siis enemmän tai vähemmän käveltiin reippaasti, lyhyitä pitkospuupätkiä lukuunottamatta. Vaarat seurasivat toisiaan ja viimein tuli aika kiivetä Konttaiselle. Sieltä jyrkkä alamäki alas huoltoon ja viimeiset täydenykset nesteisiin. Loppupätkä Rukalle olikin jo entuudestaan tuttua, joten tiesin melkoisen tarkkaan mitä siellä on edessä. Tässä vaiheessa vauhti oli hiipunut jo rajusti ja kilometreihin alkoi mennä aikaa jopa 15 minuuttia. Toisaalta olin jo täysin varma maaliinpääsystä ja käytännössä myös kakkossijasta, eroa takana tulevaan oli jo yli kaksi tuntia. Mäki kerrallaan tunkkasin itseni kohti Valtavaaraa ja oman perinteeni mukaisesti vaihdoin ajatuksissani pari sanaa edesmenneen isäni kanssa palovartijan mökillä ja suuntasin silmäkulmiani pyyhkien kohti Rukaa. Loppumatka meni jälleen melkoisen tunnekuohun vallassa ja pian olinkin jo kiipeämässä viimeistä nousua ja kisakylän pauhu alkoi kuulumaan korviini. Kun pääsin viimeisen mäen päälle tiesin, ettei minun tarvitse enää säästellä jalkojani vaan voin juosta mäen alas sen minkä ikinä pääsen. Näin teinkin ja endorfiinipöllyssä tuli tarjottua kansalle sirkushuveja koko rahan edestä. Parit pompputuuletukset jo ylärinteen lumessa, sieltä kiri punaiselle matolle ja loikalla maaliin. Ilmeisen tiukilla kone kuitenkin kävi, että päässä huippasi heti maaliintulon jälkeen sen verran, että kävin keräilemässä itseni pystyyn maanpinnan kautta. Maali tuli saavutettua ajassa 24 h 9 min 39 sek. Vaihdon maalin jälkeen muutaman sanan viime vuoden voittajan Heermanin Mikaelin kanssa ja kuulin hävinneeni Juusolle noin 44 min. Ensimmäistä kertaa ikinä alle tunnin päässä ultran voittajasta siis. Työ oli tällä kertaa tehty. No miten kisa sitten meni noin niinkuin omasta mielestä? Kun olen täysin rehellinen itselleni, niin kyllähän se meni lähes niin hyvin kuin vain pystyi menemään. Alun lumipätkän hieman liian energioita tuhlailevasta juoksusta huolimatta juoksu kantoi hyvin lähes 150 kilometriin saakka. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että paluumatka oli vain noin kaksi tuntia menomatkaa hitaampi, aivan kuten alunperin olin haaveillutkin. Mitään pahempaa hyytymistä ei viimeistä viittä kilometriä lukuunottamatta tapahtunut. Oikea reagointi jalkojen väsymiseen aikaisessa vaiheessa oli tässä avainasemassa. Kokemuksen kautta saatuja oppeja tämäkin. Varusteet pelasivat kisassa totuttuun tapaan erittäin hyvin. Juoksin koko kisan Hoka One One Mafate Speed 2 kengällä, jossa mulla oli Sealskinz:n vesitiiviit sukat. En vaihtanut sukkia enkä kenkiä koko kisan aikana kertaakaan. Nesteet, energiat ja varusteet mulla oli kannossa Hokan F-Light-liivissä täydenettynä taskullisella kisapaidalla. Jalassa oli alla kompressioshortsit ja päällä pitkät trikoot. Hanskoja ja buffeja vaihtelin kuiviin aina dropbageilta. Tätä kirjottaessa istun junassa matkalla työreissulle ja palautuminen on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Tänään aamulla kävin jo kevyessä hieronnassa, mutta juoksemaan lähden vasta aikaisintaan ensi viikolla. UTTF:n seuraava kilpailu NUTS Ylläs Pallas 134 km on jo seitsemän viikon päästä, joten tämä väliaika pitää käyttää huolella palautumiseen ja valmistautumiseen. Loppukauden tavoitteena on varmistaa itselle UTTF-liivi ja säilyttää top-3 sijoitus koko sarjassa. Kiitokset perheelle, ilman teidän tukea tämä ei olisi mahdollista. Kiitos myös kaikille seuraajille, juoksukavereille ja yhteistyökumppaneille. Kyl työ tiijätte ketä työ ootte =) Pallaksella nähdään taas!
  3. 26 points
    Kuinka ympyrä sulkeutuu? Muistan vieläkin lähtöni ensimmäiseen varsinaiseen ultrajuoksuuni, Karhunkierroksen 53km tapahtumaan, vuonna 2015. YPH134km raportissani mainitsema 160km kilpailun GPS-seuranta Rukahovissa 2015, ja siitä pikku hiljaa hivuttautuminen pidempiin ja pidempiin kisoihin, kulminoitui 26.5.2017 klo12 kun itse lähdin taivaltamaan kohti Hautajärveä lähes kahdeksankymmenen muun ”polkujyrän” kanssa. Omalla kohdallani vei siis kaksi vuotta tulla henkisesti ja fyysisesti valmiiksi tähän, jonkun osuvasti mainitsemaan ”infernaaliseen hulluuteen”, jota tuollainen taivallus kyllä kieltämättä edustaa. Henkinen ja fyysinen kasvaminen toki edellytti riman nostamista askel kerrallaan ylöspäin, mutta viimeistään vuoden 2016 onnistumiset YPH134km ja HUR12h juoksuissa toivat tarvittavan varmuuden – minäkin voin tehdä sen. Oikeastaan tässä oli kyse kuitenkin vain ensimmäisestä etapista vuoden 2017 UTTF- kiertueella ja tavoitteena oli ainoastaan, jälleen kerran, maaliin pääsy. Oman mausteensa keitokseen toi alueen lumitilanne, jota spekuloitiin laajasti huhtikuun puolestavälistä lähtien. 2014 munahanki oli hyvin tiedossa ja vielä nelisen viikkoa ennen starttia 26.4 Kuusamossa tuli n 10 cm lunta lisää, mikä nosti paikoin kerroksen n. 90cm paksuiseksi. Juoksijoiden jännitys oli käsinkosketeltavaa. 27.4.2017 Lumikartta 27.4.2017 Kiutaköngäs (61cm!) Ruka 80-90cm! Omat treenit olivat jatkuneet pari vuotta pikku hiljaa määriä nostamalla ja ilman loukkaantumisia ja alkuvuodesta 2017 oli jo tilillä lyhyempien tasaisten matkojen PBt, joten luottavaisena oltiin viivalla. Tehtyäni reilun puoli vuotta systemaattisempaa ultraharjoittelua, ensimmäistä kertaa ikinä, voin täysin allekirjoittaa itselleni päivänselvän mutta työtä vaativan faktan: juoksijaksi tullaan juoksemalla (ts. ultrajuoksijaksi tullaan ultrajuoksemalla). Oikoteitä tarjotaan nykyään ihan kaikessa ja juoksu on mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan mahtava esimerkki siitä että mitä vähemmän käytät aikaa epäolennaiseen ja mitä enemmän käytät aikaa olennaiseen sitä parempia tulokseti ovat. Kysymys on ehkä enemmän siitä että mitä unelmia asetat itsellesi, ja oletko valmis jättämään television katselun, viinanjuonnin ja muun epäolennaisen hieman vähemmälle ja keskittymään unelmasi toteuttamiseen (tämä on siis vain täysin oma mielipiteeni). Omani apunani on myös ollut Jari Tompon ohjelma joka auttaa itseäni kurinalaisuuteen ja systemaattiseen toteutukseen. Vilpitön suositteluni Jarista coachina. Antin kanssa olimme talven aikana käyneet myös silloin tällöin kelissä kuin kelissä ja valossa ja pimeässä tekemässä kimppalenkkejä ja käyty Karhunkierrosta henkisesti läpi: pääajatukseksi oli muotoutunut se että otetaan kerrankin alku suorastaan ylivarovaisesti jotta sitten jaksetaan ”kaasutella” vielä paluumatkalla Oulangan ja Rukan välillä. Tuota rauhallista aloitustahan ei varsinkaan ultrajuoksussa voi ylikorostaa, ja aina vaan saa yllättyä siitä kuinka tämä sama perusvirhe toistetaan pitkillä matkoilla. Mitään kaasuttelua ei kyllä minulta todellakaan nähty missään vaiheessa eikä varsinkaan paluumatkalla. Kiitos Antille ja Pasille mainiosta matkaseurasta ja tuesta. Tulimme Rukalle edellisenä päivänä ja tein normaalit säätelyt. Majoittauduimme Antin ja hänen vaimonsa kanssa mukavaan huoneistoon. Kaksi edellistä lämmintä päivää olivat sulattaneet lumia vielä mukavasti ja reitinmerkkauspartio(t) tekivät ystävällisestä pientä silausta meille pitkämatkalaisille. Kiitos siitä Terho ja muut! Hyviksi havaitut varusteet: Salomon Advanced Skin 12l ja Hoka MS2 + Sealskinz olivat lähdössä päällä. Otin myös sauvat mukaan reppuun koska tällä kertaa niitä ei dropbagiin saanut jättää. Hautajärvellä odottivat varalta Hoka ATR Challenger2 tossut. Rukalla ja lähdössä oli mahtava tavata hengenheimolaisia ja lähtökello kilkatti tasan kello 12 perjantaina. Sää oli viileä ja puolipoutainen. Alustavana ajatuksena olla noin 14-16h kuluttua Hautajärvellä. Gepardin testikävely Ruka-Konttainen alle kahden tunnin edellisenä päivänä antoi luottoa että tilanne ei olisi toivoton lumen suhteen. Ruka-Konttainen Tällä välillä lunta oli jatkuvasti ja paikoitellen paljon mutta jonkinlainen polun aihio oli alkanut tamppautumaan tasaisiin kohtiin. Alamäet ja portaat mentiin välillä hauskasti kengillä lumisurffauksena – oli aika lystiä ja riskikästä lasketella sellaisia kymmenen metrin pätkiä tossuilla alamäkeen. Muutama kerta upottiin ihan kunnolla. Munahangesta emme kuitenkaan saaneet (onneksi) nauttia. Läpäisy olisi ollut henkkoht luultavasti lähes mahdotonta jos lunta olisi ollut merkittävästi enemmän. Valtavaaran näkymät olivat taas kerran hienot! Tämä väli tultiin alle puoleentoista tuntiin tietty enemmän ala- kuin ylämäkeen. Karo Hämäläisen kanssa oli kiva rupatella tällä välillä! Gaiterit eivät oikein pysyneet riittävän hyvin paikallaan joten nappasin ne Konttaisessa pois ja luovutin Mr. Validolle joka oli siellä juoksijoita kannustamassa. Kiitos avusta! Konttainen-Juuma Hölkkäiltiin ja käveltiin rauhassa. Tässä vaiheessa sekä edessä että takanaolijat alkoivat katoamaan ja menimme "Isin" ja Pasin kanssa rauhallisesti eteenpäin. Lumet alkoivat lopullisesti kaikkoamaan noin 15km kohdalla järjestäjien lupausten mukaisesti. Märkää oli monissa paikoissa ja viimeistään tässä kohdassa olit tullut selväksi että paluu tulee sitten olemaan aika raju juttu. Juuma-Oulanka Juumassa huollettiin rauhassa vajaat kymmenen minuuttia. Aloimme saamaan seuraajilta ensimmäisiä väliaikatietoja. Kurolan Tommi oli kärjessä (olin todella iloisesti yllättynyt!) ja joitakin harhoja oli tapahtunut. Juuso ja Vmaksi olivat kuulemma iskuasemissa. Pääsimme myös nauttimaan Karhunkierroksen upeista koskinäkymistä Juumassa ja sen jälkeen. Jäät olivat lähdössä ja tulvaa näkyi alapuolella reilusti kun ylhäällä etenimme. Muutama kilometri ennen Oulankaa kisan Jenkkijuoksija pyyhälsi ohitsemme shortseissa (!). Reitti oli hyvässä kunnossa ja jonkin verran oli sellaista retkeilymeininkiä kun ei ollut hirveä kiire minnekään. Oulankaa edeltävää rollaattoribaanaa hölkkäiltiin rennosti. Paine oli hellittänyt kun lumi ei ollut enää este läpäisylle. Nautimme polku-ultrailun tunnelmasta. Hetken nautiskelimme kosken kuohuista ja väsyneenä väitin tulleeni sen kumiveneellä aikoinaan (sekoitin tietty Jyrävään). Kammoksuin välillä että tämä koko höskä pitäisi vielä palata takaisinpäin. Kaamea ajatus joka oli pakko tappaa heti mielestä. Itselläni oli keuhkoissa selvästi joku alkava pöpö enkä pystynyt syvähengittämään kunnolla. Se huolestutti hieman. Olinko tulossa sairaaksi kesken kisan? Yskiminen sattui keuhkoihin ihan kunnolla. Nämä limat irtosivat matkan jälkeen yöllä kunnon hikoilun kera otettuani kunnon särkylääkepommin. Tällä välillä alkoi kotikatsomoista tulla ensimmäisiä tekstareita ja kännykkä piippaili rohkaisevasti silloin tällöin. Vaikka en tietysi kaikkea jaksanut lukeamaan niin mieltä lämmitti! Otimme itsestämme myös jonkun hassutteluvideon siellä könkäänpenkalla. Oulanka-Hautajärvi Hyvävoimaisina saavuimme Oulankaan ja saimme upeaa huoltoa Gepardilta joka tuntui olevan monistettuna reitillä. Kaveri oli aina paikalla kun saavuimme huoltoon. Kunniamaininta erityisesti uudesta kuumasta juomasta joka sisälsi vettä sekä vihreän kuulan. Innovaatio. Teepussi lisättiin sitten kun ihmeteltiin että ei tässä tee maistu J Lähdimme kohti Hautajärveä hieman lämmintä vaatetta lisättynä ja kuivien sukkien kera. Oli tulossa pakkasyö ja siihen piti valmistautua hyvin. Aurinko laskeutui mutta pimeää ei tullut missään vaiheessa joten kirkkaana yönä lamppua ei tarvinnut repusta kaivaa. Pari kertaa pysähdyttiin huoltamaan. Pasi sai jostain haavan sormeensä ja sitä teippailtiin rauhassa. Tällä välillä on alussa ja lopussa helpohkoa juostavaa ja sitten on kilometrikaupalla juurakkoa ja märkää jossa piti hyppiä ja väistellä etteivät juuri vaihdetut kamat menisi heti läpimäriksi. Kyllä ne menivät. Ensimmäinen rakko varpaassa ilmoitti olemassaolostaan. Itselläni reissun ensimmäiset vaikeat kohdat tulivat tässä ja kamut saivat kuulla hiljaista noitumista säännöllisin väliajoin. Sori. Reilu 10km ennen Hautajärveä vastaan tuli ensin Juuso ja sitten Vmaksi keskittyneen näköisenä ja pikku hiljaa muitakin hyvävoimaisina. Muutamat kilometrit ennen Hautajärveä hölkkäiltiin taas kun maasto oli helpompaa. Uusi vuorokausi oli jo vaihtunut ja Hautajärvelle saavuimme hieman reilussa 14 tunnissa suunnitellusti. Vastaanotto oli upea ja eteen tuotiin ensin puuroa hillolla ja sitten vielä panini/pizza- viritelmää ja kokista. Kyllä kelpasi. Itse en saanut ihan samaa määrää kamaa alas kuin matkakumppanit. Lisää merinovillaa päälle koska nyt olimme lähdössä yön kylmimpään selkään. Vaihdoin myös MS2t ATR Challengeriin. En ole varma kannattiko koska rakko-ongelma räjähti paluumatkalla. Huollossa oli muutakin porukkaa mm. Nimim. ”Helppoheikki” joka saapui sinne hieman meidän jälkeen. Katseltiin pallukoita skriinillä ja tehtiin vähän kisa-analyysiä. Tavoite oli jatkaa matkaa klo 03.00 ja lähtöaika taisi olla 02.58. Läpäisyyn oli siis aikaa ruhtinaalliset 21 tuntia. All systems green! Hautajärvi-Oulanka Pakkanen oli jäädyttänyt märkiä kohtia ja juurakoita ja Antilla oli ongelmia kenkävalinnan kanssa. Itse olin yht äkkiä kuin uudesti syntynyt ja oli melkoinen halu lähteä vaan päästelemään mutta menimme porukassa fiksusti rauhassa. Vastaan tuli vielä jonkin verran porukkaa ja rohkaistiin kaikkia mm. lämpimän puuron lupauksella. Kun palasimme Sallasta Kuusamon puolelle metsässä olevan alikulun läpi, totesin vain että kiitos ja näkemiin ja koskaan en tule enää takaisin. Ei siinä Sallassa ja Lapin läänissä toki mitään vikaa ole. Muutama kilometri ennen Oulankaa aloin olemaan henkisesti sillä tasolla että tästä kärsimyksestä on pakko päästä vaan äkkiä pois. Otin repusta sauvat ja pahoittelin matkakumppaneille että mun on kiristettävä vauhtia että kestän olla siellä. Sovittiin että nähdään Oulangan huollossa. Oulanka-Juuma Oulangan huollossa vielä kerran energiatäydennykset reppuun ja sukkien vaihto. Paikalla oli meitä useampi tyyppi ja jenkkikaveria lukuunottamatta kaikki olivat ihan suht kunnossa (itsestäni en osaa toki sanoa). Seth oli näemmä tullut kisan maaliin ja ansaitsee minulta ihan järkyttävän respektin sen jälkeen kun makasi Oulangassa vällyjen alla teltassa horkassa. Kyselin siinä lähtiessä muiden menohaluja mutta lähdin itse jatkamaan yksikseni matkaan pääosin hitaasti hölkäten. Tiesin että Oulangasta pystyy muutaman kilsan juoksemaan ja sitten ei enää paljoa juostaisi ja homma meni juuri niin. Ajankuluksi yksin mennessäni laskeskelin milloin 80km ja 53km kärki minut ohittaisi. Jossain vaiheessa sieltä tulivatkin Ruokolainen ja kisan toinen upean kevyellä askeleella ja aika isolla erolla seuraaviin. Myöhemmin sitten H Ansio paineli ohitse ja olin todella iloinen kun väsynyt surkimus sai kannustusta TrailTourin kärkimieheltä ohituksessa. Tällä välillä alkoi sitten oma alamäkeni ja jälkikäteen voi arvailla että nestettä ja erityisesti energiaa olisi varmasti pitänyt puskea vaan enemmän alas. Geelit menivät vielä mutta yksi kpl tunnissa tuntui jo vaikealta. Irtokarkkeja oli paljon ja niitä palaa myös paljon kotiin. Jälleen kerran opittiin. Jäin nojailemaan yhdessä nousussa puuhun selkä edellä hetkeksi. Kun ponnistin itseni eteenpäin liikkeelle horjahdin ja tajusin että takana olisi ollut useamman metrin pudotus, joten ei se kovin fiksu paikka nojailuun ollut. Pikku hiljaa aloin myös törmäilemään muihin 160km tyyppeihin. Ainakin Ari ja Minkiönkylän mahdin mies jäivät mieleen ja mitään puhumatta mentiin pätkiä yhdessä. Välillä joku meni ohi ja pian taas kohdattiin. Huumori oli itselläni todella vähissä kun ensimmäisten tuntien aikana puhuin varmaan liikaakin. Kun saavuimme 31km ja 160km risteyskohtaan Herra Vähäaho/80km (johon tässä törmäsimme- kiitti tsempeistä. Olin kuulemma ollut ”aika tiloissa”) sanoi että 31km eka erä on ihan kohta tulossa ja riippusillan ylityksestä tulee todella vaikeaa jos siihen ruuhkaan satumme. Tulimme sillalle sitten puolisen minuuttia ennen tuota porukkaa ja pääsimme rauhassa yli. Hetken päästä M Ballini (?) istuskeli rauhassa kokista juomassa kannon nokassa ja olisi ystävällisesti tarjonnut vähistään minulle mutta enhän mä raskinut ottaa. Tästä eteenpäin aika moni lyhyempien matkojen ohittaja jaksoi kannustaa meitä raahustajia. Kiitos!!! Yritin alussa antaa hieman tilaa mutta jossain vaiheessa oli vaan pakko todeta että takanatulijoilla on enemmän energiaa enkä voi tuhlata sitä väistelyyn vaan ohi pääsee ilmoittamalla (tästä voisi tehdä jonkun polkujuoksuetiketin kisojen sääntöhin – kohtelias ilmoitus että tulen vasemmalta/oikealta, mutta en tiedä oppivatko kaikki suomalaiset ikinä puhumaan). Kahta nuorta naista lukuunottamatta kukaan ei tosin takanani tuskaillut. Toivottavasti pääsivät onnellisesti maaliin. Lapsuuden luokkakaveri Huotarin Sanna (53km) tuli jossain vaiheessa ohitse ennen Juumaa ja sainpa siitä kannustuksesta iloa! Räsäsen Kimmo (80km) pysähtyi kävelemään ja juttelemaan zombin kanssa ja tsemppaamaan ”kun ei tässä itsellä mikään kiire ole”. Mahtava ihminen (ja paras etunimi J)! Kiitos! Juuma ei meinannut saapua millään. Olin ihan loppu enkä pysynyt enää niillä helpoilla pätkillä kuin sauvakävelemään. Muutama sata metriä ennen Juumaa huomasin että Ballinin Marco oli ollut takanani ja esittäydyttiin. Kajjjaanista molemmat. Minä aikoinaan ja hän nykyään. Mukava ja positiivinen mies kerta kaikkiaan! Juuman huollossa oli kova hässäkkä mutta sain järjestäjiltä ihan henkkoht apua mikä olikin aika pakollista. Ihminen on tuossa kohdassa jo niin väsynyt että sekamelskassa ei enää selviä. Tarkoituksena oli ollut kaivaa vielä yhdet vaihtosukat repusta mutta en vaan jaksanut. Ajattelin että rakot ovat jo niin järkyttävät että kipua ei voi enää siirtää. Toisaalta tavoitteeseen eli läpäisyyn oli vielä paljon aikaa. Puhelin soi mutta en ehtinyt vastata. Onneksi törmäsin juuri sen jälkeen kaveriin Päiviin jolle vaimoni oli soittanut seuraavaksi ja hän antoi puhelimen kouraan. Itkien sopersin rouvalle puhelimeen että kyl mä selviän. Olin kuulemma ollut todella heikon näköinen ja apua oli tarjolla mutta totesin että pakko vaan mennä eteenpäin. Juuma-Konttainen Tästä välistä minulla on ehdottomasti reissun hatarimmat muistikuvat. Pitkospuilla päätin aina yrittää jotain juoksuntapaista ja muuten etenin sauvoilla. Laskeskelin kilsavauhteja ja mahdollista maaliinsaapumisaikaa silloin kun pää toimi. 4km/h. 5km/h. Tuskaisen hidasta. Vilkuilin kelloa. Nyt jos menen puoli tuntia niin olen edennyt 2km. Minuutit eivät edenneet. 15km ennen maalia alkoivat sitten ne lumiosuudet. Ei paljon naurattanut. Polku oli tallautunut kapeaksi mutta kuljettavaksi. Joitakin upottavia kohtia oli joissa pääsi raikastamaan rakot jääkylmällä vedellä. Antin vaimon (31km) ääni kuului jossain vaiheessa takaa. Todella ihanaa oli nähdä tuttu joka jaksoi kantaa huolta energiastani ja voinnistani. Kiitos! Otin harha-askeleen ja kaaduin hankeen. Nousin ylös ja löin ohimoni puussa olevaan oksantynkään. Tuli vähän verta. Onneksi ei osunut silmään. Oli varmaan melkoisen koomista tötöilyä ulkopuolisen silmissä. Matkan edetessä en nähnyt enää mitään muuta kuin lumista polkua ja kun se katkesi johonkin suohon tai mutalammikkoon, yritin jotenkin väistellä mutta eihän sillä mitään väliä enää ollut. Kerran istahdin kannonnokkaan syömään karkkia auringossa ja kukas muu kuin VP Larivaara (80km) tuli iloisesti tsempaten paikalle! Kiitti! Kumpuvaaran ja Konttaisen nousut edessä nähdessäni, ne saivat jo etukäteen mielen hämärtymään mutta ihmeellisesti kuitenkin taistelin jotenkin aina itseni ylös ja alas. Aika monelle kysyjälle ja tsemppaajalle sanoin että älkää koskaan yrittäkö tätä matkaa. Toisaalta pikku hiljaa alkoi realisoitumaan, että minä tulen selviämään tästä! Reidet olivat hyvässä kunnossa eivätkä nousut tuoneet muuta tuskaa kuin sauvoihin nojailua ja lepoa säännöllisin väliajoin. Nälkä kaiveli jo kunnolla kun kiinteää ruokaa ei ollut tullut vuorokauden aikana riittävästi syötyä. Konttaisen huollossa taisin syödä banaania. Juomia en enää ottanut kun edellistäkin oli jäljellä. Huono homma enkä ollut varmasti juonut riittävästi. Jossain vaiheessa satoi luntakin. Välillä paistoi aurinko lämpimästi. Huppu päähän, huppu pois tapahtui monta kertaa. Konttainen-Ruka Tämä on oikea Grande Finale tuskaiselle reissulle. Nousut ja laskut on varmasti käyty jo niin monta kertaa raporteissa läpi joten ei niistä sen enempää. Yllättävän hyvin kuitenkin pääsin mäkiä hitaasti ylös ja ajatus siitä että TULEN PÄÄSEMÄÄN TÄMÄN LÄPI hiipi mieleen yhä useammin. Toisaalta ajattelin että voihan sen jalkansa taittaa vielä niissä vaikessa laskuissa pari kilometriä ennen maalia ja tulin tietysti todella varman päälle. Valtavaaralla taisin ottaa yhden liikutusvideonkin itsestäni sopertaen jotain maaliinpääsystä. Kun hyppyrimäen nousu oli selätetty ja loppu maaliin oli alamäkeä, aloin jälleen juoksemaan ja 500m ennen maalia tapasin taas Minkiönkylän mahdin. Kysyin että mennäänkö yhdessä etiketin mukaisesti maaliin. Niin sovittiin ja hölkättiin punaista mattoa pitkin kuin kuninkaat upeassa kannustuksessa maaliviivan yli. Tipahdin maahan ja otin pienet liikutukset. Minä tein sen. KooVee Ikola (80km) kyseli seuraavana päivänä että suosittelenko reissua ultraajalle. Rehellisesti sanottuna en suosittele, mutta jos haluaa omia rajojaan testata niin tämä on kyllä hyvä vaihtoehto siihen. Ville-Guru tuli välittämään ja onnittelemaan kun teltassa pistelin kanakeittoa. Kiitos! NUTSit ja moni muu auttoivat ja onnittelivat. Kiitos! Sain dropbagit (kiitos Päivi!) ja poistuin niin nopeasti kuin pystyin kohti lämmintä suihkua. Horkka alkoi hississä ja tärisin kuin mandoliini peittojen alla. Jalkojen yleiskivistys alkoi ja kasvoi niin sietämättömäksi, että oli pakko siirtyä särkylääkkeisiin. Keuhkojen tulehdus (?) irtosi lopulta karmealla köhimisellä ja hikoilin tunnin ihan järkyttävästi horkan vastapainoksi. Mikä lie juttu ollut. Finisher-olut jäi suosiolla sunnuntaille. Lopuksi Kiitos vaimolleni ja perheelle tämän harrastuksen sietämisestä ja tuesta! Onneksi liikunta on koko perheen juttu! Kiitos äiteelle! Suuret kiitokset Antille ja Pasille juoksuseurasta! Olette mainioita tyyppejä ja toivottavasti ajattelette samalla tavalla minusta vaikka aika alastomia tunteiden suhteen reissussa ollaan. Antille erityiskiitos valtavasta määrästä kokemusta ja henkistä tukea minun suuntaani. On etuoikeus tuntea sinut ja vaimosi! Kiitos vielä kerran Jari Tompolle valmennuksesta jolla on alettu hioa noviisia keski-ikäistä ultraharrastelijaa entistä vaatimampiin reissuihin! Kiitos NUTS ja kaikki jotka olitte järjestämässä. Koukuttavaa kamaa teetätte! Suurella todennäköisyydellä unohdin tässä mainita muitakin ihmisiä mutta kiitos teillekin! Onnittelut sijoittuneille, läpäisijöille ja tsemppiä niille joita ei onnistanut tällä kertaa! Kunnioitan suuresti joka ikistä ihmistä joka tuon pisimmän matkan on ikinä läpäissyt missä tahansa ajassa. Matka on äärimmäisen vaativa ja läpäisy vaatii fyysisen kunnon sekä onnenkin (loukkaantumiset / paikkojen kestäminen) lisäksi valtavan määrän halua tulla maaliin. Tietysti päätä tarvitaan sitä enemmän mitä vähemmän on sitä fyysistä kuntoa. Muutaman lyhyemmän ultran kokeneena tämä oli se ehdottomasti vaativin tähän mennessä. Koen että jokaisessa tapahtumassa opin lisää ja ainakin kolme selvää parannuskohtaa tuli tästä reissusta ja aika perusvirheitä tuli tällä kertaa tehtyä. DNF sarake näyttää edelleen kuitenkin nollaa ja pyrin tietysti pitämään asian näin mahdollisimman pitkään. Seuraavat viikot kohti YPH134km tapahtumaa vaatinevat kyllä erityistä huolellisuutta! Alussa (Onevision) Maalissa (Ville Tuure)
  4. 24 points
    Kisarapsa, Karhunkierros 160, 2017. Vaikea sanoa mistä tätä pakettia alkaisi purkamaan. Kisasta on jo pari päivää, mutta silti on pää vielä ihan sekaisin koko setistä. Koko hommahan lähti liikkeelle 2016 Vaarojen ultran DNF:stä. En ehtinyt siellä toisen kierroksen cut offiin ja kirosin Eteläpään mutakuramössöt niin syvälle helvettiin kuin suinkin osasin. Juttelin sitten Epun kanssa Karhunkierroksesta ja Eppu iloisin silmin kertoi minulle, että ei Karhunkierros ole mikään Eteläpää. Sellaista rollaattoribaanaahan se pääosin on, mitä nyt Rukan päässä on teknisempää. No, rollaattoribaanat olivatkin sitten tänä vuonna hiukan kosteahkoja rollaattoribaanoja :D Kisaa edeltävät viikot menivät tunteiden osalta hillitöntä vuoristorataa. Näiden viikkojen aikana olimme reisussa ja myös sairastelin siinä ohessa. Ja luin päivittäin Kuusamon säätietoja. Ja joka päivä vuoristorata kävi aina vain korkeammalla ja matalammalla. Välillä sain tsempattua itseäni sillä, että talven treenit on mennyt hyvin ja ei niitä treenejä tuhota parin viikon räkätaudilla. Ja sitten välillä taas Kolin Eteläpään epätoivoiset hetket nousivat mieleen, kun tavasin säätietoja ja katselin Karhunkierrokselta julkaistuja kuvia. Yhdessä vaiheessa olin jo todella lähellä luovuttaa. Olin jo Booking.comissa peruuttamassa Rukan majoitusta, mutta jotenkin se peruutus jäi sitten kuitenkin kesken. En oikeastaan edes tiedä miksi. Muistan vaan, että kirosin sitä, että miten kalliiksi tulee DNF:n hakeminen. No, perjantai koitti ja löysin itseni lähtöviivalta. Katselin siinä Rukan lumisia laskettelurinteitä (missä muuten sunnuntaina porukat veti pujottelutreenejä) ja tuumin, että nyt on poika tainnut haukata pikkaisen liian ison suupalan. Ympärillä kun oli vielä toinen toistaan timmimmässä kunnossa olevia oikeita juoksijoita. Vaimolle näytin käsiäni ja sanoin, että kato miten mun kädet tärisee. Harvoin on meikäläistä missään jännittänyt niin paljoa. Jos olisin tullut yhtään aikaisemmin lähtöalueelle, olisin varmaan ehtinyt vielä kääntymään takaisin hotellihuoneeseen. Lähtölupa saatiin ja oli aika aloittaa tekeminen. Nyt ei voinut enää mussuttaa somessa, ottaa kalsarikänneja, jossitella, sitkutella tai muuten vain keksiä hienoja meriselityksiä omalle saamattomuudelle. Nyt piti tehdä. Tehdä jotain, mihin oma usko ei juuri sillä hetkellä riittänyt. Mutta kun porukka lähti liikkeelle ja jono muodostui, niin aivot siirtyivät välittömästi Nyt-mennään-eikä-mussuteta -moodiin. Hissiaseman päältä sain tehtyä ensimmäisen yleiskatsauksen tulevaan ja tilanne näytti hyvältä. Ok, lunta on, sitä on melko paljon, mutta ei sitä ole sikana. Edessä pyyhältää 50-60 kaveria, joten jonkinlainen ura siihen on pakko muodostua. Myös punaisia viittoja näkyy olevan runsaasti, eli reittimerkinnät vaikuttavat hyviltä. Luvassa ei siis liene reitin hakua munahangessa. Mahtavaa! Valtavaaran päällä meno oli tasaista ja mieli korkealla, vaikka lumisade ja hyinen tuuli tuntuivat vähän ikävältä ilman takkia. Ajattelin kuitenkin, että en takkia kaiva, kun kohta kuitenkin pudotellaan puurajan alle. Valtavaaralla mielen valtasi jonkin euforia, kun etukäteen oli tiedossa, että täällä ne pahimmat munahanget olisi. Mutta ura oli jo menomatkallakin sellainen, että itse upposin pahimmillaan vain puoleen sääreen. Konttaisten huolto, missä vesipullot täyteen ja ilokseni huomasin, että täällähän on murkinaakin. Olin jotenkin virheellisesti siinä luulossa, että täältä saisi vain vettä. Sitten Kumpuvaaralle ja sekin hoitui ilman suurempia ongelmia. Luntahan siellä oli ja paikoitellen ihan runsaastikin, mutta kun olin pääkopassani varautunut totaaliseen kaaokseen, niin tällainen "normaali" runsaslumisuus ei tuntunutkaan maailmanlopulta. Ekalle 17-18km oli hakannut päähäni sen taktiikan, että en missään vaiheessa, ikinä, lähde hötkyilemään tai kiirehtimään. Tämä lumiosuus on mentävä minimienergialla ja rauhassa. Sauvoista sai hyvin tukea tasapainon pitämiseen, joten jalkojen kaiken lihastyön sai keskittää etenemiseen. Sitten se lumi loppui ja tuli muta tilalle :) Ensimmäiset viitisen kilsaa yritin epätoivoisesti väistellä pahimpia pommeja, mutta sitten pelin henki alkoi käymään selväksi. Ei tämä muta ja kura väistelemällä lopu. Tämä jatkuu varmaan loputtomiin. Mielessäni mietin, että ei mun jalat voi kestää märkiä kenkiä 150 kilometriä. Ei ne vaan voi. Juuman huolto (23km) pompsahti sitten onneksi vastaan ja sen jälkeen alkoikin Pieni Karhunkierros, mikä oli helposti juostavaa baanaa. Tämä tuli hyvään väliin, kun rymyhommissa eteneminen on hidasta ja pääkoppa ei siitä tykkää. Pienellä Karhunkierroksella oli myös upeat maisemat ja niitä pystyi jopa lennossa katselemaankin, kun baana oli leveää ja helposti juostavaa. Helpon baanan jälkeen siirryttiin taas portaisiin ja portaiden jälkeen oltiinkin taas mudassa ja kurassa. Jossain reilusti ennen Jussinkämppää oli pari kaveria notskilla paistamassa makkaraa ja toinen huuteli mulle, että mitäs porukkaa te oikein ootte. Pistin kävelyksi ja huikkasin takaisin, että tää on tällanen polkujuoksukilpailu, hölkkäillään tää karhunkierros. Kaveri siihen tokaisi takaisin, että hulluja ootte. Mä vastineeksi, että niin ja me hölkätään tää vielä takaisinkin Rukalle. Siihen sain lyhyen ja erittäin ytimekkään vastauksen, joka meni täsmälleen näin "EI S**TANA!" :D Jossain Jussinkämpän tienoilla baana muuttuikin sitten helpoksi ja perjantain aikana vihmonut kylmä tuulikin alkoi tyyntymään. Tässä kohti alkoi taas kilometrejä kertymään mittariin. Fiilis oli korkealla ja menohalut hyvät. Itseluottamuskin alkoi tässä vaiheessa palautumaan, kun selkeästi tunsi, että töppönen nousee ihan ongelmitta, kunhan baana on vain vähän helpompaa ja kuivempaa. Näillä paikkeilla tuli vastaan myös tämä usein kuvattu kyltti: Tämän kyltin kohdalla kävimme porukalla mielenkiintoisen ajatusleikin läpi: Eli olemme nyt rymynneet yhden maratonin lumimutakuramössössä läpi. Ok, tämä selvä juttu. Ja nyt kun rymyämme vielä kaksi maratonia lisää, niin päädymme takaisin tähän täsmälleen samaan paikkaan. Ok, tämäkin selvä juttu. Ja sitten sen jälkeen meillä on jäljellä enää vain yksi maratoni ennen maalia :D Päädyimme kuitenkin aika äkkiä siihen lopputulemaan, että ehkä on parempi miettiä sitä, että Oulangan huoltoon on matkaa enää reilu kymppi Oulangan huollossa (55km) kävi aika äkkiä ilmi, että vaikka mun meno oli ollut hyvää ja leppoisaa, niin olin syönyt liian vähän. Tämä oli kuitenkin noin 32km huoltoväli ja joinkin käytettyyn aikaan nähden aivan liian vähän. Mun kädet tärisi aivan järkyttävästi huollossa, mutta huollon superavulias miehistö kiikutti mulle onneksi koko ajan teetä & pikkupurtavaa ja neljännen kupin alkoi jo hiukan helpottamaan. Sitten kuivaa paitaa päälle ja kiinteää ruokaa masuun. Huollon porukka kertoi, että tarvittaessa pääset kyllä tuonne sisätiloihinkin lämmittelemään, mutta sanoin, että jos sinne menen, niin pois en enää pääse. Eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäi heittää reppu selkään ja pistää menoksi. Pari kilsaa rauhallista hölkkää ja tärinät alkoivat poistumaan ja menojalka alkoi taas vipattamaan. Oulanka - Hautajärvi oli mulle tämän reitin hienoin pätkä. Myös paluukin. Tämä toki puhtaasti sen takia, että tämä oli teknisesti helpointa baanaa juostavaksi. Mä kun en todellakaan ole mikään polkujuoksukone, niin vaikeat ja mutaiset polut on mulle todella haastavia. Yöllä oli kyllä todella kylmä ja vesipullojen suuttimet veti aina jäähän juomisten välissä. Mutta ei kylmyys kovin paljoa haitannut, kun oli täysin tyyntä. Oli kerrassaan mahtavaa hölköttää täällä täysin yksin Lapin yöttömässä yössä. 13km ennen Hautajärveä Juuso tuli vastaan ja ei voinut kuin ihailla sitä askeleen keveyttä ja leppoisaa, mutta nopeaa menoa. 11km ennen Hautajärveä tuli vmaksi vastaan ja iso mies se vaan sieltä tyynesti liiteli reippaalla askeleella. Näytti suunnilleen siltä, kun vmaksi olisi laittanut saunan just lämpiämään ja päättänyt lähteä kevyelle kympille ennen saunomista :D Hautajärven huolto (83km) oli fantastinen paikka. Sen kun siirsi ahterinsa jakkaralle ja välillä vähän availi suutaan. Jos tokaisi, että "Pitsaa", niin naaman eteen ilmestyi lämmintä pitsaa. Jos sanoi "Kokista", tuli naaman eteen koksista, joskin ohessa tarjottiin myös jaffaakin. Sanoit "Sipsejä", niin tuli sipsejä. Ei hullumpi mesta! Ei mikään ihme, että viihdyin siellä 45 minuuttia Sitten nokka kohti etelää ja Oulankaan asti kaikki meni oikein mainiosti. Ihan ekat kilsat Hautajärven jälkeen olivat toki varsin tukkoisia, kun olin istunut pitkään paikallaan ja syönyt varsin paljon. Mutta äkkiä ne jumit siitä aukesi. Ennen Oulankaa mietin tiivisti, että mitä teen kenkien kanssa. En ollut tähän mennessä vaihtanut kenkiä tai sukkia vielä kertaakaan. Jalat olivat koko ajan märät tai läpimärät. Ja olin siis normisukilla liikenteessä. Mietin sitä, että pitäisikö kengät vaihtaa järeämpiin ja sukat siinä ohessa. Sukkien vaihdon päätin skipata, koska olin melko varma, että teipit lähtevät irti, kun vedän läpimärät sukat jalasta. Ja uusia teippejä ei enää saa kunnolla märkään ihoon kiinni. Ja ei mun kroppa olisi enää edes taipunut teippaamiseen. Kenkien kohdalla tilanne oli vaikea. Nyt jalassa olevat kengät tuntuivat hyviltä ja on aina riski vaihtaa jotain mikä tuntuu hyvältä. Mutta tiesin, että eteläinen puolisko reitistä on teknisempää ja kivikkoisempaa. Ja nyt jalassa olevissa popoissa on varsin ohut pohja. Oulangassa olisi paksupohjaisemmat popot. Mutta ne olisivat myös märkänä huomattavasti painavammat ja ne eivät kuivuisi juuri yhtään vauhdissa. Päätin jättää kengät vaihtamatta. Ja tämä oli mun kisan suurin virhe. Tein hyvä ja perusteellisen huollon Oulangassa (110km) ja join kunnolla, kun tiesin, että taas on luvassa 32km huoltoväli. Mopo lähti tosi hyvin liikkeelle Oulangasta ja fiilikset oli tosi korkealla. Oli sellainen kuuluisa voittajaolo. Jotenkin sitä antoi itselleen ihan luvan kehua itseään. "Sä kuule teet just nyt jotain sellaista mitä ihan kaikki ei pysty tekemään." Mä tunsin itseni siellä ihan ykköseksi :) Mutta hyväksyin tämän tosiasian ja tuumin, että kai sitä suomalainen ukko voi täällä keskellä erämaata yksin hölkätessä tuumia ihan mitä lystää :D Noin 125km kohdalla alkoi sitten vaikeudet. Kaksi tekijää, jotka alkoivat vaivaamaan oikeastaan melko samaan aikaan. Nesteet alkoivat menemään läpi. Virtsa oli ihan kirkasta ja puskassa piti käydä koko ajan, vaikka en edes kovin paljoa juonut. Suolaa olin napsinut koko reissun ja lisäsin sen käyttöä, mutta en saanut tätä tilannetta millään hallintaan. Toinen oli se, että polku oli muuttunut kivikkoisemmaksi ja mun jalkapohjat antautuivat aivan täysin. Tasamaalle niillä pystyi vielä astumaan ja jopa rauhassa hölkkäämäänkin, mutta pienikin kivi tai juuri, niin ukon silmissä alkoi sumenemaan. Nämä kaksi juttua yhdessä teki sen, että vauhdit romahtivat. Aivan täysin. Katselin siinä sitten karttaa ja tuumin, että noin 40 kilsaa maaliin. Ei hyvä. Ei millään mittarilla hyvä. Kelloa katsoessa tajusin kuitenkin, että vaikka menisin hitaasti, niin mulla olisi kuitenkin realistiset mahdollisuudet ehtiä maalin ennen puoltayötä. Mutta jos sen tekisin, niin luvassa olisi todella karu 10-12 tunnin taaperrus. No mitä vaihtoehtoja tässä sitten ukolle jää? Eiku pää kainaloon ja menox, ei se matka muuten etene. Pieni Karhunkierros tuli vastaan ja siinä pystyin osittain hölkkäämäänkin ja tuumin, että nämä hölkkäämällä säästetyt minuutit tulevat vielä tarpeeseen. Nesteytys tökki vaan tässä vaiheessa niin pahasti, että juoksemisesta ei tullut oikein mitään edes tasaisella polulla. 31 & 53 porukkaa alkoi tässä vaiheessa lappaamaan ohitse oikein urakalla. Basecampin huollossa oli mieletön hulabaloo, mutta hommat toimi silti. Aloin itse olemaan täällä niin koomassa, että huolto jäi valitettavan vajavaiseksi. Olisi pitänyt pystyä tsemppaamaan enemmän. Mutta ei vaan pystynyt. Basecampin jälkeen polku muuttui kapeaksi ja hävetti taapertaa lyhyempien matkojen juoksijoiden edellä. Takaatulevat olivat kyllä todella positiivista sakkia. Yhden ainoan kerran kuulin takaani negatiivisen kommentin, kun joku tokaisi, että tuossa edessä menee nyt joku polkuKÄVELIJÄ. Oikein korosti vielä sanaa kävelijä :) Olihan sillä kaverilla varmasti tämän kauden trendikkäimmät värit päällä, ei siinä mitään. Ehdin onneksi kuulemaan, kun tämän parivaljakon takimminen kaveri tokaisi minut ohitettuani kaverilleen, että toi sun kävelijä on hei 160 kilsalla :D Hillittömän paljon sain tsemppejä takaatulevilta ja pyrin aina tekemään mahdollisuuksien mukaan tilaa tai kertomaan kummalta puolelta kannattaa ohittaa. Nesteytys alkoi palamaan hiukan normaalimmaksi jossain vaiheessa, joten pitkospuilla pystyin onneksi vetämään ihan rauhallista hölkkää. Pitkospuilla kun jalkapohjatkin olivat täysin ok, vaikka polulla niihin sattui joka askeleella aivan vietävästi. Jossain Kumpuvaaran tienoilla tsempit alkoivat muuttumaan siihen suuntaan, että enää 10 kilsaa, sähän oot jo melkein maalissa. Vaikka nämä olivatkin toki positiivisia kommentteja, niin its kuitenkin tajusin, että että tähän viimeiseen 10 kilsaa tulee menemään varmaan kolme tuntia, että en mä todellakaan ole vielä lähelläkään maalia. Konttaisen huolto meni ihan sumussa. En muista siitä oikein mitään. En tiedä otinko siellä lisää juotavaa pulloihin. Jotain kuitenkin söin ja join. Kontaisten huollon jälkeen oli portaita ja täältä muistan yhden ilon hetken. Portaiden nousu sujui leppoisasti ja ilman mitään ongelmia. Reisissä oli hyvin jerkkua tallella. Jalkapohjat oli nyt se sulake, mikä oli palanut. Mutta portaissa oli tasaiset laudat, joten niille astuminen oli ok. Mutta fiilis oli ihan super portaissa, kun tajusin, että mähän pystyisin vetämään tätä edelleen vaikka kuinka pitkään. Valtavaaran alamäkiä tulin alas selkäedellä köydestä roikkuen, kun en kertakaikkiaan enää pystynyt astumaan päkiöille alamäissä. Loivissakin alamäissä piti koko ajan jarruttaa sauvoilla menoa, jotta päkiät kestäisi hommat edes jossain määrin. Välillä tuli suoraa huutoa suusta ja välillä kyynel poskelle, kun jalkapohjien kipu oli aivan hillitöntä. Valtavaaran ja Rukan välillä tuli takaa Nutsin porukkaa ja kyselivät vointia, kun lennokas askeleeni oli ilmeisesti herättänyt huolta. Kovat tsempit sain heiltäkin ja jatkoin väkerrystäni. Kumpuvaaralle noususta alkaen olin kuitenkin tietoinen siitä, että jos en loukkaannu todella pahasti, niin tulen pääsemään maaliin. Se antoi voimia. Sen tiedon avulla jaksoi puskea eteenpäin. Ja sieltähän se mäkihyppytorni sitten tuli vastaan. Alas Rukalle en pystynyt hölkkäämään, hädin tuskin pystyin sinne sauvojen kanssa kävelemään. Mutta kun tasainen maalisuora aukesi, niin jalkapohjat olivat taas ok ja pystyin jopa hitaasti hölkkäämään maaliviivalle. Maalissa olikin sitten harvinaisen epätodellinen oli, mutta palataan siihen hiukan myöhemmin...
  5. 23 points
    Tällä kertaa äijän kävi hyvin. Aika 24:09:39 ja toinen sija. Raporttia myöhemmin kun aivot taas pelaa ;)
  6. 17 points
    No niin, reissulta on kotiuduttu vähän hämmentyneellä mielellä. Selvisin reitistä ja tavoiteajasta jäin odotetusti, mutta... Niin, aikaa kului lähes 14,5 tuntia. Lunta oli paljon vähemmän mitä pelkäsin. Itse asiassa ekat 50 kilsaa taisi olla ihan nopeaa polkua, tai ainakin se meni näppärästi alle seitsemään tuntiin, siinä kohtaa Garminista loppui akku. Pitääkin vähän ihmetellä miten tuohon loppumatkaan sain tuhraantumaan noin paljon aikaa. Olihan siinä liejussa tarpominen todella hidasta ja kävelypätkiä tuli aika paljon, mutta silti. Suurin osa edes jollain tavoin juostavista pätkistä tuli kuitenkin juostua. Saattoihan se näyttää lähinnä Ozzy Osbournen lavaliikehdinnältä, mutta lasken sen silti juoksuksi Kolme aika mellevää kaatumistakin tuli tehtyä. Ekassa nilkka pyörähti kivenkolossa ympäri ja luulin leikin jäävän siihen. Eipä jäänyt. Toisessa löin polven todella lujaa kiveen ja olin varma että tähän jää. Perkeleiden huudon jälkeen matka kuitenkin jatkui. Kolmannessa olin varma että käsivarsi katkesi ja vitutti sen verran muutenkin että melkein toivoinkin sen olevan syy keskeyttää. Ei se kuitenkaan katkennut. Lisäksi jossain jyrkässä kivikkoisessa alamäessä horjahdin sen verran, että tulin todella pitkän pätkän vuorikauriin lailla lentolaukkaa alas. Siinä jos olisin kaatunut, niin olisi käynyt tosi pahasti. Piti vähän aikaa täristä paniikkia pois vauhdin pysähdyttyä. Mutta opettavainen reissu tämä oli: + Talven ja kevään tunkkaustreenit kantoivat hedelmää sen verran, että lopun nousuissa ei ollut mitään hankaluuksia ja siinä tuli ohiteltua hyytyneitä aika paljon. + Energiapuoli toimi hienosti, geelit ja muut eväät upposivat hyvin ja mitään mahaongelmia ei ollut. + Varustepuoli oli kunnossa. Salomonin reppu, Speedgoatit ja Sealskinzit olivat oivallinen yhdistelmä. + Paikat kesti yllättävän hyvin, yksi burana piti ottaa lonkankoukistajien kiukutteluun. + Nyt tiedän mitä kokeneiden ultraajien puheet hyvien ja huonojen hetkien vaihteluista kisan aikana tarkoittavat. Aika nopeasti se tunnelma vaihtuu epätoivosta juoksun riemuun ja toisinpäin. + Mielenkiintoinen henkinen seikkailu. - Kunto ei sittenkään ollut riittävän hyvä. Todella raskas reissu se kuitenkin oli, ja todennäköisesti jää myös viimeiseksi noin pitkäksi matkaksi. Ei ehkä ole mun juttu taivaltaa yli kymmenen tunnin kisoja. Ainakaan tänä kesänä. Tai ainakaan ennen heinäkuuta.
  7. 17 points
    Hah. Olipa kisa. Lähdin tietenkin alussa Ruokolaisen matkaan ja noin kymmenen kilsan siinä roikuin kunnes tajusin että itsemurhaa siinä itselleni teen. Ekalta kympiltä kaikki kilsat alle femman ja suurin osa 4:30-4:20 pintaan. Jättäydyin kyydistä ja Pekka ja Tero jatkoivat kaksistaan. Loppumatkan sitten juoksin täysin yksin. 52km matkalaisia jokunen meni ohi. Tajusin että Tero tulee menemään omia menojaan joten aloin seuraamaan takana tulleiden etäisyyksiä minuun. Muistaakseni Oulangalla nelonen oli vain muutaman minuutin perässä joten yritin pitää hyvää vauhtia yllä joka saattaisi kostautua. Juumassa eroa taisi olla kympin verran joten seuraava väli Konttaiselle oli myös painettava turhan kovalla temmolla. Konttaiselle jälkeen soitin huoltajalleni ja kuulin että välimatka oli kasvanut joten alussa himmailin kunnes tajusin että yhdeksän tunnin alitus voisi olla mahdollinen ja vikan neljä kilsan yritin edetä mahdollisimman nopeasti. Konttaiselle jälkeen en enää ottanut energiaa joten viimeiset ylämäet alkoi olla tuskaa eikä sub9 onnistunut, jota en kyllä missään vaiheessa ennen kisaa unelmoinutkaan. Todella onnellinen juoksusta sillä viimeiset viikot olleet murheellisia. Eilinen yö meni kokonaan yskiessä ja sain nukuttua alle tunnin. Kisassa kuitenkaan yskä ei vaivannut. Nyt sitten yskitään keuhkoja pihalle. Saa nähdä kuinka paljon takapakkia tulee tämän seurauksena. Varusteena itselläni Hokan shortsit, Rehbandin kompressio, Hokan-poolopaita ja Speedgoatit. Pisin huolto taisi kestää 3-4min. Konttaisella huolto alle 2min. Huikea skaba, järjestelyt, kisatoverit ja maisemat! Kiitos! Josko ensi vuonna pääsisi 160km viivalle. Huikeat vedot niin 160km finishereiltä ja varsinkin Simpalta ja Maxilla! Mahtavaa! Samoin myös Tero oli aivan omaa luokkaa ja jos lopun baana olis ollut parempi olisi reittienkka mennyt heittämällä rikki.
  8. 16 points
    Säästelin vikat kilsat näyttävään maaliintuloon ;) Ei vaan, jalat on aivan romuna, mutta endorfiinipöllyssä sitä unohtaa sen autuaasti ;)
  9. 15 points
    Varpaisjärven iltakisoissa tuli sitten käytyä juoksemassa 10 km, jossa oli myös vaihtoehtona puolikas.Olin aiemmin sinne ilmoittautunut, joten päätin juosta viikonlopun alkajaisiksi reippaamman treenin. Päätin, että juoksen ihan tuntemusten mukaan siten, että ei tarvitse kontata maaliin ja ihan hyvin onnistuin. Alussa katselin vähän vauhtia ja sitten ei tullut enää mittaria seurailtua vaan ihan fiiliksillä maaliin yksinjuoksuna, koska kärki juoksi kovaa ja suurin osa porukasta kauempana minun takana. Aikaa meni 46.33 min@4.39 min/km, joten samalla tuli oma PB. Ei tarvinnut raastaa, vaan hyvä kovempi treeni, joten tasaisempi reitti ja kunnon kisafiilis porukalla, niin eiköhän tuosta ajasta jotakin lähde pois. Antoi vähän uskoa, että ehkä se kunto ei ole niin paska, kuin viime lauantai osoitti. Vauhdinjaosta sen verran, että eka 5 km@22.30 min ja toka 5 km@24 min. Ensimmäinen oli tasaisempi ja tuntui, että tänään olisi vitosella jaksanut raastaa hyvän ajan, koska alku tuli kevyesti. Toisella vitosella oli enemmän mäkiä, niin ne juoksin tarkoituksella rauhallisesti, kun ei ollut kiire minnekkään vaikka juoksukilpailussa olinkin.
  10. 13 points
    Perjantai 26.5.2017 - lauantain 27.5.2017 Juoksua 142,2 km/n. 18 tuntia. Karhunkierroksen pitkältä matkalta DNF reipas parikymppiä ennen maalia. Etureidet pelistä pois ja asia täysin selvä - ei mitään asiaa lopun lumisille nousuille ja hankalille laskuille. Hiton hyvä treeni ravintojen ja valvomisen suhteen.
  11. 13 points
    Keskiviikko: polkua 2.6km/18min Torstai: Lepo Pe-La: Tavoite n. 165km alle 36h. Hakkaa päälle!
  12. 12 points
    No niin, sitten lyhyet jatkot. Sieltä mäkihyppytornilta kun lähdin laskemaan oikealle kaartavaa mäkeä alas ja näin 500m maaliin -kyltin, kävi ukon sisällä melkoinen myllerrys. Olin kuitenkin nähnyt tämän kohdan talven aikana YouTubessa varmaan tsiljoona kertaa ja monta kertaa miettinyt, että läpyttelenköhän ikinä itse samasta kohtaa alas. Näiden videoiden perusteella muistin ulkoa mäessä olevien portaiden muodot ja portaiden vieressä olevan tasaisen alueen. Siinä kun nilkutin alas ja katselin alempana olevaa Rukan kylää, niin oli kyllä herkkä hetki. Alamäki kun loppui, niin hoin vain puoliääneen, että vi**jen vi**u, mä oon ihan oikeasti täällä. En ottanut näyttävää loppukiriä, en ottanut selfieitä, en heitellyt yläfemmoja taputtajille, en tehnyt mitään sellaista mitä voisi olettaa ihmisen tekevän tässä tilanteessa. Hölkkäsin vain hitaasti karsinaa pitkin maaliin ja olin aivan kuutamolla :D Onneksi sillain erittäin positiivisella tapaa kuutamolla :) Vaimo oli maalissa vastassa ja hän oli ainoa henkilö kenet jollain tapaa tunnistin, vaikka hetken kuluttua selvisi, että olihan maalialueella muitakin tuttuja kasvoja. Olin niin heikossa jamassa, että sanoin vaimolle, että nyt mennään heti ja suoraan tonne telttaan hakemaan mulle lämmintä keittoa. Siinä teltan pöydässä keittoa ryystäessä alkoi todellisuus iskemään ihan toden teolla päällä. Mä tosiaan tein sen. Ja tässä oli muutakin mukana kuin pelkkä KK 160:sen maali. Mä olin saavuttanut yhden itselleni hyvinkin tärkeän etapin. Nyt mulla on pisteet kasassa UTMB-arpajaisiin. UTMB-arpajaiset ei kerro monelle mitään, mutta mulle se on ollut viime vuosina eräänlainen graalin malja. Useita vuosia sitten lueskelin puhtaasta mielenkiinnosta juttuja UTMB:stä ja pääsyvaatimuksia tavatessa olin suorastaan järkyttynyt, miten hillittömät kisat pitää olla CV:ssä, jotta saa edes oikeuden osallistua arvontaan. Silloin tuntui siltä, että jo pelkkä arvontaoikeuden saavuttaminen vaatisi yli-ihmisen kyvyt. Ja nyt mä sen sain. Ja jopa yhden ylimääräisenkin pisteen :) Tämä juttu oli mulle vähintään yhtä iso juttu kuin reitin läpäisy. Ellei jopa isompi. Keittoa ryystäessä tajusin, että palkintojenjako on just alkamassa. Nilkutin portaat ylös terassille, mutta perille päästyäni tajusin aika äkkiä, että en kykene tässä seisomaan, joten oli pakko luovuttaa ja koukata Kotipizzan kautta hotellille. Sauna päälle, kevyt nestetankkaus, vaatteet veks, piiiitkä lämmin suihku ja puolilämpöisen saunan lauteille syömään Opera Specialia ja juomaan kokista. Voi että kun maistuikin taivaallisen hyvältä! No, ilo loppui toki lyheen, kun tiesin, että edessä on vielä liskojen yö. Koko yö puolittaisessa horkkaunessa, tolkutonta hikoilua, niistäessä verta nenusta, vessassa käydessä huimasi niin, että piti pitää vastakkaisista seinistä kiinni ja lopulta pomppasin puoli kasilta sängystä ylös, kun ei siellä enää kestänyt olla. Kuuman suihkun kautta hotelliaamiaisen pariin. Sitten kamat kasaan ja autolla kohti Vantaata. Matkalla useampi stoppi syömään ja autossa sain onneksi nukuttua päikkäreitä. Mutta herranen aika, miten jumiin paikat veti, kun sunnuntain istui suurilta osin autossa. Se oli nyt uutta, että myös toinen yö meni osittain liskojen ja hikoilun parissa. Tätä en ollut ennen kokenut. Mutta nyt alkaa elämä voittamaan. Jalkapohjat ja varpaat ovat edelleen ihan muusia, mutta muuten olo alkaa olemaan yllättävän hyvä. Ehkä sitä pääsee jo ensi viikolla juoksemaan!
  13. 12 points
    Huh huijjaa! Olipahan tiukka 165km. Alku lähti juurikin suunnitelulla tavalla rauhallisesti ja juostavilla osuuksilla oikeasti juosten. Kaveriporukkaa vähän tipuili siinä kyydistä, mutta onneksi saavutin Ismon Juuman huollossa pienen kirin ansiosta ja jatkoimme siitä matkaa parin muun juoksijan kanssa. Juoksuporukkaa tuli mukaan, meni ohi ja taas sitten selkiä tuli vastaan. Oulankaan tulimme vähän huonolla nesteellä, kun pahus loppuivat kesken n. 45km kohdalla. Puroista vähän täytettä niin päästiin Oulankaan josta tärinähorkan saattelemana kohti Hautajärveä. Täysin omien voimien mukaisessa aikataulussa olimme kääntöpaikalla eli 12 tunnissa. Pikkaisen liian pitkä huoltotauko ja sitten kohti Rukaa. Vaikeudet alkoivat Oulanka-Juuma välillä, kun univaje alkoi painamaan. Silmät lupsahtelivat molemmilla ja alkoi jalkavaivat. Ismolla lonkankoukistaja, minulla nilkan etuosa (joka on nyt täysin turvoksissa ja kipeä). Juokseminen muuttui sauvomiseksi ja välillä taas juostiin. Juuman jälkeen vedimme pidemmän sauvakävelysetin ja ainoastaan pitkokset ja tasaisemmat pätkät juostiin. Konttaisen huoltoon tultiin aika tasan 17.00 eli aikaa vielä oli. Kaveri oli tosin todella huonolla hapella ja yllytti minua jatkamaan edeltä ja ajoissa maaliin. Periksi en antanut vaan huoltojoukkomme syötti ja juotti kaveria samalla kun minä ahdoin napaan kaikkea mitä löytyi. Liivit täyteen roinaa ja nestettä. Viimeinen 7km oli tuskallisen hidas, mutta kaveria ei jätetä. Ylämäet tunkattiin käytännössä niin, että minä tulin takana ja osittain työnsin kaveria ylöspäin. Hissukseen tultiin ja rauhoittelin, että maaliin keritään ihan varmasti ja alle kolmeen tuntiin tuo pätkä menikin. Jäi siis vielä pelivaraakin! Uskomattoman huikea reissu. Oli huonoja hetkiä, mutta myös todella hienojakin. Vatsa toimi erittäin hyvin, nesteet imeytyivät ja eväät maistui. Tästä on hyvä lähteä kohti Ylläs-Pallasta. :)
  14. 12 points
    http://kauasjapitkalle.blogspot.fi/2017/05/nuts-karhunkierros-160km-2017.html
  15. 12 points
    Ja sitten.. Kuinkas siellä Terwamaratonilla sitten kävikään. Siitä tarinaa halukkaille tästä: https://hyvallahookilla.wordpress.com/2017/05/23/terwamaraton-2017/
  16. 11 points
    Tuli juostua puolimaraton. Pitkästä aikaa, edellinen virallinen suoritus oli melkein 3v takaa, silloinen aika oli 1:22;43. Tänään illalla tuli melkein 6min parannus aikaan ja loppuaika Varpaisjärvellä oli 1:16;48. Täytyy vissiin olla tyytyväinen juoksuun. Keli oli aavistuksen lämpimän puolella (n +20), toisaalta tuuli oli ihan nollissa. Juoksureitti maantietä 10,5km ja sitten samaa reittiä takaisin. Ei ihan mäkivapaa. Lähdettiin Parkkosen Harrin kanssa kärkikaksikoksi, minä taisin olla vetomies. Harri kommentoi että eipä ole varma oliko fiksu ajatus lähteä paukuttamaan alle 3:40 kilsoja. En ollut minäkään varma. Enkä olisi ilman juoksukaveria lähtenyt paukuttamaan. Puolenvälin jälkeen oli aika kova ylämäki, mutta kun siitä oli selvitty alettiin olla aika varmoja että ihan huono aika ei ole tulossa. Vauhti ei hyytynyt missään vaiheessa. Jossain 18km kohdalla rupesin ajattelemaan että tämähän on kuitenkin juoksukisa ja ajattelin kokeilla pikku nykäisyä. Siinä sain yhden kilsan vedettyä jotain 3:25 aikaan ja kaveri jäi pikkusen taakse. Voitto tuli kotiin ja ennenkaikkea enkka, joka vahvistaa uskoa tavoitteen saavuttamisesta. Maalissa olimme molemmat aika tyytyväisiä, Harrikin pääsi alle 1:17 ja kun ei aiemmin ollut 1:18 alittanut niin oli aika tyytyväinen. Ja huomenna kohti Jukolaa jossa sunnuntaiaamuna palautushölkkä metsissä...
  17. 11 points
    Olipahan reissu KK31. Alku lähti ihan mukavasti liikkeelle, mitä nyt sykkeet kisatäpinöissä turhan korkeella. Portaat vähän hapotti, muuten jalat toimi hyvin. Pääosin mukavaa menoa kevyesti suunnitellussa aikataulussa ekaan huoltoon asti. Hienoja maisemia koskien ylityksissä ja rannoilla. Huollon (~10km) jälkeen alko ongelmat vatsan kanssa. Alkuun olin ottanut energiaa tasaseen, mutta joissain 15 km paikkeilla rupes tuntumaan, että jos syön jotain, se tulee bumerangina takasin. Vähän ajan päästä juominenkin alko tökkiä, oli ilmeisesti virhe pakata pelkkää urkkajuomaa reppuun. Sinnillä Konttaisen huoltoon vauhtia etana rollaattorin kanssa. Huollossa vettä, banaania, kuivat sukat ja yhteensä puoli tuntia viltin alla / järjestäjien autossa tärisemistä kun oli energiat niin nollissa. Auto lähti Rukalle mutta ite en ollut vielä valmis siihen kyytiin. Päätettiin kaverien kanssa jatkaa hissukseen kävellen maaliin. Parin ekan tunturin ylityksen aikana olo alko taas kohentumaan ja jossain sopivassa loivassa alamäessä totesin, että eihän tässä malta olla juoksematta. Hölkkä-kävely-vuorottelulla maaliin, vika alamäki reippaasti kevyellä askeleella lasketellen. Loppuaika melkein 9h (ennakko-odotus oli 6-7h) kahden geelin, kahden suklaapatukan, muutaman sipsin ja puolikkaan banaanin voimalla. :'D Onneksi en luovuttanut.
  18. 10 points
    Nyt on sitten vuosikymmenten jälkeen juostu ensimäinen coopperin testi, joka meni 2925 m eli 4.05 min/km. Oli kieltämättä mielenkiintoinen kokeilu ja näköjään hieman kovemminkin olisi voinut aloittaa, mutta täytyy sitten ensikerralla juosta 3000 m. En seurannut kelloa vaan juoksin semmoista tasaista vauhtia jota arvelin jaksavani tuon 12 min.Katsoin kelloa vajaa 1 min ennen ajan päättymistä ja sitten loppukiri, joka irtosi aika hyvin ja vauhtia oli enimmillään 2.51 min/km. Jäi tästäkin ihan hyvä fiilis, että tuommoinen minulle reipas vauhti kulki lyhyen matkaa ihan hyvin.
  19. 10 points
    Ti 6.6. aamulenkkinä 10,2km @4:58/km Ke 7.6. aamulenkkinä 12,7km @4:45/km Tänään oli sit edessä vähän jännityksellä odotettu VK-yhdistelmätreeni (15'' VK1 - 30' VK2 - 2x6' MK/4' - 10' VK1). Mulla nuo VK-vauhdit on olleet silleen että VK1 edustaa maratonvauhtitreeniä (3:50-3:55/km), VK2 puolikkaan vauhtia (3:40-3:45) ja MK pitäis jaksaa tuupata 3:20-3:30. Tänään oli hyvä keli juosta, eka vartti meni 3:51-3:55 vauhtia ja sit VK2 3:35-3:48 vaihteluvälillä. MK:t sain kiihdytettyä alle 3:30, jälkimmäinen hölkkäpalautuksen jälkeen tuntui vähän nihkeeltä, tosin sen jälkeen jaksoin jatkaa maratonvauhtia ilman sen kummempaa välihölkkää. Jossain treenin loppupuolella sitten älysin että tässähän mennään mun 1/2 maratonenkan (1:22;44) alle aika kirkkaasti, joten päätin jatkaa sen kummemmin runnomatta VK1-vauhtia ad 21,1km. Strava antoi 1/2 maratonajaksi 1:20;34. Eihän se oikea enkka ole, mutta työpäivän jälkeen valmistelematta epätasaisella vauhdilla (ml tuo yksi hölkkäpalautus) antaa uskoa siihen että ensi viikolla saan kellotettua alle 1:20 ajan Varpaisjärven kisassa. Että ihan hyvä fiilis tuli treenistä. Enkä jaksa uskoa että pari ylimääräistä kilometriä maratonvauhtisena nyt teki tästä liian kuluttavaakaan harjoitusta.
  20. 10 points
    Kai sitä voisi muutenkin kuvailla reissua, kuin, että "Öröh, olipahan keikka" Perjantaina oli aikainen herätys, koska bussi Rukalle lähti jo 6:00 Helsingistä. 3:40 kello soimaan ja aamupalan kautta autoon pienen varustechekin jälkeen. Bussimatka meni mukavasti, parit tirsat sain onneksi matkalla otettua ja kuittailtua univelkoja pois. Rukalla sisään Rukahoviin ja varustetarkastukseen, jossa huomattiin, että vakuumiin vetämäni idealside olikin jäänyt vakuumikoneen viereen . Jollakin muullaakin oli idealside puuttunut, koska K-marketista ne oli päässyt loppumaan... Siinä alkoi epätoivo hieman nousemaan, mutta onneksi Rukahovin respasta sain heidän EA-laukustaan siteen ja sain kisakamat kuitattua itselleni. ystävälliselle henkilökunnalle tästä.... Pa-la yön nukuin kuin tukki, tosin vain 7 tuntia, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Aamupalalla näytti olevan jonkin verran urheilullisen näköistä porukkaa, miksiköhän??? No kisajännitys alkoi nousemaan ja onneksi matka Oulankaan lähti vähän etuajassa, ettei tarvinnut kökkiä Rukalla turhaan. Oulangassa pääsi lämmittelemään onneksi luontokeskukseen sisätiloihin, nyt jännitti aika pirusti, kun ei tiennyt ollenkaan mihin oma kestävyys riittää, eikä olokaan ollut kuitenkaan mikään täydellinen. Päätin että lähden juoksemaan melko kevyellä tuntumalla, mutta sykkeet ampui heti jonnekin 155 tienoille, pikkuisen yli aerobisen kynnyksen ja arvelin että nyt saattaa olla pikkuisen liikaa syöttöä ja jättäydyinkin jälkeen mukava vauhtisesta porukasta. Yksi Samban juoksija jäi kuitenkin näköpiiriin noin 50 metrin päähän ja hänet juoksin kiinni jossain Jussintuvan jälkeen. Suunnilleen samoissa paikoissa koitin vähän tsempata Keskuspuiston oravaa, jonka meno näytti ihan määrätietoiselta. Tässä vaiheessa oma kulku oli vielä ihan kevyttä, mutta ei se sitä enää kauhean pitkään ollut. Kitkajoen varteen siirtymisen jälkeen pyöräytin nilkan juurakoissa, mutta vanhana suunnistajana kirosin vain pari kertaa ja ajattelin että täytyy jättää lammikot jatkossa kiertämättä, että jalka pysyy kylmänä. No kylmämänä pysyminen oli kyllä taattua sitten loppu lenkillä . Jossain pienelle karhunkierrokselle siirtymisen paikkeilla alkoi veto loppumaan ukosta. Tämä hieman ihmetytti, koska vauhti oli aika hiljaista ja hiilaria oli mennyt kuitenkin noin 80 grammaa per tunti sisään. Ajattelin että nyt on pakko laskea vauhtia ihan selvästi ja niimpä kilsat alkoi olemaan 6 alkavia jo tasaisellakin. Basecampin huollossa söin muutaman keksin ja mandariinejä sekä tankkasin litran lisää juotavaa. Vauhti oli edelleen 7 minuutin kahta puolta kilsalle ja ajattelin, että ihan OK veto tästä on kuitenkin tulossa, mutta 40. kilometri kestikin sitten 14 minuuttia. Voimat katosi täysin noin 100 metrin matkalla ja jouduin istumaan mättään päälle kaivamaan juoksuliivistä vara energiaksi ottamani 250 gramman geelipullon esiin, josta imaisin melekin puolet kerralla. Tästä alkoi oikeastaan myös pahemmat hankipätkät ja kun oli väsynyt ja koordinaatio ei pelannut kunnolla oli täysin mahdotonta juosta ja melkein mahdotonta kävellä siinä kapeassa lumirännissä. Oikeastaan olin aika varma, ettei matkani tule jatkumaan Konttaiselta eteenpäin, mutta kiitos hyvän kannustuksen Konttaisen päällä ja huoltoon johtaneen alamäen, päätin että vedän Konttaisen huollon nopeasti. Pullot täyteen ja jotain söinkin tarjoiluista (en muista yhtään mitä söin) sekä sipsejä kouriin niin paljon kuin mahtui ja eteenpäin kohti Rukaa. Viimeinen 7 kilometriä meni oikeastaan ihan mukavasti, kuljin hyvässä 3 väsyneen kulkijan letkassa, jossa alkuun pysyin mukana juuri ja juuri, mutta Rukan lähestyessä alkoi virtaa palaamaan kinttuihin enemmän ja enemmän. Loppuajaksihan tuli pikkuisen alle 7:17, joka oli aika iso pettymys. Ainakaan suoritus ei olut missään linjassa Bodon-trailin kanssa, mutta tavallaan tiesin jo lähtiessä, ettei kuntoni varmaan kestä paljoakaan yli 2 tunnin suoritusta. Nyt Bodomilla samoissa ajoissa pyörinyt juoksi kuitenkin 1h20min nopeammin.... No tänään olin sitten ortopedillä ja tavallaan sain hyviä uutisia polvesta. Se ei ole kuin "vähän" löysä, mutta huomenna magneettiin ja keskiviikkona uudestaan ortopedille. Todennäköisesti ongelma on toiminnallinen, eikä puukkoa tarvitse polveen ottaa. Pienin mahdollisuus on kait sille, että kierukassa olisi jotain häikkää, mutta onneksi keskiviikkona tietää enemmän... Ajattelinkin ettei polvessa voi pahaa vikaa olla, jos se kestää liki kivuitta 55 kilsaa taapertaa. (Varauksena arcoxia-kuuri ja aamulla otettu panacod) Nyt tuli BUFF-trailcuppiin kyllä niin kököt pisteet, että jos polvi on rakenteellisesti kunnossa, niin Pallakselle tai Pyhälle on melkein pakko lähteä. Pitäisi vaan tietää kummassa H Ansio ei ole mukana. Trail-kunkku leikkaa kuitenkin aikamoisen siivun pisteistä, jos hän viivalla on (ei, en ole ollenkaan kilpailuhenkinen). Edit: Ja isot kiitokset kaikille, jotka kyseli vointia jä pärjäämistä niillä huonoimmilla hetkillä siinä 40-46 kilsan välillä.
  21. 10 points
    kk160 Raatoloton tulokset: Listalla 73 nimeä Naiset 8 lähtenyttä, perille 4, DNF 50% Miehet 65 lähtenyttä, perille 37, DNF 43% Oma rivi naisille oli Päätalo, Korhonen, Super-Laurat, Zaikova ja raatoprosentti 33% Meni siis yhdellä pieleen. Miesten listalla oli 76 nimeä, 12 dns:ää. Alkuperäinen veikkaus oli että 2/3 miehistä hyytyy hankeen mutta 1/3 eli 27 tulee hienosti maaliin. Perille tulikin 37 eli reilusti yli veikkauksen vaikka hyvää hankea oli tarjolla. Aivan järjetöntä sisukkuutta ja vääntämistä oli koko porukalla, suuri kunnia kaikille! Myös niille, jotka lähtivät matkaan, mutta joille raatoenkelit eivät olleet niin suosiollisia. Mielestäni tupla-karhu on (järjettömyydessään) aivan vertaansa vailla Suomalaisten polkukisojen joukossa.
  22. 9 points
    Kiimasen Savulenkki 9,87 km, 69:28 (7:02 min/km ja 176 pbm) Virallinen aika 70:02 (154 osallistujaa, olin sijalla 150 :D) Eli ihan ei olis kymppi mennyt alle 70 min, mutta olen ihan hirmu tyytyväinen juoksuun. Reitti oli kuitenkin mäkinen mikä kyllä verotti keskivauhtia vaikka alamäissä vähän takaisin saikin. 8 km kohdalla oli vielä ihan kohtuu pitkä nousu mikä meni aika hitaasti, toki sen jälkeen oli sit lopussa mukava pitkähkö alamäki maaliin. Huomasin heti alussa yhden viime vuonna juoksukoulussa olleen tyypin ja kun hän näytti juoksevan melkein samaa vauhtia niin lähdin hänen kanssaan juoksemaan ja lopulta päädyttiin juoksemaan yhdessä koko matka. Muuten siellä häntäpäässä olis kyllä aika yksinäistä ollutkin. Matka sujui yhdessä mukavasti ja molemmat saatiin tsemppiä toiselta. Joissain paikoissa olis ehkä yksinään tullut kokeiltua kovempaakin, mutta kuten sanottua, tää riitti kyllä ja oli oikein mukava juoksutapahtuma. Kävijäennätyskin oli tänä vuonna ja niiden juhlamitaleja ei enää riittänyt meille loppupään juoksijoille :D (no saa sen kuulemma jälkilähetyksenä)
  23. 9 points
    Paska ukko, paska juoksu , paska aika ja vielä varmaan paska kunto. Siinä tärkeimmät. Mutta ei varmaan muutkaan vanhat ukot ollu tänään iskussa, ei tosin ollut tungosta omassa sarjassa, kun tuommoisen sääli pystin sain.On muuten ensimmäinen minun ei niin pitkällä ja ei niin hohdokkaalla uralla. En syytä hellettä( + 24 C ), niin joku ei tänään toiminut, koska vaikka oli kuuma, niin iho oli juostessa välillä kananlihalla.Voi olla nestevajaus enpä tiijä, mutta ei jaksanut juosta. Lähdin liikkeelle suunnitelman mukaan 4.45 min/km, mutta jo 5 km kohdalla alkoi tuntua, että ei onnistu. Väänsin kuitenkin eka 10 km aikaan 47.50 min, mutta oli saatanan raskasta ja mietin että lopetan eka kierroksen jälkeen. Ajattelin kuitenkin, että kun olen ajanut 130 km Varkauteen, niin kävellään sitten vaikka toinen kierros. Sykkeet oli tapissa( 170-175 ), eikä laskeutuneet edes kävellessä. Sitten toinen kierros suosittua kävely hölkkää maaliin. Tuli sitten keskimääräisesti maratonin tavoitevauhtinen harjoitus eli 21.1 km@5.15 min/km. Tästä on hyvä jatkaa, niin kuin sanonta kuuluu, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämänpäiväisen kanssa. Nyt käydään harjoittelemaan ja katsotaan joko syksyllä laitetaan hakaneuloja rintaan.VITTU!! uaoite
  24. 9 points
    Isot kiitokset tsempeistä! Huikea oli reissu. Nyt pitää hetkiä naattia tästä hetkestä ja kahlata somen Karhunkierros feediä läpi ja mussuttaa ohessa mahdollisimman epäterveellistä kalorimättöä masuun. Väkerrän kisarapsan tänään tai huomenna ja siinä sitten tarkemmin fiiliksiä. Mutta jo tähän väliin on pakko todeta, että @vmaksille hillittömät onnitelut huikeasta suorituksesta! 11 kilsaa ennen Hautajärveä vastaani tuli polun päällä levitoiva polkujuoksukone :D @Kone , olit loistavaa seuraa niin ilon hetkillä kuin kuilun partaalla! Toivottavasti tavataan jatkossakin vastaavissa tilanteissa ;) @Elwood , Hautajärven All Inclusive oli lyhyen, mutta ytimekkään polkujuoksuhistoriani paras huoltopiste! @kiljander , oli hauska viimeinkin tavata livenä, vaikka montaa sanaa ei ehditty vaihtamaan. Nyt kun jälkikäteen katsoin pallukoita, niin mähän olinkin aika lähellä teitä pitkät matkat. Ja Hautajärvellä ehdittiinkin törmäilemään. Nyt jälkikäteen tuli mieleen, että oliko @isi Hautajärven huollossa sun kaverina?
  25. 9 points
    Tässä ketjussa on mainittu sana "tampata" nyt niin moneen kertaan, etten voi enää olla lisäämättä tätä klassikkoa: Ois meinaa Erik Lokan hommia nämä.
  26. 8 points
    Juhannuksen kunniaksi ja janon( kylmä olut) sytyttämiseksi viikon toinen reippaampi harjoitus.Alkuun kevyenliikenteenväylällä 6 km maratonin tavoitevauhdilla ( 5.15 min/km ) joka kuitenkin meni hieman reippaammin, kun jalka tuntui kevyelle, joten vauhti oli 5.03 min/km ja keskisyke 142, joka mataluudessaan lienee ennätys tuolla vauhdilla. Siitä urheilukentälle rataa kiertämään jossa 8 x 400 m/ 2 min kävelypalautus ja vauhtina 1.40 min/kierros eli 4.10 min/km. Nyt siis alkaa jonkinmittainen reippailukuuri, johon kuuluu yhteisharjoituksissa VK ja radalla vetoja eli kaksi kovempaa viikkoon. Radalla ei ole tarkoitus hakea maksimivauhteja, vaan tavoitteena on saada juoksuun " väljyyttä " ja nopeus/vauhtikestävyyttä lyhemmille matkoille. Eiköhän se kuupperi vielä ennen lumia liikahda yli 3000 m, jota en olisi voinut kuvitellakaan pari vuotta sitten ja ei taida ihan kaikki varusmiehetkään päästä nykyään siihen, joten sillä perusteella kai se kunto on ihan kohtuullinen. NAUTINNOLLISTA JA LEPPOISAA JUHANNUSTA!
  27. 8 points
    Ma: lepo (yin-jooga 60 min) Ti: hö-kä 55 min (2/1 jaolla) @137 pbm Ke: agilityä To: pyöräily 20,45 km, 68 min @125 pbm Pe: lihaskuntoa käsipainoilla 45 min La: lepo Su: ver 15 min + 5km VK + ver 10 min Perusviikko. Tänään kävin kokeilemassa "kympin vauhtia" ton vitosen. Mitään raastoa tai vitosen maksimisuoritusta ei ollut tarkoitus tehdä vaan tavoite oli juosta 7 min/km vauhtia. Siihen nähden että kyseistä vauhtia juoksin ehkä parin minuutin ajan kun koko ajan meni liian hitaasti tai liian kovaa, niin lenkin keskivauhti 6:57 min/km osui aika kohdalleen :D Keskisyke oli 158 pbm, jossa luulen että oli vähän "ylimääräistä" koska oli sen verran lämmin. Tää testi siksi että aion mennä perjantaina yhteen juhannustapahtumaan kyläjuoksuun juoksemaan kympin. En ole ihan varma miksi luulen selviäväni siitä kunnialla näin vähillä juoksuilla mutta no, jos en kunnialla niin sitten vähemmän kunnialla. Jaksaisinko tuota 7 min/km vauhtia sit sen kympin? Jaa'a... Ehkä jos juoksen alun tuota tän päivän "liian hitaasti" vauhtia ja lopun tuota "liian kovaa" :D Ja jos keli on niinku ne ennustaa eli pilvistä ja vain vähän yli 10 astetta, ja jos ja jos ja jos, niin ehkä...
  28. 8 points
    Sunnuntain lenkki 14 km@ 5.43 min/km. Nyt olisi takana noin puolen vuoden setti ohjelman ja vähän ohjatun harjoittelun mukaan takana, joten pikku yhteenveto, jos kaikki menee suotuisasti, niin vuoden päästä voi katsella missä mentiin. Marraskuu- maaliskuu: peruskestävyys kausi keskim. 6 harjoitusta viikossa, joista 1 pitkä, 1 vk hallissa ja loput PK/palauttava Huhtikuu-toukokuun puoliväli:Alunperin maraton oli tarkoitus juosta syksyllä, mutta suunnitelma muuttui ja 6 vk sitten treenaten maratonille Toukokuun puoliväli-kesäkuun puoliväli: Treenailua kympille ja puolikkaalle. Nyt on ensimmäinen vuosi, kun on perusmatkoilta ajat juostuna, joten siinä on sitten pohjat jatkoa ajatellen. 5 km 21.05 min 10 km 46,33 min 21.1 km 1.51.10 h 42.2 km 3.50.57 h Kaikki muut ajat ovat suht ok paitsi puolikas. Nyt on tarkoitus vähän panostaa noihin lyhempiin matkoihin, että saisi aikoja vielä tänä vuonna parannettua ja lokakuussa sitten maraton Vantaalla.Todennäköisesti harjoittelu kokonaisuutena on ollut itselle sopivan kuormittavaa, koska eteenpäin on menty ja paikat ovat pysyneet kunnossa.
  29. 8 points
    Pieni kisaraportti Vantaan SM-sprintistä - ottakaa opiksi, miten niitä mitaleita saadaan ;) ;) Tiesin etukäteen, että ikäsarjassani on vain kaksi ilmoittautunutta. Reissuun lähdin siis mitalia hakemaan. Mitäpä siitä, että pyörällä ei ole juuri tullut ajettua ja avovedessä on ehditty uida todella vähän. Matkaan lähdettiin perjantaina iltapäivällä kolmen hengen kimppakyydillä. Tila-autoon (sisälle!) ahdettiin kolme pyörää pystyyn polkimet irrotettuna ja yhdestä myös satulatolppa sekä kolmen kisaajan kamppeet. Ajeltiin muutaman pysähdyksen taktiikalla suoraan kisapaikalle ilmoittautumaan ja siitä Tuusulaan hotelliin yöksi. Kisa-aamuna klo 8 aamupalalle ja yhdeksän maissa lähdettiin kohti kisapaikkaa. Aamu oli aurinkoinen ja tosi lämmin. Helteinen päivä tuntui olevan tulossa. Parkkipaikka oli noin kilometrin päässä Kuusijärveltä. Siellä kasattiin pyörät, nakattiin kampekassit selkään ja poljettiin tapahtumapaikalle. Ihmeesti siinäkin sähläyksessä kului aikaa. Pyörät vietiin vaihtopaikalle ja jätettiin vaihtovarusteet laatikkoon pyörän viereen. Miesten ikäsarjojen lähtö oli 11.35 eikä valmistautumiseen paikan päällä tainnut yhtään liikaa aikaa jäädä. Tyttären kanssa katsottiin miesten lähtö ja käytiin ihan pikkuisella verryttelyhölkällä. Sitten suuntasimme pukuhuoneeseen vaihtamaan kisapuvut päälle ja ujuttautumaan makkarankuoriin. Kisapukuani ei löytynyt mistään! Olin ihan varma, että olin nähnyt sen ihan hetki sitten mutta sitä ei nyt näkynyt. Komastin oman kassini useampaan kertaan ja tyhjensinkin sen ihan kokonaan. Samat toimet tyttären kassille. Ei löydy! Onneksi oli vähän varavarusteita mukana. Kisan odotteluun olin varannut ihan olkapäitä auringolta suojaamaan seuran pyöräpaidan ja lisäksi kassissa oli kaverilta ostetut lyhyet pyöräshortsit. Ne siis päälle. Tyttären varusteet sentään olivat kaikki tallessa. Tuskanhiestä ja aurinkorasvasta nihkeä iho teki märkkärin pukemisesta vaikeaa. Varsinkin tyttären hiukan kankeampi puku tuotti tuskaa. Hiki valui pitkin poskia. Saatiinhan ne puvut päälle mutta kaikki sähläys oli kestänyt niin kauan, että kunnon uintiverryttelyyn ei ollut enää aikaa. Porukka oli jo lähtökarsinassa alkujumppailemassa. Sinne kipin kapin! Onneksi kisassa oli alkuodottelut ensin laiturin rannan puolella ja siinä oli mahdollisuus jo kastella itsensä kunnolla. Siitä kivuttiin laiturin toiselle puolelle odottelemaan lähtöä vedessä kelluskellen. Viimeiset uimalasien säädöt ja lähtöujellus kuului. Uinti - no joo, se meni. Ei ollut mitään vaikeuksia mutta ei kyllä ollut mikään hyvä uinti. Se vain tuli uitua. Meno oli lähinnä leppoisaa matkauintia. Vauhtia ei löytynyt. Rannasta vaihtopaikalle oli melko pitkä juoksumatka. Se oli tietysti ylämäkeä, kun nuo järvet tuppaavat olemaan maaston alavissa kohdissa. Uuden märkäpuvun niskatarra on tiukka ja sen kanssa jouduin äheltämään. Muuten tämä puku lähtee päältä todella liukkaasti. Ei haitannut kello ranteessa eikä chippi nilkassa. Saavuin vaihtopaikalle. Mikäs siellä vaihtolaatikossa odotteli? Kisapuku! Kuka neropatti oli laittanut kisapukuni vaihtolaatikkoon nätisti pyörä- ja juoksukenkien viereen?! Numerolappu vyötärölle, kypärä päähän, pyöräkengät jalkaan. Pieni juoksupätkä tien varteen. Ensimmäinen kerta, kun juoksin noilla "oikeilla" pyöräkengillä. Ihan ok se sujui. Pyörälle hyppääminen meni mukavasti. Pyöräreitti oli täysin autoilta suljettu suorahko mutta kumpuileva tien pätkä, joka ajettiin 3 x 6,7 km:n lenkkeinä. Ensimmäisen kierroksen puolivälin jälkeen meno kävi nihkeäksi. Takarengas puhki. Menin tien sivuun ja ryhdyin renkaanvaihtohommiin. Varasisäkumi ja rengasraudat esiin satulalaukusta. Tytär polki ohi - ja aika moni muukin. Yksi nainen hihkaisi: "Tarvitsetko apua?" Totesin pärjääväni. Sisäkumi ei ollut ollenkaan halukas asettumaan paikoilleen. Harmitti aika lailla. Yht'äkkiä muistin, että eihän minulla ole hiilidioksidipatruunaa mukana, kun edellinen rengasrikko oli vasta enkä sen jälkeen muistanut laittaa uutta satulalaukkuun. Tytär tulisi ihan pian toiseen suuntaan ja hänellä on patruuna. Kipitin kisaajia väistellen tien toiseen laitaan. Pysäytin tyttären ja nappasin häneltä patruunan. Puikkelehdin takaisin toiselle puolelle tietä ja värkkäsin kumit paikoilleen. Täytin renkaan ja laitoin kiekon paikoilleen. Kaikkeen tähän meni kellon mukaan noin 12 minuuttia. Ajattelin: "Mähän otan kyllä sen mitalin! Menköön rengas vaikka toisen kerran, ajan sitten vanteella." Alkoi sataa. Se oli ihan myönteinen juttu, koska sade viilensi oloa ihan mukavasti. Kylmä ei tullut. Ei mennyt enää rengas. Matka jatkui aika yksinäisenä. Lopussa alkoi tulla seuraavan lähdön porukoita jo vastaan. Olen aika surkea pyöräilijä. Kisassa tulee aina mieleen, että sitäkin hommaa voisi ihan treenatakin. Toinen vaihto meni ihan ok sekin. Pyörä telineeseen, kypärä pois ja tossujen vaihto. Tytär oli tullut vaihtoon jo reilusti ennen minua mutta otti homman rauhallisesti ja juoksuun lähdettiin ihan perätysten. Juoksureitti oli pieni järkytys. Tiesin sen olevan hiekkapohjaista polkua. Kukaan ei ollut kuitenkaan kertonut, että se on mäkinen! Juoksu oli siis yllättävän raskas. Heti alkuun oli jyrkkä nousu ja sen perään jyrkkä lasku, jota ei pystynyt juoksemaan rennosti. Otin juoksun "rauhallisesti". Juoksin siis ihan tosissani mutta säästelin voimia toisellekin kierrokselle. Loppupuoli olikin mennyt hiukan vauhdikkaampi. Yksi asia ainakin onnistui tässä kisassa. Alkumatkasta tytär juoksi rinnalle ja oli välillä edelläkin. Toisella kierroksella hän kuitenkin pikkuisen jäi. Olin ihan varma, että menee loppukirissä ohi. Minä olin kuitenkin pikkuisen edellä maalissa. Jäin odottelemaan palkintojenjakoa! Tätä ei missattaisi. Palkintojenjaossakin oli pientä sähläystä mutta se ei ollut minun aiheuttamaani. Kuuluttaja meinasi kokonaan unohtaa ikäsarjojen vuoron. Sitten juuri minun sarjani kohdalla palkinnot olivat hukassa ja saimme sarjani voittajan kanssa seisoa laiturilla pitkään odottelemassa niiden löytymistä.
  30. 8 points
    5-kymppisenä sitä aikaa vasta onkin. Muksut kasvaa ilman lupaa isoksi ja sitä saattaa aika salakavalasti huomata, että mitähän sitä loppuelämällä tekisi. Jos ei viihdy soffalla telkkakapula kädessä tai keksi muuta mukavaa harrastusta, niin ei tuo 3h projekti mikään hassumpi juttu iäkkäämpänä ole. Jos nollasta aloittaa, niin vuosia se vissiin tavalliselle kuolevaisella vaatii ja aitoa intoa, ei sitä muuten jaksa kelissä kuin kelissä reenata. Itte aloittelin nollasta juoksut 44½ vuotiaana ja vasta 47½v meni rajan alitte. Usein sai lenkkaria jalkaan sovitella, paljon pikkuisia muutoksia elämään, mutta kun intoa piisaa, niin näköjään sitä vain kaikkea saa aikaan. Lähinnä tartuin tuohon ikäkysymykseen. 50v ei ole minusta vielä este, eikä ihan sen jälkeenkään.
  31. 8 points
    Hulluutta on montaa eri sortimenttia, mutta nämä saunalenkit lienevät jo jossain tyhmyyden ja hulluuden rajamailla. Laitoin just ilmot sisään Nuts Pallaksen perusmatkalle
  32. 8 points
    Ajatuksia palautumisen alkumetreillä: Jalkojen lihakset alkaa olla yllättävän ok. Väsyneet toki, mutta lihaskipuja ei enää ole. Ekat kolme yötä kisan jälkeen oli melkoisia, hiki virtasi ja vessassa piti juosta useasti. Viime yönä onneksi jo 8 h unta palloon. Jalat turpoaa edelleen helposti jos istuu paikallaan, kropan nestekierto siis edelleen sekaisin. Paino nousi kisan jälkeen yllättävän vähän, vain 2-3 kiloa. Nyt ollaan jo alle kisapainon olevissa lukemissa. Ruoka on maistunut hyvin, elimistö tosin vieläkin ihmettelee normaaliruokaa ja sulaminen on aika hidasta. Henkinen vuoristorata on ollut melkoinen. Välillä itkeskelen yksikseni liikuttuneena hyvästä suorituksesta, välillä taas pistää vihaksi kun oli vielä niin paljon voimia jäljellä maalissa. Tällä viikolla en tee vielä lihashuoltoa ja arkiaktiivisuutta kummempaa, viikonloppuna korkeintaan kävelyä lasten kanssa lähimetsissä. Ensi viikolla voisi harkita jo hieman lihaskuntoa ja kevyttä hölkkää.
  33. 8 points
    https://donvalido.wordpress.com/2017/05/30/karhunkierros-yhdeksassa-tunnissa/
  34. 8 points
    Don Validolla huikea video Rukan huipulta. Nyt saatana mennään...
  35. 7 points
    Tänään kokeilin rauhallisesti hölkätä koko matkan ja 10,5 km taivallettiin keskitahdilla 7:14 min/km ja keskisykkeellä 145. Positiivista on tietenkin se, että jaksoin juosta koko matkan ja sykkeetkin pysyivät aisoissa. Hengityksestä kyllä heti huomaa, kun sykkeet lähtevät kohoamaan. Toivottavasti heinäkuun aikana pääsisi jo hieman paremmin treenailemaan. Hyvää juhannusta kaikille foorumilaisille.
  36. 7 points
    Viikonloppu tullut surffailtua täällä fiilistellen Karhunkierroksen suorittajien toinen toistaan huimempia suorituksia. Niinpä päädyin hakemaan vielä lisäbuustia omaan harjoitteluuni tekemällä siitä julkista. Viime syksynä otin tavoitteeksi tälle kesälle 4:00/km vauhdin alituksen maratonilla. Talven hyvin sujunut harkkakausi johti siihen, että tavoite tuli kuitattua viikko sitten Terwamaratonilla ajalla 2:47;35. Seuraava tavoite pitäisi siis tässä kehitellä ja kun ennakkomaksu Berliinin syyskuisiin juoksukinkereihin on jo maksettu niin olkoon se nyt näin alkuun alle 2:45. Kesän aikana olisi tarkoitus saada laadukasta harkkaa aikaan vähintään samaan malliin kuin talven aikana ja muutamat testijuoksut tullevat kertomaan onko otsikkoa ja tavoitetta aiheen lähteä viilailemaan. Suuntaan tahi toiseen. Nyt juuri on fiilis, että palautuminen on aika mukavasti tapahtunut ja mieli sekä jalat alkavat janoamaan lisää harjoittelua. Huomenna vielä maltillinen 15km pk, mutta ehkäpä jo ensi viikko monipuolisempaa harkkaa.
  37. 7 points
    Suvi(?) tuli kunto suli. Kouvolan puolikkaan jälkeen iskenyt jonkinsortin kehtuutus päällensä. Juoksusta siipeensä saaneet nivusetkaan eivät ole täysin toipuneet. Kipuja ja jäykkyyttä juuri samalla lailla kuin 90-luvun lopulla. Silloinhan alasarjojen potkupalloura loppui samoihin vaivoihin ja vihreän veran shakki menetti yhden hitaista mutta kankeista torneistaan. Toppariainesta. Kouvolan jälkeen pidin viikon totaalilepoa juoksusta. Vähän sauvakävelyä ja parisuhdepyöräilyä. Sitten yksi liian pitkä juoksuyritys hiukan parantuneilla nivusilla. Joku 5km olisi varmaan ollut ihan hyvä aloitus. Innostuin yrittämään liikaa. Juoksu (@5:20) loppui 17km kohdalla. Kotiin kolme kilsaa varjoisia kujia rampakävelyä raahustellen. Viikon verran taas haavojen nuoleskelua. Varovaista venyttelyä ohjelmaan kun kivut helpottivat. Viime viikonloppuna oli sitten jotain juhlan tynkääkin. 50v. Voe vidu. Kolme päivää menikin nuorisotermejä käyttääkseni "radalla." Ensin pe 9.6. syntymäjuhlan kunniaksi Karhumäen radalla Imatralla. Menopaluu retkipyöräillen 45km ja ratakymppi välipalajuoksuna @4:45. Kesäisen tunnelman kohottajana pirteä pohjoisvire höystettynä kuurosateilla. Lauantaina 10.6. Lauritsalan radalla vitonen hölkkää @4:48. Pyöräilyt alle ja päälle yht. 46km. Pyöräily sisälsi nostalgiaretken 70-luvun lapsuusmaisemiin. Saikkolan kylän läpi mutkitteleva hiekkainen kylä/koulutie Mustolan ala-asteelle. Autioituneen kotitalon pihalla piipahdus. Pysähtynyt tunnelma, polven korkuista heinää pihalla, voikukkia, omenapuita. Muistoissa pitkät kuumat kesät. Ei huolen hattaraa taivaalla. Loputtomia leikkejä ja pelejä, uintiretkiä, virvelihetkiä, jätskit, limut ja merkkarit Pontuksen kipsalta. Aaettä. Viidenkympin villityksen huipensi sunnuntaina 11.6. Tour de Taipalsaari. Aamutuimaseen fillarilla 32km Saimaanharjun radalle, jossa vitonen vähän reippaampaa juoksua @4:35. Ruispalanen repusta ja huikka mehua ja paluu 50km Rehulan ja Vehkataipaleen kautta. Siinä missä edellispäivän muistot veivät varhaislapsuuteen, Taipalsaaren teillä kukkivat nuoruusmuistot. Teinivuodet kun huokosista tulvi kakstahtibensaa ja testosteronia. Mentiin mopolla tähtiin tyttö tarakalla. Aaettä. Nyt sitten rinta kaarella kuudetta (kääk!) kymppiä kohti. Nivuset tuntuivat taas paremmilta joten kävin ti-iltana nuorekkaasti kesäsateessa vauhtikirmaamassa. Ajattelin aluksi tonnin vetoja mutta kyyti loppui jo ensimmäisen 700m kohdalla. Ehkä syynä pitkä työpäivä, tai vanhuus, tai kunto joka kääntynyt laskuun. Tein sitten kaikenlaista lyhyempää höntyilyä, josta eniten ilahdutti 6kpl 150m vetoja n. @2:55 keskarilla. Oli kyllä aika hapokasta ja ulkopuolisen silmin ehkä koomista koikkelehtimista. Mutta ei se mitään. Pirkka Pekka Peteliusta lainatakseni: "En halua vanheta arvokkaasti, vaan irvokkaasti". Kikkeliskokkelis
  38. 7 points
    Iltatehoja sateessa, 2km lämpöä ja sitten 5km kovaa. Entinen ennätys 19.13. Viime viikolla tuli jätettyä kesken auringonpaisteessa 5km-rypistys. Nyt oli ainakin happea ilmassa. Ihan kivasti tuli. Kilsat 3.51-3.49-3.49-3.49-3.37. Alku ehkä vähän passaillen mutta kyllä viimeinen 2km oli aika kovaa vääntöä. Uusi ennätys kuitenkin, 18.55. Seuraavan minuutin alle pääsemiseen voi hetken kestää. Yht 7km, 4.07/km, +22m 160/184, TE 3,3 jossa 5km 3.47/km (18.55 PB) 169/184
  39. 7 points
    On vähän noloa kirjoittaa tällaista suomalaiselle foorumille, kun Suomessahan on pitkät perinteet siitä, että omaa hyvää oloa, saati onnistumista, ei saa tuoda julki. Mutta mä nyt olen muutenkin vähän outo, joten menkööt samaan konkurssiin. Mä olen ollut koko viikon ihan hypessä. En edes pidä koko termistä "hype", mutta nyt mulla on sellainen fiilis, että tähän olotilaan se sopii. En ole ikinä ollut minkään tilanteen tai tapahtuman jälkeen näin pitkään, näin hyvissä täpinöissä. Muistan edelleen ekan HCM:n 90-luvun puolivälistä, sen maalintulon ja koko illan kestäneen flown. Mutta se oli siinä. Seuraavana päivänä oli vielä hiukan voittajafiilistä, mutta arki alkoi jylläämään hyvinkin pian. 90-luvun lopulla vedin Joroisilla puolimatkan triathlonin varsin kunniakkaasti läpi ja se oli mulle todella kova juttu, kun en käytännössä osannut uida edeltävänä kesänä. Toki pinnalla pysyin ja räkäroolia osasin uida, mutta en osannut "oikeasti" uida. Senkin jälkeen flow kesti vuorokauden verran. Elämässä on tapahtunut muitakin juttuja, mistä on tullut sikahyvä fiilis, mutta ikinä se fiilis ei ole kestänyt näin pitkään. 2017 Karhunkierroksessa oli selkeästi jotain hyvin erityistä minulle. En oikein tiedä mitä, mutta jotain siinä oli. Vaikea uskoa, että kisan startista on jo muutaman tunnin yli viikko. Ei todellakaan tunnu siltä. Mihin tämä viikko on kadonnut? Tämän viikon aikana ei ole mennyt 10 minuuttia pidempää aikaa, etteikö joku kisatilanne olisi tullut mieleen. Neljä vuotta sitten olin aivan rapakunnossa. Nuorempana harrastin paljon liikuntaa ja olin timmissä kunnossa. Noin 10 vuotta sitten alkoi fyysinen alamäki, mikä johtui monista eri syistä. Fyysinen suorituskyky laski hurjaa vauhtia ja elopaino nousi järkyttävää tahtia. Neljä vuotta sitten olin todella syvällä. Niin syvällä, että olin jo luovuttanut. BMI:kin oli just passelit 32. Sitten tapahtui joku ihme ja sain taas säännöllisestä treenistä kiinni. Ja tässä sitä ollaan
  40. 7 points
    Kouvolan puolimaraton kuntosarja 21,1km/1:39:52/sij. 11/79 >http://kouvolanpuolimaraton.fi/pmarat17.htm#KUNTO Ambit >http://www.movescount.cn/fi/moves/move158508449 Titaanit taistelleet tuntureilla viikonlopun. Täällä tiny-luokan sankaritekoja tuohon verraten. Mutta jotain kummiskii. Puolimaran kevätkunto testiin Kouvolassa lauantaina. Sub 1:40 paukkui totaalikanttaamisen kautta. Taktiikkana kaikki tai ei mitään. Reippaan mutta suht helpon eka kierroksen 10:55km/@4:35 jälkeen jalat ja kunto loppui 13km jälkeen. Nivuskipujen tuoma jäykkä jöpötys ja krampit pitivät huolen, että loppu oli silkkaa helvettiä. Jälkimmäisen puoliskon keskari @4:51. Siinä missä eka kierros meni lähes hymyillen oli tokalla monta synkkää yksinpuheluhetkeä. Aikatavoite kuitenkin saavutettu, tyylipisteistä viis. Petrausta edelliseen viralliseen enkkaan reilu 4min. Ja kun vähän alkoi la-illan ja huurteisen myötä reissusta toipua, tarjosi muuvi otsikon mukaisesti muhevasti mielenrauhaakin. Uusia haasteita kohti. Lähtövideo. Kisapaino 89kg. Ei kovin ketterää eikä kaunista mutta tällä jyrätään. https://vimeo.com/219252331
  41. 7 points
    Öröh, olipahan keikka..... se oli kyllä tiedossa, ettei paukut varmaan riitä näin pitkälle matkalle, mutta olihan toi yllätys että maltillisesta startista huolimatta sakkasin aivan täysin. Ekaan 4 tuntiin vedin yli 300g hiilareita, joten ei sen pitäisi oikeastaan siitäkään johtua, ehkä. Onneksi loppukilsoilla alkoi taas jaksaa juostakin, kun kävelin välillä reilun kymmenen kilsaa. Oli kyllä aika raskas vaihe jostain 40 kilsasta vikaan huoltoon. Pari vuotta saa ainakin reenata, ennen kuin edes mietin maastoultraa.... Edit: taidan riipaista pikku kännit, sen verran kyrsii.... Jos jotain positiivista hakee, niin oikea polvi oli melkein oireeton.
  42. 7 points
    Ke 24.5.2017: Polkujuoksu 27 min 49 sek, 4.48 km@6:12 min/km, keskisyke 132, juoksuindeksi 55, nousumetrit 112 Vika jalkojen aukaisu ennen Kuusamoa. Yksi lyhyt 41 sekunnin spurtti Maston nousuun. Kaukana ollaan viime syksyn tehoista. Huomenna auton nokka suuntaa sitten kohti Kuusamoa ja perjantaina klo 12 koettaa startti kauden ensimmäiseen kilpailuun. Ruka-Hautajärvi-Ruka, 165 km. Paljon lunta ja vettä, vähän sulia polkuja. Kaikki aikatavoitteet heitetty jo aikoja sitten roskakoriin, maaliin pääsy 36 tunnin aikarajoissa vaatii sekin täydellisen fyysisen ja henkisen suorituksen. Melkoinen tivoli edessä =)
  43. 7 points
    Viimeinen viritys, kevyttä polkuilua 6,9 km@6:40. Se oli sitten siinä. Perjantaina vielä aamuvuoro duunia ja auton keula kohti Kuusamoa. Vähän on tyhjä olo, tätä varten on 8 kuukautta tahkottu hullun lailla ja nyt se on suoritusta vaille valmis. Kaikki blogit ja kisavideot viime vuosilta on luettu ja katsottu sataan kertaan. Läpi tuo reitti on nyt pakko päästä ja täytyy vaan toivoa että kunto on kohdillaan. Tai kunto kyllä riittää, päästä se vaan on kiinni. Periksi en perkele anna! Ja jos joku tätä saagaa lukenut KK:lla kulkeva törmää reitillä laahustavaan hahmoon kisanumerolla 142, niin se olen minä. Saa tulla irvailemaan.
  44. 7 points
    No niin, alkaa hommat lähenee. Tänään kauppareissu ja kauppakassit pursusivat huippu-urheilijan ravinteita. Liukuhihnalta löytyi mm. Mars & Milkyway -patukoita, cashew & suolapähkinöitä, hedelmäkarkkeja, vihreitä kuulia, hedelmärakeita, kokista ja pari olutta. Olen melko satavarma, että kassaneiti ei tiennyt mihin nämä eväät olivat lähdössä Geelit tilasinkin jo aikaisemmin, joten niiden perässä ei ole nyt tarvetta juosta. Tänään kävin tekemässä vielä viimeisen salitreenin ja huomenna olisi ohjelmassa rauhallinen kympin hölkkä ja se on sitten siinä. Se on tehty, mitä on pystytty. Sairastelut ja matkustaminen sössivät viimeisten viikkojen viimeistelyt aivan täysin, mutta talven ja kevään treeneihin olen tyytyväinen. Enempää en olisi ehtinyt tekemään. Ei jää mitään jossittelun aiheita. Nyt pitäisi vielä tämä viikko syödä vähän normaalia terveellisemmin ja sitten jää vain katsottavaksi, että miten miehen käy Kuusamon korvessa.
  45. 6 points
    Aloitetaan nyt uusi harjoituspäiväkirja ja toivotaan, että täältä pohjamudista vielä noustaan.:) Vuosi on sujunut kaikkea muuta kuin suunnitellusti ja mennyt erinäisten ongelmien kanssa painiessa. Pakaravaiva tosin on nyt paremmalla mallilla, kun juokseminen on jäänyt hieman vähemmälle, jos jotain positiivista halutaan hakea. Tällä hetkellä painin väsymyksen kanssa ja verikokeiden tuloksia odotellaan. Onhan tässä toki ollut sitäkin, että jompikumpi lapsista on ollut usein kipeänä ja nuoremmalla etenkin korvat vaivanneet, mikä on välillä vaikuttanut omaankin nukkumiseen ja välillä on tullut itsekin oltua kipeänä. Töissäkin on jatkuva kiire. Otetaan nyt nämä juoksuhommat jonkin aikaa rennommin ja oman jaksamisen mukaan. Toivottavasti motivaatio pysyy yllä, eivätkä lenkkarit lennä nurkkaan. Kertaus on opintojen äiti eli lenkkeilyn aloitin syyskuussa 2015 alunperin laihdutustavoitteella. Toukokuussa 2016 ensimmäinen puolimaraton sujui ajassa 2:01:51, heinäkuun alussa maraton aikaan 5:15:46 ja lokakuussa 10 km nettoaikaan 52:55. Vuosi 2016 numeroina: - juoksu 1964,81 km - sali 21 krt ( loka-joulukuu 16 krt ) -'uinti 38575 m - 1 kahvakuula - 2 h 40 min kuntofillari/crosstrainer Lisäksi kävelyä. Juoksu kuukausittain: 132,7 km ( nivusvaivaa, flunssaoireita) 148,38 km ( kaatumisesta tullut selkävaiva) 136 km ( selkävaivaa alkukuussa ja kuumeinen flunssa) 209,9 km 163,5 km ( viikon tauko kuumeesta johtuen ) 119,21 km ( kuumeinen flunssa ) 200,4 km 117 km ( antibioottikuurin vastinut kuumeinen flunssa ) 184,8 km 216,61 km 174,1 km 136,9 km ( kuumeinen flunssa) Vuosi 2017 liikunnat tähän asti: - juoksua 809,6 km - kävelyä 168,8 km - uintia 9300 m - sali 3 krt - crosstrainer 3 h 10 min - 2 kotijumppaa yht 2 h Pakara on vaivannut lähes koko alkuvuoden, mutta vaiva paheni keväällä. Tammi- ja helmikuussa mykoplasma söi jaksamista ja pahimmillaan parin kilometrin kävely oli melkoinen voimanponnistus. Toukokuussa sairastin muutaman päivän flunssaa. Molemmat kisat menivät penkin alle ja nyt yritetään olla lähtemättä enää kisaamaan, kun kaikki ei ole ihan kunnossa. Toivottavasti jossain vaiheessa suunta on taas ylöspäin eli ei kaikkea toivoa ole vielä heitetty kaivoon.:)
  46. 6 points
    Ma 12.6.2017: Polkujuoksu 1 h 31 min 1 sek, 12.40 km@7:20 min/km, keskisyke 126, nousumetrit 371 Kevyttä polkuilua hyvällä tuntumalla, sekaan 5*30-60 sek mäkivedot. Tällä lenkillä meni näköjään 2000 km hölkkää rikki tänä vuonna. Verttiäkin takana yli 50 km, joten ihan suunnitellussa tahdissa ollaan. Tänään kääntyi harjoittelun suhteen uusi lehti siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa elämässäni aloin toteuttamaan minulle tehtyä ohjelmaa. Jo kevään aikana on ollut mielessä, että olisi hyvä jos joku ulkopuolinen asioista enemmän tietävä vähän seurailisi touhuja ja antaisi tarkempia suuntaviivoja. KK:n jälkeen sovimme sitten valmennuksellisesta yhteistyöstä Lepistön Antin kanssa. Ensimmäisenä haasteena on saada vanha mies taas kuntoon Pallakselle, mutta katse on jo kohti tulevia kausia.
  47. 6 points
    VIIKKO 23 & 12.6: Ensimmäinen kova viikko MA: a: tv-rauhallinen 14.6 km sekä 1 tunti ja 18 minuuttia. Km-aika: 5.22 min/km sekä keskisyke 103 i: tv-rauhallinen 9.2 km sekä 50 minuuttia. Km-aika: 5.28 min/km sekä keskisyke 98. TI: tv-pitkä 39.4 km sekä 4 tuntia ja 1 minuutti. Km-aika: 6.07min/km sekä keskisyke 105. Lopuksi MV 4x250 m. KE: a: tv-pitkä 25.5 km sekä 2 tuntia ja 58 minuuttia. Km-aika: 6.58min/km sekä keskisyke 102. Koukkusuon polut sekä Keinukallion rinne. Lopuksi MV 2x250 m. i: tv-pitkä 18.0 km sekä 2 tuntia ja 11 minuuttia. Km-aika: 7.17min/km sekä keskisyke 94. TO: tv-rauhallinen 13.8 km sekä 1 tunti ja 27 minuuttia. Km-aika: 6.17 min/km sekä keskisyke 94. PE: a: tv-reipas 45 minuuttia ja 8.3 km. Km-vauhti: 5.27 min/km ja keskisyke 133. Juoksua yhteensä 16.1 km ja 1 tunti 31 minuuttia. Koukkusuon poluilla ja Keinukallion rinteessä. i: tv-rauhallinen 14.6 km sekä 1 tunti ja 18 minuuttia. Km-aika: 5.22 min/km sekä keskisyke 103 LA: lepo. SU: a: tv-rauhallinen 13.0 km sekä 1 tunti ja 21 minuuttia. Km-aika: 6.12 min/km sekä keskisyke 112 (Tuomalansuon polut) i: tv-rauhallinen 11.9 km sekä 1 tunti ja 1 minuutti. Km-aika: 5.10 min/km sekä keskisyke 112. MA: lepo. Juoksua yhteensä 172.0 km sekä 17 tuntia ja 34 minuuttia (numeroilla mitattuna elämäni kovin harjoitusviikko). Ensimmäinen kolmesta kovasta viikosta on nyt juostu ja olen tyytyväinen sekä suorittamiseen että numeroihin. Kun viimeisiä harjoitusviikkoja juostaan, tekeminenkin saa olla sen mukaista: miestä saa rassata sekä fyysisesti että psyykkisesti. Viikko ei ollut ehkä se kaikkein tasapainoisin määrien suhteen eli alkuviikosta juoksin suurimmat määrät ja loppuviikosta keskityin palautteluun. Syy tähän oli perheen kiireet tämän viikonlopun aikana ja välillä on minun vuoro joustaa. Tyttäreni oli tänä viikonloppuna mukana Lahdessa järjestetyissä Youth Athletics Games:sä, joita seurasimme paikan päällä kaksi päivää. Ja mukavahan tällaisia kilpailuita on seurata. Itse viikko keskittyi pitkälti tiistain ja keskiviikon pitkiin harjoituksiin. Tiistaina juoksin pääosin asfaltillta ja tästä johtuen (kova alusta) tein harjoituksen ”8+2” jaottelulla. Pienet kävelypätkät pitivät kuormituksen sopivana ja osin varmasti siksi harjoitus sujui erinomaisesti. Lisäksi kun aurinko paistoi lämpimästi ja matkalla nautin pienen välipalan paikallisessa kyläkaupassa, nelituntinen kului nopeasti. Keskiviikko oli sitten hieman hankalampi päivä. Mihinkään ei sattunut ja juoksu kulki varmasti, mutta energiavarastot olivat puolityhjät. Käytännössä tämä heijastui terävyyden puutteena sekä alentuneena suorituskykynä (Keinukallion päälle ei siis lennetty…). Mutta niin kuin kirjoitin: eteenpäin mentiin varmasti, enkä jäänyt murehtimaan puolinaista kulkua. Tässä harjoituksessa oli jotain samaa kuin viime kesäisessä Vuokatissa noin 80 kilometrin paikkeilla: tiedät pääseväsi maaliin, mutta olo ei enää ole ihan ”tuore”. Keskiviikon iltalenkki olisi tänä keskiviikkona voinut olla lyhyempi, mutta velvoitteet velvoittavat ja mikäs on juostessa kun kulku oli lennokkaampaa kuin päivällä. Hyvä hiilariateria sekä nesteet olivat siis uponneet ”hedelmälliseen maanperään”. Älä koskaan aliarvioi hyvää palautumista… Lisäksi minulle tekee hyvää se, että ainakin kerran viikossa on sellainen juoksuharjoitus, jossa minun täytyy rauhoittaa vauhtia. Näiden lenkkien jälkeen olo on aina ollut pääsääntöisesti hyvä. Perjantaina oli vuorossa viikon vk-harjoitus. Tämän harjoituksen tein poikkeuksellisesti jo aamulla, joka on vireen puolesta aina hieman riskialtista. Lisäksi kysymysmerkin alla oli kropan palautumien alkuviikon harjoituksista. Rauhallisen alkuverryttelyn jälkeen lähdin juoksemaan teknisille (juuria, kiviä, kalliota…) ja märille poluille rauhallisen reippaalla vauhdilla. Heti alusta saakka kroppa osoitti olevansa valmis tähän harjoitukseen ja kun ensimmäisen kymmenen minuutin aikana sain lämmön päälle (erityisesti lonkat), muodostui harjoituksesta helppo sekä mukava. Välillä sain väistellä märkiä juuria, seuraavaksi kiivettiin jyrkkiä kallioita ja välillä sain ”pudotella” kunnon vauhtia helpoilla polkupätkillä. Ja toki mennen tullen Keinukallion laskettelurinteen kautta! Lyhyesti kirjoitettuna: mukavaa oli ja hyvä palautuminen toi suupieliin hymyn. Kieltämättä tällaisen harjoituksen tekeminen poluilla tuo siihen lisäsuolan verrattuna suoraan tiehen. Ylihuomenna tiistaina suuntaan Kuhmoon. Tarkoitus on juosta siellä yksi viikko täysin juoksun ehdoilla. Käytännössä kiertelen viiden kunnan polkuja ja sivistyksessä (lue: ihmisten ilmoilla) vietän ainoastaan pakollisten huoltotoimenpiteiden ajan. Juostavat polut ovat osin tuttuja aiemmilta kesiltä, mutta mukana on myös uusia tuttavuuksia. Erityisesti odotan Suomussalmella sijaitsevaa Vienen polkua, jota on aiemmin käyttänyt polkujuoksijoiden suuri guru E. Lönnrot. Nettilukemisen perusteella maisemien pitäisi olla komeita ja kulttuurisen annin (korvesta huolimatta) erinomainen! Ja ne Vuokatin vaarat. Sinne palaan sillä ajatuksella, että sieltä haetaan henkistä lujuutta ja potkua kesän kahdelle ultralle. Jos hieman saisin korvien väliin viime kesän henkeä… Tätä on odotettu joulukuun harmaudesta lähtien!
  48. 6 points
    http://www.juoksufoorumi.fi/blogs/entry/959-karhunkierros-164km/
  49. 6 points
    Onhan tuo ollut @kiljander perkeleen hieno ja kova suoritus. Respekt👊
  50. 6 points
    Telenor Copenhagen Marathon 21.5.2017 Koska kyseiselle kisalle ei ollut kerjua ajattelin kirjoittaa tänne omat mietteet kisasta. Tälle vuodelle reitti oli uusittu siten että mukulakivi osuudet poistettiin, mutta jäljelle jäi muutama nupukivi osuus. Reitti kiertää Kööpenhaminan ja nyt myös Fredriksbergin sisällä. Reittillä juostaan muutamaa paikkaa lukuun ottamatta kahteen kertaan, näin varmistetaan hyvä kannatus ja katsojille suotuisat siirtymät. Reitin varrella oli 5 (joista kaksi reitillä ja yksi maalissa) live stream paikkaa sekä monta power zonea sekä bändi/DJ aluetta. Itselle kisa valikoitui suunnitelmiin koska olin muutenkin menossa tervehtimään siskoani ruotsin puolella, joten kulkeminen junalla kisapaikalle ja majoittuminen oli hoidettu hyvin. Kisa oli toki vaarassa jäädä väliin kun +7 viikoa ennen kisaa sain kevyellä lenkillä "tennis pohkeen", eli pitkittäinen lihasrepeämä, vasempaan pohkeeseeni. Parantuminen meni alussa hyvin mutta hippaleikki koittui kohtalokkaaksi, jolloin juoksu/treenitauko venyi 4 viikon mittaiseksi. Tuolloin pohje oli kipeä ja mieli maassa joten korvaaviakaan en pahemmin tehnyt. 3 viikoa ennen kävin kokeilemassa hieman juoksua ja sitten sain 3 viikon sisällä yhden "pitkiksen", yhden VK "maravauhtisen" sekä 10 kevyttä PK lenkkiä kasaan. Mieli muuttui joten päätin mennä juoksemaan "sightseeing" lenkin köpiksessä. Kisa expo oli järjestävän seurtan "kotistadikalla" hieman kaupungin kesustasta, mutta sinne pääsi helposti bussilla ja expo oli mukavan kevyt ja numeron, paidan sekä drop bagin sai helposti. Expo sisälsi myös pakolliset markkinat jossa pystyi niin tarvittaessa täydentämään geeli yms varastoja. Expo oli kuten sanottu hyvin oganisoitu sekä sjoittelu oli tehty siten että ellei tahtonut katsella turhuuksia niin asian sai hoidettua nopeasti. Itse kävin expossa lauantaina, ja homma hoitui nopeasti sekä ilman pinnan palamista. Expon jälkeen matka vei tivoliin jossa pyörittiin perheen kanssa kunnolla. Kisan tankkaus oli itsellä suhteellisen kevyt, muutama pullollinen High 5 energiajuomaa ja hiilihydraatti painoista ruokaa. Kisa aamuna herätys kello 06:40, aamiainen, tyhjennys ja kamat kantoon kohti junaa ja startti alueella olin tuntia ennen lähtöä. Statti alue oli sopivan kokoinen, toki bajamajojen määrä olisi voinut olla suurempi (itse oli "ajoissa" joten viimeinen neste tyhjennys hoitui hyvin). Alueella oli pukeutumis teltta, sekä lähtönumeron mukaiset drop bag pisteet teltoissa. Alueella oli myös tarjolla vettä jos siihen oli tarvetta. Suoritin kevyen lämmittelyn sekä nautin viimeisen voitelun (0,5l urheilujuomaa + 2 geeliä) puolituntia ennen lähtöä. Järjestäytyminen lähtöalueella suoritettiin "pupujen" sekä tavoitellun loppuajan mukaan, joten siirryin 3:10 ja 03:00 jänöjen välimaastoon. Sitten oli vain jäljellä eliitin esittely sekä lähtölaskenta ennen paukkua. Tavoitteeni kisaan oli yrittää ylläpitää ensimmäisen puolikkaani (01:31:52) vauhtia maratonin ajan, jolloin loppu aika olisi 03:03:44. Taktiikka oli pyrkiä mahdollisimman tasaiseen splittiin ilman suurempia keulimisia. Vauhtia tulisin seuraamaan virallisten 5km väliaikapisteiden mukaan jolloin olisi helppo todeta missä ollaan aikataulullisesti. Toki olin päättänyt että jos matkan varrella tapahtuu jotain muokkaan taktiikkaa ja olin myös valmis keskeyttämään jos jalat eivät kestä. Sää kisan aikana tulisi olemaan aurinkoinen ja tuulinen, joten haastetta tulisi löytymään jos joutuu yksin puskemaan vastatuuleen. Energia taktiikkani oli että 5km välein geeli ja jokaisessa juottolassa urheilujuomaa. Jaloissa minulla oli HOKA Clayton 2set, joilla olin juossut viimeiset 3 viikoa, toki hieman arvellutti niiden sopivuus kun kyseessä uusi merkki minulle. Paukusta matkaan ja lähtöviivan ylitin 28s kohdilla. Alussa sai himmailla ja varoa ettei vauhti karkaisi käsistä, 3-tunnin jänöt painelivat aika haipakkaa ja ajattelin että monella tulee olemaan kova kisa jos tuolla vauhdilla menevät loppuun. Pääsin nopeasti omaan rytmiin ja löysin paikan jossa juosta ilman tönimisiä. Kuten sanottu niin juoksu lähti hyvin käyntiin ja etenimme pitkin Kööpenhamninan katuja, 3km kohdilla perhe oli vilkuttelemassa ja siitä sitten eteen päin kohti 5km väliaikaa. Ensimmäinen vitonen meni aikaan 21:36, eli aikataulussa oltiin. Vitosen kohdilla oli kevyt ylämäki jossa vastatuuli puhisi, ja totesin että tämä voi olla paha paikka kun sinne saavutaan seuraavan kerran 32km jälkeen. Sitten pieni puisto kierros josta päästiin myötätuuli osuudelle. Ennen kymppiä oli loiva ja pitkä ylämäki josta saavuttiin kastelletin kohdille ja 10km väliaika pisteelle. Toinen vitonen aikaan 21:12, eli pientä keulimista mutta porukka oli hyvä ja juoksu maittoi. Kympin jälkeen juostiin rannan lähellä ja Nyhavnin läpi kohti Langebrota ja 15km väliaikapistettä. Rantaa pitkin oli mukava juosta, toki tuuli osui ikävästi ja oli aika avointa eli aurinkokin porotti. Meitä oli noin 5 pienessä porukassa jossa juostiin aika tasaisesti. 3-tunnin jänöt olivat jo kadonneet horisonttiin. 15km kohdalla vastatuuli haittasi hieman, mutta voimia riitti eikä väymyksen merkkejä. Vitonen meni aikaan 21:42, joten hieman aikataulau edellä oltiin. Tämä osuus (14km - 28km) juostiin vain yhden kerran, ja reitti meni edes takaisin katuja pitkin ja vaikka oltiin hieman keskustan ulkopuolella niin kannustusta riitti. Saavuttaessa 20km väliaikapisteelle niin meidän pieni porukka oli huvennut ja jäljellä oli vain 3 ukkoa. Vitonen aikaan 21:29. Vastatuuli oli alkanut haitata joten annoin hieman vauhdin hiipua vastatuuli osuuksilla. Myöhemmin sain kuulla että oli ollut epätavallisen tuulinen ja aurinkoinen päivä. Puolikas meni aikaan 01:30:57, eli 55 sekunttia oltiin aikatalua edellä. 3-tunnin jänöt olivat painelleet puolikkaan aikaan 01:28:00-30, eli aika haipakkaa siinä ryhmässä mentiin. Osuus 20km - 25km välillä oli juoksun rauhallisinta kannustuksen osalta, ja meno oli muuttunut tasaiseksi jyystöksi. Voimia riitti eikä missään kolottanut. Vitonen meni aikaan 22:05, eli hieman vauhti hiljennyt ja ensimmäinen 22 alkuinen vitonen. 25km jälkeen käännyttiin Nørrebrogadenille joka oli pitkä ja myötätuulinen joten sai hieman levätä vaikka vauhti pysyi hyvänä. Olimmen palaamassa kohti keskustaa ja ennen 30km väliaikapistettä oli vuorossa aikamoinen mutkaosuus, joka vei voimia kun piti kiihdytellä useasti. Vitonen aikaan 21:30, joten aikataulu piti vielä. Olin huomannut että oikean jalan ukkovarpaan viereinen varvas oli hieman arka ja tuntui kuin se olisi välillä ukkovarpaan alla. Kipua ei ollut joten jatkoin matkaa. Puolimatkan ryhmä oli tässä vaiheessa hajonnut mutta löysin aina silloin tällöin seuraa ja selkiä, 32km jälkeinen loiva nousu vastatuulella oli aikamoista puskemista kun ei tahtonut löytyä sopivaa selkää itselle, mutta yksi kaveri iskeytyi selkäni suojiin (ei toki iso ja leveä, mutta ehkä se hieman auttoi). Tämä puskeminen söi voimia, ja nyt aloin huomata että tauon takia jaloissa ei ehkä ole tarpeeksi iskutuksen kestoa ja juoksuvoimaa jäljellä. Oikeassa kankussa, reiden takaosassa ja pohkeessa oli pieniä tuntemuksia, mutta vasen puoli oli kunnossa. Onneksi edessä oli myötätuuli osuusa ja kohta oltiin jo 35km kohdilla. Vitonen aikaan 22:20, pientä hyytymistä näkyvissä. Tästä alkoi pienten sattumuksien ketju. Lähetyessämme Kastelletiä toistamiseen huomasin että kengän päällinen teki vekin joka ikävästi painoi vasemman jalakn pikkuvarpaan naapuria, mutta se on osa maratonia ajattelin ja jatkoin menemistä. Juoksin kahdestaan 32km kohdalla saaneen kaverini kanssa kohti Nyhavnia mutta hänellä tuntui olevan hieman enemmän voimia joten hän repi kaulaa ja jäin yksin hakemaan selkiä joita oli koko ajan tullut tasaisesti vastaan. Oikean jalan tuntemukset vahvistuivat 40km lähestyessä pohkeessa ja muutin askellusta enemmän kantapää painoitteiseksi ja se auttoi hieman. Vitonen aikaan 22:22, oliko se selkien puute vai yksin puskeminen tai lihaskivut joiden takia oli vaikea piiskata itseään vauhtiin. Mutta hieman 40km jälkeen tuntemukset oikeassa pohkeessa kasvoivat ja kipua alkoi olemaan aika paljon. Vauhdin pito oli vaikeaa nuostessani Langebrolle loppusuoraa varten ja välillä teki mieli heittää kävelyksi. Sillan korkeimman kohdan jälkeen alkanut alamäki auttoi ja sain taas juoksuvauhdin ylös, askellus oli varmaan koomisen näköistä kun hieman linkuttaen pistelin loppusuoralla alle 4min/km vauhtia ja napsin viimeiset selät. Maaliviivan yli ja onnellisena maalissa, viimeiset 2,195km olivat vieneet 9:58 ja oman kellon mukaan viimeinen kilometri tuli silti 4:15min/km. Loppuaika jäi 34 sekunttia tavoitteesta mutta silti melkein 4min parannus ennätykseen joka nyt on 03:04:18. Splitti oli positiivinen joka hieman harmittaa, mutta datan mukaan tavoite oli mahdollinen ja suurimman loven siihen iski pohkeen kivut. Splitti ensimmäinen ½M 01:30:57 ja toinen ½M 01:33:21, 2:24 minuuttia oli toinen puolikas hitaampi. Maaliaulueella oli tarjolla vettä, urheilujuomaa, proteiinipatukkaa, proteiinijuomaa yms yms sekä alkoholitonta olutta. Oikea pohje oli kireä kuin viulunkieli ja käveleminen oli vaikeaa. Maalin tulon jälkeen nautin hiljakseen nestettä ja energiaa sekä hain drop bagin. Menin vaihtamaan vaatteet, ja jos pyyhe olisi ollut mukana niin olisi ollut tarjolla myös suihku. Mitalli kaulassa portista ulos ja perheen luo jonka jälkeen junalla kämpille lepäämään ja antamaan kylmää pohkeelle. Kaiken kaikkiaan voi suositella Kööpenhamninan maratonia, reitillä on hyvin kannustusta, järjestelyt toimivat ja seuraa löytynee jos vauhdit osuu kohdilleen. Miinusta tulee monista jyrkistä mutkista erityisesti siinä 28km-31km, jotka vievät paljon voimia. Tuulelle ja auringolle ei voi mitään ja ovat osa paikan ilmastoa.Paikalle pääsee helposti lentokoneella Helsingistä ja majoituksia löytyy monen moista. Itse aijon juosta kyseisen kisan uudelleen lähitulevaisuudessa, toki toivottavasti paremmin valmistautuneena. 3 päivää maratonin jälkeen jaloissa on pientä lihaskipua ja oikea pohje ei ole parhaimmillaa, mutta ei siellä isoa vahinkoa ole tapahtunut koska hieman lämmenneenä voi hyvin kävellä ilman kipuja. Varpaista kaksi tulee menettämään kyntensä joten täysin varauksetonta suositusta en voi antaa HOKA Clayton 2:sille. Huomasin että pohjallinen nousee hieman ylöspäin ukkovarpaan puolella (pohjallinen on hieman leveämpi kuin kengän sisäpohja) joten se on ehkä painanut varpaita kasaan. Muuten mukavat ja kevyet kengät.
×