Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Triathlon

Näytä topics in Triathlon, Harjoittelu, Yleistä triathlonista, Varusteet and Kilpailut posted in for the last 365 days.

Tämä sivu päivittyy automaattisesti     

  1. Earlier
  2. tuomasnu

    Pyöräilykengät?

    No niin. Kausi meni ja juniorin kuminauhakokeilut jäivät siihen yhteen. Sittemmin on tyydytty juoksemaan pyöräilykengillä, jotka sitten lopussa jäävät polkimiin... jos muistaa. Kantapään kautta piti tämäkin todeta, mutta hyvä niin. Elämä opettaa. Ainakin kertaalleen pyörältä nousu tuli niin äkkiä vastaan, että ei ehtinyt jalkoja kengistä ottaa pois, mutta mitäpä tuosta. Vaihdot on kuitenkin menneet pääsääntöisesti ihan hyvin. Joskus ei jalka solahda kenkään ihan heti, mutta sanoisinpa että tässäkin asiassa eri ihmisten erilainen anatomia vaikuttaa asiaa. Toisilla on vaan matalampi jalka joka sujahtaa kenkiin hieman helpommin.
  3. Nuorena urheilin melko paljon, mutta enemmän nopeuteen liittyiviä lajeja kuten jääkiekko, jalkapallo, amerikkalinen jalkapallo, kumparelasku...Parikymppisenä tein 3-4 sprintti triathlonia, mutta sitten opiskelut, työt, perhe vei pääosan ajasta. Toki välillä kuntoilin tai kävin salilla jne. mutta ei mitään tavoitteellista. Elämäni pisin lenkki ennen 41 ikävuotta oli n.10km. Nyt 5 vuotta triathlonia, ja lähdössä Konalle toista kertaa ja Joroisten ikäryhmäkin on tullut voitettua pari kertaa, eli ei 30v. ole myöhäistä aloittaa ja voi jopa kisoissa pärjätä jos se motivoi. Huom, "menestys" ei ollut mitenkään tavoitteena, itselle tätä tehdään.
  4. Sallinen olla eri mieltä. Ensinnäkin on ihan okei kilpailla itseään vastaan ihan omassa sarjassaan. Ei tarvitse aina pyrkiä olemaan parhaista paras, tai edes ikäryhmänsä paras. Riittää monille, että on itsensä paras ja se on itse asiassa jo aika paljon! Toisekseen triathlon-harjoittelua voi tehdä about tuhannella eri tavalla. Riippuen toki pohjista. Mutta 20 tuntia ei todellakaan ole mikään minimi, jolla pääsisi juuri ja juuri kisasta läpi. Kouluesimerkkinä tästä esimerkiksi Sami Inkinen, joka suoritti 2011 täysmatkan isolla saarella alle 9 tunnin, ja harjoituskauden keskiarvo viikko on enemmänkin about 14 tuntia kuin yli 20 tuntia. Top 5 viikot harjoituskaudella tuntien suhteen ovat 20h, 19h, 18h, 16h, 15h. Monta monituista viikkoa about 10h ja alle. Täältä lisää: http://www.samiinkinen.com/post/11347268687/hawaii-ironman-secrets Uinnin todellakin oppii riittävään tasoon kohtuu lyhyessäkin aikaa. Jos olet lueskellut tuota omaa päiväkirjaani niin aloitin uinnin täysin nollista eli osasin uida vapaauintia about 10m viime Marraskuussa. Nyt ei ole mitään ongelmia uida vaikka 10km. Itse asiassa ajattelin tässä joku vkl vielä käväistä näyttämässä itselleni, että ainaskin sen 6km voin läpsytellä ihan helposti! Toki oppiminen tapahtuu vain ja ainoastaan uimalla ja käyttämällä järkeä. Koko ajan saa keskittyä tekniikkaan ja maltillisesti alkaa nostamaan uintuja metrejä.
  5. Juuri noin se totuus on. Uinti on vain pieni osa kokonaisuutta. Toivottavasti tulee sellainen räntäkeli koko talveksi, ettei voi hiihtää eikä juosta. Sehän se parhaiten motivoisi kohti uimahallia ja tekniikkakurssia 😉
  6. Ei oo liian myöhäistä. Eläkkeellähän sitä vasta on aikaa puuhata. Triathloniin ei tosin kannata sillä perusteella ryhtyä, jos ei pärjää muissakaan lajeissa. Triathlon vaatii vähintään 20 tuntia harjoittelua viikossa. Se on ihan minimi. Siinä pitää pärjätä kolmessa lajissa, kun juoksussa esim. vain yhdessä. Se on vähän sama homma kuin ultrajuoksun kanssa. Turha lähteä pelleilemään, jos ei lyhyemmilläkään matkoilla saa mitään aikaan.
  7. Täysmatkalla uinnin osuus on pieni. Itse jännitin sitä ihan turhaan. Ynnä muut sijoilla ei ole niin väliä vaikka antaa surkealla uinnilla huipuille tunnin ja muille puolen tunnin etumatkan... Ne sitten polkee ja juoksee kiinni! 😉
  8. Ei ole todellakaan liian myöhäistä, sitä vartenhan siellä on ikäsarjat! Jeanne Calment poltti tupakkaa mutta lopetti 117 -vuotiaana, ja kuoli heti 5 vuotta myöhemmin maailman vanhimpana ihmisenä. Pitkän iän salaisuus on ilmeisesti se, että polttaa tupakkaa vähintään 117 -vuotiaaksi. En tosin itse ole tuohon niksiin ryhtynyt.
  9. Ikää 47 ja taitaa olla liian myöhäistä aloittaa triahtlonin harrastaminen. Pyörä ja juoksi kulkee kohtuudella, mutta uinti vaatisi paljon tekemistä. Tulee mieleen se vanha vitsi kun iäkkäämpi mies menee lääkäriin: -Kyllä nuo keuhkot aika huonossa kunnossa on, kauankos olet tupakkaa polttanut? -Jotakin 14 vuotiaasta asti -Oletko ajatellut lopettaa? Kannattaisi kyllä lopettaa heti -Joskus käyny mielessä, mutta taitaa olla liian myöhästä minulle -Koskaan ei ole liian myöhäistä -No sitten taidankin poltella vielä muutaman vuoden ja palataan sen jälkeen asiaan
  10. Korjaus edelliseen. Vuosien 15, 16 ja 17 yhteissumma onkin n. 640 h. Sisäpyöräily oli jäänyt pois.
  11. Nostetaas ketjua... Ei minkäänlaista kestävyysliikuntapohjaa, ennen kuin 2014 aloin lenkkeillä. Lähdin liikkeelle siitä, että ehkä 7-8 min/km tahdilla syke oli 160 päätyen siihen kuntoon, että kymmenisen km meni yhtäjaksoisesti hitaasti hölkäten. Painoa oli kuitenkin 15 kg liikaa ja seuraavana talvena polvi kipeytyi siten, ettei juoksusta tullut mitään. 2015 ostin pyörän (Adventure bike eli noin cyclokrossari) kuntouttamaan polvea. Ihastuin maanteillä ajamiseen ja juoksu jäi. Vuosina 15, 16 ja 17 liikuntaa, enimmäkseen pyöräilyä, yht. n. 400 h. Syksyllä 17 jonkinlainen ylikunto tai mikä lie painoi päälle ja pidin parin kk lepojakson, jonka aikana paino tuli about 7 kg alas. Sen jälkeen useita reilun kympin kävelylenkkejä per vko pari kk (painosta pois vielä 4 kg) ja eka hölkkä 31.12.2017. Olin luvannut itselleni uuden kevyemmän pyörän, sitten kun oma massa on normaali ja talvialesta sellaisen (aero maantiepyörä) ostin. Sitä katsellessa tuli mieleen, että aerokahvoilla varustettuna kelpaisi vaikka triathloniin. Ja kun kerran juoksu alkaa kulkea, niin enää uinti puuttuu. Miksi ei? Helmikuussa omatoimisesti uinnin kimppuun ja myöhemmin jatkotekniikkakurssille. En ollut käynyt peruskurssia, mutta vanhastaan ja youtube-ohjeiden avulla vaparin perusteet olivat edes jotenkin hallussa. Kevättalvella hölkkäilyn jatkamista ja sisäpyöräilyä trainerilla. Toukokuussa, 4.5 kk lenkkeilyn aloittamisen jälkeen, osallistuin HCM:lle ja ensimmäinen mara tuli kevyesti suunniteltua tri-kisavauhtia 4:43. Elokuussa, reilun 7 kk (noin 320 h) treenijakson jälkeen, Tahkolla ensimmäinen tri-kisa, onnellisesti maaliin ajassa 13:06. Elämänkokemusta nyt 43 v. Ehkä tällä taustalla yhden neuvon jo uskaltaa antaa; treenimääriä kannattaa nostaa vähitellen. Vajaassa vuodessakin ehtii aika paljon, jos tekee systemaattisesti ja pysyy terveenä.
  12. AnttiSn

    Tahkon täysimatka 2018

    Jännä juttu, että itseäni tuo tuuli ei paljon haitannut. Ehkä olen vain tottunut ajelemaan kovissa tuulissa. Toki siihen piti reagoida eli katsella eteenpäin tulevia peltoaukeita ja niitä ennen vetää vähän tiukempi ote kahvoista. Mutta en kokenut, että vauhti olisi merkittävästi siitä laskenut. Uintimatka lienee saattanut olla hitusen ylipitkä, kun itsellä tuli gps-kelloon 4250m, mutta itse jälki on kuitenkin oletettua suorempi. En tiedä, mutta mutkilla tuli jokatapauksessa uitua ihan liikaa! Juoksuosuudella oli tosiaan muutama hiekkapätkä, jossa oli "nimismiehenkiharoita" ihan riittämiin, mutta en kokenut ongelmaksi, kun oli tasaista tietä eikä niin ruuhkaa. Sen sijaan vähän rassaava oli tuo idea, että siellä oli kolmen eri matkan kisaajia liikenteessä. Pyörälle siirtyessä kyllä tiedosti aluksi, että oma uinti oli niin onnettoman surkea, että siinä on ohiteltavaa ensimmäiseksi pariksi tunniksi. Jossain kohdin kun täysmatkan ohitettavat alkoi loppua (tai selkien ilmaantuminen hidastua) niin tuli melkoinen määrä puolimatkan ja perusmatkan ohitettavia eteen. No, olihan se mukavaa vaihtelua. Toisaalta sitten juoksuosuudella masensi kun osa oli jo maaliiin tulossa, kun itse vasta eka rundi tehtynä. Voin vain kuvitella niitä, jotka olivat vielä itseäni paljon jäljessä ja ns. "on the edge", ei oikein motivoi kun osa jo tuulettelee ja itsellä 40km edessä. Mutta ehkä olen vain pikkumainen, kyllähän kaikki tietää mihin on kirjautunut ja pulinat pois! Oma kisahan on analysoitu tuolla harjoituspäiväkirjasa. Se oli karkeasti ottaen melkoinen fiasko ja nyt jälkikäteen alan tulla jopa aavistuksen vihaiseksi tuota muistellessa. Jotain valmistautumisessa meni mönkään ja valmistava harjoitus perjantaina oli jo aivan kaamea suoritustasoltaan. Itse kisaan valmistautuminen unineen ja muineen meni kohtuu rauhallisesti ja olin lähtöviivalla siinä uskossa, että "tänään on SE päivä". Mutta ei ollut. Uinti oli jo alun jälkeen vaikea, ehkä uin liian kovaa alussa, mutta olisi pitänyt kyllä kropan kestää tuo vauhti. Pyörän päällä sama taistelu jatkui ja joutui alun tavoitevauhdin jälkeen himmailemaan tehoja ihan reilusti alas. Juoksuosuudelle lähtiessä ajattelin ensin lähteä taas tavoitevauhtia, mutta ei siitä tullut mitään. Siinä kohdin unohdin kokonaan kelloa vastaan taistelun ja lähdin vain rauhalliselle lenkille kohti maalia. Loppu tuli sitten yllättävän helposti maaliin eli mitään isompaa vaivaa tai ongelmaa ei oikeastaan ollut. Pieniä kramppeja ja muita asiaankuuluvia jäykkyyksiä. Tästä on suunta nyt vain ylöspäin!
  13. AnttiSn

    Mitä kisan jälkeen?

    Frielin raamatussa sanotaan, että ylimenokauden aikana saa (ja pitääkin) harjoitella, mutta harjoittellu ei saa olla rakenteellista. Eli sinulla ei ole suunnitelmaa vaan käyt lenkillä justiinsa sen verran kuin siltä tuntuu. Tällöin toki on otollinen aika käyttää kullanarvoista aikaa muille jutuille kuten harrastuksille, perheelle, työlle ja niin edelleen. Itse ajattelin nyt tässä mennä ainaskin 1-2kk kohtuu löyhällä rakenteella ja sitten alkaa kiinnittämään huomioita omiin puutteisiin, jotka löytyy selvemmin uinnista. Samoiten ajattelin ottaa talven alkuun nyt sellaisen setin, jossa käyn normaalia enemmän (2-3krt/vko) kuntosalilla ja teen kevyen liikunnan ohella muutamia tehoharjoituksia "kehonvirkistykseksi". Joskus talvella sitten alkaa uusi peruskuntokausi ja sittenhän se on täyttä menoa. Tässä syksyn aikana on tarkoitus myös hahmotella, miten tuleva harjoituskausi jaksottuu järkevämmin - tämä vuosi mentiin yhdellä kisalla, jolloin kaiken panostaminen yhteen päivään oli helppoa, ensi vuonna tarkoitus kisailla useammin.
  14. AnttiSn

    Pyöräilykunto

    Omalla kohdalla ei ainaskaan tuosta ole ollut pelkoa. Loppuvuosi menee ilman urheilullisia tavoitteita, joten enpä ole Tahkon kisan jälkeen tehnyt yhtään urheiluharjoitusta. Toki olen hyötyliikkunut ja esim. melonut ja kahlannut varmaan ihan peruskestävyysalueella reilut kymmenen tuntia kisan jälkeen. Nyt alkaa tuntua sille, että joku ihan varta vasten tehty lenkki voisi maistua. Ruoka ei enää maita kunnolla ja yölläkään enää nuku kuin tukki, joten eiköhän tästä urheilun pariin taas ole syytä palata.
  15. Myynnissä otsikon mukaiset kiekot. Kiekkojen korkeus 50mm, oikein sopivat maantielle sekä triathloniin. Kiekoilla on ajettu kesä 2018, ja kunto on uutta vastaava. Pakettiin tulee myös Profile Designen jarrupalat kuitupinnalle (paloissa pintaa jäljellä reilusti), Shimano 105 11-28 11sp pakka, Continental GP 4000 rengas (takana) ja Vittoria Rubino (edessä). Hintapyyntö: 900e Paikkakunta: Lieto Yhteydenottotapa: nolla neljä neljä 5100592 tai tuominensp (ät) gmail.com
  16. Spica

    Pyöräilykunto

    Itellä mennyt ekasta täyden matkan kisasta kolme neljä viikkoa ainakin että normaalilta tuntui. Toisen jälkeen meni ainakin viisi viikkoa, että sykkeet täsmäsi vauhtiin. Nyt kolmannen jälkeen kolmen viikon jälkeen sykkeet ja tuntemukset oli ns. Normaalit. Hissukseen hyvä tulee, ettei polta itteään loppuun liian pikaisella kovan treenin aloituksella...
  17. MikkoVe

    Mitä kisan jälkeen?

    Tarkoitin tosiaan tilannetta viimeisen kisan jälkeen, eli sitä vaihetta, kun pitäisi ottaa löysemmin tai pitää lajitaukoa. Täysmatkoja taitaa olla kalenterissa aika usein vain yksi, joten tuo riniemen tilanne lienee aika yleinen. Iskee vaikka flunssa päälle ja se on sitten siinä. Kokemuksen karttuessa ja pahimman intoilun tylsyttyä järkeväksi tekemiseksi keventely varmaan helpottuu, mutta jos sattuu olemaan sellainen yli 5 kertaa viikossa treenaava sateessa juoksija ja vieläpä innokas aloittelija, niin haastetta siinä riittää. Ehkä tässä vaikuttaa sekin, että aloitin systemaattisemman treenaamisen vasta helmikuussa, joten kausi on ollut lyhyempi kuin lokakuussa aloittaneilla. Voimaharjoittelun aloittaminen voisi olla hyvä idea (tehomittarin mukaan vasen jalka tekee vain 47 % työstä ja loput jää oikealle -> vasemman jalan vahvistus edessä) ja ehkä muuta treeniä voisi tehdä enemmän fiiliksen pohjalta. Lähtee rennolle pyöräretkelle tai patikoimaan, kun siltä tuntuu, eikä laske viikotunteja. Pää joka tapauksessa väittää, että nyt kun ulkona on vielä hyviä kelejä, niin ei niitä saa jättää hyödyntämättä. Inhorealistisesti todeten talvi tulee pian ja se tulee olemaan pitkä ja surkea. Horrostetaan silloin muutamia viikkoja ja siitä sisäliikunnan kautta uuteen kauteen.
  18. rinieme

    Mitä kisan jälkeen?

    Omalla kohdallani olo on hiukan pöllämystynyt, kun tavoitteena ollut täysmatka jäi tyngäksi. Ajatus oli, että kisan jälkeen olen rättiväsynyt niin kropan kuin hengen puolesta. Nyt kroppa ei olekaan väsynyt. Olin ajatellut pitää kunnon ylimenokauden ja antaa itselleni aikaa palautua. Se on varmaan nytkin tarpeen mutta on vaikeampi hahmottaa tilannetta, kun ei ole selkeästi väsynyt. Pitää jotenkin pakottaa itsensä ottamaan iisisti. Tavoitteellisen treenin ohjelman mukaan aloitan varmaan lokakuun alussa kuten viime syksynäkin.
  19. villea

    Mitä kisan jälkeen?

    Riippuu tietysti, onko vain tarkoitus palautua yhdestä kisasta mutta kisailla vielä loppukaudesta. Joissain kirjoissa on tätäkin käsitelty; paras on palautua pitkästä suorituksesta riittävästi, ettei loukkaantumisriski kasva. Jos viimeinen kisa on jo ollut, niin kannattaa pitää kunnon ylimenokausi vaikka sen aikana aerobinen kunto jonkin verran laskisikin. "pitkässä juoksussa" ylimenokausien poisjättäminen voi pysäyttää kehityksen tai tuoda ylirasitustilan. Esim. Friel & Byrn kirjassaan Going Long kehottavat käymään hierojalla (vaikkei sen vaikutusta olekaan tieteellisesti todistettu), aloittamaan kuntosalin mutta niin, ettei alussa tarkoitus ole lisätä voimaa, ja tri lajeista ensimmäisenä aloittamaan uudestaan uinnin koska se on teknisin. Samssa kirjassa he sanovat, että pitkästä all-out suorituksesta voi mennä parikin kuukautta palautumiseen, ennen kuin on täysin valmis kovatehoiseen ja pitkäkestoiseen treeniin. Tarkoitus ei siis ole odottaa paria kuukautta ja aloittaa sitten kovaa, vaan lyhyen tauon jälkeen asteittain ja vähän eri tavoin kehoa kuormittaen.
  20. MikkoVe

    Mitä kisan jälkeen?

    Paljon on tullut tämän vuoden aikana luettua tri-aiheisia juttuja, mutta ne keskittyvät treenaamiseen tai kisaamiseen. Nyt kun sain oman ekan kisan plakkariin, niin olo on yllättävän tyhjä. Tätä ei blogeissa paljoa puida. Eli kun pitkän aikaa, omassa tapauksessani reilun puoli vuotta, ajatukset pyörivät enimmäkseen lajin ympärilllä ja ajankäyttöongelmia ei tule, kun aina voi treenata, kisan jälkeen iskee kumma tunne, kun A) ei kannata treenata kunnolla, koska mieli ja kroppa uupuneita (etenkin pitemmät matkat) ja B) ei oikein ole syytäkään treenata, kun ei kisaa tiedossa. Nytkö sitten pitäisi osata nauttia tehdystä kaudesta ja räkiä kattoon? Miten teillä kokeneemmilla kisan jälkeen menee? Pystyttekö nauttimaan ja tekemään mahdollisesti treenikaudella tekemättä jääneitä hommia, speksaatteko seuraavan kauden kisakalenteria tai mahdollisesti mietitte pyörän päivittämistä? Vai jatkuuko treeni ja elämä sen ympärillä kuten ennenkin?
  21. villea

    Pyöräilykunto

    Aika pian täyden matkan jälkeen lähdet tehokkaampaa vetoa tekemään. Veikkaisin että kisa vaikuttaa teho- ja sykelukemiin vielä ainakin pari viikkoa.
  22. MikkoVe

    Pyöräilykunto

    Viikon takaisen Tahkon kisan jälkeen ensimmäinen pyörän ulkoilutus, 59 km. Tehomittari tuli hommattua, joten luotettavampaa suoritusdataa alkaa taas kertyä. Tuulinen päivä, nopeudet (32.6 km/h) eivät huimanneet päätä. Keskiteho 209 W. Viime vuoden maksimi lyhyemmällä lenkillä muistaakseni 193 W, joten vuodessa tullut 10 % lisää paukkuja. (Kumpikaan lenkki ei tosin ollut all-in maksimivääntöä, eli ei kovin tarkkkaa dataa) Ihan kiva, että nousee, mutta määrä ei kyllä oikein lämmitä. Ehkä energian jakaminen myös uintiin ja juoksuun näkyy hitaassa kehityksessä. Ja niissähän fokus onkin ollut tällä kaudella. Tunteja on tullut juoksuun ja pyörään saman verran. Tästä eteenpäin pari kk juoksuun panostaen, maran enkan kimppuun Vantaalla lokakuussa. Talvella sitten enemmän uintia ja trainerillä jyystöä. Ai niin, pyörään oli unohtunut kisan ajaksi harjoituskauden mukavuusasetukset päälle. Nyt laskin tankoa 3 cm alemmas ja heti oli parempi aerodynamiikka! 😉
  23. MikkoVe

    Tahkon täysimatka 2018

    Nyt on ensimmäinen tri-kisa suoritettu noin 7kk harjoittelulla! Järjestelyt olivat erittäin hyvät, ehkä poislukien muutamat kinkkisemmät (kuoppaiset tai kivekkäät) paikat juoksuradalla. Olosuhteet olivat muuten mainiot, mutta pyöräilyssä haastoi kova ja puuskainen sivutuuli. Uinti sujui omalla tasolla hyvin, 1:25 vaikka pummasin pari sataa metriä extraa. Pyörässä maltillisen ekan 20 km jälkeen lisäsin tehoa, mutta mäkinen reitti, tuuli ja tietoisuus siitä, että tätähän on vielä paljon jäljellä alkoi painaa jo 60 km jälkeen. About 130 km jälkeen tulin hieman rauhallisemmin juoksua kunnioittaen. Pyöräaika 6:25. Juoksu tuntui heti raskaalta ja pakki alkoi ilmoitella itsestään. Hetken perästä oli selvää, että ravinnon kanssa on ongelmia ja bajamajat tulivat kerää-koko-sarja meiningillä tutuiksi! Pelkällä vedellä edeten vatsa oli tyytyväinen, mutta paras puhti oli poissa. Bonkkauksen pelossa en edes ottanut itsestäni ihan kaikkea irti. Juoksu 4:59. Kokonaisaika 13:06:47. Pidän maaliin asti tulemista torjuntavoittona! <selittelyä> Kisaan valmistautuminen ei ollut optimaalinen. 'Oma kisa' eli explore triahtlon peruttiin tiistaina ja käänsin tähtäinen Tahkolle. Samalla herkistelujaksosta katosi viikko. Perjantaina illalla vaihtopussukoiden pakkaamisen jälkeen täytin fillarin renkaat ja huomasin, että takarengas vuotaa. WTF!!! Velo & Oxygenin Mika oli pistämässä telttaa kiinni klo 23 kieppeillä, mutta sai renkaan vielä soivaksi peliksi. Iso kiitos Mikalle!! (Mulla oli sellainen venttiilin jatkopala, jonka sisällä venttiili on auki koko ajan, paitsi silloin kun se kiertyy tärinästä tai muuten sen verran kiinni ettei pumpulla saa ilmaa renkaaseen. Sitä rassatessani sain venttiilin irtoavan yläosan sen verran löysälle että falskasi. Mika repi tuubin vanteelta, laittoi kunnon jatkeen venttiiliin ja renkaan takaisin teipillä). Tuo viime hetken rengasongelma nosti stressin sille tasolle, että sain nukuttua noin 3.5h. </selittelyä>
  24. villea

    IM Tallinna

    Taitaa pyörän ulkoilutus nyt vähäksi aikaa jäädä tauolle. Ehkä loppusyksyn aikana voisi jonkun lyhemmään CX maisemalenkin tehdä. Ei pistos haitannut, näkyvä pahkura siitä kyllä tuli mutta ei ollut kipeä. Ei yleensäkään ole, jonkun verran kyllä voi kutitella. Jostain syystä märkäpuku hankasi tällä kertaa niskan kokonaan rikki. Kisassa en huomannut sitä ollenkaan, mutta myöhemmin jäi hotellin tyynylle selällään maatessa niskasta punaisten täplien vana kun iho tarttui kiinni. Tallinnssa sanoivat alun perin että pyöräilyssä alle 1000 nousumetriä. GPS:n mukaan niitä oli vain 580, ja kisassa oli vielä muutenkin aika optimaalinen pyöräkeli. Melko tyyntä ja pilvistä, vaikka veikkaisin että on aika tuuliherkkä reitti muuten. Ennen juhannusta kun kävin ajamassa niin tuuli aika paljon. Pieni sade ei pyörällä haitannut pahemmin. Juoksussa nousumetrejä näytti tulevan 333, mutta niin että melkein kaikki yhdessä mäessä jonka päälle siis juostiin 8 kertaa. Juoksussa sekä sade että paiste hidastivat tällä kerralla ehkä jonkun verran.
  1. Näytä lisää



×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy