Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Leaderboard


Popular Content

Showing most liked content since 20.07.2017 in all areas

  1. 15 points
    Helsinki City Maraton -raportti Maraton-päivä sai erikoisen alun. Heräsin jo viideltä. Odotellessani uudelleen nukahtamista luin Zadie Smithin kirjaa Swing Time. Olin lukenut kirjaa jo usean päivän, mutta nyt vasta havahduin. Kirjassa Aimee-niminen nainen perustaa Afrikkaan koulun. Minä taas olin tavannut Afrikassa talvella naisen, joka perusti koulun Afrikkaan. Naisen nimi oli Amy. Amy oli kerännyt rahat koulun perustamiseen hyväntekäväisyydellä - juoksemalla maratoneja. Havainto tuntui lähes kohtalonomaiselta ensimmäisen maratonini aamuna. Herättyäni muutaman tunnin päästä uudestaan siivosin ja tutkailin säätilaa ikkunasta, internetistä ja kadulta. Sää tuntui miellyttävältä, kunnes kävellessäni tuulettomalla kadunpätkällä auringonpaisteessa tunsin hien nousevan pintaan. Olin suunnitellut juoksevani virallisessa maraton-paidassa - se olisi turvallisen neutraali, massaan hukkuva juoksuasu - mutta nyt vaihdoin suunnitelmaa: juoksisin hihatomassa paidassa, samassa jossa olin juossut Afrikassa talvella. Koska paita oli käytössä venynyt, aloin lyhyentää paidan helmaa. Kuuntelin radiota ja ompelin. Se oli varsin rentouttavaa. Olin aamuvarhaisella syönyt puuron ja sponsorimysliä, mutta laiton vielä puolen päivän aikaan pienen lounaan: riisiä ja porkkanoita. Vettä join sen verran reippaasti, että vessassa oli käytävä tiuhaan. Yhden jälkeen rasvasin itseni aurinkorasvalla ja vaseliinillä. Kiinnitin kilpailunumeron paidan rintaan. Join pullollisen urheilujuomaa. Lähdin hyvissä ajoin kisapaikalle, koska halusin fiilistellä tunnelmaa. Edellisenä päivänä olin kokenut ensimmäisen maraton-liikutukseni hakiessani kisanumeron. Nyt siitä vihdoinkin tulee totta, olin värissyt, juoksen ensimmäisen maratonin. Lähdin kotoa pyörällä kohti stadionia. Lämpimästä iltapäivästä oli nauttimassa runsain mitoin ihmisiä, myös lenkkeilijöitä. Toivoin, että kaikki huomaisivat paitani rinnassa kiiltelevän kisanumeron. Baanalla kyltti ilmoitti 39 kilometriä. Tuntui hurjalta ajatella, että juoksisin kyltin ohi myöhemmin. Muutama kävelijä kantoi punaista kassia, japanilainen kannatusjoukko marssi liput olalla. Olo oli hilpeä. Olin kuvitellut, että kisapaikalla tunnelma olisi jotenkin toisenlainen. Mutta ei: maratoonarit eivät jutelleetkaan toistensa kanssa, vaan keskittyivät koitokseen omissa oloissaan tai tuttujensa seurassa. Olin toivonut voivani jakaa aamuisen kokemuksen jonkun kanssa. Tai höpötellä ensimmäisen maratonin juoksemisen jännityksestä ja innosta. Sen sijaan seisoskelin männyn varjossa mäennyppylällä. Joku lepäsi nurmella silmät kiinni, toinen venytteli. Kisojen kuuluttaja muistutti, että pitää juoda paljon nesteitä ja aloittaa rauhallisesti. Organisaation edustaja kertoi, että ulkomaalaisia juoksijoista HCM:ssä on paljon, kolmannes, koska muualla maailmassa sääolosuhteet elokuussa ovat tukalat. Mietin, kuinka viisas oli päätös siirtää HCM toukokuulle. Kaksikymmentä minuuttia ennen starttia kävin vielä vessassa. Nasima Razmiyar, maratonin avaaja, antoi lupauksensa juosta maraton ensi vuonna. Siirryin lähtökarsinaan, 4.15 kohdalle. Tapahtuman juontaja luetteli syntymäpäiväsankarit ja kunniamaratonaarit nimeltä. Ulkomaalaisia osallistujia pyydettiin nostamaan kädet ylös. Ensimmäistä maratonia juoksevia pyydettiin nostamaan kädet ylös. Minä ja edessäni seisova nainen nostimme kädet ylös. Erityisesti teille toivotan onnea matkalle, juontaja sanoi. Olin liikuttunut. Maratonin ensimmäiset kilometrit etenivät huomaamatta. Olin kuvitellut, että massassa juokseminen olisi vaikeaa tai häiritsevää, mutta päinvastoin: se oli helppoa. Massa veti mukanaan. Juoksu kulki kepeästi, rauhallisesti. Kaikilla ei ollut sama tilanne. Jo ennen viittä kilometriä bongasin ensimmäisen kävelylle vaihtaneen. Nautin nestettä jokaisella juomapisteellä. Kiljahdin ilahtuneena kaataessani ensimmäistä kertaa vesimukillisen niskaani. Kuinka virvoittavalta se tuntuikaan! Vaikka sää oli lämmin, en kuitenkaan kokenut sen häiritsevän juoksemista. Päinvastoin, oli ihanaa juosta lämmössä. Missä vauhdissa etenin, siitä minulla ei ollut mitään tietoa. Jänikset olin kadottanut, ja se tuntui helpottavalta. Tunsin eteneväni omaan tahtiin, tekeväni omaa rauhallista juoksua. Kuusisaaressa taakseni ilmestyi jutteleva miesporukka. Hetken luulin, että Teivo Teivainen oli juoksemassa maratonia. Mutta ei: miehet olivatkin 4.15:n jänikset. Juoksin jonkun matkaa miesten edellä. "Kaivopuistossa on vaarana, että vauhti karkaa", miehet spekuloivat keskenään, "yleisön kannustus on niin huumaavaa." En odottanut Kaivopuistoon asti, lähdin karkuun jo Ruoholahdessa. Tuntui upealta juosta läpikotaisin tutulla reitillä. Tuolla minä asun, sanoin vieressäni juoksevalla naiselle ja vilkutin kotitalolleni. Toisella kadulla taas harmittelin, etten sittenkään ollut kertonut siskolleni - tai kenellekään muulle tutulle - juoksevani maratonin. Askel rullasi lennokkaasti, kehoni muistiin oli tallentunut kaikkien Kaivopuistossa juoksemieni lenkkien vauhti. Olympiaterminaalin mäet menivät heittämällä. Baanalle käännyttäessä en malttanut olla hihkaisematta kannustusjoukoille: "Eka maratoni!" Töölönlahden pohjukassa ohitse ajoi auto. Kontissa kyykki mies, joka huusi komentoja juoksijoille: "Kilpailun johtaja tulossa takaa!" Jostain oli ilmestynyt myös suuri määrä violettipaitaisia juoksijoita, joiden päättelin olevan puolimaratonilla. Pelästyin, että olin juossut reitiltä syrjään, mutta onneksi bongasin kyltin "Marathon 2. round". Sitä seuraavat kilometrit olivat kisan ankeimmat. Ensin typerä koukkaus sillalle jyrkkine kännöksineen ja ylämäkineen, sitten varjotonta Mannerheimitietä, pitkä loiva nousu auringon paistaessa suoraan kasvoihin. Hymy huulilla alkoi hyytyä. Munkkiniemessä odotti geeli-piste. Uskaltaako tätä ottaa, kysyin toimitsijalta. Uskaltaa, tyttö sanoi, lisäenergiaa. Imin geeliä pakkauksesta elämäni ensimmäistä kertaa. Kuinka hyvältä se maistuikaan! Tuntui, että sain välittömästi lisää energiaa. 30 kilometrin kohdalla huomasin kellon. Tasan kolme tuntia. Sehän tarkoitti loppuajaksi neljä tuntia, pyöristin. 31 kilometriä ohitettuan mieleni teki sanoa, että tämä on enkat, en ole koskaan juossut näin pitkää matkaa, mutta ympärillä oli vain juoksijoita napit korvissaan. Moni oli vaihtanut kävelylle ja juosten etenevätkin juoksivat hitaammin kuin minä. Minunkin jaloissa tuntui jo juostut kilometrit, mutta olo oli luottavainen: olin matkalla kohti hyvää suoritusta. Lauttasaaressa tilanne muuttui. Rinnalleni nousi juoksijoita. Olin hämmästynyt: 4.15:n jänikset! Olin kuvitellut juoksevani hyvän matkaa heidän edellään. Jänikset painelivat kovaa. Tein päätöksen, joka sittemmin osoittautui kohtalokkaaksi: lähdin beesiin. En muista Lauttasaaren pätkästä paljoakaan. Mummo vilkuttamassa parvekkeella ja jänikset, jotka taas puhuivat siitä, kuinka Kaivopuistossa lähtee helposti yleisön kannustuksen imuun. Salmisaaren sillan kupeessa mies kannusti villisti. Mies muistutti tuttuani, Veepeetä, jonka olin joskus nähnyt juoksevan samaa maratonia. Väänsin miehelle hymyn ja nostin peukkua. Jänikset olivat kadonneet näköpiiristäni. Ruoholahden juomapisteellä otin urheilujuomaa ja ensimmäiset kävelyaskeleet. Baanan suulla odotti edelliseltä kierrokselta tuttu kannustaja. Nyt naisen kannustus oli yhtä väsynyt kuin juoksuni. Tuntui kuin olisin pettänyt naisen odotukset. Ja omani. Katselin, kuinka selkä toisensa jälkeen ohitti minut. Ja niitä selkiä oli kymmenittäin. Lauttasaaresta lähtien olin tuntenut pieniä nykäisyjä jaloissani. Olin yrittänyt pelastaa itseni tulevalta nuolemalla suolapussissa pyörittelemiäni sormenpäitä. Baanan keskivaiheilla oikea etureisi lopulta pamahti kramppiin ja heti perään kumpikin pohje. Jouduin vaihtamaan kävelylle, ensimmäistä kertaa. Mitä jos en pysty enää juoksemaan, ajattelin kauhuissani, mitä jos joudun kävelemään maaliin? Kävelin ikuisuudelta tuntuvan ajan. Sitten selän takaa nousi tuuli. Se lennätti minut taas juoksuun. Pimennyt taivas repesi. Vesisade tuli helpotuksena. Se viilensi kehon ja poisti reitin varrelta kannustajat, romahdukseni todistajat. Stadionin suoralla ohi viiletti virkattu Suomi-päähine. Päähineen kantaja oli verrytellyt vieressäni lähtöalueella. Hetken päästä ohitseni heilahti selkää takova palmikko. Kyseisen palmikon liikettä olin katsellut ensimmäiset 17 kilometriä. Nyt saa riittää, päätin. Jaloistani lähti loppukiri, johon en ollut uskonut. Kipitin palmikon kiinni - ja ohi. Ohitus tuotti enemmän iloa kuin maaliin pääsy; se ei tuntunut miltään. Korkeintaan olin hieman hämmästynyt. Näytöllä vilkkui parempi loppuaika, kuin mihin olin uskonut tuskan kilometreillä. Joku ojensi minulle kassin, sitten kaulaani putosi mitali. Onneksi olkoon, nainen sanoi ja katsoi silmiini. Vasta silloin kyyneleet tulvahtivat silmiini. Olivatko ne ilon vai pettymyksen kyyneleitä, siitä en ollut varma. No, nyt on maratonin jälkeinen päivä. Olen ehtinyt käydä juoksun läpi monta kertaa. Tein juuri ne ensikertalaisen virheet, joista olin lukenut ja kuullut varoitettavan - jopa itse maratonin aikana - lukuisia kertoja. Välin 13 kilometristä 30 kilometriin juoksin tavoiteaikaani nopeammin, mutta en usko, että se oli suurin virhe. Ratkaiseva virhe oli luopua omasta juoksusta ja lähteä liian kovaan beesiin strategisessa kohtaa maratonia. Vedin loppukirin kuusi kilometriä liian aikaisin. Toisaalta maratonissa saa kai ollakin draamaa ja ehkä on hyväkin, että vähän jää hampaankoloon. Jos vielä joskus yrittäisi uudestaan.
  2. 13 points
    Ollaan vähän jännän äärellä. Eikä siinä mitään että tiimistä lähtee HCM:lle kolme osallistujaa, vaan se että itekkin lupasin heidän lisäksi startata. PA:n kanssa ollaan porukalla treenejä tehty reilusti. Välistä meno vaikuttaa PA:lla ihan suht vahvalle. Eilenkin VK-treenissä ylämäkeen @3.45 vauhdissa meinasi mua käydä vituttamaan, ku PA tuntui tarvitsevan pitkästyessään juttuseuraa, ja itellä ei kyllä turhaan tarinointiin ollut yhtään joutavaa keuhkokapasiteettia. Kanninen vetää jossain pääkaupunkiseudulla ja harjoittelua olen seurannut tarkalla silmällä. Suorituskyky on hieman noussut, eipähän siinä mitään. Tärkeintä kuitenkin olisi että kestävyys olisi parantunut, ainakin sen eteen ollaan töitä tehty. Nikon harjoittelu on ollut vähän sinneppäin, mutta harjoittelussa ollaan keskitytty ihan perusharjoitteluun eikä suorituskykyä olla särmätty tämän kisan takia juurikaan. Soirohan juoksee varmaan miten juoksee. Siitäkään osaa sanoa mitään. Riippuu varmaan kelistä, astmasta tahi jostain Saturnuksen positionista Plutoon. Omasta tekemisestä ei kyllä ole mitään takeita. Viimeksi olen kilpaa juossut 2012 ja varmasti tuntuma on kateissa. Saattaa kanttaaminen olla meikällä kuuminta hottia. Kestävyysharjoitteluni viimeiseltä kolmelta vuodelta on hyvin vajavaista. Sinällään HCM ei ole muuta kuin välikisa, eli kova treeni/testijuoksu millä voidaan vähän kartoittaa tilannetta. Ollaan inventoitu tämä kategoriaan, että todennäköisesti menee ihan päin PERSETTÄ. Eikä oteta siitä älyttömän hillitöntä stressiä. Kuitenkin sen vertaa jännitysmomenttia seuraajille, että kuka ottaa guurin voiton. Nyt ollaan tilanteessa, että PA:lla, Kannisella ja mulla suorituskyvyt niin lähellä toisiaan, että ihan riippuu päivän kulkemistilanteesta, että kuka on ekana maalissa.
  3. 12 points
    Alla hiukan stooria Montreux Trail Festivalin MXtrem (162km, 12,000m+) reissusta. Kisasta sen verran, että kyseessä oli ekaa kertaa järjestettävä kisa, jonka race directorina toimi paikallinen, hyvin menestynyt ultrajuoksija ja aina rusetti kaulassa juokseva Diego Pazos. Matkoja oli tarjolla vertical k:sta aina sataan mailiin ja olin itekin tosiaan alunperin ilmottautunut 60km matkalle, mutta hätäpäissäni upgreidasin sen pisimpään sadan mailin matkaan kaksi vuorokautta ennen starttia. Tapahtuman maali oli Montreux'ssa, joka on kiva pikku kaupunki Lac Lemanin rannalla, reilun tunnin matkan päässä Genevestä ja mistä on tuli meikäläisen koti tuossa pari kuukautta sitten. Kyseessä oli siis ensimmäistä kertaa koskaan kisa, mihin ei tarvitsisi suorittaa minkääntyyppistä matkustamista, vaan kisaa edeltävän yön saisi nukkua omassa sängyssä ja maaliviivalta pääsisi kävellen kotiin. Perjantai Kisaan valmistautuminen oli taas sarjassamme olematonta, sillä tosiaan vaihdoin tuolle sadan mailin matkalle vasta keskiviikkoaamuna, kun startti oli perjantaiaamuna klo 06:00. Olin myös juossut vain pari viikkoa ennen 75km 5000m+ matkan Gran Trail Courmayerissa, joten jännitti miten jalat olisi edes ehtineet palautua ja pieni flunssakin oli vaivannut edellisellä viikolla. Olin keskiviikkona vielä Lontoossa ja lensin takaisin Sveitsiin vasta torstai-iltana niin että ehdin hakea kisanumeron ja dropbagit juuri ennen kisakeskuksen sulkeutumista. Jo tuossa kohtaa aiheutui hämminkiä, kun tuon viimehetken sarjan vaihdoksen takia meikäläisen numerolappu oli tietysti 60km-kisan mukaisesti vihreä (eikä punainen niinkuin muilla sadan mailin matkaajilla) ja seurasi numeroinniltaan 60km-numerointia, mutta kisaorganisaatio hoiti homman mallikkaasti ja antoi matkaan dropbagit, joihin oli taiteiltu kotitekoisesti meikäläisen nimi ja numero, muiden hienojen ennakkoonpainettujen tarrojen sijasta. Kotona nakkasin jotain tavaroita aika summittaisesti noihin 75km ja 125km kohdalle meneviin dropbageihin ja painuin nukkumaan että olisin edes jotenkuten skarppina lähdössä. Herätyskello soi klo 4:30 ja lusikoin naamariin tuorepuuroa, johon olin lisännyt reilusti maapähkinävoita ja hunajaa ekstraenergiaksi. Käveltiin kundikaverin kanssa kisakeskukselle, jätettiin drop bagit ja hypättiin klo 5:30 lähtöön menevään shuttle bussiin, joka lähti tietysti sveitsiläiseen tapaan just eikä melkein ajallaan. Startti tapahtui Chillonin linnalta, noin reilun kilometrin päässä maalista ja kisakeskukselta auringon noustessa vuorten takaa. Queenin We are the champions vauhditti matkaan ja ehdittiin ottaa muutama hassu juoksuaskel ennen kuin reitti lähti jo kiemurtelemaan ylöspäin ekaan 1600m nousuun. Polku oli tuttua treenilenkeiltä ja pysyttelin yhden hissukseen menevän japanilaisen mimmin takana, etten polttaisi jalkoja loppuun heti kärkeen ensimmäisessä nousussa. Mitä ylemmäs noustiin niin sitä sumuisemmaksi maisema vaihtui ja eka huoltopiste tuli vastaan täydessä sumussa ja humussa Col de Jamanin huipulla. Täytin vesipullot, natustin vähän suklaata ja vedin irtohihat käsivarsien suojaksi ja lähdin alamäkeen kohti laaksoa. Alamäessä tajuntaan lävähti oikein kunnolla vielä jäljelläolevan matkan pituus ja päässä alkoi velloi repeatilla negatiivisia ajatuksia, enkä tuntunut pääsevän normaaliin juoksurytmiin en sitten millään. Polut oli kohtalaisen teknisiä ja välillä kiipeiltiin kaatuneiden puiden ali ja yli, mikä ei auttanut asiaa. Toiselta huoltopaikalta lähdettäessä löin korvanapit korviin, kun ajattelin että musiikki veisi ajatukset muualle ja keskityinkin seuraavissa nousuissa vain laittamaan tossua toisen eteen ja lauleskellen mielessäni tsemppisoittolistan tuttuja biisejä. Saavuin 50km huoltopisteelle, missä istui hongkongilainen kundi pää riipuksissa ja kyseli mahdollisuudesta keskeyttää. Ojensin kundille keittoa ja hän tuijotti tyhjällä katsella maahan ja toisteli vain: "I just didn't realise it would be this hard..." Ilta alkoi tehdä tuloaan ja katseltiin yhdessä reittiprofiilia 75km lifebaselle, missä saataisiin ensimmäiset dropbagit ja mietittiin ehdittäisiinkö sinne cutoffien puitteissa ennen klo 2:00 lauantai-aamuna. Aloin itsekin olla hiukan epätoivoinen, mutta mutustelin hiukan banaania naamariin ja join vihanneskeittoa ja totesin että perkele, mähän ehdin sinne ja painuin matkaan. Seuraava osuus olikin onneksi kohtalaisen juostavaa baanaa joenvartta pitkin, minkä jälkeen vastassa oli taas treenipäiväretkiltä tuttu vajaan 700m nousu, jonka tulin ylös höpötellen neljän ranskalaisen kundin kanssa. Vedin seuraavalla huoltopisteellä pitkähihaisen paidan päälle ja otsalampun päähän ja juttelin vapaaehtoisten kanssa, jotka näyttivät horisontissa viimeisen jäljellä olevan nousun ennen 75km lifebasea ja kannustivat että ehdin paikalle vielä varmasti, joten lähdin matkaan. Mentiin ranskalaisten kanssa taas nousua, mutta vihdoin polku lähti kiemurtelemaan alaspäin ja ilmestyin tasan klo 23:00 pienessä ravintolassa sijaitsevalle lifebaselle. Nappasin dropbagin, lusikoin pastaa naamariin ja kattelin kellosta että ehtisin nukkua vielä hetken. Yksi ystävällinen vapaaehtoinen johdatti nukkumaan vieressä olevan ladon laverille, missä oli patjoja ja lämpimiä villapeittoja ja reilusti muitakin kisaajia jo vetelemässä sikeitä. Pyysin herätyksen 25min päähän ja heitin pitkälleen peiton alle. Jalkoja särki ja nukahdin ehkä vajaan 10 minuutin ajaksi pöpperöiseen uneen ja pian kävi käsky painui takaisin jääkylmään yöilmaan. Vaadin vartin lisäaikaa, mikä tuntui silmänräpäykseltä. Tärisin kylmästä, kun kävelin takaisin ravintolalle ja ajatus lähtemisestä yöhön tuntui vastenmieliseltä, mutta kittasin dropbagissa olleen Red Bullin naamaan, vaihdoin Hokat jalkaan ja pakotin itseni taas ovesta ulos. Kroppa lämpeni nopeasti kun pääsin liikkeelle, Red Bull teki tehtävänsä ja seuraava osuus Pont-de-nantin huoltoon meni helposti podcasteja kuunnellen. Välillä kattelin taivaalle ja yritin erottaa oliko yläpuolella näkyvät valopisteet seuraavassa nousussa meneviä kisaajia vai tähtiä. Huoltopisteellä ei ollut kuin muutama nuokkuva vapaaehtoinen, joten tutkin reittiprofiilia ja pilkoin seuraavan nousun Col des Pauvresille mielessäni 100m+ jaksoihin ja lähdin matkaan. Onneksi en tienny lähtiessä, että tämä nousu olisi se josta puhuttaisiin koko loppukisa "siitä nousuna", koska se sitä totisesti oli. Polku jyrkkeni sitä mukaan mitä ylemmäs pääsin ja takaraivossa jyskytti sairasvakuutuksen puute joka kerta kun tartuin kallioon pultattuihin ketjuihin, joista piti heijata itsensä seuraavalle tasanteelle. En tiennyt olinko onnellinen, että olin kyseisessä paikassa pimeällä niin, etten nähnyt pudotuksia jotka ympäröi reittiä vai tuntuiko kiipeäminen kaksi kertaa vaikeammalta kun valona oli vain otsalampun valokeila. Huipulla oli muutama vapaaehtoinen, jotka kyseli vointia ja jotka antoi lisävaloa isoilla kivenlohkareilla taiteleissa. Skannasivat numerokoodin ja toivottelivat turvallista laskua seuraavaan huoltoon, jonka valot näkyi alempana. Olin ylittänyt odotukseni ja ehtinyt huipulle ennen auringonnousua. Laskussa horjahdin ja otin tukea terästä kivestä, joka leikkasi kämmenestä läpi niin että koko käsi oli pian veren peitossa. En välittänyt, vaan jatkoin kivikossa taiteilua ja sain aplodit kun hoipertelin seuraavalle huoltopaikalle. Vapaaehtoiset kyselivät vointia ja tarjosivat lämmintä vihanneslientä, joka maistui taivaalliselta. Mussutin Gruyere-juustoa ja kyselin epäuskoisena olisivatko kaikki jäljelläolevat nousut samanlaista kivikkoa. Aurinko oli vasta nousemassa, joten jatkoin matkaa kohtalaisen nopeasti pysyäkseni lämpimänä. Polku onneksi helpotti ja pian olinkin Gryonin huollossa, missä olin ainoana kisaajana paikalla ja vanhempi pariskunta kohteli kuin omaa lastenlastaan tarjoillen kotitekoista elderflower-mehua ja kuivakakkua. Lähtiessä taas matkaan päätin piristää itseäni ja lähtiessä soitin kaverille. Höpöteltiin niitä näitä, kunnes polku muuttui taas niin tekniseksi että oli pakko keskittyä menoon ja keskityin taas vain seuraavaan huoltoon ja samalla 60km kisan lähtöpaikkaan jäljellä oleviin kilometreihin. Ennen viimeistä pientä nousua Villarsin kylään törmäsin taas neljään ranskalaiskundiin, jotka oli vetäny militanttiaikataululla 10 minuuttia unta palloon piknik-penkeillä. Mentiin viimeinen nousu yhdessä ja Villarsiin pääseminen piristi fiilistä: olin nimittäin vihdoin omasta numerolapusta löytyvällä 60km reittiprofiililla, joten pystyin seuraamaan omaa etenemistäni huomattavasti helpommin. Lauantai Keräsin voimia huollossa, kunnes olin jotenkin tolpillani ja päätin lähteä yrittämään nousua laskettelurinnettä ylöspäin. Vieressä meni munahissi samalle huipulle ja ärsytti ettei voinut mennä sillä. Juttelin noustessa belgialaisen kundin kanssa, joka selvitti tohkeissaan jostain tulevasta reilun 300km:n kisasta Skotlannissa. En ymmärtänyt miten kukaan pystyi ajattelemaan mitään muuta kuin edessäolevaa nousua ja saati sitten mitään toista kisaa. Järjettömän teknisessä laskussa huipulta tuli vastaan 60km matkalla oleva aasialaistyttö, joka tuntui olevan totaalisen halvaantunut maastosta ja kyseli aivan pihalla että missä ollaan ja miten pitkä matka seuraavalle (60km reitin ensimmäiselle) huoltopisteelle olisi. Näytettiin yhdessä yhden ranskalaiskundin kanssa reittiprofiilia ja yritettiin selvittää että huoltopiste olisi alhaalla laaksossa, mutta tyttö ei ottanut liikahtaakseen ja jäin seisomaan tolpilleen, kun me lähdettiin jatkamaan matkaa. Laskeuduttiin nätille järvelle, jonka tunnistin myös treenilenkeiltä. Kävin täyttämässä ravintolan vessasta pulloihin vettä ja jatkoin matkaa missaten täysin reittimerkinnät, jotka lähtikin järveltä poispäin. Kiersin järven missä oli liuta turisteja ja aloin ihmetellä kun reittimerkkejä ei näy missään. Kyselin muutamalta vastaantulijalta olivatko nähneet ketään numerolappujen kanssa ja kun sain vastaukseksi vain ihmettelyä totesin paremmaksi suunnata takaisin ravintolalle. Ohitin pari kalastajaa, jotka näytti olleen järvellä jo koko aamun, joten tiedustelin heiltä josko olivat nähneet juoksijoita ja osoittelivat innokkaasti toiseen suuntaan, että juu, tuolla niitä on menny, mee sinne. Kiittelin vuolaasti ranskaksi ja löysin taas reittimerkinnät. Alamäki jatkui loputtomiin ja kirosanat raikui kuin huoltopaikkaa ei näkynyt missään. Vesi alkoi olla taas lopussa ja jalkoihin särki järkyttävän paljon. Pääsin huoltoon taas raikuvien aplodien kera innokkaiden vapaaehtoisten luo ja otin lenkkarit pois tsekatakseni rakkotilanteen. Nappasin toisen sukan pois ja yksi vapaaehtoisista totesi jalan nähdessään, että niin, sä varmaan haluat keskeyttää. Sanoin, että ajattelin kyllä jatkaa, jolloin kaveri ryhtyi toimeen ja suoritti omatoimisesti molempiin jalkoihin pienimuotoisen pedikyyrin, sivellen jalat täyteen jotain maagista anti-friction-rasvaa ja vaihtoi kaikki jaloissa olevat compeedit, kiitos jonkun nurmikolla nukkuvan, keskeyttäneen kisaajan compeed-varastojen. Söin banaaneja niin paljon kuin pystyin, laitoin tossut takaisin jalkaan ja olo oli heti 100% parempi kuin vielä puoli tuntia sitten. Juoksin hissukseen tietä pitkin alamäkeen ja tiesin että seuraavana olisi vastassa 125km:n lifebase, missä saisin toisen dropbagin. Lifebaselle tultaessa tein toisen pummin ja hukkasin reittimerkinnät hetkeksi juuri huollon kohdalla niin että olin jo jatkamassa matkaa ulos kylästä missä huolto oli, kunnes älysin että olen mennyt liian pitkälle ja seurasin merkkejä takaisin päin. Hukkasin varmaan puoli tuntia tuossa tohinassa ja ensimmäisenä huoltopaikalla vapaaehtoiset ilmoitti että olen jo missanut cutoffin, kunnes sain selitettyä että olen 160km:n, enkä 60km matkalla niinkuin numerolappu antoi ymmärtää. Toivottivat tervetulleeksi ja toivat dropbagin missä odotti yllättävän laihat eväät: vaihto-t-paita, lenkkarit ja yksi surkea Snickers. Olin epähuomiossa laittanut puhtaan vaatekerroksen vain ekaan dropbagiin, eikä täällä ollut edes puhtaita sukkia mihin vaihtaa. Kirosin tilannetta hetken, kunnes pyysin ensiapuhenkilökunnalta yhden keskelle jalkapohjaa ilmestyneen rakon paikattavaksi ja painuin hetkeksi makuusaliin pitkälleen. Puolen tunnin makoilun jälkeen totesin paremmaksi jatkaa matkaa ennen pimeän tuloa, joten tungin turvonneet jalat dropbagissa olleisiin La Sportiva Bushidoihin ja lähdin seuraavaan nousuun. Aurinko laski juuri kun pääsin huipulle ja huoltopaikan vapaaehtoiset oli varmaan todennu viisaammaksi mennä läheiseen ravintolaan kaljalle, kuin istua odottamassa enää meitä viimeisiä menijöitä ja huoltopaikan pöydillä oli vain vesikanistereita jäljellä. Menin tuulensuojaan vaihtamaan taas pitkähihaisen paidan päälle ja otsalampun päähän ja lähdin taas laskuun. Jälleen kerran aivan loputtomalta tuntuvassa laskussa alkoi taivaalta tiputella taivaalta vettä ja lehmien silmät kiilui pimeässä rinteessä kellojen kilistessä. Takaa ilmestyi jenkkikundi, jonka kanssa vuoroteltiin vetovuoroja ja kirottiin mennessämme reittiprofiilissa pieniltä näyttäviä, mutta luonnossa tolkuttoman isoilta tuntuvia pieniä matkalla olevia nousuja. Metsän keskeltä löytyi huolto, jonka juustot maistui siinä tilanteessa käsittämättömän hyviltä ja lähdin niiden voimalla taas seuraavaan nousuun, jonka tiesin päätyvän "on a very nasty ridge" niinkuin kundikaveri oli asian ilmoittanut. Väsymys alkoi olla hirvittävä ja skannasin maastoa että olisin löytänyt jostain kohdasta tuulensuojaisan paikan, mihin heittää hetkeksi pitkälleen. Tuloksetta. Lupaus maaston kammottavuudesta piti paikkansa ja harjanteen puolivälissä törmäsin muutamaan vapaaehtoiseen, jotka ilmoitti että seuraavat kaksi kilometriä olisi erittäin teknistä mentävää ja oikealla puolella olisi iso pudotus "joten nojaa koko ajan vasemmalle". Olin tyytyväinen että pimeys oli jo laskeutunut, enkä nähnyt tuota pudotusta, mutta homma hirvitti silti ja etenin hitaasti ja varovasti. Lasku alkoi vihdoin ja tiesin, että jäljellä olisi enää yksi huoltopiste ja sen jälkeen viimeinen nousu kotivuorelle, jonka toiselta puolelta laskeuduttaisiin takaisin Montreux'hon. Salaa toivoin ehtiväni sinne ennen auringonnousua. Lasku oli aivan tolkuttoman kivikkoista ja hidasta menoa, vesi oli loppu ja usko meinasi loppua enemmän kuin kerran, kunnes vihdoin näin huoltopaikan valot kohtuu lähellä. Ilmestyin paikalle ja istuin alas aivan raatona riiputtaen päätäni hetken aikaa itku kurkussa. Kaikki ruoka oksetti, mutta pakotin alas muutaman palan banaania ja kourallisen pähkinöitä. Täytin vesipullot ja tsemppasin itseni liikkeelle vikaan nousuun. Otsalampusta loppui akku ja jouduin vaihtamaan varalamppuun, jonka tehot ei ollut lähellekään ensimmäisen veroiset, vaan keskitti kaiken tarmon vain muutamaan edessäolevaan metriin. Kivet, juuret ja muut luontokappaleet alkoi muistuttaa ties mitä metsän eläimiä ja milloin olin täysin varma, että polulla oli mukana panda, jaguaari, jackrusselinterrieri ja ties mitä muita eläimiä. En saanut enää mitään tolkkua oliko edessä näkyvät valopisteet muiden kisaajien otsalamppuja vai tähtiä. Jouduin suorittamaan hätätyhjennyksenkin lähestulkoon suoraan polulle, siitä pahoittelut sunnuntaikävelijöille, jotka ilmestyisi polulle parin tunnin sisällä. Aurinko nousi horisontista juuri samalla hetkellä kun astelin tutulle huipulle ja tiesin että jäljellä olisi enää 1600m lasku Montreux'hun, mistä siitäkin suurin osa olisi tuttua reittiä. Juoksusta ei tullut laskussa enää mitään, vaan etenin lähinnä hoiperrellen ja loivimmissa kohdissa läpsytellen alamäkeen sen verran mitä jalkapohjat kesti. Viimeisen huoltopisteen ohitin lähes pysähtymättä, mutta huomasin ikäväksi yllätykseksi, ettei reitti mennytkään suorinta tietä Montreux'hon, vaan teki vielä ylimääräisen kiertolenkin polkujen kautta ennen kuin päätyi vihdoin kanjoniin, mistä lähdetään jokaiselle treenilenkille. Huojennus oli valtava, kun tiesin ettei jäljellä ollut enää kuin tuttu kotipolku ja soitin kundikaverille, joka lupasi tulla vastaan ja kävellä seurana viimeiset hetket maaliin. Kanjonista ilmestyi vielä 1km väliaikapiste, minkä jälkeen ei enää ollut jäljellä kuin tepastelu kaupungin läpi maaliviivalle. Maalissa tunne oli lähinnä epäuskoinen, enkä oikein käsittänyt mistään mitään. Kävin ensiavussa paikkaamassa tuon kiveen viiltämäni käden ja sain mukaani itse asiassa todella hyvän Compressportin pitkähihaisen mustan Finisher-paidan ja swiss army knifen, kunnes käveltiin järkyttävän pitkältä tuntuva matka kotiin. En pysynyt enää tolpillani sen vertaa, että olisin päässyt suihkuun, vaan kampesin itseni kylpyammeeseen ja yritin pestä pahimmat liat pois ennenkuin heittäydyin sänkyyn. Nukahdin varmaan ennen kuin pää oli ehtinyt edes tyynyyn. Parin tunnin unet palautti sen verran järkiinsä, että ehdin vielä iltapäiväksi palkintojenjakoon, missä tosiaan sain oman ikäryhmän 2. sijan palkinnoksi Ledlenserin otsalampun ja Columbian repun. Jälkipeleistä jossain vaiheessa vähän enemmän, eiköhän tää riitä tälle kertaa.
  4. 12 points
    En oikein jaksa nykyisin paljoakaan kertoilla juttuja. Turhauttaa. Kuitenkin sen verran tartun aiheeseen, että vaikka valmentautuminen esim johonkin 3h aikaan on äärimmäisen yksinkertaista ja helppoa, niin silti ei kannata yksikertaistaa asioita liikaa. Joku pitkiksen (kova)vauhti ei ole toisarvoinen asia valmistautuessa kisaan, se on ehkä viidenneksi(toista) tai kuudenneksi(toista) tähdellisin asia mitä kannattaa miettiä, kunhan vain ei niitä juokse liian kovaa(ensimmäisinä vuosina). 3h(+-10min) maratoonarille on yks hailee juokseeko se pitkiksen @5.00 vai @6.00 vauhtia, paitsi siinä tapauksessa sikäli meinaa jonkun kovan treenin tyrkätä noin 48 tunnin sisällä pitkästä lenkistä, niin en kyllä suosittele 5.15 vauhtia kovempia juoksuja. Yksikertaistamisella tarkoitin sitä, että harjoitusohjelmat ovat eri tyyppisiä kokonaisuuksia ja ihmiset ovat erityyppisiä. Yksi tyyli käy yhdelle joku toinen toiselle. Kokeilemalla se selviää, mutta sitä ennen on turvallisinta tehdä pitkä mieluusti liian hiljaa kuin liian lujaa. Nopeustyypin juoksija saa parhaan hyödyn suht maltillisesta treenimäärästä sekä kovemmasta tehosta, jolloin laadukkaat treenit ovat tehty hyvin levänneenä. Kestävyystyyppiset juoksijat saavat parhaan hyödyn määrällisesti kovemmasta treenaamisesta, joka tehdään sitten hieman maltillisimmilla tehoilla. Tässä sitten voi miettiä, että juu mie olenkin nopeustyyppiä ja runttaan pitkät lenkit kovaa, mutta meneekö asia niin, jos tarkasti miettii vai juuri toisinpäin?! Samalla voi miettiä myös sen, että kun haluan nostaa kilpailukunnon pintaan ennen kilpailuja, niin järjenmukaan voisi nostaa pitkän lenkin vauhteja. Vai olisko järkevämpää juosta pitkät lenkit kovempaa harjoittelukaudella ja sitten keventää niitä reilusti ennen H-hetkeä, että saisi ne TÄRKEÄT harjoitukset kulkemaan, joilla todellinen maratonvauhti saadaan esille? Siinäpä vähän mietittävää. Pitää vain tietää mitä tyyppiä edustaa ja muokata ohjelma sen mukaan. Tietysti kukaan ei ole puhdas nopeustyyppi eikä kestävyystyyppi, vaan variaatoita näistä on varmaan miljari erillaista. Kirjat kertovat vain suuntaviivoja - kokemus, kokeileminen ja analysointi kertovat sitten jotain muuta, Seiko maaliviivalla kertoo sitten totuuden. Vähän yövuoron ratoksi...
  5. 11 points
    Hip hei, maratontavoite alle 3:45 saavutettu Lauantaina meni jopa juuri ja juuri alle 3:39. Noin 31 km:iin asti meni "kevyesti" 5:04 min/km vauhtia ja sitten tuli vastatuuliosuus, vauhti hiipui ja henkinen kanttikin petti, kun oli selvää, että ennätys tulee kunhan vaan jotenkin sinnittelen maaliin. Viimeinen 600 m meni taas alle 5 min/km, joka laskettaneen loppukiriksi... Oma GPS näytti matkaksi noin 42,6 km, joten hieman tuli mutkiteltua ja kerran piti palata hakemaan juoma kun se ei tarttunutkaan matkaan. Varpaissa pari rakkoa, ei muita vaurioita. Palauttavaa ulkoilua olen tehnyt esimerkiksi hillasuolla. Seuraava tavoite on mietinnässä. Alle 3:30 olisi luonnollinen seuraava askel, mutta tuntuu hurjan kovalta. Toisaalta vuonna 2013 juoksin kympin henkihieverissä aikaan 55 min, joten onhan sitä kehitystä tapahtunut. Hiihdellään talvi ainakin ensin. Heinäkuun urheilut Juoksua 181,1 km 17h 17 min Rullahiihtoa (TT) 75,3 km 5h 20 min Pyöräilyä 33,1 km 1h 35 min Salikäyntejä 4 kpl
  6. 11 points
    Jäätävä kisa, mutta maalissa ollaan joten kuten ehjin nahoin. Jalkapohjat totaalisen romuna, mutta muuten kohtuu ok olo, mitä nyt väsyttää kun taisin nukkua yhteensä about reilun tunnin kisan aikana. Maasto oli aivan totaalisen tolkutonta, minkä kundikaveri oli huomannut kotisivuilta näköjään olleen koko kisan ydin, mutta juurikin siis minkä seurauksena tuo aika venähti aivan järjettömäksi. Nootti itselle: lue kisan tiedot paremmin ens kerralla ? Nukun vähän ja kirjotan sitten lisää. Kiitos kaikille taas viesteistä! Ainiin @Muusa SE F on seniors female, joten pitää ilmeisesti olla sen verran kuosissa klo 16, että voi mennä torille patsastelemaan ja tuomaan kotiin sponsoriroinaa.
  7. 11 points
    Joroinen, triathlon puolimatka, uinti 1,9 km, pyörä 90 km ja juoksu 21,1 km Raportti, pitkä sellainen, Joroisten puolimatkasta. Ensimmäinen puolimatka ja siis hyppy tuntemattomaan. Kisa käytiin lauantaina mutta menimme tyttären kanssa paikalle jo torstaina. Meillä oli mukava järvenrantamökki ja tarkoitus oli samalla reissulla myös ihan nautiskella kesälomasta. Perjantaina alkoi kisahössötys. Pikamatka kisattiin silloin ja menimme kylille katsomaan T2-vaihtoa ja juoksua. Samalla reissulla oli tarkoitus hakea kisakuori, kuunnella kisainfo ja käydä viemässä pyörät valmiiksi yöksi T1:lle. Tässä meni koko iltapäivä ja ilta. Kisakuoren haussa tuli ensimmäinen tenkkapoo. Piti päättää, minkä värisen uimalakin ottaa. Rolling starttia varten oli määritelty ryhmät uinnin tavoiteajan mukaan ja joka ryhmälle oli eriväriset uimalakit. Otimme suosiolla hitaimman ryhmän pinkit lakit. Miksi? No siksi, kun se seuraavaksi nopeamman ryhmän harmaa lakki oli niin ruma. Tosi ruma. Ei pinkkikään mikään lempiväri ole. Oikeasti, minulla ei ollut mitään käsitystä, kauanko uinnissa mahtaa kulua aikaa ja tuntui turvalliselta jättäytyä häntäpäähän lähdössä. Hyvä valinta oli. Kisapaikalla tuli myös tavattua liuta seurakavereita. Eniten aikaa mahtoi kulua juuri seurusteluun. Vaihtopaikoilla kävimme läpi kulkureitit ja pussien paikat. T2-pyöräpaikka ei vielä ollut meidän numeroillemme valmis, joten sen tsekkaaminen jäi aamuun. Pyörät saatiin vietyä pikamatkan päätyttyä. Lopulta olimme aika väsyneitä ja nälkäisiä ja menimme mökille. Illalla mökillä syötiin ja laitettiin varusteet valmiiksi kisaa varten. Punaiseen vaihtovaatepussiin laitettiin lähdössä tarvittavat tavarat: märkkärit, uimalasit x2, korvatulpat x2 sekä varauimalakki sekä pyyhe ja puhtaita vaatteita kisan jälkeen puettavaksi.. T1-pussiin sukat, kypärä, ajolasit, pyöräkengät ja -hanskat sekä varalle pyörätakki. T2-pussiin meni juoksutossut, varasukat sekä juuri ostettu juoksulippa. Pussukoiden viereen kasattiin kisapuvut puettavaksi heti aamusta. Jotenkin kaikkeen tähän kului tolkuttomasti aikaa ja kello oli yli puolenyön, kun selvisimme nukkumaan. Tytär kuulosti nukkuvan makeasti. Minä heräilin vähän väliä. Aamulla herätys oli tiedossa kello 7.00 mutta minä olin tetysti hereillä jo kauan ennen sitä. Tytärkin heräsi, kun kolistelin puurokattilaa ja muita aamupalatarpeita. Söimme puurot ja leivät. Harvinaista kyllä, minulle ei meinannut aamupala maistua. En muista sellaista tapahtuneen oikein koskaan, jos olen ollut terve. Jotenkin sain väkisin mussutettua puuron ja pari leipää. Pitkä päivä oli tiedossa ja energialle löytyisi päivän mittaan taatusti käyttöä. Kisapuvut päälle, lämmintä niiden päälle, pussukat autoon ja nokka kohti kisapaikkaa. Olimme kisapaikalla puoli yhdeksän maissa. Veimme juoksupussukat T2-naulakkoon. Kävimme katsomassa pyöräpaikat telineistä ja kuljimme läpi reitin pyörän jättämisestä juoksupussukalle. Kaikki oli valmista tällä paikalla. Kävelimme mäkeä alas kilpailijakuljetuksen bussille. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja istuimme bussiin rauhallisina. Valvatuksen rannassa veimme T1-pussukat rannan telineisiin. Kävimme läpi reitit rannasta pussukalle, pussukalta pyörälle ja pyörätelineeltä pyöräreitin alkuun. Lainasimme ystävällisiltä naapureilta pumppuja ja tarkistimme rengaspaineet. Yhtään järjestäjien pumppua en onnistunut näkemään, vaikka sellaisiakin kai piti paikalla olla. Laitoimme juomapullot pyöriin ja geelit ja geelikarkit tankolaukkuihin. Jätimme punaiset pussukat pyörien viereen ja lähdimme pienelle verryttelyhölkälle. Juoksimme reilun kilometrin poispäin ja saman matkan takaisin. Paluumatkalla otimme muutamia reippaampia vetoja. Samalla reissulla piipahdimme vessassa. Olo alkoi olla aika valmis kisaan. Puimme märkäpuvut päälle ja kerrankin ei ollut kiire sen homman kanssa. Puvut olivat jo melkein päällä, kun yhtäkkiä muistui mieleen aurinkorasvan laittaminen olkapäihin. Sekin ehti vielä nahkaan ennen vetskarin vetämistä kiinni. Uintiverkkaan emme ehtineet muttei se tuntunut tarpeelliseltakaan. Kävimme heittämässä punaiset pussukat auton kyytiin kuljetettavaksi maalipaikalle. Yleisen sarjan lähtö oli jo lähellä ja mekin tassuttelimme rauhallisesti kohti lähtökarsinaa. Ikäsarjojen lähtö alkoi 11.10 ja vähitellen porukka valui kohti rantaa. Aika nopeasti mekin olimme lähtömaton kohdalla valmiina uimaan. Heitimme tyttären kanssa vielä ihan rauhassa yläfemmat maton jälkeen, tarkistimme uimalasit ja pulahdimme veteen. Tämän jälkeen molemmat olisimme omillamme. Juoksutapahtumissa menemme aina yhtä matkaa mutta triathlonissa uinti erottaa heti. Uintini kaartaa aina vasemmalle. Sieltähän minä itseni löysin, joukon vasemmasta reunasta. Sain uida ihan rauhassa. Porukkaa oli kyllä joka puolella mutta kontakteja tuli todella vähän ja nekin lähinnä kevyitä hipaisuja. Uinti tuntui mukavalta ensimmäistä kertaa koko kesänä. Käsiveto sai otteen ja matka eteni mukavasti. Lähdin matkaan ihan pinkkien lakkien häntäpäästä. Puolivälin tienoilla pinkit lakit olivat kadonneet ja ympärillä oli vain niitä rumia harmaita. Mahtava fiilis! En ollut ollenkaan hitain uimari, vaan olin jättänyt pinkit taakseni ja soluttaunut harmaisiin. Uin koko matkan ihan rauhallisesti omaa vauhtiani. Hengitys kulki hyvin ja matka tuntui lyhyeltä. Poiju toisensa jälkeen jäi taakse ja rantautumisportti läheni. Uinti 45:52, olen tyytyväinen. Nousin vedestä harmaiden joukoissa. Kävelin rauhassa pussitelineelle riisuen samalla korvatulpat, uimalasit ja -lekin ja nappasin oman pussukkani. Se oli helpossa paikassa lähellä telineen päätyä. Märkkäri lähti helposti ja pyyhkäisin pyyhkeellä pikkuisen varpaita. Talkilla pölistellyt sukat (ensimmäinen kerta) menivät mukavasti jalkoihin, sitten pyöräkengät, lasit ja kypärä. Hanskoja en laittanut enkä myöskään takkia. Sää oli ihan mukava, ei liian kuuma muttei kylmäkään. Vaihtopussi auton kyytiin ja suunta kohti pyörää. Otin pyörän telineestä ja talutin kohti pyörän lähtöpaikkaa. Nousin pyörän kyytiin ja aloin polkea. T1 5:16, rauhallista meininkiä. Pyörä ei ole suosikkini. Sen voisi triathlonissa oikein hyvin korvata jollain muulla lajilla. Poljin, poljin ja poljin. Ihan mukavasti se meni mutta vauhti ei ollut kovin kummoinen. Syynä on tietysti aika olematon määrä pyörätreeniä. Pyöräreitillä ihmettelin, mistä kisoihin on löytynyt niin paljon heikkoja uimareita. Äijää hienoilla tripyörillä lappoi ohi jatkuvasti. Katosivat mutkaista tietä näkymättömiin aika nopeasti. Enhän minä kova uimari ole mutta nuo olivat ilmeiseti treenanneet vain pyörää. En ole edes oikein vaivautunut opettelemaan juomista ajon aikana. Eka juomapullo putosikin tielle (anteeksi!!!), kun en saanut sitä kunnolla paikoilleen. Vähitellen pullon käsittely alkoi sujua. Olin aika tyytyväinen itseeni, kun onnistuin nappaamaan vaihtopullon vauhdissa ja laittamaan sen telineeseen. Järjestäjien pullot olivat hiukan pehmoisempia ja helpompia laittaa paikoilleen. Onnistuin jopa nappaamaan huollossa banaanin, kuorimaan sen hampaillani ja syömään vauhdissa. Napostelin myös tankolaukusta geelikarkkeja. Yksi seurakaveri ja toinen minulle tuntematon nainen menivät aika lailla samaa vauhtia kanssani. Välillä minä ohitin, välillä heistä toinen. Peesausta emme harrastaneet mutta siinä ohitusten yhteydessä ehdittiin jutella. Maaliinkin tultiin aika samaan aikaan lopulta. Minulla on pyörässä aerotangot mutta niidenkin käyttöön totuttelu on jäänyt tekemättä. Kokeilin niitä taas kisassa noin 100 m ja palasin ajamaan alatangoilta. Vaihteita jouduin toki vaihtamaan aerotangon päästä. Matka eteni ja pyöräilyn loppu läheni. Katsoin ihmetellen, miten takarattaan vaihtovipu oli oudossa asennossa sarven päässä. Kohta se oli vielä oudommassa asennossa. Reilu kymmenen kilsaa ennen maalia se oli jo ihan irti ja helisi vain. Kyllä sillä vielä pystyi vaihtamaan muttei mitenkään sujuvasti. Loppupätkälle oli ripoteltu ihan tyhmiä mäkiä. Väärä paikka! Matka alkoi painaa jaloissa ja vaihdeongelma sekin vähän ärsytti. Pyörämatka päättyi vihdoin. Pyörä 3:28, ei hääppöisesti mutta ihan odotetusti. Takareisi kramppasi, kun kömmin pois pyörän päältä. Matka ylämäkeen vaihtopaikalle ei ollut kiva. Kramppi meni onneksi pian ohi. Jätin pyörän ja köpöttelin vaihtopussukan luo. Kävellessäni tyhjensin vielä juomapullon. Kypärä, lasit ja pyöräkengät pois. Juoksutossut jalkoihin ja lippa päähän. T2 4:40. Juoksu tuntui yllättävän helpolta ja sain aika lailla tavoitteena olleen juoksuvauhdin käyntiin. Joroisten juoksureitin alussa on ihan riittävä mäki ja sen kävelin suosiolla heti ensimmäisellä kierroksella. Muuten hölkkäilin menemään leppoisaa vauhtia. Kannustajia oli mukavasti matkan varrella ja muita juoksijoita oli myös runsaasti liikkeellä. Toinen kierros alkoi tutulla kävelypätkällä ja seurakaveri huitaisi ohi viimeisellä kierroksellaan. Kävelin myös toisen pitkähkön mäen kierroksen loppupuolella. Kolmannen kierroksen alussa satuin tavoittamaan toisen viimeisellä kierroksella olevan kilpailijan, jolla matka alkoi painaa. Kävelimme ja hölkkäsimme yhtä matkaa. Kun matkaa oli jäljellä pari kilometriä, pyöräosuuden ohittelukaveri meni ohi. Heräsin hölkkä-kävely-horroksesta ja lähdin hänen peräänsä rauhalliseen juoksuun. Kävelin, kuten hänkin, vielä viimeisen mäen. Juoksin perässä enkä enää saanut kiinni. Viimeisessä mäessä tavoitin vielä kemiläismiehen, jonka kanssa juoksimme maaliin yhtä matkaa. Juoksu 2:21, ei hääppöinen ja vähän parempaan olisin varmasti pystynyt, jos olisin tosissani yrittänyt. Maalialueella fiilisteltiin hiukan ennemmin maaliin tulleiden pyörämetkan kaverien kanssa. Kävin suihkussa. Lämmin vesi oli loppu mutta oli silti mukavaa saada hiet pois ja puhtaat vaatteet päälle. Lähdin maalin tienoille kiertelemään ja odottelemaan tytärtä maaliin. Ehdin jo kovasti huolestua, kun hänelle oli väliaika toiselle kierrokselle lähdöstä yli tunnin takaa eikä aikaa kolmannen kierroksen alkuun. Pelkäsin jotain sattuneen ja hänen keskeyttäneen. Toisaalta tyttöä ei näkynyt missään eikä hän myöskään ollut hakenut varustepussejaan. Odottelin ja odottelin ja lopulta hän saapui maaliin väsyneenä mutta tyytyväisenä. Yhdessä totesimme, että ensi vuodeksi pitää treenata pyörää pikkuisen enemmän! Mieli oli siis kuitenkin hyvä ja into edelleen kova.
  8. 10 points
    Montreux'n satamailisen jälkimaininkeja Hiukan Montreux'n kisan jälkimainingeista sen verran, että maalissa olin siis sunnuntaiaamuna n. klo 9:05, kun matkaan oli lähdetty perjantaiaamuna klo 06:00. Karvan verran yli 51h siis tuohon reissuun meni, mikä ei ollu ehkä ihmekään, koska treenaaminen ei ole ollut mitenkään ihmeellistä ja maasto oli huomattavasti teknisempää kuin mihin olin varautunut tai mihin omat polkujuoksutaidot riittää. Nukuin matkalla yhteensä ehkä n. 1h 5min, mikä tuntui kyllä riittäneen, vaikka toisena yönä kyllä alkoi väsymys painaa ja hallusinaatioita alkoi esiintyä, mutta kaipa tuollainen on ihan normaalia tuollaisissa karkeloissa. Muutenkin vietin huolloissa aika pitkiä aikoja, esim. tuohon pedikyyriin tuhraantui varmaan puolisen tuntia ja edellisessä Villarsin huollossa keräilin itteäni varmaan myös lähemmäs puoli tuntia. Ensimmäistä kertaa myös turvauduin huollossa ensiapuun, niin että sain yhden ikävän rakon jalkapohjan keskellä paikattua, mikä olikin erittäin hyvä sijoitus, koska se olisi kipeytynyt loppua kohden muuten satavarmasti aivan naurettavan kipeeksi. Vaihdoin molemmilla lifebaseilla myös kenkiä, joten käytin kisan aikana kolmia eri kenkiä, mikä sekin osottautui oikein hyväksi ratkaisuksi. Polut oli sen verran teknisiä, että olin ihan tyytyväinen, etten käyttänyt Hokia kuin tuon 75-125km pätkän, kun olen niillä vielä jotenkin ekstrakömpelö. Etenkin tuolla toiseksi viimeisen nousun todella **ttumaisella harjanteella olin todella tyytyväinen, että jalassa oli La Sportivan tossut, joilla oli paljon parempi tuntuma maastoon. Lähdössä oli jalassa Dynafitin Alpine Prot. Jalat oli lihasten puolesta seuraavana päivänä jo ihan hyvässä kondiksessa, mitä nyt rakoilla kesti muutaman päivän pidempään parantua. Väsymys oli kammottava koko seuraavan viikon, eikä sitä varmaan auttanut reissaaminen ensin Suomeen ja sen jälkeen vielä Sveitsin sisällä. Juoksemaan menen taas ehkä tässä tämän viikon loppupuolella, kunhan saan syötyä antibiootit loppuun. Ja jos jota kuta kiinnostaa niin tuo maaginen anti-friction cream oli tällaista: https://www.aptonia.co.uk/anti-rubbing-cream-100-ml-id_8335449. Taidan itse ainakin ostaa seuraaviin koitoksiin, sen verran hyvin se tuntui toimivan jaloissa. @liukasluikku2 esitti yllä mielenkiintoisen kysymyksen millä sain tsempattua itseäni noin pitkään. Keksin juttuun kaksi vastausta: matkan pilkkomisen pienempiin osiin niin, että keskityin kerrallaan vain ja ainoastaan seuraavalle huoltopisteelle olevaan matkaan, enkä ajatellut sekuntiakaan mitään sen jälkeen tulevaa ja loppua kohden aina samaan aikaan huoltopaikoille osuvien tuttujen naamojen näkeminen, minkä ansioista tuntui että tehtiin matkaa vähän niinkun yhdessä, vaikkei edes nimiä vaihdettu. Tuohon ensimmäiseen oli suurena apuna jokaisella huoltopaikalla esillä olevat infotaulut matkasta seuraavalle huoltopisteelle, mihin oli listattu korkeusprofiili, nousu- ja laskumetrit ja tietysti matka horisontaalikilometreinä. Painoin sen mieleen aina huollosta lähtiessä ja sen avulla pystyin koko ajan hahmottamaan omaa etenemistä aina seuraavalle huoltopaikalle asti. Jos mieleen pyrki yhtään ajatusta loppumatkasta tai maalista tms. niin katkaisin ne välittömästi ja pakotin itseni keskittymään vain ja ainoastaan käsillä oleviin kilometreihin. Myös tuollaisten pienten välitavotteiden asettaminen, luokkaa "yritän ehtiä seuraavan nousun huipulle auringonnousuksi" (ja etenkin kun suorittaa tuollaiset arviot erittäin konservatiivisesti niin että lähes joka kerta "yllättää" itsensä saavuttamalla kyseisen tavoitteen :)) auttoi jaksamaan. Kisanumeroon painettu reittiprofiili on myös usein ihan älyttömän hyvä kartta kertomaan missä mennään, mutta tässä kisassa meikäläisellä ei semmosta ollut vasta kuin tosiaan vikalle 60km:lle kilsalle tuosta viimehetken muutoksesta johtuen. N. 50 kilometristä eteenpäin alkoi huoltopaikoilla tosiaan näkyä joka kerta samoja naamoja, mikä auttoi myös jaksamaan kun höpöteltiin niitä näitä ja kyseltiin kuulumisia ja tsempattiin toisiamme puolin ja toisin. Jossain vaiheessa sain ihan mielettömän boostin, kun kävin pienen keskustelun yhden kanssakisaajan kanssa jopa ranskaksi, vaikka ranskantunteja on takana vasta muutama hassu. Vapaaehtoiset huoltopisteillä ja reitin varrella oli myös aivan omaa luokkaansa, heidän apunsa oli aivan korvaamatonta sekä henkisesti että fyysisesti, kun kannustivat, täyttivät vesipulloja, tarjosivat ruokaa, paikkasivat rakkoja ja auttoivat kaikessa mitä ikinä keksikään pyytää. Ajattelinkin että jos vain asutaan vielä ensi vuonna Montreux'ssa niin voisin itse osallistua tapahtumaan vapaaehtoisena. Alla vielä plussat ja yksi pieni miinus kisalle. + Toimivat järjestelyt alusta loppuun asti kisakeskuksella numeroidenhaussa, lähdössä ja maalissa. + Mielettömän ystävälliset ja avuliaat vapaaehtoiset + Vapaaehtoisten sijoittelu reitin varrelle myös huoltopisteiden ulkopuolelle, esim. juuri noihin kaikkein hasardeimpiin kohtiin ja muuallekin teki hommasta huomattavasti turvallisemman tuntuista ja muutenkin mukavampaa. + Kaiken kaikkiaan mielettömän hyvin järjestetty kisa, vieläpä ollakseen ensimmäinen edition koko kisasta. - Ainoana miinuksena voi sanoa, että reittimerkinnät olisivat voineet aika ajoittain olla paremmat. Eksyin kisan aikana kaiken kaikkiaan kolme kertaa, vaikken ole koskaan ennen eksynyt kisoissa. Merkintöinä käytettiin myös varmaan neljää vai viittä erilaista tapaa (viirejä, erivärisiä muovilappuja, spray-maaleja yms.) mikä välillä aiheutti ainakin mulle sekaannusta. Nyt seuraaviin koitoksiin! (Allaoleva kuva löytyi vielä järjestäjien kuvakokoelmasta.)
  9. 10 points
    Viime viikonlopun polkujuoksu on ilmeisesti aiheuttanut jonkinlaisen kuntopiikin. Tänään säkylän mansikka maratonilla puolikkaalla uusi ennätys 1.28.09 Hieno juoksu kaikenkaikkiaan. Aluksihan oli tarkoitus vain lähteä hölkkäämään pitkistä, mutta kun oli lappu rinnassa ja lähtöviivalla syke oli aika matala joten ajattelin, että mitäpä jos kokeilen sittenkin juosta kovaa. Reitti oli älyttömän tasainen ja maisematkin oli ihan mukavat. Tosin ensimäiset 6-7 kilometriä juostiin aika jyrkästi kallistavalla asvaltilla. Puolessa välissä olin vielä hyvissä voimissa ja vaikka lämpöäkin taisi olla taas jotain 23 astetta, niin paavolla käynyttä katkeamista ei tapahtunut. Lopussa sain vielä viimeiselle 4 kilometrille tehtyä loppukirin. Vedin perässäni muutamaa juoksijaa jotka suunnittelinkin pitäväni selkäni takana. Sain vielä 19 kilometrin kohdalla yhden edellä menneen kiinni. Maalissa olin aluksi pikkuisen pettynyt, kun olin laskeskellut päässäni, ajaksi 1.27 ja jotain, aika painui kuitenkin sinne 1.28 päällä. Mutta hetken puuskutettuani tajusin, että olin juossut uuden ennätyksen ja yleisen sarjan 4 sija. Kärki paineli tänään kovaa voittaja 1.14 ja kolmaskin vielä 1.21 Eli poodiumille ei ollut asiaa tänäänkään. 21.1km@4.09 177/192
  10. 10 points
    Kisaraportti Pallas-nuts 55km (56,7km@9:5x,xx) Lähdettiin kavereiden kanssa perjantai-aamuna Oulusta ajelemaan kohti pohjoista ja saavuttiin Ylläksen kisakansliaan numerolappuja hakemaan juuri sopivasti 31km:n kilpailun lähdön aikaan. Itseasiassa olisimme myöhästyneet muutaman minuutin ja varsinainen startti olisi jäänyt näkemättä, mutta kovan sadekuuron vuoksi järjestäjät lykkäsivät lähtöä 20 minuutilla. Tämä olikin varmasti järkevää sillä sen verran raju oli sadekuuro pyyhkäisi Ylläksen yli tuolloin. Saimme numerot ja ajoimme Äkäslompolon Jounin kauppaan hakemaan ruokatavarat mökille ja sen jälkeen ajelimme vielä Pallaksen lähelle mökille. Ilta kului syöden, saunoen ja 134km:n liveseurantraa katsellen. Kisa-aamu valkeni pilvipoutaisena ja kohtuullisen lämpimänä joten kisavarustukseksi valikoitui shortsit ja pitkähihainen juoksupaita. Tämä osoittautuikin kisan aikana erinomaiseksi valinnaksi. Ajelimme Pallakselle noin tunti ennen starttia ja lämmittelimme odotusajan luontokeskuksessa sisätiloissa. Sen verran viileää oli kuitenkin ulkosalla. Kohta tuli kuitenkin startin aika ja ei muuta kuin letkan mukana matkaan. Meidän oman porukan lisäksi muilla kyydeillä oli tullut muitakin tuttavia ja sovittiin että moikkaillaan kun tavataan. Alku oli heti tasaista nousua Laukukerolle joka meni reippaasti kävellen. Sieltä sitten juostava lyhyt lasku ja tiukka nousu Taivaskeron huipulle. Oma ”juoksu” kulkenut tähän saakka oikein mukavasti ja jopa hieman nopeammin kuin olin budjetoinut. Taivaskerolta alkoikin sitten pitkä, loiva laskettelu Rihmakuruun ja ajatuksena oli lasketella tämä rennosti. Pettymys olikin suuri kun polku oli kaikkea muuta kuin rentoa juostavaa. Kiviä ja louhikkoa riitti ja suurin osa ajasta oli pakko kävellä kun ei uskaltanut riskeerata loukkaantumisen pelko puserossa. Ensimmäisen kerran tuntui hieman pettymystä että tätäkö tämä polkujuoksu on. Laskettiin Rihmakuruun ja sieltä Nammalan kautta Montellin majalle. Hieman ennen Montellia oli kilometri oikein nautittavaa baanaa ja siinä pystyi vihdoin rennosti laskettelemaan. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen ja heti Montellin jälkeen alkoi kivinen nousu Vuontiskerolle ja sitten lasku Lumikuruun ja tiukka nousu Lumikerolle. Reitti oli taas kaikkea muuta kuin juostavaa. Varovasti sai astella ja aina sai katsoa mihin jalan polulla laittaa. Kello ei tietystikään tykännyt kävelystä ja alun etumatka budjetoituun oli kääntynyt jo pahasti pakkaselle. Intoa ja kuntoa olisi kyllä ollut mutta niin paljon hävisin aikaa kun en uskaltanut juosta kivikkoisilla poluilla. Olin nimittäin laskenut strategian siten että nousut ja pahimmat maastot kävelen reippaasti, mutta muuten pyrin hölkkäämään sen minkä jaksan. Nyt vaan näitä ”pahimpia maastoja” oli ollut paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Lumikerolta laskettiin Suaskuruun jossa polku oli tosi teknistä ja eteneminen hidasta. Sitten nousu Suastunturiin ja helpohko, pitkästä aikaan ,juostava lasku Hannukuruun eka huoltoon. Matkaa oli taitettunyt noin 40% mutta nousuista oli takana jo noin 70%. Vaikka vauhti ei ollut päätä huimannut niin mäkisyys alkoi tosissaan tuntumaan reisissä ja juuri ennen Hannukurun huoltoa iski ensimmäinen reisikramppi. Ei auttanut kuin pysähtyä ja kaivaa suolaa taskusta ja odottaa tovi että kramppi helpottaa. Se menikin ohi ja ei muuta kuin varovasti muutama sata metriä ja huoltoon syömään ja tankkaamaan juomapulloja. Hannukurun huollon jälkeen alkoi selkeästi tasaisempi osuus ja polkukin oli astetta helpompaa. Hölkkäilin helpommat osuudet ja kävelin vaikeammat ja kohta saavuttiin puoliväliin. Juuri puolivälin kohdilla kompastuin kiveen ja juuri ja juuri pysyin pystyssä mutta äkkiliike iski hirmuisen krampin reiteen. Kovasti sai taistella etten huutanut ääneen, sillä niin kipeää kramppi kävi. Söin taas suolaa ja lähdin hetken tauon jälkeen taas varovasti eteenpäin. Tuntui että jalat ei kestänyt enää juosta kuten aiemmin ja kun kramppi meinasi iskeä päälle, niin laitoin aina heti kävelyksi kun alkoi tuntumaan uhkaavalta. Tämä aiheutti sen että näin kohtuullisen helpolla osuudella alkoi kanssakilpailijoita menemään ohi ja samalla oma visioni alle yhdeksän tunnin loppuajasta sai jäädä unholaan. Kohta saavuttiin Sioskurun kämpälle ja siitä alkoi reitin viimeinen nousu ja se olikin kohtuullisen pitkä. Noin 300 metrin kiipeäminen Pyhäkeron huipulle ja siitä sitten pikkuhiljaa lasketellen kohti viimeistä huoltoa ja lopulta maalia. Nousu meni yllättävän mukavasti mutta ongelmat alkoivat taas kun käännyttiin alamäkeen. Etureidet olivat ihan p***ana ja juoksusta ei tullut varsinkaan alun jyrkällä osuudella yhtään mitään. Saavuin toiselle huoltopisteelle ja aikaa oli kulunut jo reilut 7,5. Matkaa maaliin oli vielä 13 kilometriä joten 9 tunnin alitus oli jo ihan mahdoton tehtävä. Söin vielä hieman järjestäjän eväitä ja täytin pari juomapulloa ja lähdin matkaan. Alussa yritin hölkätä pikku pätkiä mutta jalat olivat ihan loput, joten juoksupätkät lyhenivät entisestään . Viimeiset seitsemän kilometriä oli vaan kävelyä ja selviytymistä maaliin. Maaliintulon fiilis jäi kovin vaisuksi ja aluksi lähinnä vaan ketutti koko reissu. Polkuvaellus olisi nimittäin oikeampi nimi taaperrukselleni. Fiilis kuitenkin hieman nousi kun kuulin että en ollut ainoa joilla oli ollut vaikeaa. Porukkaa tuli minun jälkeen maaliin tasaisena nauhana ja vaikka moni ohitti minut viimeisen 15 kilometrin aikana, niin ihan häntäjoukoissa en sentään maaliin tullut. Summa summarum: Mielenkiintoinen kokemus ja hieno tapahtuma kaikkinensa. Aerobinen kunto kesti mielestäni ihan hyvin ja eihän sitä tällaisella keskinopeudella hirveästi kuormitettukaan. Lihaskunto on vaan saatava sellaiseksi että loppupuolen helpommat osuudet voisi hölkätä edes jollain lailla ja sitä kautta ajasta saisi helposti tunnin-puolitoista pois. Oulun tasamaat on turhan helppoja ja varmaan Köykkyrin ja Ruskon laskettelurinteiden ylös-alas-juoksu olisi parasta ja oikeinta täsmätreeniä tällaiseen. Itse olin totuttanut jalkoja polkujuoksuun viimeisen parin kuukauden aikana mutta mäkitreenit oli kyllä jääneet olemattomiin. Muuten voi sanoa että mitään muita ongelmia en matkalla kohdannut. Juoksuvarusteet olivat toimivat ja energiahuolto pelasi. Pahoilta hierymiltäkin vältyin. Tämä hieman kyllä yllätti kun kengät kastui läpimäräksi jo noin kymmenen kilometrin kohdalla ja sen jälkeen monta kertaa eri kohdissa reitin varrella. Edellispäivien sateet olivat pehmittäneet polut aika märiksi joissain paikoissa. Mitä seuraavaksi? Ihan selkeää suunnitelmaa ei vielä ole, joten odotellaan ja katsellaan nyt rauhassa. Ratamaratonille en aio tälle vuodelle kyllä lähteä, mutta oikeastaan kaikki muut on mahdollisuuksien rajoissa. Polkujuoksu tuntui ihan kivalta ja jos reitti olisi ollut hieman juostavampi niin kovasti kiinnostais kokeilla joskus uudestaan. Kuusamossa olisi Karhunkierros-nuts ja se voisi olla yksi vaihtoehto ensvuodelle. Kuulin että reitillä on enemmän portaita mutta kuulemma keskimäärin juostavampi reitti. Yhtään pidemmille ultramatkoille ei kuitenkaan ole riittävä lähteä. 10 tuntia on ihan riittävä maksimi minulle.
  11. 9 points
    Tänään reilut 12 km Vuokatin valloitusta. Taksikuski vei Rönkköön, ja matkalla vielä puhuttiin, että niin vaan se ukkonen kiersi sitten Kainuun. Ja heti kun astuin taksista, niin alkoikin salamoida ja jyrähdellä :D. Eli sadetta tuli alussa niskaan ja polut oli tietysti märät ja mutaiset. Lenkin tarkoituksena oli tutustua maastoon ja mennä sellaista vauhtia, että jäis hyvät muistot reitistä, että mentävissä on. Ja niinhän se oli. Toki mäkiä oli ja nousua tolla matkalla 505m, mutta ne nousut eivät tuntuneet loputtoman pitkiltä. Kivoimpia kohtia oli taas alamäet, paitsi silloin, kun ne oli liian jyrkkiä. Reitillä oli yllättävän paljon menijöitä, ilmeisesti paikallisia urheilijanuorukaisia lenkillään. Reitti oli ainakin tuolta vikalta 12 kilsan osalta jo merkattu, eikä eksymisen vaaraa ole.
  12. 9 points
    Tulee mitä tulee. Olen tukenut meidän vanhempaa poikaa (nyt 6 v) aina kun on osoittanut kiinnostusta juoksemista ym. liikkumista kohtaan. Ollaan käyty "lenkillä" ja koitan ehdotella jonkinlaisia liikunnallisia harrastuksiakin. On vaan äärimmäisen kilpailunhaluinen ja vihaa häviämistä, joten kamat lentää nurkkaan heti jos kerrankin häviää. Tullut isäänsä. ;D On myös kilpailemassa silloin kun ei tarvi kilpailla vaan liikutaan ihan huvikseen. Vähän vielä opettelemista kaikenlaisissa taidoissa... Sen olen huomannut että oma esimerkki on äärimmäisen tärkeä ja kannustaa ainakin meidän lapsia liikkumaan. Ei niitä kiinnosta raiskaanko minä jotain numerolappua kun hölkkään 7 min/km tai juokseeko joku Bolt alle 10 s satasia. Niiden silmissä se on silti hienoa kun voi juosta/pyöräillä erilaisiin paikkoihin ihan vapaasti ja pääsee vanhempiensa kanssa yhdessä harrastamaan. Eli jos minä ehdottaisin jotain niin sanoisin että ensin kaikki raiskaamaan niitä numerolappuja ja liikkumaan. Perseet ylös sieltä katsomosta ja edestä johtamaan. Sieltä sitten saadaan nuoremmille hyvä esimerkki ja oikeasti kilpailusta innostuneet pidemmälläkin tähtäimellä juoksemaan. Läheskään kaikista ei tarvi eikä voi tulla juoksijoita, mutta tärkeintä on vaan liikkua.
  13. 9 points
    Kiitti kommenteista jklaukka_figu ja joukor.Saitte sen verran taas valettua uskoa kommenteillanne,että homma jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta ja pyrin taas 4-5krt sporttiin vkossa.Lyhyen tähtäimen tavoitteeksi asetan 2kk tuon polkupuolikkaan lokakuulle ja mietin sitten lisää ensivuodeksi(otsikon vaihto).On totta,että tavoite tuo säännöllisyyttä hommaan,sekä motivaation lähteä lenkille.joukor,tuo mitä sanoit,että sportti ei vie päivästä,kuin murtoosan,niin se kyllä kannattaa ja aikaa jää rutkasti muuhunkin.Joo..haluan taas löytää sen hyvän olon tunteen,kun lenkki kulkee ja maistuu keleistä huolimatta.
  14. 8 points
    Vauhtikestävyys setin kolmas ja viimeinen treeni suoritettu. Neljän vuorokauden sisään kolme reippaampaa treeniä niin kyllähän tuo jo tänään hieman jalossa painoi. Reippaampaa juoksua kertyi n. 40 km pääasiassa vauhdeilla 4.30 - 5.15 min/km. + välipäivinä kevyet lenkit. Tämän päiväinen oli yhdistelmätreeni 30 min VK 1 + 20 min VK 2, ja pätkät meni; 5.8 km@5.14 min/km + 4.2 km@4.46 min/km.. Huomenna jos jaksaisi hölkkäillä rauhallisesti 20 km, niin hyvä viikohan tästä tulisi.
  15. 8 points
    Olipas mukava kisa tänään Espoossa, josta sai haettua sopivasti vauhtia lähestyvälle Nuuksion ultralle. Ennätykselliset 247 starttaajaa eri matkoille, mikä sai jo aikaan kunnollisen urheilujuhlan tuntua. Perhe @kiljander oli hyvin edustettuna toimitsijatehtävissä itse isännän hoitaessa edustustehtäviä lappu rinnassa. Lämpöä oli niin, että hiki valui jo alkulämpän jälkeen, mutta mitäpä siitä. Kerrankin sattui juuri sopivan vauhtista juoksuseuraa koko matkan ajaksi, jonka kanssa sai pidettyä tuntuman tiukkana ihan loppuun saakka. Osallistuin siis 14 km matkalle ja @RGB:n kanssa vedettiin sitten vuorovedolla loppuun saakka ensimmäisen 5 km jälkeen, kun pudotimme ensin kyydistämme järjestävän seuran suunnistajanuorukaisen. Ennen suunnistajan jättämistä jälkeen huomasin, että ultrakengistäni loppuu pito kovimmassa vauhdeissa, kun lensin näyttävästi nurin yhdellä sateen liukkaaksi kastelemalla kalliolla. Oikea sääri värjäytyi kauniisti verenpunaiseksi, mutta pintanaarmuja kummempaa vahinkoa ei päässyt syntymään. Matka jatkui tosiaan vuorovedolla ja vauhti oli sen verran tiukka, että silmissä alkoi sumenemaan ja askel töksähtelemään loppua kohden, joten siinä jo vähän pelkäsi isompiakin vahinkoja, koska melkoista kivikkoa tuo juoksureitti paikoitellen on. Viimeisellä parilla kilometrillä sain tehtyä pienen kaulan takana seuraavaan @RGB:hen, joka alkoi taas kaventumaan maalin lähestyessä. Maaliin tullaan kuitenkin mukavaan alamäkeen, johon saa hyvän loppukirin vielä runtattua, joten järjestys pysyi samana myös maalissa ja 5 s turvin tuli jo hankittua pieni henkinen yliote Nuuksion ultralle. Maalialueella oli vielä mukava vaihtaa kuulumisia @JRi:n kanssa. Oma aika oli 1.04.32 ja sijoitus 6/50. Lopputulokset
  16. 8 points
    Yhteisharjoituksissa 15 km@5.01 min/km. Oli tarkoitus juosta jollakin 5 15 min/km vauhdilla, mutta 7.5 km kääntöpaikan jälkeen meidän vauhdin porukalla ( n. 10 hlö ) vauhti alkoi pikku hiljaa kiihtyä ja lopussa tultiin hieman alle 4.30 min/km vauhtia. Ihan rapaskka lenkki.
  17. 8 points
    Eilen kevyt 8 km ja tänään aamusta 26.4 km. Eka lenkkeilyviikko lomareissun jälkeen oli ihan hyvä, kun kilometrejä kertyi 85 km, joka piti sisällään kovan kympin, reippaan 12 km ja hyvänmittaisen pitkän lenkin.
  18. 8 points
    Samanlaisia kokemuksia minullakin juoksusta kuin monilla. Eka kierros oli yllättävän helppoa menemistä ja kuvittelin passailevanikin riittävästi. Kello näytti aavistuksen kovempaa kuin mihin kuvittelin tässä kelissä pystyväni, mutta piti mennä ... kun se oli niin helppoa. Kosteuden toki huomasi alusta lähtien. Jossain kohtaa kierrosta aurinko tuli täydellä voimalla esiin ja toisella kierroksella alkoi jostain 25km lähtien tuntua todella tukalalta. Vauhti tippui ja eipä siitä nousua ollut. Yllättävän moni lopetti kokonaan kierroksen jälkeen ja myös toisen kierroksen alussa ohittelin monta kävelyksi pistänyttä. Muutama km lopussa alkoi tulla indikaatioita krampeista, en uskaltanut puskea yhtään ja maaliintulo meni hölköttelyksi. Eipä siinä edessä eikä takana ollut ketään lähellä, joten sinänsä sama. Innokasta porukkaa järjestelyissä kautta linjan. Iso kiitos heille. Ainoa pieni miikka on reitinohjaus / -merkintä paikoin, vaikka ymmärrän että onhan se keskustassa vaikeata. Ehkä autoilua pitäisi rajoittaa vieläkin useammilta kaduilta. Välillä olin tilanteessa, että edessä ei näkynyt ketään ja epätietoinen minne mennä, kun ohjaajan huomio meni autoihin tai toiseen suuntaan menijöihin. Raitiovaunu yritti kerran päälle, tai ehkä paremminkin minä ja varsinkin edessä juossut sen alle. Aikamoinen hätkähdys. Kerran piti pysähtyä, kun autoilija ylitti tietä ja katsoi vain toiseen suuntaan kulkevat juoksijat. Vauhdinjako & aika lopulta välttävä, sijoitus tyydyttävä & palkinto erinomainen ja vieläpä osuva. Sain sarjan voitosta Garminin. Yllätti täysin. Luulin jotain juomavyötä tms. Olin ehtinyt tovin pohtia siirtymistä nykyaikaan vanhasta Suunnosta ja tarkoitus oli huomenna mennä Intersport-tarjousten perässä potentiaalisesti nappaamaan joku. Osui palkinto nyt kohdalleen.
  19. 8 points
    Päikyssä on ollut hiljaista, kun on ollut siviilissä niin tolkuton hässäkkä päällä. Ja ohessa olin vielä kuusi päivää kuumeessakin No, jos on pakko kuumeilla, niin tämä oli juoksuhommien kannalta ihan hyvä väli hoitaa ne velvollisuudet. Huomenna alkaa muksujen koulut, eli ensi viikosta alkaen ollaan taas normirutiinien äärellä. Ja sehän ei tarkoita mitään muuta kuin kovvoo reeniä! Alkaa olemaankin sellainen kutina selkärangassa, että ukko alkaa olemaan kovvoo reeniä vaille. Laitoin ilmot sisään Vaarojen perusmatkalle, eli se on nyt sitten ihan virallinen tavoite. En olisi viime syksynä uskonut, että vielä Eteläpäähän palaisin. Ainahan me kaikki teemme niitä lupauksia, että en-juokse-maratonia-enää-ikinä ja sitten seuraavana aamuna alamme suunnittelemaan seuraavaa kisaa. Mutta viime syksyinen päätökseni oli eri tasolla. Olin ihan vakavasti ja oikeasti sitä mieltä, että ei enää. Mutta kyllä se fleeceliivi niin kovaa huutelee, että pakkohan sinne on mennä. Mutta kovaa treeniä tämä vaatii. Toivottavasti osaan annostella määrät oikein, jotta paikat kestää. Todennäköistä on, että ensi maanantaina alkaa sellainen kuuden viikon mättötreeni, mitä tämä ukko ei ole ikinä ennen nähnyt. Tehot alhaalla ja paljon kilsoja koneeseen.
  20. 8 points
    Tästä ei ehkä muodostunut juoksemisen suhteen kaikkein tehokkain treeniviikko, mutta kokonaisuutena ihan ok kuitenkin. Tänään aamulla kävelyä 2 h keskitahdilla 8:41 min/km ja keskisykkeellä 126. Yhteensä 13,8 km. Nyt myöhemmin vielä kävelyä yhteensä 4,3 km. Eli ensin 400 m suorituspaikalle, jossa mäkivedot 54 s, 33 s, 40 s, 54 s, 41 s, 41 s, 38 s, 40 s. Nopeimmillaan vauhti kellon mukaan 4:17 ja keskitahti hitaimmillaan 5:24 ja nopeimmillaan 4:30. Tämän jälkeen polvennosto-ja pakarajuoksua, hyppyjä, loikkia yms. Yhteensä kesto 20 min. Treeniviikon toteuma: Maanantai kävelyä 1h26min keskitahdilla 8:58 ja sykkeillä 124/156+30 min kotijumppa/liikkuvuusharjoitus Tiistaina 5 km juoksua 27:30 ja 3 km loppuverkaksi 21:43 yht.50:13 Keskiviikko salitreeni, jossa verkoiksi crosstrainer 30 min yht. 1h15min Torstai lepo Perjantai juoksu 5,3 km keskisykkeellä 142 yht: 36:50 Lauantai juoksu 7:8 km keskisykkeellä 143 yht: 55:43 Sunnuntai kävelyä 18,1 km 2h38min27s Mäkiveto/liikkuvuusharjoitus yht 20 min Yhteensä n. 8 h 32 min Juoksua 21,1 km Kävelyä 27,7 km Crosstrainer 30 min Salitreeni 1 krt Kotijumppa/liikkuvuustreeni 30 min Mäkiveto-/liikkuvuustreeni 20 min Juoksumäärä jäi tällä viikolla hieman vähäisemmäksi johtuen siitä, että loppuviikosta kulku oli tahmeampaa. Tiistainen treeni meni vielä suhteellisen hyvin. Sitä en tiedä, miten paljon allergialla on tällä hetkellä vaikutusta. Jossain urheilijoita ja allergiaa käsittelevässä artikkelissa luki, että voi aiheuttaa alipalautumista, väsymystä, sykkeen nousua ja treeni ei välttämättä kulje niin hyvin. Tosin minua ei voi luokitella urheilijaksi.
  21. 7 points
    Jaahas, lasten koulut alkaneet ja taas alkaa päivät täyttymään ohjelmasta. Juoksemaan kyllä ehtii, mutta tämä raportointipuoli tahtoo jäädä vähän vähemmälle... ...parin viikon päivitykset: to 3.8. 10,4km @4:49/km, palauttava pe 4.8. 17km @4:27/km, lennokas pk perjantaisena la 5.8. 30min VK1 (3:40-3:55/km) + 20 min VK2 (3:30-3:39/km) + 6 min MK (3:20-3:25/km). Yht 15,1km @3:42/km. Aamutreeninä meni ja eihän se tämä nopeusalue sellainen naatiskelulenkki koskaan ole, mutta ihan hyvä vauhti pysyi koko ajan. ma 7.8. 25,3km @4:45/km ti 8.8. 13,6km @4:32/km ke 9.8. 19,5km @4:40/km. Ohjelmassa oli "ihan rauhallinen", mutta samoilla vauhdeilla menin kun PK:t yleensäkin. to 10.8. 10,4km @4:53/km. Palauttavaa aamuhölkkäilyä pe 11.8. Ratakymppi VK2-tavoitevauhtisena (35:27 oli aika). Olipa hauska juosta vaihteeksi radalla. Sellainen tuntuma jäi että alle 35min radalla kymppi kisatilanteessa menis aika helposti. la 12.8. Mökkisaaren polulla palauttava 9,6km @6:16/km su 13.8. 90min ihan rauhallinen PK (4:39 - 4:55) + 30min aerK (4:00-4:21). Yhteensä 26,4km @4:37/km Eli siinä tuli kalenteriviikolle sit vähän alle 120km juoksua. Lähinnä tosin PK-vauhtisena. ti 15.8. VK1 45min 11,9km @3:46/km. Perään 8x400m/1min radalla, 77s-81s/kierros, vikan kierroksen tikistin n 71s. Yllättävän hyvin kulki nuo vedot varsinkin ke 16.8. palauttava 10,7km @4:47/km to 17.8. 13,2km @4:34/km pe 18.8. eli tänään oli sit ohjelmassa "maratoonarin erikoinen" eli ekat 8km tavoitevauhdilla 4:00/km, seur 10km 3:50/km ja vielä 4km 3:40/km. Tapojen mukaan meni vähän kovempaa kun tavoiteajat kautta linjan, vika kilsa 3:31 ja keskivauhti 22km:lla oli 3:48/km. Muutenkin noudatti tuttua kaavaa sikäli että silloin kun viikon aikana on kaksi VK-treeniä (ti+pe), niin melkein säännönmukaisesti perjantain juoksufiilis on jotenkin aavistuksen nihkeämpi kun tiistaina. Vauhtien suhteen kuitenkaan ei selkeää tasoeroa näy eli aika samoilla vauhdeilla mennään. Liekö sitten niin että 3 päivän väli VK:den välillä on päivän lyhyempi kuin 4 päivän väli...?
  22. 7 points
    Eilen palauttavaa hölkkää/kävelyä metsäautotiellä sekä metsässä. Tänään olikin jo vuorossa yhden välipäivän jälkeen VK 75 min jonka juoksin 14 km@5.14 min/km. Alussa kyllä painoi jonkin verran toissapäiväinen reippailu, mutta siitähän se kroppa taas lämpeni ja lenkki meni aika mukavasti.Huomenna taas kevyesti ja lauantaina vielä kolmas VK tälle viikolle, joten vauhtikestävyyttä tulee tälle viikolle aika paljon eli n. 40 km
  23. 7 points
    Tarjoan juoksuvalmennusta sekä Personal Trainer -palveluja noin 35 vuoden kokemuksella kestävyysurheilusta. Omalla juoksu-urallani olen juossut kilpaa kaikkia matkoja 100 metristä 48 tunnin juoksuun. Parhaat tulokseni olen tehnyt ultrajuoksussa, mutta myös 10 000 metrin ja maratonin ennätyksilläni kilpailtaisiin nykyisin yleisen sarjan SM-kilpailuissa mitaleista. 24 h juoksussa olen edustanut Suomea useissa EM- ja MM-kilpailuissa, parhaina sijoituksinani 4. sija EM-kilpailussa ja 6. sija MM-kilpailussa vuonna 2012, yhä voimassa olevalla 24 h Suomen ennätystuloksella 252,250 km. Asun Turun seudulla, mutta etävalmennuskin onnistuu mainiosti. Harjoitusohjelmat räätälöin juoksijan lähtötason, taustan ja tavoitteet huomioiden, minulla ei ole valmista "yksi ohjelma sopii kaikille" -ohjelmaa. Toki muutamat perusasiat kuuluvat lähes kaikkiin tekemiini ohjelmiin. Luotan kestävyysurheilussa perinteisen kestävyysharjoittelun tehoon, en tarjoa oikoteitä tai nopeaa tuloskunnon maksimointia ylimitoitetuilla tehoharjoituksilla. Tiedostan myös lihaskunnon ja liikkuvuuden merkityksen niin urheilutulosten kuin yleisen fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Olen pitänyt useita luentoja juoksuvalmennuksesta - sekä yleisellä tasolla että erityisesti ultrajuoksuun keskittyen - ja urheilijan ravitsemuksesta. Lisäksi olen Suomen Urheiluliiton kouluttama maantiereittien mittaaja, minulla on pitkä kokemus juoksutapahtumien järjestämisestä ja suunnittelusta, urheilutapahtumien valokuvaamisesta ja olen toteuttanut useiden juoksutapahtumien, urheiluseurojen ja yhdistysten nettisivut. Lisätietoja tarjoamistani palveluista ja yhteystietoni: Web: http://ultrafinn.fi/ Facebook: https://www.facebook.com/ultrafinn.oy/ Jari Tomppo | jari@ultrafinn.fi
  24. 7 points
    Kiitos 3:45 jäniksille, mutta enhän mä niiden perässä pysynyt kuin ensimmäiset 15 km :) 30 km asti pysyin silti omassa 3:45 aikataulussa, mutta sitten loppui kunto. En usko, että säällä oli mitään tekemistä, mutta kai senkin jotenkin vaikutti. 27 km jälkeen jalat oli jo ihan pökkönä ja Kuusisaari-Laru välissä jouduin kävelemään pariinkiin otteeseen ylämäissä. Ei vaan jalat tuntuneen enää liikkuvan mihinkään.Viimeiset 10 km meni kuitenkin pääsääntöisesti johonkin 5.30 - 5.40 km vauhdilla. Tuntemuksiin nähden ihan hyvin. Pari kertaa jouduin väistelemään ratikoita, mikä pisti sapettamaan. Menin pari kertaa jopa väärälle reitille ! Mikä on kyllä aika uskomatonta. Jopa maalissa ! Vähän ihmettelen, ettei ollut parempia viittauksia. Yleisö saattoi stadionillakin huudoillaan oikealle uralle, niin huh, huh...Kiitos, ei enää oma pää toiminut siinä vaiheessa. Sykemittari lopetti toimintansa jostain syystä jo alkumetreillä, joten ei mitään käsitystä sykkeestä, mutta sen verran ku se toimi, niin olihan kova !! Jotain 160-165, ku maksimi on mulla sellainen 180. Ei tullut ennätystä ja viime vuoden aika huononi parilla minuutilla. Mutta omassa sarjassani sijoitus 6. ! Olin ihan äimän käkenä. Mutta se varmaan johtui nyt siitä, että nämä edellisten vuosien kisakumppanit ketkä on olleet parempia kuin minä, ovat siirtyneet N50 sarjaan :) Kiitos järjestäjille ! Hieno tapahtuma taas ja onneksi pääsin ennen ukkosta maaliin.
  25. 7 points
    Pyörällä kevyesti 3km urheilukentän laidalle tarkoituksena kokeilla miten cooper kulkis, mutta voi hitto, kentällä oli joukko ihmisiä poikasineen harrastelemassa. Enhän mä siinä sitten kehdannut ruveta väkisin pyristelmään. Eipä sitten muuta kun pururadalla ensin rauhallinen kierros, minkä perään toinen kierros tahdilla 4:35 ja vielä yksi jäähdyttelykierros. Näiden perään vedin sit kuitenkin pari kovaa ratakierrosta, vaikka oli yleisöäkin (eivät hurranneet eikä kannustaneet) No vielä kevyt jäähdyttelykierros ja perään fillarointia 11.3km kevyesti. Tuo pururatakierros on n.1.4km ja oli aika mukava vetästä se tollai vähän vauhdikkaammin, kivasti vanha puuskutti. Juoksusuorite 5.55km 146bpm 5:19min/km Ja pyöräillä 14,3km
  26. 7 points
    Pitkästä aikaa täällä taas. Mitäs tänne, nooh, tuli lomailtua ja mökkeiltyä. Reissun aikana tuli tehtyä 13 km metsäretki. Tarkoitus oli tehdä 15 km, mutta kun 7 km oli mennyt kahdessa tunnissa ja nälkä ja semmoinen iskemään, niin oittiin metsätien kautta. Reitti oli silleen hiukan teknistä, kuvassa näkyvä pätkä oli helppoa osuutta. :D Onneksi oli jonkun verran myös pitkospuuta. Lisäksi tein yhden 6 km rauhallisen hölköttelyn mökkitiellä. Vähän tuli myös lähialueilla seikkailua, soutelua ja sellaista yleistä mökkielämäpuuhaa. Totesin myös, että mun ei ehkä kannata osallistua mölkyn mm-kisoihin, kun kaksi peliä putkeen vedin 3 tyhjää sarjaa. Syksyn kuvioihin odotetun ja toivotun lisämausteen tuo syyskuussa alkava työ mielenkiintoisessa kv-projektissa, ja heti syyskuussa on reissu Omaniin. Reissun pituus on vielä auki, mahdollisesti jopa vajaa 2 viikkoa. Tarkemmat speksit selviää tällä viikolla. Hommaa on tammikuun loppuun. Syksystä tulee varmaan muutenkin aika jännä, kun tohtoriopinnot työllistää myös jonkun verran. Liikunta olkoot vastapainoa kaikelle uudelle ja jännälle. Tarkoitus olisi tänään käydä kevyellä hölkkälenkillä. Pitää hiukan vaan laastaroida oikean jalan isovarvasta, josta on kynsi lohjennut. Eilen kaupoissa pyöriessä hiukan kipeytyi kengissä. Nyt jalassa sandaalit sen takia.
  27. 7 points
    En nyt laittais Suomen kestävyysurheilun menestyspaineita sunnuntaihölkkääjien harteille. Kyllä ne tulevaisuuden toivot tulee sielä about 20 vuotiaista jolloin näkee onko sitä lahjakkuutta vai ei. Ihan sama mitä vauhtia hitain sunnuntailenkkiporukka vetää Tikkurilassa sunnuntaisin. Ei Baltsunkaan harteille laitetan Ranskan ympäriajon voiton tavoittelua vaikka sulla onkin maantiepyörä. Ongelma on se että kestävyysurheilu on tylsää eikä se ole muodissa. Kattokaa näitä kotimaan kisoja kun yleisönä on lähinnä sukulaisia ja huoltajia. Muutama muukin on vahingossa eksyny katsomoon. Ei ihmisiä kiinnosta kattoa huvikseen maratonia. Suomen kärkijuoksijat ei pärjää missään ja ovat tylsiä. Mikael Granlund tahkoaa miljoonia kaudessa ja pyörii yössä kolmen naisen kanssa. Kumpi itte haluaisit olla? Jos satut olemaan hyvä kestävyysjuoksija niin onhan se mukava käydä kisoissa ja voittaa. Siitä on kuitenkin hemmetin pitkä matka siihen että oot maailman TOP 20 joukossa. Onhan se ikävä ettei Suomesta löydy tuon tason urheilijoita montakaan, mutta minkäs teet. Mitä sitten vaikka ei löydykkään? Miksi harrastajan pitäs myöskään tavoitella jotain 2.40 aikoja maratonilla? Todella harvalla riittää siihen rahkeet ja todella monia ei kiinnosta se pätkääkään. Jos haluaa juosta niiden kanssa ketkä juoksee 2.50 tai alle aikoja niin kannattaa hakeutua niiden henkilöiden seuraan.
  28. 7 points
    No tää viikko ei sit ollu yhtä lennokas kuin viime viikko... Ma: lihaskunto 40 min Ti: ver 15 min + HIIT 5x1min/2min + ver 10 min Ke: lepo To: hölkkää 35 min @137 pbm + kävelyä 10 min Pe: lihaskunto n. 30 min La: lepo Su: hö-kä 75 min (7:51 min/km, 141 pbm) + kävely 10 min Tiistaina verryttelyn lopussa se edellisen viikon kevyt VK-vauhti tuntu ihan tappavalta... No, jalatkin oli kyllä jumissa maanantain lihaskunnosta. Oikea reisi oli ihan järkyttävän kipee pari päivää :D Torstaina hölkkäilin koiran kanssa eli vähän pysähtelyjä tuli sillon tällön ja keli oli vähän turhan lämmin pitkäkarvaiselle koiralle ja kun se alko väsähtämään, niin lopetettiin juokseminen tohon vähän yli puoleen tuntiin. Perjantaina sato vettä ja sain tehtyä vähän lihaskuntoa. Kun hitto vieköön ei meinaa tuo kerta viikkoon riittää kun meinaa tosiaan tulla paikat joka kerta kipeeks... No, kohtahan se syksy saapuu ja pitää joka tapauksessa alkaa taas tehdä se 2x viikkoon lihaskuntoa. Tänään oli aika hyvä lenkki. Eilen oli illanviettoa, mistä johtuen maha ei oikein tykännyt tänään juoksusta, mutta jalat oli kyllä kevyet. Ekan puol tuntia juoksin putkeen ja sen jälkeen menin 3 min juoksua, 2 min kävelyä. Tunnin kohdalla pidin vessa- ja juomatauon ja sit jatkoin vielä vartin ja kävelin loput. Ens kevään Helsinki Half Maratonille on nyt ilmoittautuminen tehty, eli talveksi motivaatiota harjoitteluun :) Aikatavoitteita katellaan sit keväällä.
  29. 7 points
    PK@14km@1h36min54sek@6min55sek@122@dsc 189 Kohteessa rauhallista maastokävelyä- ja juoksua erinomaisessa säässä ja yllätysseurassa. Erinomaisen vankan havainnon mukaan EKP? levinneisyysalue laajentunut EKP:sta 600 km Kainuuseen. On syytä mainita havainnon perustuvan muuhun kuin papanahavaintoihin. Lenkin tuntemukset ja lukemat jälleen normaalit. Nostetaan annostusta pikku hiljaa ja tarkkaillen. Huomenna lepo. Erittäin mukava aamu.
  30. 7 points
    12.7.-16.7. SEKÄ VIIKKO 29: Nuts Pallas 55 km KE: matkapäivä. TO: matkapäivä sekä tv-rauhallinen 4.4 km sekä 23 minuuttia. Km-vauhti: 5.10 min/km sekä keskisyke 114. Harjoituksen aikana juoksin 4x100 m. Juoksu osittain maastossa. PE: lepo. LA: Nuts Pallas 57.3 km sekä 6 tuntia 1 minuutti sekä 6 sekunttia. Km-vauhti: 6.18 min/km sekä keskisyke 141. Juoksua yhteensä 58.9 km sekä 6 tuntia ja 13 minuuttia. SU: lepoa eli Saanan huiputus (n. 8 km) MA: lepo. TI: tv-rauhallinen 5.3 km sekä 32 minuuttia. Km-vauhti: 5.59 min/km sekä keskisyke 109. Leppäjärven poluilla. KE: tv-rauhallinen 10.8 km sekä 58 minuuttia. Km-vauhti: 5.24 min/km sekä keskisyke 111 . Näkkälän poluilla (=mönkijäura). TO: matkapäivä. PE: matkapäivä. LA: tv-rauhallinen 8.1 km sekä 42 minuuttia. Km-vauhti: 5.09 min/km sekä keskisyke 111. SU: tv-rauhallinen 11.5 km sekä 1 tunti ja 3 minuuttia. Km-vauhti: 5.30 min/km sekä keskisyke 116. Lisäksi polkupyöräilyä 21 minuuttia. Keinukallion hiihtoura. Juoksua yhteensä 99.0 km sekä 9 tuntia ja 51 minuuttia. Lapista ja Enontekiöltö kotiuduttu ja on aika summata oma Pallas-Hetta kilpailuni (55 km), joka käytännössä päättyi noin 33 kilometrin kohdalla pahoihin kramppeihin. Pettymys oli ja on edelleen hyvin suuri huonosti sujuneesta kilpailusta. Onkin ihan hyvä, että tämän raportin kirjoittaminen siirtyi viikolla eteenpäin; pahimmat tunnekuohut ovat ohitse ja muutama hyväkin asia on löytynyt. Mutta tämä reissu eteni seuraavasti. Kilpailua edeltävänä keskiviikkona starttasimme koko perhe kohti Hettaa (ts. Leppäjärveä). Simon kohdalla on hyvin lähellä, ettemme ajaneet hirvikolaria täysikasvuisen hirven kanssa, mutta selvisimme isolla säikähdyksellä. Yövyimme Keminmaalla ja ajoimme torstaina Leppäjärvelle, jossa meillä oli mökki. Torstai-iltana juoksin kevyen lenkin, joka osoitti jalkojen olevan jumissa. Tässä ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä, takana oli pitkä ajomatka. Perjantaina kipusimme tyttäreni kanssa Pallakselle navakassa tuulessa sekä sumuisessa säässä. Onneksi sääennuste lupasi lauantaille parempaa säätä. Lauantaina suuntasin Hettaan, josta bussikyydillä pääsin Pallakselle. Pallaksella olimme jo heti kymmenen jälkeen, joka tarkoitti sitä, että ajantappoa eli istuskelua kertyi pari tuntia. Hieman ennen starttia tein kevyen juoksulenkin ja jalat tuntuivat vetreille. Itse kilpailuun starttasin kolmannesta rivistä eli ensimmäiseen ylämäkeen mennessä olin löytänyt oman paikkani letkasta. Tavoitteeni tässä kilpailussa oli pystyä juoksemaan 6.00 min/km keskivauhdilla, jolloin loppuaikani olisi noin 5.40-5.45. Alun jyrkät nousut otin rauhallisesti joko kevyesti juosten tai tunkaten. Näin jälkiviisaana on kuitenkin todettava, että tässä vaiheessa olisi kannattanut edetä vielä rauhallisemmin, sillä sykkeet pysyivät korkealla koko pitkän ylämäen. Tuntureiden jälkeisessä alamäessä annoin juoksun kulkea rennon kovaa ja aika pian huomasinkin juoksevani täysin yksin. Edelläni toki eteni muutama juoksija, mutta he olivat minua edellä jo noin 100 metriä. Ne pahamaineiset kivikot juoksin sujuvasti yli. Sykkeet pysyivät tässä alamäessä hieman korkealla, joka ei ole ominaista minulle. Tämän jälkeen reitillä seurasi ensimmäinen hieman tasaisempi, joskin mutaisen märkä, pätkä. Tässä vaiheessa hain juoksuuni ”rentoa reippautta” eli laskin tietoisesti vauhtia siten, että myös sykkeet pysyisivät kurissa. Tokikin reitin ylämäet nostivat sykettäni, mutta alamäet pyrin edelleen juoksemaan vauhdikkaan rennosti. Sinällään tässä ei ollut mitään yllättävää, jo kartta oli osoittanut tämän kilpailun luonteen olevan sykkeiden ”jojottelua” (välillä ylös, välillä alas…). Ensimmäistä huoltopistettä lähestyessäni oli teknisempi sekä märkä pätkä, jossa ensimmäisen kerran myös huomasin jaloissani alkumatkan raskauden. Hieman asiasta huolestuin, sillä edessä oli vielä yli 30 kilometriä juoksua, ja pyrinkin entistä enemmän juoksemaan rennon reippaasti. Hannunkurun huollossa toimin ennakkosuunnitelmieni mukaan eli mahdollisimman nopealla huollolla. Aikaa Hannunkurussa kului ystävällisen huoltohenkilön avustamana ehkä noin minuutti. Käteeni nappasin suklaata sekä keksejä, joita sitten mutustin jatkaessani juoksua. Aika pian huollosta lähdettyäni sain yksinäisen juoksijan selän silmiini ja pikku hiljaa huomasin lähestyväni häntä. Samalla vasemmassa reidessä oli kramppimaisia tuntemuksia, joten söin yhden suolatabletin. Sain edelläni etenevän juoksijan kiinni heti Pahakurun jälkeen. Juoksu oli tässä vaiheessa hieman väsynyttä, mutta rennosti juostessani etenin suunniteltua vauhtia. Edelläni eteni yksinäinen juoksija, jonka selkä lähesty minua pikku hiljaa. Samalla laskin, että vaikka Pyhäkeron päälle juostessani vauhtini hieman hidastuisi, pystyisin ottamaan aikatauluni kiinni tieosuudella. Vasen jalka hieman vaivasi, mutta en ollut asiasta erityisen huolissani, sillä juoksu tuntui kuitenkin helpohkolle. Edellä menevän juoksijan sain kiinni (noin) Sioskurun kohdalla. Ohittaessani häntä vasen jalka iski yht’äkkiä täysin kiinni. Yritin venyttää lihasta, mutta ainoastaan merisuola laukaisi krampin. Lähdin juoksemaan, mutta heti seuraavassa nousussa sama toistui. Olin täysin puulla lyöty, sillä krampit eivät ole koskaan kiusanneet minua kilpailussa tai harjoituksessa. Suurin huoleni oli se, että tajusin kramppien tulevan silloin, kun joudun juoksemaan ylöspäin. Ja nousujahan Pyhäkerolle noustessa riittää. Samalla mieleeni iski pettymys, sillä tajusin kilpailuni olevan pilalla. Ja se, että koin olevani sinällään hyvässä juoksukunnossa eli olisin pystynyt juoksemaan Pyhäkeron rinnettä ylöspäin, jouduinkin kävelemään kramppien takia. Yritin välillä juosta, mutta krampit estivät juoksemisen lähes täysin. Käytännössä siis jouduin kävelemään Pyhäkeron päälle, jonka jälkeiseen alamäessä yritin vielä juosta vauhdikkaasti. Juoksemaan kyllä pystyin, mutta vauhdikkuus oli kadonnut puupökkelöjaloista. Viimeiselle huoltopisteelle saavuttuani otin nopeasti juotavaa ja lähdin saman juoksemaan kohti hiekkatietä sillä ajatuksella, että yrittäisin vielä alle kuuden tunnin tulosta. Hiekkatielle saavuttuani kykeninkin nostamaan vauhtia 5.00-5.15 min/km tasolle. Samalla söin yhden salmiakkiauton, jonka ansiosta (?) taistelumieleni nousi. Nostinkin vauhtia alle 5 minuutin tasolle, ohitin yhden kilpailijan ja otin pari juoksijaa kiinni. Kunnes ylämäissä vasen jalka iski lopullisesti kiinni kilpatovereideni kadotessa jonnekin kaukaisuuteen. Asfalttipätkällä tavoitteenani oli ainoastaan maaliin pääsy, sillä edellä menevät juoksijat olivat saaneet liikaa etumatkaa, eikä takaa näkynyt muita juoksijoita. Maaliviivan ylitettyäni koko pettymyksen kauheus purkautui ja mielialani oli todella musta. Ainoa asia, jonka halusin tehdä, oli päästä pois kilpailukeskuksesta ja ihmisten vilinästä. Heti maaliviivan ylitettyäni en halunnut istua, sillä pelkäsin kramppien iskevän heti uudestaan. Kramppeja ei enää kuitenkaan tullut, jota osin varmasti auttoi ensiavusta saamani suolajuoma. Pari seuraavaa päivää menivät aika matalissa vesissä. Onneksi jäimme perheen kanssa vielä viettämään Lapin lomaa, sillä samalla sain ajatuksiani muihin asioihin ja mielialani alkoi hieman piristyä. Erityisen hyvää päänupille tekivät pari Lapin juoksulenkkiä tunturikoivujen seassa ilman sen suurempia tavoitteita. Ainoastaan tuulen huminaa ja ne laajat hiekkakentät… Toki on syytä miettiä hieman sitä, mistä nämä krampit mahdollisesti johtuivat. Kuten edellä kirjoitin, en ole koskaan kärsinyt krampeista ja siksi asia yllätti minut täysin. Tiedän, että en koskaan tule saamaan selkeää vastausta kramppien syihin, mutta jotain asioita on tullut mietittyä. Aivan ensimmäiseksi syytin huonoa tankkausta. Käytännössähän en ennen tätä kilpailua tehnyt ollenkaan ns. ravintotankkausta, joskin kilpailua edeltävät päivät join hiilihydraattijuomia. Suoritukseni oli kuitenkin niin pitkä, etten usko, että ravintotankkaus (tai sen puute) olisi juoksuani kaatanut. Jossain vaiheessa epäilin myös kompressiosukkiani, mutta tähän selitykseen suhtaudun skeptisesti. Joka tapauksessa juoksen Vuokatin kilpailun hieman löysemmillä kompressiosukilla, sillä tämän viikon lenkeissä Pallaksella käyttämäni sukat ovat ärsyttäneet pohkeiden yläosaa. Mielestäni krampit johtuivat pitkälti kolmesta asiasta. Ensinnäkin alkuvauhtini oli kuitenkin hieman liian kovaa ja minun olisi pitänyt pyrkiä maltillisempaan alkuun. Lisäksi Pallaksen maasto tuntureineen on jotain sellaista, mitä Keravan leveyspiireillä on hyvin vaikea harjoitella. Hieman jäi siis sellainen tunne, että maasto vei etelän miestä 1-0. Kolmas mahdollinen syy on pitkä ajomatka Hettaan. Autoa omistamattomalle yht’äkkinen noin 1500 kilometrin ajo kolmeen päivään oli oma rasituksensa. Hyvin ilmeisesti jalkani eivät olleet toipuneet tästä ajosta itse kilpailuun mennessä. Ja kun tähän yhdistää haastavan maaston ja liian kovan aloituksen, oli lopputulos huono. Tästä juoksusta jäi todella karvasmaku suuhun. Näin asian myös täytyy ollakin, sillä pitkän talven harjoitukset ovat sujuneet hyvin ja tavoitteet ovat sen mukaiset. Toisaalta epäonnistumiset ovat osa urheilua ja niitäkin on opittava sietämään. Missään nimessä tämä juoksu ei ollut pahin pettymys juoksuhistoriassani, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana en vastaavaa ole kokenut. Toisaalta se, että Vuokatti juostaan reilun kuukauden päästä, vie ajatuksia pikku hiljaa sinne. Mitään äkillistä ”ja nyt Vuokattiin”-moodia minulla ei korvien välissä ole. Tiedän kuitenkin sen, että kun aika kuluu, myös Pallaksen haavat umpeutuvat. Toisaalta Vuokatin kilpailu on täysin erilainen kuin Pallas ja itselleni lähes kotikilpailu. Siksikin on mukava lähteä juoksemaan noille poluille. Mutta Pallaksen juoksussa oli myös muutamia hyviä asioita. Ensinnäkin juoksukunto ei loppunut missään vaiheessa, vaikka juoksemaan en aina pystynytkään. Ehkä krampit estivät juoksun, mutta juoksua ei lopettanut se, että kunto olisi varsinaisesti loppunut. Toisaalta henkinen kantti kesti koko matkan. Vaikka välillä oli vaikeaa, halu päästä eteenpäin sekä juosta oli valtava. Vaikka sitten toista jalkaa klonkaten. Ja vaikka ajallinen tulos ei ollut sitä, mitä olisin halunnut, ajallisesti tämä juoksu ei ollut täysi katastrofi. Ehkä hyvänä päivänä... Siitä, että juoksussa oli myös tällaisia hyviä asioita, voin kiittää niitä pitkiä harjoituksia, joissa väsyneenä nostetaan jalkaa ja edetään rauhassa eteenpäin… Ja varusteet ja energiat. Jalassani oli Hokan MafateSpeed 2:et. Tämä tossu toimi hyvin kaikilla alustoilla, oli sitten mutaa, kiveä tai asfalttia. Erityisesti terävissä kivikoissa kenkä suojasi jalkapohjia hyvin. Juoksenkin näillä (nyt likaisilla) tossuilla Vuokatin satasen. Reppuna käytin AK Mountain Vest 3.0, josta valittavaa sanaa en myöskään löydä. Ehkä himpun liian iso tällaiseen ”pikarykäisyyn”, mutta reppu istui hyvin selässä. Matkan aikana söin kuusi geeliä, yhden salmiakkiauton sekä ensimmäisen huoltopisteen herkkuja. Mielestäni tämä oli aivan riittävästi. Juomaa kului ehkä 4½ litraa, ei kuitenkaan yhtään enempää. Nuo krampit sekä maalissa juodun limpparin määrä viittaa siihen, että juomaa olisin voinut nauttia enemmän. Erityisesti alkumatkasta silmiinpistävää oli normaalia voimakkaampi hikoilu. Käytännössä join nestettä säännöllisesti joka 15. minuutti, mutta loppupätkällä juomaa kului tiheämpää tahtia. Selvästi nestetasapaino ei ollut aivan kunnossa. Nuts Pallas tapahtuma oli hieno ja kiitosta täytyy jakaa kilpailuorganisaatiolle, joka hoiti työnsä todella hyvin. Kun yhteen tapahtumaan kokoontuu yli 1000 ihmistä, liikkuvia osia sekä riskejä on paljon. Erityinen kiitos täytyy antaa huoltopaikkojen henkilöille, sillä palvelu oli erinomaista. Juomapussi täytettiin yhteistyöllä ja kannustusta riitti hikiselle matkaanlähtijälle. Kiitos! Itse reittiä on mainostettu Suomen kauneimmaksi ja varmasti se sitä onkin. Reitti on haastava ja hyvin kaksijakoinen; alun tunturit sekä tekninen osuus ja lopun selkeämpi ura. Itse pidin reitistä sen haasteellisuuden sekä monipuolisuuden takia. Tokihan mutakohdat sekä pahimmat kivikot koettelivat välillä hermoja, mutta jos metsään/tunturiin haluat mennä… Ei siis nopan koputtamista reitistä! Vannoin jossakin Pyhäkeron rinteillä, etten näihin maisemiin tule enää juoksemaan. Kotimatkalla mieli alkoi kuitenkin pohtia, josko vielä joskus. Vaikka sitten sillä motiivilla, että tämän kertainen pettymys saadaan kuitattua pois. Suomi on kuitenkin pitkä maa, joten katsellaan… Tämän viikon, kuten juoksen pari seuraavaakin, olen juossut kevyen palauttavasti. Palautuminen on edistynyt todella nopeasti ja suurin riski lienee siinä, että nostan harjoitusten tehoa liian nopeasti. Jos elimistö antaa myöten, juoksen vielä elokuun puolivälissä yhden puolikovan/kovan viikon, jonka tarkoituksena on ainoastaan hermottaa elimistöä Vuokattiin. Jep, näin tällä kertaa. Toivottavasti seuraava kirjoitus on tunnelmaltaan hieman positiivisempi.
  31. 7 points
    Minäkin kävin 55 km:n pinkomassa Pallaksella ja kertoimeksi maantiemaratoniin verratuna tuli 2.3 (maratoni 3h30min -> Pallas-Hetta: 8h). Aikaan olen ihan tyytyväinen, kyseessähän oli ensimmäinen kerta Pallaksella ja myös ensimmäinen ultramatka. Oli kyllä hieno kokemus! Vähän pidempi rapsa: https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.fi/2017/07/nuts-yllas-pallas-55km-verenvuodatus.html
  32. 6 points
    PK@21,83km@2h09min57sek@5min57sek@135 Lauantain rutiineja kunnioittava ja vahvistava lenkki @isi ja @kiljander kanssa. Markkinointikoneiston tinkimätön jalkatyö tuotti 33% lisäyksen osallistujamääriin👌. Vaikkei syketaso ollut parasta mahdollista niin lenkki sujui erittäin noileesti mukavia rupatellen, kiitos👍 Kun vielä toteaa aamupainon 80,5 kg (-1,6kg parissa viikossa) niin voi aloitella leppoisan viikonlopun. Seuraava treeni maanantaina illalla. Hyvät viikonloput!
  33. 6 points
    Juoksun kok.määrä on niin maltillinen ja välipäiviä paljon, että oon yrittäny vähäiset kilsat mennä omaa reipasta. Kun töissä oon keskimäärin 10h jalkojen päällä ja kädet jauhavat koko ajan käyköön työ vaikka sitten "kevyestä" peruskuntoreenistä. Reilun kuukauden päästä olevalle Kullervon puolikkaalle koitettava jotain tuloskuntoa vielä rakentaa. Meno on kyllä selvästi takkuisemman tuntuista kuin toukokuun lopulla kun meni nippa nappa alle 1:40. Aamusella kävin vähän kohentamassa hölkkäukon itsetuntoa alamäkitonneilla. Talvella tuossa samassa kohtaa jaksoin 3x500m. Nyt meni 4x1000m samanpituisilla höllkä/kävelypalautuksilla. Nopein @3:45 hitain @3:58. Aika raastoa oli kyllä vaikka kuinka yritti rennosti luikuttaa. Tekniikkaa vaatii nuo loivat myötäisetkin ja helposti se hajoaa kun hapot jyllää kintuissa. Eilen tein ruokatauolla uimarannalle juoksun 10,11km@4:50 josta viimonen nopein @4:21. Siitä suoraan järveen juoksuvermeissä ja vajaa puolkilsaa kroolia. Sitten ei enää juoksu meinannu onnistua lainkaan. Reidet ja pohkeet kramppaili kivasti. Kävelin pari kilsaa niin helpotti kun järvessä jäähtyneet kintut lämpeni. Sitten taas reipasta kotiin 4km@4:56. Illalla vielä pikku lihaskunto ennen saunaa. Tämmösiä toistaiseksi tällä viikolla täällä Zenossa.
  34. 6 points
    7xtonnin vedot 2min palautuksilla, alkuun tonni verkkaa ja eka veto iisi 5:44 toinen 5:17 kolmas 4:45 neljäs ja nopein 4:14 loput hieman himmaillen, eli viides 4:32 kuudes 4:58 ja seitsemäs 5:10 Lopussa kuitenkin lapsetti sen verran että piti 300 metriä keulia 3:25mi/km ihmeen helpolla irtosi tuo viimeinen rykäsy, tosin tein kaikki 2min palautukset kävellen niin oiskohan se vaikuttanut? Koko lenkura 10,34km 146bpm 5:42min/km @Kukka75 Päivä päivältä polvi voi paremmin, toki välillä tulee takapakkia mutta päivä kerrallaan. Itsellä on tällä hetkellä 3 paria kenkiä kierrossa ja nopeat sekä kisat menee noilla Mizunon hitogami nelosilla, tosin nyt on välillä nuo varpaat vaivannut sen verran että mikään kenkä ei tunnu sopivan jalkaan. Pyöräilyä yritän pitää mukana niin pitkään kun tarkenee, eli ei kovin pitkään. Kun pyöräilykausi on ohi niin salia taas kuvioihin, ehkä sen pari kertaa viikossa. Saa nähdä miten aikataulut sopii kun nuo työvuorot tällä hetkellä aika jännät. Lisäksi pitää taas talovanhukseen tehdä 1 lattia aivan alusta asti uudestaan ja pari ikkunaa siinä samassa vaihtaa, ja tähän väliin pitäis sovittaa liikunnat
  35. 6 points
    Tänään oli suunnitelmissa mennä urheilukentälle juoksemaan 5 km, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun kentällä.oli iso ryhmä koululaisia. Suuntasin kaupunginlahden rantaan toteuttamaan treenin. Alku-ja loppuverrytttelyksi yhteensä 2 km hölkkää (7:00 ja 6:46). 5 km:n reitillä osa sorapintaista tietä ja muuten aika tasaista, mutta sillan ylityksessä pieni mäki. Silta puupintainen. Jalat eivät ehkä ihan vielä tuntuneet tuoreilta tuon sunnuntain lenkin jäljiltä, mutta suhteellisen ok sujui kuitenkin. 5 km taivallettiin.aikaan.25:45, enkä oikein tiedä olisinko tyytyväinen vai en. Viimeinen kilometri nopein eli 4:50, mutta jotenkin jäi sellainen fiilis, ettei ihan parhaalla tavalla irronnut. Soraosuuksilla kellon mukaan vauhti jonkin verran näytti putoavan. Yhteensä juoksua siis 7 km.
  36. 6 points
    Viimeviikolla tuli tuon tiistain jälkeen puuhailtua seuraavaa: Ke: Suunnistus 1h 56min (arvioisin matkan pituudeksi vähän reilu 6km, sykemittarin unohdin autoon). Ensimmäistä kertaa yksin ja aika eksymisekshän se meni, mutta löysin sentään lopulta kaikki rastit ja pääsin metsästä pois. To: Pikasali aamulla (30min) Pe: Lepo La: Patikointia Repovedellä 19,8km (vauhti noin 4km/h, keskisyke 120 pinnassa) Su: Patikointia Repovedellä 5km (vauhti 3,3km/h, keskisyke 109 - hyytymistä ilmassa siis) Viimeviikolla siis: Juoksu: 13km Kävely / patikointi: 33,95km Sali: 2krt Yhteensä liikuntaa 11h 45min Tuosta Repoveden retkestä kirjoittelin vähän enemmän tuonne blogin puolelle: https://helpomminsanottu.blogspot.fi/2017/08/repoveden-kansallispuisto-kaakkurin.html Tämän viikon puolestaan alotin eilen 50 minuutin hö-källä. 2-2 jaolla 6,65km, 7:31min/km, 137bpm. Hölkkäosuudet menin sellasta rennon reipasta tahtia (n. 6:20-6:50). Tuntui oikeestaan mielekkäämmältä noin, kun yrittää väkisin junnata etanahölkkää vaan.
  37. 6 points
    Maanantai: PIti olla lepo mutta vanhin tytär lähti EKPn kuntoradalle lenkille ja päätin hetken mielijohteesta mennä mukaan. Leppoisa PK molemmille 8.7km@6.40/0.58/113/asc100. Mukava vaihe tämä kun alkaa saada nuorisostakin seuraa.
  38. 6 points
    Ihan ensiksi myöhästyneet kiitokset kaikille onnittelijoille Pallas-nutsin läpäisystä! Olen viettänyt jo kuukauden hiljaiseloa palstalla ja harmittavasti osin myös juoksulenkkien määrä on jäänyt hieman tavallista vähäisemmäksi. Syynä on ollut monenmoiset kiireet joista päällimmäisenä ehkä kuitenkin mökin rakennuspuuhat, jotka veivät ison osan viimeisistä lomapäivistä ja monet illat sen jälkeenkin. Toki pari-kolme lenkkiä/viikko olen väkisellä kalenteriin mahduttanut. Eilen oli kuitenkin sopivasti illalla vapaata joten monen lepopäivän jälkeen arvelin että tossu voisi olla taas syönnillään. Siispä päätin jo etukäteen että jokin reipasvauhtinen pitkis voisi olla paikallaan. 13.8. 22,1km@2:03@avg 5:36min/km Lenkki oli just niin mukava kuin arvelinkin. Sää oli ihanteellinen ja juoksu kulki oikein mukavasti. Lenkin jälkeen olikin mieli korkealla ja tuli fiilis että syksyllä pitää taas piristyä juoksun suhteen. Mitä tulee sitten tuleviin tavoitteisiin, niin uusi otsikko kertonee kaiken. Kisakausi on nyt paketissa, koska lähettyvillä ei ole kalenteriin sopivia ratakisoja. Ajattelinkin nyt sitten vaan nauttia kuntoilusta ja pyrkiä ylläpitämään peruskuntoa ja vahvistaa pohjia entisestään. Juoksua, suunnistusta, pyöräilyä ja talvella taas hiihtoa ihan oman mielen mukaan. 10. lokakuuta olisi ilmoittautuminen Karhunkierros-nuts 55km:lle ja sinne ainakin aiomme laittaa ilmon sisään. Sain houkuteltua nyt vaimonkin mukaan ja mikäs sen mukavampaa kuin yhdessä treenata kohti toukokuun kilpailua. Treeniin kuuluu kyllä jonkinlainen lihaskuntojakso talvelle ja kunnon mäkitreeniä sitten keväällä ennen kilpailua. Jospa tällaisella treenillä saisi Kuusamossa hieman ehjemmän suorituksen aikaiseksi. Ratajuoksun suhteen kisakalenteri on kyllä ihan auki. HCR tai joku muu puolikas pitäisi vähintään käydä juoksemassa mutta katsotaan sitten hieman lähempänä.
  39. 6 points
    Kuvia juoksusta: https://www.flickr.com/photos/134887680@N05/albums/72157685004291843
  40. 6 points
    VIIKKO 32: Viimeinen kova viikko MA: tv-pitkä 25.6 km sekä 2 tuntia ja 48 minuuttia. Km-aika: 6.34 min/km sekä keskisyke 111. TI: tv-rauhallinen 15.2 km sekä 1 tuntia ja 18 minuuttia. Km-aika: 5.07 min/km sekä keskisyke 113. KE: tv-rauhallinen 13.6 km sekä 1 tuntia ja 20 minuuttia. Km-aika: 5.54 min/km sekä keskisyke 110. Osin juoksukoulun kanssa. TO: tv-reipas 14.2 km sekä 61 minuuttia. Km-aika: 4.15 min/km sekä keskisyke 138. Juoksua yhteensä 25.4 sekä 2 tuntia ja 1 minuutti. PE: tv-pitkä 28.8 km sekä 3 tuntia ja 9 minuuttia. Km-aika: 6.32 min/km sekä keskisyke 109. Keinukallion hiihtoura sekä laskettelurinne. LA: lepo. SU: tv-pitkä 20.5 km sekä 2 tuntia ja 28 minuuttia. Km-aika: 7.11 min/km sekä keskisyke 104. Viimeinen kilometri 3.56 min/km sekä keskisykkeellä 142. Talman laskettelurinne. Juoksua yhteensä 129.1 km sekä 13 tuntia ja 3 minuuttia. Tämä viikko oli minulle tämän harjoitusvuoden viimeinen tiukempi viikko, jota leimasi elokuinen sää. Ilmanala oli kostean kuuma, hiki virtasi, nestettä kului ja sykkeet olivat hieman normaalia korkeammalla. Parissa harjoituksessa nämä asiat olikin oikeasti huomioitava, sillä tämän viikon tarkoitus ei ollut juosta jalkoja alta, vaan herätellä elimistöä keveämmän jakson jälkeen. Viikko oli kaksijakoinen. Maanantaina lopetin edellisen viikonlopun kolmen kovemman harjoituksen ryppään. Tämän jälkeen juoksin pari kevyempää sekä palauttavaa harjoitusta ja torstaina ja perjantaina juoksin kovemman rypistyksen. Alun perin tarkoitus oli juosta tuo parivaljakko päivää myöhemmin, mutta tyttären kilpailu sekoitti sen verran aikatauluja, että käytännön ratkaisu oli tämä. Torstaina harjoituksena oli vauhtikestävyyttä ja tarkoitus oli lähteä liikkeelle rauhallisesti, mutta nostaa vauhtia loppua kohden. Juoksukaveri oli kuitenkin hakenut postista Niken ”Break 2”-tossut, joten maltillinen alku oli aika pian unohdettu haave. Kun vauhti oli parhaimmillaan noin puoliminuuttia kovempaa kuin alkuperäinen tarkoitus oli, tein nopean suunnitelman muutoksen ja päätin lyhentää lenkkiä. Vielä kun sää oli kuuma sekä hiostava, oli tuon päätöksen tekeminen helppoa. Tuolla tunnin harjoituksella saavutin tasan sen, mitä sillä lähdin hakemaan eli kovan ja herättävän potkun. Perjantaina kipaisin Keinukallioon sillä ajatuksella, että juoksisin noin 2½ tuntia. Jo alkumatkasta sykkeet lähtivät nousuun ja tajusin, että jos jatkan normivauhdilla, niin voin aika pian unohtaa pitkän harjoituksen. Niinpä tiputin vauhtia, kävelin ylämäet ja tankkasin nestettä huolella. Näin sainkin aikaan sen, että elimistö rauhoittui ja sain tehtyä päälle kolmen tunnin hyvän harjoituksen. Joskus maltti on vaan valttia ja toivottavasti tämä sama rauhallisuus toistuu Vuokatissa. Ja jos jostain harjoituksesta, niin tästä jäi todella hyvä mieli! Lauantain lepopäivän jälkeen sunnuntain harjoitus sujui hyvin. Suuntasimme pienellä porukalla Talman laskettelurinteeseen, jonka huiputimme 14 kertaa. Sinällään Talmakaan ei tarjoa ”komeita ja jylhiä” maisemia, mutta henkisesti oli piristävää vaihtaa maisemia. Muutenkin tämä rinne osoittautui hyväksi harjoituspaikaksi, vaikka sijaitseekin kotoani hieman kauempana, sillä nousumetrejä tuossa rinteessä voi kerätä helposti ja alamäet voi ja uskaltaa juosta vauhdikkaasti alamäkitekniikkaa hakien. Ja toki hyvässä harjoituspaikassa on hyvä kahvila, josta saa ostettua munkkikahvit! Perjantain ja tämän päivän hyvin sujuneiden harjoitusten jälkeen voi lähteä positiivisen hyvällä mielellä kohti Vuokattia valmistavaa kolmen viikon jaksoa. Reilun viikon tavoitteena oli hermottaa kroppaa Vuokattia varten. Tämän tavoitteen myös saavutin ja tällä hetkellä kropassa on selkeää kuormitusta. Huomisesta maanantaista eteenpäin kevennän harjoittelua ja tähtäin on puhtaasti Vuokatissa. Ensi viikon ohjelmaan sisältyy vielä yksi pitkä harjoitus, joka sisältää reipastelua. Muuten kaikki muut harjoitukset keskittyvät palautteluun sekä juoksuvireen ylläpitoon. Ensi viikko on näköjään harjoitusviikko numero 45. Niin se aika menee nopeasti…
  41. 6 points
    PK@21,38km@2h10min25sek@6min05sek@130 Merenrantamaisemissa ja auringonpaisteessa aamuhölkkää. Jalat oli odotetun kankeat mutta hyvän teki. Aamupaino oli 82,1 kg mikä oli positiivinen yllätys. Grillin kansi ja korkit kiinni niin pari kiloa lähtee helposti. Kovempi treeni palauttaa painon 79 kg tienoille mikä optimaalinen.
  42. 6 points
    10,33km 162bpm 4:53min/km 17 tunnin työvuoron jälkeen piti purkaa stressiä, kuulokkeet asensin työntämään molemmista korvista Battle Beastia pään sisään sen verran kovalla volyymilla että ei pieni puuskutus kantaudu korviin, Hitogamit jalkaan ja vauhtilenkille. Alkuun 5km tahdilla 4:41min/km minkä jälkeen pieni kävelypalautus ja perään n.500m loivaa ylämäkeä kiihdyttäen huipulle asti ja taas pieni palauttelu. Loppu menikin sitten mukavasti kiihtyvänä kotiinpäin, viimeinen kilsa 4:18min/km Kymppi meni aikaan 47:55 mikä vähän yllätti, ajattelin että eihän nyt kävelyllä höystettynä voi päästä alle 50min Kelikin oli mukavan lämmin, ja juoksu oli suhteellisen kevyttä mistä tuli he...tin hyvä fiilis. Polvi ei oikutellut yhtään, näköjään toimii paremmin kovemmassa vauhdissa. Pitääköhän tehdä kovempia juoksutreenejä enemmän, ja hoitaa palauttelut pyöräillen? Vois olla ihan toimiva resepti tässä tilanteessa.
  43. 6 points
    Koska tämä kesä on ollut niin lämmin ja aurinkoinen Suomessa niin laitetaan kuva viime viikon lomareissulta satunnaisesta hölkkäilijästä. Päivälämmöt oli siellä 35-38 C, joten yhden kevyen lenkin kävin heittämässä ja loppuaika sitten muuta pahuutta. Oikea pohje vioittui vesipallossa ,niin tänään näkee miten kevyellä lenkillä homma etenee. Jos pystyy juoksemaan, niin huomenna olisi Kuopiossa treeneissä kova 10 km, mutta siltä ei kannata hirveitä näin loman jälkeen odottaa. Siitä kai se taas lähtee!
  44. 6 points
    Noniin, lauantai ohi ja kymppi selvitty ilman DNF:ää! Aika siis 57:38, keskisyke 179. Ihan tyytyväinen en kyllä osaa olla, vaikka toki kun persiissä oli pelko siitä, että aika voi painua jonnekin 60min+ tasolle tai jäädä koko leikki kesken, niin joo, kai se vähän pitäis olla. Käytännössä siis sama aika kuin keväällä, tosin sillon oli myrskytuuli ja räntäsade. Nyt oli kesäilta ja aurinko. Eli näihin suhteutettuna kunto lienee ehkä hitusen huonompi kuin keväällä. Mutta tästä taas hiukan omaa tekemistä kriittisesti tarkastellen eteenpäin taas. Onneks sentään sai iloita miehen onnistumisesta, juoksi nimittäin 49:xx (ja tämä tekemällä mun kanssa 1-2 hidasta hölkkää viikossa, nopeustreenien määrä vuodessa laskettavissa ehkä yhden käden sormilla... oon tästä aiheesta tainnu ehkä marista ennenkin, joten ei siitä enempiä :D Mutta jos käytännössä harjottelematta pääsee tollasiin lukemiin, niin varmaan ihan ok:t kestävyysgeenit ja joku 40min alitus tulis vähänkään oikeesti treenaamalla aika helposti. Harmi että meidän taloudessa juoksuinnostus on lahjoihin suhteutettuna annettu ilmeisesti väärälle ihmiselle). Perjantaina kävin vielä ihan lyhyen hö-kän jonka aikana 4 x 30-40s vähän lauantain tavotevauhtia reippaampia spurtteja. 3,85km, 7:32min/km, 145bpm. Eilen palauttavaa fillarointia 18,43km, 21,8km/h ja 131bpm. Viimeviikko yhteensä: Juoksu (/kävely siellä seassa): 24, 27km Pyöräily: 18,43km Sali: 1krt (23min) Yhteensä siis vaan 4h 11min, eli todella kevyeksi jäi.
  45. 6 points
    VIIKKO 31 Juoksua 10 km, yksi lenkki, keskitahti 5:37. Kiireinen viikko, yksi lenkki siis ja se lauantaina. Onneksi tuli käveltyä ja tehtyä hyötyliikuntaa jonkunverran. Paino tippunut telakka-ajoilta 5 kg ja sen kyllä huomasi. Maltilla rakennetaan ensivuoden peruskuntoa. HEINÄKUUN kilometrit yhteensä 131 km.
  46. 6 points
    Rakas päiväkirja ja arvoista Juoksufoorumin jäsenet, minun täytyy taas pahoitella kun en ole tänne foorumille kuulumisia päivitellyt vähään aikaan. Korjataan se tilanne nyt. Mitenkään himona ei ole viime aikoina tullut treenattua, tässä viime päivityksen jälkeiset "urotyöt": Su 25.7: 10,8 km @ 5:58 Ti 27.7: 12,8 km @ 6:01 Ke 28.7: 8,1 km @ 6:01 Loppuviikko meni sitten muissa puuhasteluissa ja kesäloman päättäneellä pikavisiitillä Helsingissä. Kuvioon kuului niin Lintsiä kuin RHCP. Ryhmään muut puuhastelut kuuluu sitten nykyään myös kesämökkeily. Appivanhemmilla on ollut kesämökki tässä lähettyvillä. He ovat kuitenkin viime vuosina käyttäneet sitä hyvin vähän ja halusivat siitä luopua. Näinpä vaimoni ja siskoni yksissä tuumin halusivat ottaa tuon mökin hoitaakseen. Tässä vaiheessa se tarkoittaa lähinnä sitä, että useamman vuoden "korjausvelka" on tehtävä eli lähiajat mökkeily tosiaankin muistuttaa sitä työleiriä. Paljon olisi puita kaadettavana ja kantoja revittävänä, plus kaikkea muuta mukavaa puuhastelua. Nyt olisi sitten kuukausi aikaa laittaa ukko sellaiseen kuntoon, että Ruskamaratonille kehtaisi lähteä edes hölkkäämään. Pitää katsoa miten lähiviikot sujuu, onko matkana sitten kymppi vai puolikas.
  47. 6 points
    Ja koska tätäkin keskustelua lukee varmaan moni sellainenkin, joille mainitut nimet tai nämä erilaisia viisauksia kirjoittelevat ovat täysin vieraita, samoin kuin heidän tuloksensa, niin laitetaan tänne muutama ennätystulos maratonilta itse kunkin esittämien näkemysten tueksi: - Harri Mannermaa: 2.20 - ForrestG: 2.27 - Guest Baltsu: 3.03 Kahdella ensiksi mainitulla on suurin piirtein samanlainen näkemys siitä, että pitkikset kannattaa juosta maltillisilla tehoilla, kun taas viimeksi mainittu suosii kovempia vauhteja pitkiksillä. Jokainen voi itse päättää, ketä tässä asiassa kannattaa kuunnella.
  48. 6 points
    Näinhän se meni... Elin siinä uskossa (toivossa), että kisajärjestäjä vastaisi lähinnä vihaisena että miksi hitossa pyydän kisamatkan vaihtoa kaksi päivää ennen starttia ja että unohda koko juttu. Mutta no, tässä sitä nyt ollaan.
  49. 6 points
    Ma: lihaskunto käsipainoilla 40 min Ti: lepo Ke: ver 15 min + VK 20 min + ver 15 min Kyllä vaatii taas ponnisteluja tuo lihaskunto mutta vielä se roikkuu sitkeesti mukana. Kerta viikkoon pitäs kuulemma periaatteessa riittää olemassaolevan lihaskunnon ylläpitoon, ja sen lisäks yritän tehä esim. noita mäkivetoja ja niinä päivinä tehdä sit edes punnerruksia ja vatsoja. Tänään VK meni 6:35 min/km keskivauhdilla ja 157 pbm keskisykkeellä. Eli sellanen suunnilleen tasavauhtinen perus VK, ihan lopussa vähän kovempaa. Huomiona sellanen, että yritysmaratonilla menin niitä parikilometrisiä about tuota vauhtia ja siellä oltiin selkeesti mukavuusalueen ulkopuolella (ja anakynnyksen yläpuolella). Nyt oli tosiaan epämukavuusalue vielä matkan päässä. Mä en kyllä yhtään tiedä mistä tää kehitys tulee, koska en mielestäni ole mitenkään kovin ahkerasti juossut. Ehkä oon nyt vaan päässyt sieltä pahimmasta alkukuopasta ylös, mutta olen vielä sen verran aloittelija että kehitystä tapahtuu helposti ja nopeasti... No, en valita :)
  50. 6 points
    9,54km reipasta, alkuun 5km @4:53min/km minkä jälkeen kävelypalautus ja 2 reippaan kovaa mäkivetoa max.183bpm Loppu kevyempää palauttelua. Torstaina aika polven magneettikuvalle, saapahan sitten tietää että missä vika on.
×