Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Kaikki tapahtumat

Tämä sivu päivittyy automaattisesti     

  1. Tunnin sisään
  2. Ylikunto -termi vaan istuu puhekielessä todella tiukasti, aivan samoin kuin maitohappo. Kansainvälisesti käytetään termejä overreaching ja overtraining, joista Suomessa käytetään termejä ylirasitus ja ylikuormitus (esim Prevention, diagnosis, and treatment of the overtraining syndrome: joint consensus statement of the European College of Sport Science and the American College of Sports Medicine. Meeusen R, et al. Med Sci Sports Exerc. 2013.) Ehkäpä pikkuhiljaa, kun noita "parempia" tai fysiologisesti oikeampia termejä (maitohappo ➡️ laktaatti) vaan tuodaan esiin, tapahtuu asiassa muutosta.
  3. Vähän vielä kadonneiden marjojen metsästystä.Mustikoista hajuakaan.Lakoista vähän maistiaisia.
  4. Suomalaisurheilijat ylikunnossa, alikunnossa tai rikki

    Ylikunto on vähän kryptinen käsite. Kadunmies ihmettelee, voiko kunto olla liian hyvä. Jos urheilija on hyvässä kunnossa, hän yleensä menestyy. Jos urheilija on ylikunnossa, eikö silloin pitäisi tulla mitaleita ovista ja ikkunoista. Alikunto tosiaan on varmasti tärkein vastaus menestymättömyyteen.
  5. Mun mielestä kyse on palautumisesta ja harjoittelun tehosta. Oman kokemuksen mukaan 3h jälkeen teho alkaa häviämään. Vauhti alkaa laskemaan tai syke nousemaan. Jos harjoitusta jatkaa vähentämällä tehoa niin onko se sitten enää edes harjoitus? Puhutaan samasta että juokset 3h, nopea suihku ja heti kauppaan jossa kävelet reippaasti. Ootko sillon tehny 3h juoksulenkin jonka päälle 1h kävelylenkin vain 3h juoksulenkin ja käyny kaupassa? Ei kaikkea voi oikein laskea harjoitteluksi. Mieluummin enintään 3h pitkä lenkki josta palautuu nopeasti ja olet taas valmis uuteen kehittävään harjoitukseen. Muuten huomaat kohta tekevän 3h pitkän lenkin, 1h sauvakävelyn ja harjoitus päättyy 30min kuviokelluntaan. Ei se oikein maratonia palvele.
  6. Hoka One One

    Haksahdin Hokiin (clifton 3) ja nyt mietin onko vika miehessä vai kengässä, kun ensimmäisen lenkin jälkeen on kipuja ja väsymystä kintuissa enemmän kuin miesmuistiin (joka ei siis ole pitkä). Tunnustan että jaloissa on pientä vammaa ja kulumaa, mutta en niitä kipeiksi ole tässäkään kuussa saanut NB1080:lla tai Pegasuksella. Vanha "vamma" päkiän alla alkoi ensin kipuilemaan ja sitten sattumaan jo enemmänkin, tunne oli hiukan kuin verenkierto häiriintyisi - sellainen puuduttava, mutta kipeä ja välillä tuntuu kuin ylimääräinen luu olisi päkiässä törröttämässä alustaa kohti. Vauhtia lisäämällä osa tuntemuksista kyllä väheni (tai ehkä niihin ei jaksanut keskittyä). Kuitenkin varsin normaalin tunnin lenkin (~12km) olikin sitten molemmat jalat täysin tukossa. Onhan tuo kenkä toki erilainen kuin mikään aiemmista kengistäni (NB, Karhu, Asics etc) ja ainakin itsestä tuntui että askellusta pitää muuttaa jonkinverran (ehkä tämä oli se virhe), mutta olen silti yllättynyt että se noin negatiivisesti reagoi kinttuihini. Täytynee koettaa vielä nauhoituksen säätämisellä (jotenkin tuntuisi että pitäisi löysätä jalkapöydän kohdalta) - jos ei onnistu, niin laitetaan kiertoon.
  7. Today
  8. Perjantai 28.7.2017 Juoksua 9 km/51:26 min, @5:43 min/km, avg 122. Palauttelua yhdistettynä parisuhdejänistelyyn.
  9. Tämän topicin määäritelmistä tuo alikunto on paras vaihtoehto. Ainakin itse olen useimmin siinä tilassa.
  10. Kiitän korjauksesta. Olen näköjään pudonnut kehityksen kelkasta. H7 siis löytyy.
  11. Eilinen päivä meni reissussa perheen kanssa. Kävelyäkin tuli jonkin verran eli kaupungilla ramppaamista, leikkipuistossa liikkumista sekä Yyterin hiekkarannalla käymistä. Uimareita ei juurikaan näkynyt ja lapsiakin vedessä oli yllättävän vähän. Pakko oli kuitenkin itse käydä koittamassa ja hieman uimassa. Olihan vesi hyytävän kylmää. Väkeähän rannalla oli sankoin joukoin. Lihakset olivat aamulla lenkille lähtiessäni vielä aika kipeät tuosta keskiviikon salitreenistä ja lisäksi huonosti nukuttu yö takana. Ei nyt ihan kaikkein keveintä menoa tänään, mutta askeleen sain silti pidettyä aika rentona. 5,3 km taivallettiin keskitahdilla 6:58 min/km ja keskisykkeellä 142. Tuohon kahden tunnin alitukseen puolimaratonilla vaikuttavat varmastikin monet eri tekijät esim. ikä, paino, henkilökohtaiset ominaisuudet ja lahjakkuus sekä aikaisempi liikuntatausta. Luultavasti sellaiselle ihmiselle, joka on harrastanut liikuntaa ennen juoksemisen aloittamistakin on helpompaa päästä tuohon alle kahteen tuntiin kuin sellaisella joka lähtee liikkeelle sohvaperunatasosta ja mahdollisesti ylipainoisenakin. Toisilla on myös luonnostaan paremmat ominaisuudet kestävyysjuoksuun. Toki harjoittelun laadulla sekä määrällä on varmasti oma merkityksensä. Nuorempana ei tarvinnut juosta kauankasn, kun kymppi meni alle tuntiin ja cooperissa pystyi juoksemaan tuon 2950 m, eikä tuohon tulokseen tarvinnut edes määrällisesti juosta paljon eli lenkkien pituudet olivat luokkaa 5-10 km ja yleensä nuo juostiin aika lujaa. Sisältyi tuohon sitten viikottainen ylämäki-/loikka-ja hyppelytreeni pururadalla. Pyöräilyä tuohon aikaan kyllä kertyi varmasti kilometrimääräisesti suhteellisen paljon, kun kouluun oli noin 5 km yhteen suuntaan, kauppareissuilla saattoi helpostikin tulla viikossa parikymmentä kilometriä ja hevosten perässä talleille polkiessa tai uimarannoille mennessä tuli pyöräiltyä ja muutenkin lähestulkoon kaikkialle, mihin halusin päästä. Lapsenahan tuli kuljettua paljon metsissä vanhempien kanssa marjastamassa ja sienestämässä ja lisäksi talvisin hiihdimme melko paljon. Liikuntaa tuli tuohon aikaan siis ihan mukavasti itsestään niin kuin varmasti muillakin tätä ikäluokkaa olevilla tai vanhemmilla. Toista se on varmaan monella nykynuorella liikkumisen suhteen. Saapa nähdä riittävätkö omat resurssit tuohon kahden tunnin alitukseen viimeistään ensi vuonna, vaikka omat rajoituksena tuohon treenaamiseen tuovatkin nuo aamuvuoroviikot. Toki pitäisi vielä päästä treenaamaan suhteellisen ongelmittakin, mutta lapsiperheessä noilta flunssilta yms. on toisinaan mahdotonta välttyä. Fyysinen työ, jossa joutuu seisomaan jalkojen päällä kahdeksan tuntia vaatii myös oman palautumisaikansa. Maratonin juoksemista en ole ajatellut, kun en tiedä, miten realistista noista lähtökohdista on lähteä maratonkuntoa rakentamaan. Jos tarpeeksi hyvään kuntoon päästään, niin sitten lähdetään kokonaista maraakin koittamaan jossain vaiheessa. Ensisijaisesti tähtäin on kuitenkin nyt noilla lyhyemmillä matkoilla, mutta siitäkään ei ole tietoa, koska noitakaan lähdetään juoksemaan.
  12. Polar H10 -vyössä on tallennusmahdollisuus
  13. Pe 28.7.

    Kohta maastoon. Femma nyt ainakin, tosin oon vieläki juoksukiellossa mut koipi on tuntunu hyvältä jo pitkään :) - joten ehkä kymppi, ellei olo käy liian tukalaksi. Flunssaa puskee päälle!! (Ed kerran näin kävi 2 v sitte, likipitäen!)
  14. Jees, mutta kun se vyö tahtoo sen kellon, kun se ei osaa itse tallentaa :)
  15. No itse en ollut juossut ikinä yli 10km matkaa ja kävin lenkillä yhteensä 40km kun juoksin ekan maran. Aika neljä tuntia ja jalat aivan romuna vikan kympin. En harrastanut silloin mitään liikuntaa, mutta hyötyliikuntaa tuli kun asuin silloin ulkomailla ja piti kiiruhtaa joka aamu jalkaisin joku 10-15min paikallisjunan asemalle. Työmatkoilla tuli kävelyä lentokentillä. En tiedä oliko silloin puolimaratoneja edes olemassa. Ei niistä kukaan ainakaan puhunut. Luulen, että olisi ollut lapsellinen ajatus edes ehdottaa, että osallistutaan puolikkaalle, jos kerran maratonkin on olemassa. Kun kaverit ehdottivat tammikuussa lähtöä Tukholmaan niin olin heti mukana ja matka varattiin sinä päivänä. Luulin, että ehdin treenata, mutten ehtinytkään. Kun oli kiire niin en ehtinyt kertaakaan pohtiakaan millaista se juoksu tulisi olemaan. Oli vain sellainen käsitys, että katsotaan mitä tulee ja se on asia, mikä pitää suorittaa. Vähän niinkuin koulussa tai yliopistossa. Jos on ollut koe tai tentti, niin ihan sama miten on ollut valmistautunut, se homma pitää vain yksinkertaisesti hoitaa. Minusta ei siis ole mitään sääntöä siitä, paljonko pitää olla ollut juossut, jotta voisi osallistua. Se on kuitenkin päästä kiinni selviytyykö leikistä kunnialla vai keskeyttääkö. On tietyntyyppiset henkilöt, joilta fyysiset ponnistelut onnistuvat ja tietyntyyppiset, joilta ei. Tukholmassa on se hyvä puoli, että kun joudut lähtemään massan mukana hitaasti, niin ensimmäinen kymppi menee kuin omalla painolla. Saatat ihmetellä, kuinka hiljaa juosten voi oikeasti mennä. Sen jälkeen onkin enää 32km jäljellä ja se tieto auttaa henkisesti. Tämän jälkeen voi katsoa vähän sykkeitä. Mulle esim. kaverit sanoivat, että älä juokse yli 170 sykkeellä niin hyvin menee. No kun ei ollut juoksukokemusta, niin sykkeeni olivat kevyessäkin vauhdissa jotain tyyliin 178 (tosin oli hellettä). Ajattelin, että olkoot, ei se niin väliä. 24km kohdalla kyllästyin hidasteluun ja juoksin tyyliin niin kovaa kuin pystyin välin 24-32km ja Polar piippasi koko ajan, kun syke löi mittarin ilmoittamaan rajoittimeen 195. Sen jälkeen jalat hyytyivät totaalisesti ja vikalla kympillä sai pinnistellä, että saisi niitä edes nostetuksi. Syke putosi johonkin 150 paikkeille. Halusin kävellä, mutta tiesin, että jos kävelen niin se on sitten siinä. Jossain pahimmassa ylämäessä päätin kävellä, mutta mietin sen etukäteen sillai, että kävelen 20 askelta ja sitten juoksen taas. En antanut itselleni mahdollisuutta luuseroida enempää. Kävelin 20 askelta ja pakotin siis jatkamaan juosten. Se toimi, jalat tuntuivat vähän paremmilta ja lopulta kun tultiin stadionille, sain aikaiseksi jopa loppukirin. Alussa kun ei haeta aikaa, niin se on siis päästä kiinni se touhu. Ei sitä välttämättä tarvitse harjoitella. Eikös Tombe76 tehnyt ex tempore täysmatkan triathloninkin harjoittelematta? Toinen asia on sitten se, miten määritellään sutjakasti. Maratonilla ei ikinä tiedä. Itse olen ollut huippukunnossa ja tullut terveysongelmia ja joutunut väkisin taistelemaan, jotta pääsisin maaliin. Düsseldorfissa kivut olivat 36 kilometriä 42:sta niin kovat, että mietin varmaan sata kertaa, että tekisin mielummin itsemurhan kuin jatkaisin juoksua, mutta jatkoin silti. Ja yhdellä kerralla kun juoksin revenneillä nivelsiteillä, niin se nahkaisen "tukikengän" muoviset tukiosat menivät nahan läpi jalkani nahkaan ja siitä lihan läpi kiinni luuhun ja kipu oli niin kova, etten pystynyt juoksemaan kuin tasaisilla. Mäet oli pakko kävellä loppupuoliskolla, mutta silloinkin päästiin maaliin. Kerran Espoossa vintti pimeni niin, että menin viimeiset kahdeksan kilometriä varmaan enemmän sivusuuntaan kuin eteenpäin ja silmät eivät millään meinanneet pysyä auki. Mietin koko ajan, että menen jonnekin tien poskeen nukkumaan. En mennyt, vaan jatkoin kohti sitä ainoata päämäärää eli maalia. Ei maraton ole sellainen laji, missä sen kilpailun kuuluukaan olla mitään leikkiä ja laulua, vaan joskus voi olla vaikeata. Toisaalta joskus toiste taas voi olla todellakin helpontuntuista. Toki nykyään menen mielummin maratonille sillä mielellä, että tiedän olevani kunnossa lähtöviivalla, mutta ei sen ensimmäisellä maratonilla niin tarvitse olla. Tukholma on hieno tapahtuma ja kannustajista saa lisää virtaa. Muistan silloin ekalla maratonilla, että siellä oli varmaan tuhansia suomalaisiakin reitin varrella ja jotkut huusivat: ihanaa leijonat, ihanaa. Inhosin Mertarantaa ja huutelin takaisin jotain kommentteja siitä, että mertsi huudellut noin savanneilla ja sain siitä lisävirtaa. Olen myöskin monesti miettinyt lauluja, joita voi alkaa hiljaa mielessään laulamaan silloin, jos ei muuten tunnut pääsevän enää minnekään. Kun mennään sinne mielen pimeälle puolelle, niin silloin on hyvä olla joku juttu mitä äänettömästi toistelee. Voit tehdä myös lenkillä mielikuvaharjoituksia siitä, miltä maaliintuleminen tuntuu. Kun juokset sinne stadionille ja saat mitalin, jonka jälkeen pääset syömään jne. Se auttaa myöskin jos on vaikeaa. Ihminen käyttää normaalielämässään ihan käsittämättömän vähän kapasiteetistaan eli pystymme sellaisiin asioihin, mihin emme kuvittele pystyvämme, jos oikeasti haluamme. Maraton tuntuu etukäteen tajuttoman pitkältä koitokselta, mutta sitten kun sen pääsee maaliin niin se tuntui ainakin minulle siltä, ettei se ollutkaan niin paha. Puolivälissä pohdittiin jonkun toisen kanssa, ettei tätä touhua varmaan enää ikinä haluaisi tehdä ja kun tulin maaliin ja sain mitalin, niin tuli fiiilis: koskakohan seuraavan kerran. Eli rohkeasti vain kokeilemaan. Jos menee huonosti, niin uutta matoa koukkuun. Eka maraton on tosiaan hyvä tehdä suuressa tapahtumassa kuten Tukholmassa. Siitä jää elinikäiset muistot ja se kaikki muu ympärillä eli muut juoksijat, katsojat, bändit jne. auttavat jaksamaan. Se on tavallaan ainutlaatuinen kokemus se ensimmäinen. Vogonin kanssa olen samaa mieltä tuosta salista. Juoksumattoilua tai crosstraineria voi tehdä salilla samalla. Jos tekee esim. yläkropan punttia niin voi mennä sen jälkeen crossarille ja tehdä pelkillä jaloilla ja katsoa vaikka samalla televisiouutiset. Hyötyliikuntaa mahdollisimman paljon ja lenkkejä sen mitä ehtii. Itse en vähäisillä määrillä tekisi ollenkaan pitkistä, mutta sen sijaan kävelisin paljon. Jos olisin esim. lomamatkalla, niin siinä tulee paljon kävelyä. Muistan kerran, vuosi ennen tuota ekaa maraa, että kun oltiin viikonloppu Prahassa, niin käveltiin joku 50-60 kilometriä siellä, vaikka oli ainakin 35 astetta. Siellä oli niin epämääräistä sakkia metrossa, joten kerta riitti. Näyttivät neuvostoliittolaisilta ja osa oli jotenkin mielisairaan maneereilla varustettuja. Taksikuskit puolestaan ajoivat kuin hullut. Pää saattoi olla kohti takapenkkiä, kuski höpisi jotain Mika Häkkisestä ja luukutti sillä itäautollaan hillitöntä vauhtia keskustassa. Päätimme, että parempi kävellä joka paikkaan. Kävelyn lisäksi polkupyörääkin voi käyttää mahdollisuuksien mukaan, eikä mennä autolla tai bussilla. Eli siis kaikesta tuollaisesta saa sellaista peruskestävyyttä, vaikkei juoksisikaan. Monella aktiivisella ihmisellä ne kuuluvat normaaliin päiväjärjestykseen, eivätkä silti osaa edes kuvitella, että maraton menis tuosta vain, vaikka se menisi. Kyse on siis asenteesta. Ei se maraton niin iso juttu ole. Jos se olisi vaikea juttu, niin paljon vähemmän sitä juostaisiin.
  16. Jos on juostavana vain yksi lenkki,niin kyllä sen pitää olla tuo maratoonarin avainlenkki,eli pitkälenkki 2-3krt/kk.Huolettaa kuitenkin jalkojen kesto,kun eivät ole tottuneet pitkäkestoiseen iskun kestoon,joka tulee yleensä pikkuhiljaa treenien myötä.Voimaa jaloissa varmaan on riittävästi salilta,mutta tarkoitan lähinnä tuota monotonista iskutusta,mutta kuten sanoit,jos tarkoituksena on läpipääsy,niin saavathan ne koivet huilata sitten jälkeenpäin kovan rääkin jäljiltä. Tsempit koitokseen.
  17. Orava yritti päinvastoin juottaa tuota satunnaista samoilijaa mutta eihän se siinä mitään apua tarvinnutkaan. Erikoisia lajeja liikkeellä kaiken kaikkiaan.
  18. Pe 28.7.

    Hyvä aamukävely Vaimon kanssa reilun 1,25h + rento loppujuoksu 15min... ...kivaa askelta ja väljää oloa etsien. Tuohan on meikäläisellä 12-14km/h, eli ei vauhti vaivaa, mutta askel on ihan eri kuin rauhallisessa hölkässä. Uskon näistä lämpimällä keholla tehdyistä pikku raikasteluista heruvan jotain hyvää noihin arkihölkkiin, joita syksy runsastaa. Syöminen lienee päivän varsinainen harjoitusteko.
  19. 5,5Km 143bpm hölkkää tuolla trooppisessa kelissä,jossa hiki herkässä.Tänään lenkki oli raskaamman oloinen verrattuna eiliseen,mutta panen sen tuon lämmön piikkiin.Hyvältä kuitenkin maistui taas ja lenkin jälkeinen hyvä olo,se on jotain se,kun tuli taas lähdettyä.
  20. Maratonille yhdellä treenillä per viikko

    Ehkä mieluummin koettaisi vaikka virkistää askelta pienellä, repimättömällä loppunostolla kuin lisätä ajallista kestoa loputtomiin. Jos siinä ei mene överiksi, se voi poikia ihan hyvää jälkifiilistä ja pääsee seuraavalle lenkille kenties vähän vähemmällä askeleen etsimisellä.
  21. Parhaat hiertymävoiteet?

    Body Glide on ihan huipputuote: estää hiertymät erittäin hyvin eikä liukene hikoillessa ja on kosmeettisestikin miellyttävä. Mutta mistä sitä saisi? Verkosta toki, mutta kun tarve olisi heti tai vähintään alkuviikosta? Suomalais(netti)kaupoista kuten Varuste.netistä tuote on loppu. Eli tietääkö joku kivijalkakauppaa pääkaupunkiseudulta (tai reitin Hki–Pori–Rovaniemi–Inari varrelta), jossa olisi tuota itselleni elintärkeää voidetta saatavilla just nyt? https://www.bodyglide.com/
  22. @Muusa : EKP🐿 oli erittäin virkeän ja hyvävointisen näköinen olematta pulska. Ei siis ollut tarvetta ruokintaan. VK1@12,25km@1h04min43sek@5min16sek@144 Tasavauhtinen ja aurinkoinen aamulenkki ihailemaan maisemia tänne www.napis.fi. Juoksutuntuma vauhdin ja rullaavuuden osalta vaisua mutta eiköhän se ole taas 12,25 km parempi. Perhe autoon ja kohti syntymäkylää.
  23. Kiitokset vastauksista. Näin minä vähän pelkäsinkin kun netistä kaivelu ei oikein tuottanut osumia. Pitää tuota kelloa harkita mutta ehkä pärjäisin myös pelkällä vyöllä mainiosti näin alkuun. Etenkin kun tuon kellon käytön aloittamisen kynnys on melko korkea.
  24. Saman ohjeen kuullut monilta, mutta silti mietin tätä. Kun hidas hölkkääjä etenee 3 tunnissa vauhdilla 7:30 vaan 24 kilsaa. Riittääkö se? Tai olisko jossain yhdistelmässä esim. 24km hölkkää + 4-6km sauvakävelyä heti perään mitään mieltä? Vai onko se ihan sama / liian raskas silti?
  25. Pari päivää sitten olin lenkillä joskus kymmenen jälkeen illalla. Juoksin sillalla ja huomasin kun edessä käveli nuori mies reppu selässä. Sillan jälkeen pyörätiestä lähti jalankulkuramppi sillan alla olevalle bussipysäkille. Tämä nuori mies käänty alaspäin menevälle rampille ja vetäisi housut nilkkoihin. Ilmeisesti tarkoituksena oli pitää kusitauko. Samalla se ilmeisesti huomasin mun lähestyvän sillalla. Kaverille iski ujous ja se syöksy edelleen housut nilkoissa tienvarren heinikkoon. Sinne se ruohon sekaan se jäi ryömimään kun menin ohi. Ohituksen jälkeen kaveri keräili taas itseään ylös. Alkoholilla näytti olevan osuutensa tapahtumaan.
  26. Polven vihlaisu juostessa ?

    Tälläinen tapahtuma 1h 11km VK-lenkillä. Yht'äkkiä vaan vihlaisu n.9km kohdalla keskellä oikeaa polvea ja sen jälkeen ei mitään kipua. Jälkeenpäin kävellessä tietyillä polvikulmilla voi tuntua pieni vihlaisu, mutta harvoin. Mikähän siellä om "kirrannut" kiinni ? Mitään lepokipua ei ole paitsi, kun polvea suoristelee nyt tuolilla niin polven sisäsivulla se vähän tuntuu. Niin juoksu oli 26.7. Jotenkin jännettä epäilen ? edit.tarkennusta rappusissa pientä kipua ylös-ja alaspäin mennessä. Tasaisella ei mitään. Ennenkin tälläista ollut ja aina on kuntoon tullut. Aina oikea jalka ? edit. 2. Hieroessa polven oikeaa sivua missä tuo jänne menee ja kiinnittyy (suoristaa polvea) huomaa kipupisteen. Olisko sitten hankaudesta johtuvaa jänteen kipua ? Nimenomaan jos tekee jalanojennusta painoilla niin se loppuvaihe on kivulias.
  27. Ai kamala, miten noi vieraslajit tuppaa leviämään kauas! Ps. Älä vaan ruoki sitä!
  1. Näytä lisää






×