Foorumit

  1. Juoksun aloittaminen

    1. Yleistä keskustelua juoksusta

      Tervetuloa Juoksufoorumille! Juoksufoorumi on Suomen suurin juoksuaiheinen keskustelupalsta. Sivustolle kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä. Alue jolla ei ole tyhmiä kysymyksiä! Aiheina esimerkiksi juoksuun liittyvät käsitteet, termit, harjoitteluun yleensä liittyvät asiat jne.

      75 570
      viestiä
    2. Juoksu-uutiset

      Jotenkin juoksuun liittyvät uutiset

      13 216
      viestiä
  2. Rata- ja alle 20 km maantiejuoksut

    1. Lyhyiden matkojen harjoittelu

      Ratamatkat ja muut sekalaiset alle 20km juoksut. Polkujuoksu omalle alueelle.

      5 651
      viestiä
    2. Lyhyiden matkojen kilpailut

      Kisat tasosta välittämättä

      3 011
      viestiä
  3. Puolimaratonit

    1. 9 622
      viestiä
    2. 23 266
      viestiä
  4. Maratonit

    1. 31 154
      viestiä
    2. Maratonin kilpailut

      Maratontapahtumat

      50 793
      viestiä
  5. Ultrajuoksut ja polkujuoksut

    1. Harjoittelu ultramatkoille

      Keskustelua maratonia pidemmistä matkoista ja niille harjoittelusta.

      10 356
      viestiä
    2. Ultrajuoksun kilpailut

      Ultrajuoksut eli maratonia pidemmät matkat.

      46 002
      viestiä
    3. 1 623
      viestiä
  6. Juoksuvarusteet

    1. 19 350
      viestiä
    2. 24 140
      viestiä
    3. 16 647
      viestiä
    4. Ostetaan & Myydään

      Tänne kaikki Ostetaan/Myydään/Annetaan/Vaihdetaan -ilmoitukset. Kuukauden auki olleet ilmoitukset suljetaan jos ostajaa/myyjää ei ole löytynyt.

      8 967
      viestiä
  7. Harjoituspäiväkirjat ja blogit

    1. Jäsenten harjoituspäiväkirjat

      Jos haluat pitää julkista harjoituspäiväkirjaa niin se onnistuu täällä. Avaa uusi ketju jonka otsikko on oma käyttäjätunnuksesi sekä suluissa tavoite johon harjoittelet. Muu harjoittelua koskeva keskustelu omiin ketjuihinsa!

      56 642
      viestiä
    2. Rakas harjoituspäiväkirja...

      näin on taas tullu treenattua:

      111 388
      viestiä
  8. Juoksu ja terveys

    1. 20 993
      viestiä
    2. 8 582
      viestiä
  9. Triathlon ja hiihto

    1. 18 889
      viestiä
    2. 18 560
      viestiä
  10. Yleinen keskustelu

    1. 138 829
      viestiä
  • Blogi päivitykset

    • mage in Magen varaventtiili
         4
      Mystinen polvivaiva tähystysleikkattiin huhtikuun lopussa ja ei sieltä mitään merkittävää löytynyt. Vähän siloteltiin sileitä rustopintoja ja poistettiin kudosta.
       
      Odotusarvo oli, että 2 viikon treenitauko. No, taukoa oli ennen operaatiota kertynyt jo 2 kuukautta eli helmikuussa olin pystynyt juoksemaan ennen tätä operaatiota.
      Operaatio meni hyvin ja toipuminenkin edistyi parin ekan päivän aikana odotetusti, mutta sitten tyssäsi.
       
      Kuntoutusohjelmassa luki, että viikon päästä operaatiosta voi kuntopyörällä kevyesti polkea. Mulla ei kuntopyörää, mutta kilpafillari kylläkin. Operaatiosta oli kulunut 6 päivää, joten 1+1 ja olin fillarilenkillä. Poljin kevyellä välityksellä 12 km ja polvi taipui paljon paremmin. Muutaman tunnin olin tyytyväinen. Yöllä iski kramppi, kipeä sellainen, polveen 8 kertaa. Tätä kramppailua jatkui viikon ajan sekä öisin, että päivällä, jos istuin pidempään kuin 10 minuuttia eli 20+ kertaa päivässä.
       
      Siperia opetti ja odotin ja odotin kiltisti, että neste poistuisi polvesta ja voisin olla kyykyssä pidempään kuin 2 sekuntia. Sitä odottelu keskitin sitten 6 viikkoa eli kesäkuun puolessa välissä uskaltauduin fillarilenkille.
       
      Polvi on ollut siinä hapessa, että sillä kestää vetää viikossa 3 km juoksun ja yhden pyörälenkin. Kokeilin vetää kaksi juoksulenkkiä ja sen seurauksena fillarointikin sattui liikaa useamman päivän ajan. Portaita ei pysyt kulkemaan ylös eikä alas irvistelemättä.
       
      Tällä viikolla on vihdoin menty eteenpäin eli alkuviikon juoksulenkki ei turvottanut enää polvea ihmeellisemmin, joten kokeilin vetää toisen lenkin. Järkevää se ei välttämättä ollut eikä varsinkaan juosta hana auki, mutta tässä ei ole pystynyt vetämään kovaa kuin kerran fillarilla sitten tammikuun.  Aika oli juuri niin huono kuin oletinkin, kun treenitaukoa on 4 kuukautta, josta 1.5 kk täyslepoa, Olen ennätyksestä 3 minuuttia 7 kilsalla perässä. Viimeksi olen ollut yhtä huonossa kunnossa 2008. Huvittavaa kyllä 3:29 maraennätys on edelleen siltä vuodelta, koska olen pystynyt vammojen vuoksi yrittämään maratonia tasan kerran näiden 8 "paremman" vuoden aikana ja silloinkin jännekalvo hajosi kesken juoksun.
       
      Nyt istutaan jäät polvessa ja kädet ristissä pyytäen, että jalka ei olisi ottanut osumaa revityksestä, vaan tässä voisi treenata normaalisti heinäkuun ja juosta Magen Cooperissa 6.8.
       
       
       
       
       
       
       
       
       
       
       
    • Juoksijapoika in Juoksijapojan tarina
         1
      Tavoilleni uskollisena koitan kirjoittaa edes lyhyen sepustuksen kaikista numerolappurinnassa suoritetuista kisoista. Niin myös tällä kertaa. Kulunut vuosi on ollut jälleen kerran edellisen kauden jäljiltä uhon täyteinen, mutta teot eivät puhu puolestaan. Selityksiä löytyy joka lähtöön. Tammikuussa luokkasin toisen polveni, jonka tulehdusten parantelu otti yhteensä noin 4 kuukautta. Koko tänä aikana en kyennyt juoksemaan ollenkaan. Tämä aika vaikutti mieleen ja sinetöi viimeistään kehitystoiveiden hautaamisen. Samaan aikaan kuitenkin nilkka, joka on vaivannut pari viimeistä vuotta, sai oivallista lepoa ja on nyt paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Polvivamma vei niinikään hiihtomahdollisuudet, mutta varovasti spinningiä pääsin vääntämään jo hyvissä ajoin. Siihen kylkeen tuli tehtyä hieman enemmän salitreeniä kuin normaalisti, mutta laiskuus ja jonkun sortin alakulo verotti treenimotivaatiota aika huolella.
      Huhtikuun puolen välin kieppeillä alkoi näyttää jo hieman valoisammalle ja sen jälkeen onkin vaihtelevalla menestyksellä koitettu paikata tilanteita. Paikat on kestänyt hyvin näillä varsin vaatimattomilla treenimäärillä, josta olen tyytyväinen. Kunto on ehkä jollain tapaa viimeisen kuukauden aikana alkanut kohenemaankin, mutta tavoitteet on nyt jo pistetty selkeästi realistisemmalle tasolle kuin ne välillä huitelivat. Jos lähelle viime ja toissa vuoden tuntumia päästään niin olen erittäin iloinen. Tähän jo otsikossa viitaten elän välimallin jätkän välimallin kautta, joten tuloksetkin ovat välimallin mukaisia.
       
      Vierumäen perusmatkan kilpailu käytiin lauantaina lämpimässä säässä. Mittari pyöri 24-25 asteen tietämillä ja aurinko porotteli välillä oikeinkin lämpimästi. Päivän mittaan kuitenkin hieman yltynyt tuuli alkoi tuomaan enemmän pilviä taivaalle. Keliolosuhteet oli kuitenkin mielestäni varsin erinomaiset. 
      Vierumäelle ei kotoa ole kuin noin 50km matka, joten tämä kisa saatiin hoidettua kivuttomasti kotoa käsin. Koko perhe lähtikin urhoollisesti myös kannustushommiin. Jälkeenpäin katsottuna en ollut varma kummalla oli rankempaa kannustajilla vai kilpailijalla ;) Hienosti 5 ja 7-vuotiaat pojat sekä vaimo jaksoivat viettää päivän ja antoivatkin hyvää tsemppiä niin itselleni kuin muillekin Kajo Triathlonin seurakavereille.
       
      Olin ikäryhmäni mukaisesti sijoitettuna jälkimmäiseen starttiryhmään, joka ponkaisi matkaan reilun tunnin ensimmäisetn ryhmän perään. Järjestelyt ja porrastukset pelasivat loistavasti. Koko kisasta en keksi huonoa sanottavaa. Hyvää työtä! Uintia ennen kävin tavoista poiketen kastautumassa järvessä ja se tuntui ainakin eilen olleen hyvä ratkaisu. 5 minuutin totuttelu mielestäni viileään veteen, joka kuitenkin oli sen 21 astetta, sai hengityksen rauhoittumaan sopivasti ja uintiin oli helppo lähteä. Kisassa startattiin ns. rolling startilla, eli veteen mentiin nätissä jonossa tavoiteaikojen mukaisesti. Tällaisella osallistujamäärällä tuo oli suorastaan miellyttävää. Lukuun ottamatta ensimmäistä poijua, ei muista uimareista juuri haittaa ollut. 
       
      Lähdin uintiin asenteella, että rauhassa mennään ja koitin välttää itselleni tyypillistä paniikkirektiota. Taktiikka onnistui hyvin ja ensimmäisen 300m pätkän tarkoitus olikin vain tottua rytmiin. Tuon 300m jälkeen ylitettiin juosten pieni kannast ja hypättiin jatkamaan reilun 700m pätkä toisen järven puolelle. Uinti oli suorastaan mukavaa kun kokoajan tapahtui jotain, oli kannasta, poijua, kääntöä, kannasta jne. kokoajan pysyi kirkkaani mielessä missä vaiheessa uintia edettiin ja tähystettävät matkat jäivät varsin lyhyiksi. Toisen kannaksen ylityksen jälkeen uitiin vielä viimeiset sadat metrit ja nousiin maihin. Homma pysyi loppuunasti rauhallisena ja nousin järvestä 28.33 ajassa, joka on ihan jees siihen nähden kuinka paljon energiaa käytin.
       
      Uinnin jälkeinen vaihtopaikka oli muutaman sadan metrin päässä ja sinne noustiin jyrkkää pyörätietä pitkin. Suurin osa kilpailijoista päätti ottaa tuon pätkän kävellen ja palautella tasapainoa, näin myös minä. Vaihtoalueella ei hässäkkää syntynyt vaikka sitä hieman ennakkoon pelkäsin koska mitään osoitettua aluetta kamojen vaihtamiselle ei ollut. Rolling start toimi myös tässä suhteessa. Rauhallisen vaihdon jälkeen pyörä telineestä ja polkemaan pyöräreitille. Reitin alkuosa oli siirtymätaipale vanhalle Lahden tielle ja tämän jälkeen ajettiin edestakaisin 3kpl noin 11km pitkiä kierroksia. Tuuli oli toiseen suuntaan selkeästi vastainen ja toiseen myötäinen. Reitille oli saatu kivasti korkeuseroa ja Garminiin kertyikin 400m nousua näinkin lyhyellä pätkällä mikä on mielestäni ihan hyvä. Tylsää tuollaista reilun tunnin pyrähdystä olisi täysin tasaisessa tuutatakaan. Olin kisassa ekan kerran uusilla ZIPP:n 808 vanteilla, joista kyllä sainkin mielestäni ihan hyvää apua varsinkin myötätuuliosuuksilla, joissa välillä kellotettiin reilusti yli 60km/h vauhteja ja kaikki tuulipinta oli vain hyväksi. Pyörä kulki aika tasaisesti ja oikeastaan vasta siirryttäessa rinksoilta takaisin kohti kilpailukeskusta alkoi hapot kunnolla painamaan jaloissa. Join matkan aikana mielestäni melko vähän Dexalia, alle 1,5 pullollista, mutta siitä huolimatta maha alkoi valittamaan aiheesta. Pyöräilyaika oli 1h 10min paikkeilla ja keskarit noin 34km/h joka oli ihan onnistunut veto omasta mielestäni. 
       
      Vaihto sujui ongelmitta ja läksin hölkkäämään oireilevan mahan kanssa rauhallisesti. Heti ensimmäisten satojen metrien kohdalla oli selvää, että nyt mennään täysin pistosten ehdoilla. Jalat oli ihan ok kunnossa, toki hieman painavat, mutta ei mitään isompia ongelmia. Maha sen sijaan ei antanut yhtään armoa. Koitin hengitellä rauhassa ja mennä hissun kissun. Homma ei kuitenkaan lähtenyt aukeamaan. Meno oli ärsyttävää kun kiihdyttämiseen ei ollut mitään asiaa. Vasta noin 8km kohdalla alkoi tuntua, että voin yrittää tähdätä johonkin aikaan. Katsoin kellosta, että noin 4:45 kilometerillä pääsisin alle 2:35 loppuaikaan. Salaa toivottu 2,5 tunnin alitus oli siis jo hylätty juoksun alkumetreillä. Viimeiset kilometrit kulkivatkin jo huomattavasti kepoisemmin ja maaliin tulin ihan hyvässä nosteessa. Matka loppui ikäänkuin kesken =). Loppuaika 2.34:59 oli ihan jees. Tässä vielä Garmin dataa
       https://connect.garmin.com/modern/activity/1238295480
       
      Kotiin päästiin mukavan kesäpäivän vieton päätteeksi ja hommasta jäi kokonaisuutena hyvä maku. 
       
      Nyt aikaa on 4 viikkoa kauden päätavoitteeseen Maastricht-Limburg:n Ironmaniin. Alkava viikko on vielä kesälomaa, jonka aikana olen pitkälti kiinni lasten kanssa ja treenaaminen on ... haastavaa. Niinikään sääennusteet ei lupaa kummoisia ulkoilukelejä. Tavoitteena on kuitenkin saada vielä noin 2 viikkoa nousujohteista treeniä alle, sisältäen ehkä 2 pidempää (3-4h harjoitusta).  Muuten uskon, että näillä mennään ja tärkeintä on pitää nyt itsensä edelleen terveenä ja paikat ehjinä. Nilkka antoi eilisen kisan jälkeen pienen viitteen ettei oikein tykännyt, mutta uskoisin sen olevan vielä kuitenkin ihan iskussaan kunhan en liikaa innostu. Virallinen tavoite Hollannista on ehjä kisa, mutta oikeasti en haluaisi yli 11h aikoja omaan Ironman kavalkaadiini ;)
       
       
       
      ma 4.7. Juoksumatto 25min (5,1km) ja sali 55min
      ti 5.7. Kuntopyörä 90min
      To 7.7. Kuntopyora 60 min ja juoksulenkki 24km (129min)
      Pe 8.7. Kuntopyora 60 min
       
       
      ma 11.7. Kuntopyörä 25min ja sali 45min
      la 16.7. Juoksulenkki 20km (110min)
       
      ti 19.7. Pyörällä töihin 42,8km (86min) Pyörällä kotiin 42,8km (76min)
      to 21.7. Kuntopyörä 60min
      la 23.7. Juoksulenkki 10km (52min)
      su 24.7. Pyörälenkki 67,5km (122min) ja juoksu 1km (5min)
       
      ma 25.7. Pyörällä töihin 47km (92min) ja pyörällä kotiin 42,8km (80min)
      ti 26.7. Uinti 1,3km järvessä (35min?)
       
       
       
    • kiljander in Kiljanderin Ultrarapsat
         0
      Laitetaan tämäkin nyt tänne jälkikäteen että säilyy muistoissa
       
      NUTS Karhunkierros 80km 27-29.5.2016
       
      Saavuimme Rukalle perjantaina iltapäivällä ja rekisteröitymisessä kotikatsomon iloksi huomasimme että olimme molemmat saaneet GPS- seurannat kisaan. Mrs Kiljander oli viime vuoden tapaan Trail Tourin 53/55km (kumpi lie totuus) kisassa ja itse olin siis ottanut haasteeksi Karhunkierroksen juoksemisen Hautajärveltä Rukalle (80km). Kisa ei paljoa ihme kyllä jännittänyt etukäteen – ainoastaan jo pitkään kipuillut oikea polvi harmitti, mutta lähinnö vain siitä näkökulmasta että toivottavasti en joutuisi  keskeyttämään sen takia. Itse asiassa koko perjantain jalat kuopivat maata ja himo päästä matkaan oli kova. Hyvä merkki.
      Olin kaverini kanssa lähdössä 80km matkalle ja sovimme että klo 05.00 tapaamme aamupalalla. Herätyskello oli soimassa 04.45 ja heräsin 03.00. Pyöriskelyä sängyssä ja n klo 04.00 alkoi jostain kuulua bassorummun (?) jytkytystä ja siinähän se loppuyö sitten kuluikin hereillä. Olo oli kuitenkin ihan virkeä 45min bussimatkan jälkeen ja 07.00 törähti lähtölaukaus. Varusteena lyhythihainen paita, irtohihat (aamulla vielä alle 10C), jotka jäivät Oulankaan, lyhyet juoksutrikoot ja Hoka ATR Challengerit. Tavoitteena oli olla n. 10.15 Oulangassa ja juoksu sujui hyvin kevyesti – ensimmäisiä hienoja maisemia oli jo alkutaipaleella. Jälkikäteen pallukoita katsellen olimme lähtökohtaisesti liian lähellä kärkeä alussa, mutta homma sujui niin mikäs siinä. Jossain klo 09.00 kieppeillä syntyi ajatus että olisimme Oulangassa klo 10.00 kannustamassa naisväkeä lähtölaukauksessa mutta sovimme että ei oteta siitä stressiä. Oulankaan (n. 27km) saavuimme kuitenkin ”vasta” 10.06 ja dropbag- ruokailuun / tuhrailuun meni 10min (liikaa), mutta karjalanpiirakka x 2 ja pari suklaapatukkaa upposivat sulavasti. Jo alusta lähtien olin keskittynyt tankkaamiseen ja Oulankaan mennessä geeliä on oli mennyt 5kpl ja nestettä kaikki 3 litraa. Sieltä 3l lisää mukaan.
      Videokuvaa GoProlla sain otettua ihan mukavasti hienoista maisemista ja juoksusta mutta mitä pidemmälle kisa edistyi sitä vähemmän jaksoi kaivaa sitä repun taskusta. 
       
      Ennen Oulankaa juoksukaverini oli varoitellut pari kertaa sykkeistään ja otimme hieman rauhallisemmin alkupätkän sieltä. 80km kilpailijoita meni pari kolme ohitsemme siinä ja 35km kohdalla kaverilleni tuli ensimmäinen kramppi. Käveltiin siinä yhdessä ja hölkättiin vähän välillä. Itse olin totaalisen täynnä virtaa ja puolenvälin (41km/41km kyltti) jälkeen oli vaikea yhteinen päätös erkaantua syntynyt. Lämmin halaus ja sopimus että maalissa tavataan. Siinä oli joku 35km matkaa maaliin kun 80km kisailijoiden selät alkoivat taas tulla vastaan. Homma rullasi todella hyvin ja ohitin useampia edellämenneitä (sijoitus kuulemma 23 => 15 tällä välillä). 55km kilpailijoita oli jonkin verran ilmestynyt eteen ja Kitkajoen hienoissa maisemissa siinä penkalla oli oikein ruuhkaakin mutta tässä oli ihan hyvä mahdollisuus itsellenkin liittyä letkaan ja ottaa iisimmin. Hienoa yhteishenkeä ja mukavaa juttua yhdessä oli kaikilla matkan pituudesta riippumatta! Kitkan jälkeen (50km juostu) alkoi ilmeentyä ensimmäisiä tunteita että ultrakisassa ollaan. Tapasin naisten 80km kolmosen jolla oli ollut pahoinvointia ja sovittiin että tulee peesissäni podiumille (näin lopulta oli käynytkin – terkut ja onneksi olkoon!). 31km ja 53km kisaajien letkaa syntyi yhä enemmän ennen Juumaa ja siinä porukassa mentiin niin että minä vedin pääasiassa. Juttua lensi nyt paljon vähemmän kun väsytti jo jonkin verran. Repussa oleva kännykkäni piippaili suht tiheään (nyballe ja isille kiitos väliaikatiedoista joita en tosin kisan aikana alkanut lukemaan).
       
      Juumassa munasin huollossa aika pahasti. Porukkaa oli kuin pipoa ja jonottamisen lisäksi olin jo niin väsynyt että en meinannut saada juomasäiliötäni millään kiinni. Pari- kolme minuuttia sitä riuhdoin ja kirosin ja olin jo pyytämässä apua kun tajusin että olin taittanut sen yläosan väärinpäin. Kymmeniä kertoja tehty juttu joka ei väsyneenä vaan onnistu. Metsässä olin myös nähnyt mummon marjamättäällä joka olikin todellisuudessa iso kanto. Muutakin ”porukkaa” tapasin syrjäsilmällä siellä korvessa ja pari juurta muuttui kyykärmeiksi joita piti väistellä (normisettiä kuulemma).
       
      Juumasta Kumpuvaaralle meni vielä ihan hyvin mutta nyt jo käveltiin vähän lievempiäkin ylämäkiä. Ohitin kuitenkin edelleen luultavasti lyhyempien matkojen porukkaa. Ruuhkaa reissussa ei kuitenkaan mielestäni ollut. Kumpuvaaran jälkeen Konttasen päällä tuli yksi pieni harha näköalapolulle mutta huutelemalla löysin takaisin reitille. Siinä viimeisen 15km pummipaikassa (jossa mrs Kiljander oli mennyt ihan kunnolla vipuun) huudeltiin porukkaa sieltä mäestä takaisin reitille. Paljon oli juuri siinä risteyksessä tullut ongelmia ja se oli ainoa paikka missä reittimerkinnöissä oli parannettavaa. Näiden pummien jälkeen järjestäjät olivat käyneet kuulemma korjaamassa merkinnät kesken kisan
       
      Viimeinen 10km on sitä ihan saamarin vaikeaa nousua ja laskua ja pelimerkit alkoivat olla itselläni pöydässä ja tiesin että kisa oli mennyt hyvin, joten menin hitaasti ja varmasti kävellen pääosin. Helpossa kohdassa hieman hölkkää. Konttasen huoltoon alas tulin jo varsin heikossa hapessa. 3 litraa juomaa Juumasta oli loppunut jo kolme kilometriä aikaisemmin ja koko reissulla tippui n. 10-11l yhteensä. Sää oli upea koko päivän mutta ei kuitenkaan liian kuuma, mutta juoda piti paljon. Geelit menivät alas enää tippa kerrallaan ja ainoa juoma joka kiinnosti lopussa oli vesi. Vettä join sitten 1l yhdellä kulauksella Konttaisessa. Vilkaisin kellosta siinä särpiessä että 1h20min olisi aikaa alle 11h suoritukseen. Muistin edelliseltä vuodelta että 1h15min meni aikaa viimeiseen 6.5km matkaan joten ei muuta kuin yrittämään. Portaissa joutui jo pari kertaa puuskuttamaan ja yksi 80km kisaaja kuittasi minusta uudelleen ohi. Kuten tyypillistä, Valtavaara ei vain suostunut tulemaan ja aina piti mennä vielä yhdelle huipulle ennen kuin sinne päästiin. Suunnattoman rankkaa ja pahaa teki vaikka maisemat olivat fantastiset. Olin 11h:n aikataulusta siinä jo hieman jäljessä mutta toisaalta tästä eteenpäin oli sitten jo pätkiä missä pystyi ihan juoksemaan.
      500 metriä ennen maalia aikaa oli kuitenkin vielä joku 5-6min 11h alitukseen ja sieltä tultiin hyvällä jalalla alamäkeen aikaan 10.57 ja risat. Näemmä menin tänä vuonna lähes minuutilleen samaan aikaan (n.7.50+) sen 53/55km kuin viime vuonna mutta pohjilla oli nyt 3h6min juoksua Oulankaan. Sen verran on siis kunto kasvanut. Suuri syy on tässä varmasti huhtikuun maralle talvella tehty valmistautuminen sekä jonkinlaisen mäkitreenin (kiitos nyba!) mukaanotto.  Maalissa tavoilleni uskollisesti eläimellinen huuto ja tuuletus. En olisi voinut kuvitellakaan (vmaksin, jamon ja isin veikkauksista huolimatta) tällaista suonenvetopäivää itselleni. Sijoitus taisi olla 16/114. Antaa paljon positiivistä energiaa jatkoon ja lähes epäuskoinen olo on tuosta. Mrs Kiljanderilla meni myös 53km hienosti. Upea päivä molemmilla vaimon muutaman minuutin pummista huolimatta.
       
      Polvisärky oli matkassa alkutaipaleella mutta meni ohi tai unohtui Oulangan jälkeen. Viime yönä heräsin jomotukseen illallaotetusta särkylääkkeestä huolimatta. Menin Hoka ATR Challengereilla koko matkan ja kengät olivat todella hyvät, mutta hajosivat pohjasta minkä huomasin vasta maalissa. Totaalinen pohjan repeämä enkä osaa sanoa mahtaako suutari noita melko uusia kenkiä saada parsittua kasaan. Harmi. Nyt sunnuntaina täällä on +22C ja käytiin uudestaaan Rukan huipulla käppäilemässä fiilistelemässä viimeistä kilsaa ennen lennon lähtöä. Paluu arkeen ja katsotaan miten tästä kohti Pallasta. 134km tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta tällä hetkellä.
       
      Kiitos kannustajille ja järjestäjille. Todella hienosti hoitivat Eppu & co lähes 1000 osallistujaa Rukalla!
       
    • kiljander in Kiljanderin Ultrarapsat
         6
      NUTS Pallas 134km
       
      En edes muista enää kuinka päädyimme vaimoni ja ystävien kanssa vuonna 2015 NUTS Karhunkierroksen 53km matkalle lähtemään, mutta se oli vuonna 2013 alkaneen elämäntaparemontin eräänlainen ensihuipennus - muutaman maratonin jälkeen jotain uutta ja ihmeellistä. Saavuttuamme tuolloin 2015 toukokuussa perjantaina Rukahoviin ja nähtyämme 160km kilpailun lähdön, päädyimme seuraamaan noita 160km ”GPS-pallukoita” Rukahovin aulaan odottaessamme omaa lauantain lähtöämme. Vaikka minulla ei tuona iltana ollut vielä oikein mitään kosketusta ultrajuoksuun, tuo urhoollisten sotureiden eteneminen kansallispuiston yöhon teki minuun lähtemättömän vaikutuksen - halusin olla yksi noista pisimmän matkan tyypeistä joku päivä. Tunne oli ihmeellisen voimakas.
       
      Osana 2016 polku-ultrasuunnitelmaa löysin itseni NUTS Köykkyrin ”kisassa” 2015 Marraskuussa tunkkaamassa 6 tuntia laskettelurinnettä sohjossa ees taas. Asioikseen Kempeleeseen lento tuota varten - ei mitään järkeä, ja niin vaan sitten vielä istuin Joken kanssa pienessä laskettelurinteen kopissa tuon 6h kisan jälkeen maksamassa YPH 134km osallistumismaksua. Vuoden 2015 Pallas-Hetta 55km aurinkoisessa säässä oli aivan mahtava kokemus yhdessä vaimoni kanssa, joten se oli luonteva valinta ensimmäiselle pidemmälle ultrajuoksulle. Alkuvuodesta 2016 varattu luontainen ”reality-check” oli Karhunkierros 80km, jossa onnistuin yllättämään itseni ihan totaalisesti, varsinkin kun olen ollut sellainen fiilis-treenaaja ilman mitään suurta systemaattisuutta. 
       
      Noin 14 kuukautta unelman syntymisestä perjantaina 15.7.16 klo 16 saavuimme Ylläkselle hotelli Saagalle, josta kaksi tuntia myöhemmin tapahtui 134km kisan lähtö. Unelmieni täyttymys oli lähellä. Vuosi oli mennyt ilman isompia vammoja nousujohteisesti. Olin samalla lähtöviivalla porukan kanssa, joiden ”pallukoita” ja huikeita suorituksia olin tuntikaupalla kelaillut GPS-seurannoissa ja lukenut jokaikisen blogin vähintään ”muutamaan kertaan”. 
       
      Sain hyvää kannustusta kisapäivänä tutuilta ja erityisen tärkeä oli erään kokeneen ultraaja-kaverin puhelinsoitto, jossa päätettiin että maaliin sitten mennään oli mikä tahansa. Ennen lähtöä kävin moikkaamassa paria tuttua ja paiskaamassa kättä mm. Juuson ja Micken kanssa, joiden kisaamista on tullut ihaillen seurattua. Itse asiassa tulin lopulta moikanneeksi koko tulevaa kärkikolmikkoakin. Kovaa jengiä. 134km reitistä en ollut ensimmäisen 80km pätkään kartalla muuten pahemmin tutustunut, mutta heti kärkeen vedettävä nousu Ylläksen laelle ei ollut jäänyt huomaamatta. SInne sitä lähdettiin sitten kapuamaan klo18 ja Epun lupaamaa rankkaa rakkaahan se koko nousu oli. Melkoisen hyvä mahdollisuus saada itsensä jumiin jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta itse pistelin tavoilleni uskollisesti rauhassa ylös joukon keskivaiheilla. Mitään sijoitustoiveita en ollut itselleni asettanut, unelmani oli maaliinpääsy ja siitä oli pidettävä kiinni. Sää oli aivan mahtava ja odotin innolla edessä olevia maisemia ja keskiyön aurinkoa. Jalassa oli Hoka ATR Challengerit, joita olin yhden parin suutarikuntoon jo Karhunkierroksella saanut. Pallaksen dropbagiin laitoin eväiden ja vaihtovaatteiden lisäksi sauvat, mikä osoittautui itselleni loistavaksi ratkaisuksi. Hokan pohjat hajosivat tälläkin kertaa.
       
      Ylläksen huipulta näki käytännössä jo Pallaksen ja Äkäslompolon puolella päädyin juoksemaan yhdessä ”KVn” kanssa. Ylläksen jälkeen toinen merkittävä nousu oli jälleen rakka-kurua pitkin seuraavalle huipulle. Aika jäätävä paikka, mutta sieltä alas tultiin jälleen helpompaa pätkää. Jälkikäteen katsottuna näiltä vaiheilta alkoi pikku hiljaa nousuni. Tuntureiden jälkeen reitillä oli paljon metsäpätkää ja siellä mentiin eteenpäin porukassa jutustellen. Ennen toista huoltopistettä tulin yksin viiden hengen letkan perään ja sen juoksijat herättivät sen verran kunnioitusta että menin jonkin aikaa perässä - alkoi tulla pelko että olin aloittanut liian lujaa. Tämähän oli matkana itselleni täydellinen hyppy tuntemattomaan. Juoksu sujui todella hyvin joten sitten yhdessä sopivassa paikassa koukkasin porukasta moikaten ohitse. Kolmannen huollon jälkeen törmäsin Pekkaan ja tästä lähti toinen todella mukava juoksukimppa joka kesti Pallakselle asti. Ennen Pallasta alkoi olla jo väsy, kävelimme jo paljon, ja keskeyttäminen sinne oli käväissyt mielessä mutta toki olen sysännyt ajatuksen saman tien syrjään. Rakot jaloissa olivat vaivanneet jo pari tuntia (paikoin reitti oli kostea). Erityisen rasittavaa oli se että ”Pallas 5km” kyltin jälkeen mentiin jonkun matkaa ja törmäsimme….toiseen ”Pallas 5km” kylttiin. Kun ”Pallas 3km” kyltti tuli ikuisuuden jälkeen, huusin ruman sanan kovaan ääneen ja päätin alkaa juoksemaan hitaasti. 
       
      Hölkkäilin Pallakselle itsekseni n klo 06.30 ja tunnelma oli aika mahtava jo tuossa vaiheessa kun tiesi että kunnon levähdystauko oli edessä. Tommi, joka oli mennyt ohitsemme aiemmin oli pikku hiljaa tekemässä lähtöä kun saavuin. Pyysin nuudelit, ei maistunut. Tilasin pitsaa ja kokista. TAIVAALLISTA! Järkkäilin dropbagistä rakkolaastaria ja teippiä jalkoihin mutta eihän siitä mitään tullut. Roskiin koko sähellys ja kuivat sukat + paita päälle voimakkaan pännimisen vallassa. Rakot seuraisivat loppuun asti. Hetken tuumailin kenkienkin vaihtoa mutta päätin pitää Hokat jalassa. Paita vaihtui lyhythihainen + aamuyöllä lisätyt irtohihat kombinaatiosta kuivaan ja puhtaaseen pitkähihaiseen. Lähdettyäni eteenpäin nousemaan ylös alkoi pikku hiljaa satelemaan mutta ajattelin sen vain hieman virkistävänä vaihteluna kunnes noin 20 min myöhemmin puolessa välissä Pallasta hurjassa puuskatuulessa ja vaakasuorassa vesisateessa olin kaivamassa takkia päälle repustani. Kamat meinasivat kuvainnollisesti lentää käsistäni kuin tuhka tuuleen mutta sain puettua ja matka jatkui. Ainoa asia mikä harmitti oli se että en ollut vaihtanut pitkiä housuja päälle huollossa. Myöhemmin kuulin että kun tuo myrsky alkoi niin ilmeisesti juuri kukaan ei ollut lähtenyt Pallakselta ylös ja huoltoteltta oli suurin piirtein meinannut lähteä lentoon. Jatko Pallakselta sinänsä oli itselleni ihan selviö enkä edes lopulta harkinnut keskeytystä. Valvottu yö ja 80km ei tuntunut mitenkään erityisen pahalta tuolla hetkellä.
       
      Siellä sitten Pallakselta eteenpäin sauvakävelin ja hölkkäilin yksikseni surkeassa säässä ja näkyvyydessä kohti Hettaa. Olin iloinen että olin juossut reitin edellisenä kesänä hyvässä säässä. Muita kilpailijoita ei näkynyt edessä eikä takana ja parilta vaeltajalta kuulin että edessä oltiin n. 10min päässä. Yksin siis rauhassa. En muistanutkaan kuinka hankalasti kuljettava reitti oli kivien suhteen ja rakot tekivät hommasta tunti tunnilta kivuliaampaa. Tuntui että koko vasemman jalan kantapääni oli ”irti” ja niinhän se nahka sitten olikin kun illalla hotellissa vammat tarkastin. Valokuva on olemassa mutta enpä tuota taida kenenkään yökötykseksi jakaa. Myrsky heikkeni hieman jossain välissä kunnes se teki uuden hyökkäyksen yksin taivaltavaa ultraajaa kohtaan ja aloin pelkäämään hypotermian uhkaa kun tuntui että kropan lämmön tuotanto oli siinä rajalla että riittääkö. Tuohon tilanteeseen liittyi ensikohtaamiseni ilmeisesti ”ultrajuoksun ytimen” kanssa. Minua oli varoitettu matkasta mielen syvyyksiin ja sieltä se totaalinen 15 sekunnin romahdus yht´äkkiä tuli. Onneksi tajusin kaivaa GoPron repun sivutaskusta nopeasti ja taltioida tuon itkunsekaisen miniromahduksen (teemana maaliin ja lämpöön pääsy) kaatosateessa keskellä tunturia. Saa nähdä uskallanko itsekään katsoa jälkikäteen. Hetki siitä ja huusin tuleen niin että varmaan Hettaan kuului ”Yeah, nyt mennään eikä meinata!!!”. Melkoista mielen ailahtelua hetkellisesti.
       
      Montellin majalle saapuessani edessä näkyi naisjuoksija (ilmeisesti naisten 4s lopulta) jota tavoitin, mutta hän poikkesi majaan sisälle kun itse jatkoin tetsaamista eteenpäin. Jälkikäteen kuulin että hänelle oli ollut myös hieman huolia sään ja reitillä pysymisen suhteen. Alakulo jatkui mutta eteenpäin oli mentävä ja muutama kilometri myöhemmin tapasin Tommin ja tämä lämmitti suuresti mieltä erityisesti sen takia että enää ei tarvinnut taivaltaa itsekseen. Hyvä seura oli enemmän kuin tervetullutta. Tommin kanssa tultiin sitten koko loppumatka maaliin ja haluan vielä kerran kiittää häntä reissusta. Sauvojen Pallakselta mukaan ottaminen oli toinen reissun pelastus koska en millään olisi enää pystynyt pelkästään juoksemaan riittävästi lämmön ylläpitämiseen. Ikuisuudelta tuntuneen tamppaamisen jälkeen saavuimme lopulta Hannukurun huoltoon jossa viiden minuutin seisoskelu sai viimeisetkin lämmöt katoamaan ja vartin verran oli pakko juosta väkisin ja tempoa sauvaa jänkhään sekä pitkospuuun jotta sai jotenkin kehon vielä kerran heräämään. Kilometrit eivät sitten tunturissa kovin nopeasti edenneet sauvakävellen, mutta maali mielessä eteenpäin kahlattiin. 
       
      Pyhäkeron nousu saapui viimeinkin ja siinä vaiheessa todella pitkästä ja loivasta noususta ei jaksanut olla harmissaan kun tiesi että sen jälkeen reitti olisi enemmän tai vähemmän alamäkeä ennen viimeistä tiellä mentävää kymppiä. Näkyvyys oli heikko ja sumussa kivet alkoivat näyttää rakennuksilta ja muutamaan kertaan näin jo mielessäni Pyhäkeron huipun mutta se olikin harhaa. Keron huipulla olevan kiviröykkön näkeminen oli iloinen asia mutta ei sitä jaksanut enää väsyneenä juhlia. Sinänsä juostavaan alamäkeen sain kuitenkin jonkinlaista hölkkää välillä aikaiseksi. Jalkoihin sattui luonnollisesti ihan törkeästi. Nyt myös vasemman jalan akillesjänne sattui jokaisella askeleella. Rakot molskuivat jalanpohjissa. 
       
      Viimeisessä huollossa Pyhäkeron alla alkoi olla jo hieman vapautuneempi fiilis maalin lähestyessä ja Tommin ideasta pistäydyimme autiotuvan sisällä muutaman minuutin. Siellä oli pari vaeltajaa lepäämässä ihanassa lämmössä ja aika nopean vihaisesti oli repäistävä itsensä ulos mökin ihanasta raukeasta syleilystä. Pääasiassa Tommin tsemppaamana hölkkäiltiin  ja käveltiin Hokien hajonnut pohja läpsyen viimeistä kymppiä ja noin 1km ennen maalia oli suureksi yllätyksekseni vanhin tyttäreni vastassa. Liikutus meinasi tulla välittömästi mutta se purkautui vasta maalissa. Tommin ehdotuksesta mentiin yhdessä maaliin ja hieman harmillisesti olin tuloksissa häntä yhden pykälän edellä, vaikka hän oli selkeä mentori kaksikossamme viimeiset 25km reissusta. Monilla muilla painoi reissussa varmasti KKn 160km juoksu vielä.
       
      Jossain vaiheessa aamupäivällä oli käynyt mielessä että soitan vaimolleni ja kehotan harkitsemaan, kannattaako 55km kisaan lähteä sään puolesta, mutta ilmeisesti iso osa tästä meni lopulta oman väsymyksen piikkiin. Aika vähän 55km kisaajat loppujen lopuksi säätä valittelivat. Keskeytysprosentti 134km matkalla oli lopulta lähellä viittäkymmentä jakautuen kaikille huoltopisteille. Oma systeemini piti taas hyvin ja geelejä meni parikymmentä kappaletta. Erilaisia patukoita toistakymmentä. Vihreitä kuulia (NAM!!!) huolloista varmaan iso rasiallinen yhteensä. Herkkusuu-ominaisuus on hyvä lähtökohta ultraamiselle? Omaa ja järjestäjien elektrolyytti/urheilujuomaa ja merisuolaa isolla kädellä läpi reissun. Joitain minimaalisia vatsakipuja oli mutta mitään isoja tyhjennysharjoituksia en tehnyt. 
       
      Unelmani on saavutettu! YPH Finisher!!! Pakko myöntää että tuo joukkoon kuuluminen oli yksi ajuri tässä unelmassa omien rajojen testaamisen ja luonnossa ultraamisesta ”nauttimisen” lisäksi. Kuulin maalissa suureksi yllätyksekseni että olin sijoittunut viidenneksitoista. Oma käsitys matkalla oli 25-30 välissä, josta olisin ollut jo positiivisesti yllättynyt. Maalissa pystyin pidättelemään jotenkin kyyneleitä kun järjestäjä sekä sukulaisiakin oli valokuvaamassa ja hienoa huoltoa sain myös monilta ihmisiltä. Ilon itku tuli sitten autossa ajaessani muutaman kilometrin matkan maalista majapaikkaan. Hotellissa suoraan kuumaan suihkuun ja vällyjen alle horkassa makaamaan. Yöpöydälle tuotu poropizza ja kokis olivat luonnottoman hyviä mutta pitsasta en jaksanut syödä kuin puolet. Illalla jaksoin käydä tunnin unien jälkeen Hetta-hotellissa moikkaamassa vanhoja ja uusia tuttuja. Oli kivaa! Uni tuli helposti.
       
      Kuuluisaa kommenttia ”pitää tehdä siitä mistä tykkää” lainatakseni polku-ultrat ja luonnossa juokseminen tuntuvat minun jutultani ja selkeästi olen parhaimillani tuollaisissa hyvin hitaita lihassoluja ja omien kykyjen tuntemusta vaativissa reissuissa ja luultavasti sillä tiellä tulen jatkamaan. Ensi vuoden ajatukset ovat jo kehkeytymässä mutta kokeillaan nyt tuo oman seuran Endurancen HUR 12h ensin. 
       
      Last but not least, kiitos NUTS- tyypit ja kaikki vapaaehtoiset jälleen kerran!!! 

    • Runningidiot in Nollatasolta puolimatkan triathlonistiksi - ja sitten täysmatkan
         3
      Viikon 31 määräennätys painoi sen verran pitkään jaloissa että keventelyviikko tuli selkeästi tarpeeseen. Maanantai-iltana luulin jo typeryyksissäni olevani kunnossa mutta illan kyykkäysyritys kertoi ihan muuta. Pari keskeytynyttä sarjayritystä ja sen jälkeen pillit pussiin ja takaisin palautumissohvalle. Tuli sitten tehtyä koko viikko todella kevyttä kun ei energiaa kerta kaikkiaan ollut. Vasta viikonloppuna olo alkoi olla normaali. Sunnuntaina asetuin uudelleen kyykkytangon alle ja silläkin kertaa treeni päättyi siihen kun perse ei enää noussutkaan. Jonkin aikaa ähelsin mutta lopulta piti pudottaa tanko selästä takana olleen penkin päälle huonoin seurauksin. Uutta tankoa ostamaan.
       
      vk 32, 5,5h
      MA: kyykkäysyritys 
      TI: kevyttä pyöräilyä 45min
      KE: kevyttä lenkkeilyä 45min
      TO: uintia meressä 45min, illalla salilla penkkiä, kulmasoutua ja keskivartaloa
      PE: 60min Z2 pyörä
      LA: uintia 45min
      SU: 65min Z2 lenkki, illalla kyykky
       
      Seuraavalla viikolla aloitin jälleen hieman totisemman äheltämisen. Kantavana ajatuksena yksi pidempi suoritus joka lajissa.
      Maanantaina tein tempun mistä vain haaveilin vuosi sitten ja kävin uimassa Seurasaaren ympäri. Hieman jännitti yksin lähteä uiskentelemaan mutta sää oli tyyni ja ajattelin että rauhallisella tahdilla ei pitäisi ongelmia tulla. Jätin auton sillan juureen parkkiin ja kiskoin märkäpuvun päälle. Ovet lukkoon ja avain mukana kävellen saareen missä piilotin autonavaimet kannon juureen, jätin kenkäni rannalle ja lapun niiden juureen jossa kerroin olevani uimassa ja arvioidun saapumisajan.
       
      Uin lenkin myötäpäivään jotta oikealta puolelta hengitellessä olisi helpompi seurailla matkan edistymistä. Pari kertaa ajauduin sellaiseen matalikkoon että oli konttailtava kivikkojen yli mutta muuten reitti oli mukava. Saaren pohjoispäässä oli sillan tuntumassa myös matalaa ja siinä kohdin kädet kauhoivat jatkuvasti mutapohjaa. Jossain kohdissa uin hetken rintaa jotta sain täyden varmuuden oikeasta suunnasta. Matka taittui lopulta ihan mukavasti kun ottaa huomioon että olen surkea uimari. Ainoana ongelmana pieni hiertymä niskassa, joka ei ole suuri asia mutta kisassa täytyy varmaan koittaa vaikka babyoilia ettei sitten tarvitse loppupäivää irvistellä kun hiki valuu hiertymään. Kun noin 500 metriä oli enää matkaa jäljellä, uskalsin jo hieman nostaa vauhtia tai ainakin tein enemmän töitä. Teki hyvää itseluottamukselle huomata että tuollaisen uinnin lopullakaan en ole aivan puhki vaan on varaa kiristää ruuvia. Aikaa kului 1h29min. Matkasta ei ole tietoa kun Garmin teki jälleen perinteiset ja kadotti gepsin.
       
      Viikon seuraava pitkä harjoitus oli 180km pyöräily Söderkullan ympärillä lähes samaa reittiä kuin pari viikkoa aiemmin. Tällä kertaa tuloksena 20 minuuttia nopeampi aika ja pari pykälää korkeampi keskisyke 116 ( aerk 118 ). Pari kusitaukoa kello kiinni ja pullojen vaihto täysiin huoltopisteellä. Olen nyt jokaisen hieman pidemmän lenkin vetänyt energiatankkauksen suhteen samaan tapaan joten uskallan ajaa samalla kaavalla Köpiksessäkin. 180km lenkille tarvitaan 1,5 litraa high5 urheilujuomaa, 1,5 litraa vettä, 8 geeliä, 0,7 litraa malto-suola-elektrolyyttitabu-juomaa, yksi patukka ja banaani. Näiden lisäksi löysin tällä lenkillä uuden parhaan ystäväni. Sen nimi on 1600milliä. Yhteenkirjoitettuna. Olin nimittäin tällä kertaa varautunut polvikivun varalta ja kuinka ollakaan, polvi kipeytyi jo 70km kohdalla. Napattuani kaksi 800mg buranaa, kaikki huolet unohtuivat! Ei pelkästään polvikipu, vaan myös se tuttu ja jatkuva kipu perseessä. Hekottelin lähes ääneen ajaessani toista kierrosta Porvoonväylän viereistä pyörätietä, joka sisältää runsaasti saumoja. Ensimmäisellä kierroksella saumat vielä täräyttelivät ikävästi mutta toisella kierroksella olin jo puuduttanut itseni niin tehokkaasti että saumojen kohdalla hymy vain leveni. Tätä dopingia tulen käyttämään kisassakin. Keskinopeus 29,7km/h. 1600milliä
      Kolmas pidempi suoritus oli luonnollisesti juoksupitkis, minkä tein hieman kovemmalla tahdilla ja pidemmällä loppunostolla kuin aiemmin. Reittinä tuttu saarien kiertely akselilla Kuusisaari - Lehtisaari - Lauttasaari - Seurasaari ym. Hyvä reitti sikäli että puolimatkassa saa täytettyä juomapullon Hietalahden uimarannan kaivosta. Keskisyke tällä kertaa 126 ( aerk 135 ) ja keskitahti 5:52min/km, josta viimeiset kuusi kilometriä 5:05 - 5:30 väliin osuvilla kilsoilla. Matkaa 32km.
       
      Kaiken kaikkiaan itseluottamusta nostava viikko ja tuntuu että kehitystä on jonkin verran tapahtunut. Ainoa missä kehitys kulkee toiseen suuntaan on yläkropan voimatasot. Semmoista tämä kestävyysharrastelyhömpötys on. Tässä iässä ei sentään enää vertailla rehvakkaina tuloksia poikaporukassa mutta olisi se mukavaa kun salitouhu olisi muutakin kuin jarrukahvan puristamista hallitsemattomassa syöksykierteessä. Muistan vielä ajan kun 165kg nousi nuorena poikana penkistä ja tällä viikolla sain kiittää vaimoani etten hirttynyt tankoni alle kun kolmas nosto 135 kilolla ei noussutkaan. Valintoja valintoja.
       
      vk 33, 15h25min
      MA: uinti 1h30min, illalla 35min Z2-Z3 pyörävetoja sateessa testimielessä. ( todettu että tyhmää touhua, lisäksi rungon sisään pääsee jostain vettä )
      Ti: lenkki 80min vauhtileikittelyä mäkisessä maastossa, illalla salilla keskivartaloa ja selkää
      KE: pyöräpitkis 
      TO: lenkki 60min Z2
      PE: pyörä 75min Z2-Z3
      LA: juoksupitkis
      SU: täysin vetämätön uinti 40min, luulin jo hukkuvani Munkkiniemen uimarannan veteen


  • Paikalla yhteensä   17 Jäsentä, 1 Anonymous, 71 Vierasta (See full list)

  • Tykätyimmät kirjoittajat

  • Foorumin tilastoja

    31 404
    Aiheita yhteensä
    718 673
    Viestejä yhteensä
  • Juoksufoorumi kesäkuussa:

    Käyttäjiä 48 712

    Sivulatauksia 299 105